The Venetian Contract / Marina Fiorato

Venetsia on kiehtonut jo pitkään, se on paikka jossa haluaisin ehdottomasti käydä. Minun mielikuvituksessani se on hitusen taianomainenkin paikka, sensuelli ja salaperäinen, täynnä mysteereitä, romansseja ja juonittelua. Arvaatte siis varmaan että
kun Marina Fioraton The Venetian Contract osui vastaani, se oli pakko lukea.

Kirjan päähenkilönä on Feyra, nuori ja kaunis Turkin sulttaanin haaremin lääkäri. Turkin ja Venetsian välillä vallitsee kiihkeä viha. Nur Banun, sulttaanin äidin myrkytyskuolema, käynnistää tapahtumaketjun joka vie Feyran vihollisen maaperälle pelastamaan ihmishenkiä. Venetsiassa hän kohtaa Annibalen, jonka ainoana intohimona vaikuttaa olevan lääketiede.

Tarina vaikutti aluksi aika itsestäänselvistä lähtökohdista huolimatta kohtalaisen kiinnostavalta. Venetsia, rutto, juonia - kyllähän siinä on jo aineksia kirjaan. Kirja oli kuitenkin pienoinen pettymys, vaikka teksti olikin sujuvaa ja sinänsä viihdyttävää, oli se myös tylsää. Suuria yllätyksiä ei ollut luvassa ja juonen pääpiirteissään pystyi päättelemään jo takakannen tekstistä. Rakkaustarinassa oli toki aluksi ainesta kun kipinät tuntuivat lentelevän kilpailevien lääkäreiden välillä, mutta sekin väljähtyi pian pääparin jahkailun alle. Ollako vai eikö olla - siinä vasta pulma!

Muutama asia jäi arvelluttamaankin. Kirjassa Feyra on naislääkäri 1500-luvun turkkilaisessa haaremissa, mikä tuntuu aika uraauurtavalta ja moderniltakin. Kenties kirjailija on käyttänyt luovuuttaan vai olisiko Feyra sittenkin yksi harvinaisista poikkeuksista?

"What she saw there made her wonder, for the second time today, whether she had died and passed into the beyond, for there, rising from the filigree of drifting mists before her, was a shining citadel set upon the water; with hoary spires reaching to the sky and ivory palaces crowding the waterfront. Even the driving rain could not diminish the strange beauty. The scale of the place was vast, and the harbour opened into a wide square walled around by stone arches and pillars. A lofty tower stood tall over all, and a humped golden church, its painted colours varnished to jewels by the slick of rain, crouched in the corner of the square."

John Murray, 2012
Sivuja: 407

The Madonna of the Almonds / Marina Fiorato

Joskus sitä innostuu pienistä asioista, niinkuin kirjan nimestä. Mielestäni tämän kirjan nimi oli jostakin syystä aivan vastustamaton, valikoin sen lukulistalle ihan pelkästään tästä syystä. Niin sitä vain joskus innostuu joistakin asioista, niinkuin manteleista tai kuvitelmasta ihanasta Italiasta...

The Madonna of the Almonds sijoittuu 1500-luvun Italiaan,. Tarinan päähenkilöistä toinen on Simonetta di Saronno, juuri leskeksi jäänyt nuori ylhäisönainen, toinen taas Bernadino Luini, da Vincin oppilaana työskentelevä lahjakas maalari, joka saa tehtäväkseen maalata freskon Madonna dei Miracolin kirkkoon Saronnossa. Naistenmiehen maineessa oleva Bernadino näkee kirkossa rukoilevan Simonettan ja päättää haluavansa käyttää tätä Neitsyt Marian mallina... Tarina on rakkaustarina tai oikeastaan kolme, se on ajankuvaa mutta ehkä ennenkaikkea se on kasvutarina. Simonetta kasvaa suojattua ja hyvää elämää eläneestä tytöstä aikuiseksi naiseksi, joka kestää elämän kolhut eikä pelkää kohdata erilaisuutta tai kääriä hihojaan.

Bernadino Luinin Ruusumadonna.
 (Kuva lainattu Search.comista)

Vasta kirjan lopussa minulle selvisi että tarinan taustalla on Disaronno-liköörin syntyvaiheisiin liittyvä taru ja että Bernadino Luini oli itseasiassa ihkaoikea historian henkilö. Simonetta sen sijaan on mielenkuvituksen tuotetta. Tämä oli kiva yllätys, jollain lailla mielenkiintoa lisää aina se, jos tarinassa on rahtunen tottakin. Myönnetään, kirja ei ollut yhtä ihana kuin kuvitelmat jotka olivat syntynyt kauniista nimestä, silti se oli mukavaa luettavaa. Osin kevyttä ja mukavasti soljuvaa, silti tummiakin sävyjä löytyi runsaasti, etenkin juutalaiskuvauksissa.

"'Tis no use telling you my name, for I am about to die. Let me tell you hers instead - Simonetta di Saronno. To me it always sounded like a wondrous strain of music, or a line of poetry. It has a pleasing cadence, and the feet of the words as they march have a perfection almost equal to her countenance."