Edge of Eternity (Century Trilogy #3) / Ken Follett

Huh. Takana on vihdoinkin noin 3000 sivua Follettia eli olen nyt virallisesti kahlannut läpi herran Century-trilogian. Ensimmäiset kaksi osaa olen saanut joululahjoina mutta koska kirjojen fyysinen koko on melko massiivinen, päädyin lukemaan sarjan päätösteoksen äänikirjana - oikein hyvä päätös, vältyin ainakin kirjan kannattelusta johtuvilta rasitusvammoilta. Ainoastaan kirjan lukija, John Lee, epäilytti heti ensimetreiltä saakka eikä ollut epäilyissäni ihan väärässä. Vaikka Leen brittiaksentti olikin miellyttävä ja monet henkilöistä saivat varsin mallikkaasti omat persoonansa taitavan ääninäyttelijän hienon työn ansiosta. Ainoastaan osa seksikohtauksista oli hieman vaivaannuttavan oloisia Leen varsin tyynesti kertoessa mitä henkilöt kiihkoissaan tekivät.

Niille, joille trilogia ei ole ennestään tuttu, kerrottakoon että kirjasarja keskittyy 1900-luvun maailmanhistoriaan ja jokainen volyymi esittelee uuden sukupolven kirjan suvuista. Fall of Giants (suom. Kun suuret sortuvat) keskittyi mm. Venäjän vallankumoukseen ja ensimmäiseen maailmansotaan, Winter of the World (suom. Maailman talvi) taas Neuvostovallan alkuaikoihin, natsien valtaan nousuun ja toiseen maailmansotaan. Siispä Edge of Eternityssä eletäänkin kylmän sodan aikoja muurien molemmin puolin, marssitaan Martin Luther Kingin johdolla ja rokataan!

Sinällään kirjasarjan ajatus on hieno - ja kunnianhimoinen -  mutta olen varovaisesti myös sitä mieltä, että kenties trilogia kaatuu myös omaan haasteellisuuteensa. Kun henkilöitä ja historian vaiheita on näin paljon, jää ehkä persoonien kehittäminen vähemmälle ja mukaan mahtuu luonnollisesti myös yhteensattumia jotka ehkä ovat hiukan liiankin sopivia. Kaikki henkilöt ovat enemmän tai vähemmän tapahtumien ytimessä ja suurimmaksi osaksi hyviä, viisaita ja rohkeita vaikka Follett toki on kirjoittanut mukaan muutaman hitusen heikommankin tyypin ihan vaihtelua varten.

Parhaimmillaan kirja tarjosi huikean jännittäviä hetkiä ja mm. Kuuban ohjuskriisi vaikutti tässä versiossaan huikeasti mielenkiintoisemmalta kuin silloin aikanaan koulun historiantunnilla. Monet kirjaan poimituista aiheista kiinnostivat mutta pakko on myös tunnustaa että jossain vaiheessa aloin kyllästyä maailmanhistoriassa pomppimiseen ja poliittisiin kiemuroihin tai sitten Follettin kirja oli kuitenkin ihan vain hitusen liian pitkä.

Pan McMillan, 2014
Kesto: 36h 51min
Lukija John Lee

Maailma vailla loppua / Ken Follett

Päätin jokunen viikko sitten kokeilla lukumaratonia tiiliskiven kera. Materiaalin haku osoittautui vähän erilaiseksi kirjastoreissuksi, sillä tällä kertaa pyörin kirjaston hyllyjen välissä etsimässä mahdollisimman paksua kirjaa ja Ken Folletthan tunnetusti kirjoittaa aikamoisia järkäleitä, joiden juonenkäänteet kuitenkin tempaavat kivasti lukijan mukaansa joten lukumaratonkirjakseni valikoitui tällä telkussakin pyörivä keskiaikainen rakennus-, rakkaus- ja juonittelukimara Maailma vailla loppua.

Kirja vie lukijansa 1300-luvun Englantiin, Taivaan pilareistakin tuttuihin maisemiin. Kirjan keskushenkilöinä ovat veljekset Ralph ja Merthin sekä huijari-isän alistama Gwenda ja vauraan villakankurin omapäinen tytär Caris - suurta osaa näyttelee myös Kingsbridgen väki munkkeineen, herroineen ja työläisineen. Kertomuksen pääjuonteina ovat klassisesti rakkaus, mutta luonnollisesti pariskuntien tiellä tulee olemaan melkoisesti esteitä.


Maratonkirjana Maailma vailla loppua oli toimiva. Tarina tempaisi odotetusti mukaansa vaikkakin aluksi ärsyynnyinkin tajutessani kuinka paljon alkuperäinen tarina oli muuttunut tv-sarjassa. Mm. Mattie Viisasta ei kirjassa hirtetä lainkaan eikä Cariskaan ole naimisissa Elfrickin kanssa. Aargh! Ymmärrän kyllä että tv-tuontannossa joudutaan muokkaamaan tekstiä jotta kokonaisuus toimisi paremmin, mutta tällä kertaa muutoksia tuntuu olevan melko paljon - toivottavasti loppuratkaisu sentään on vielä sama!

Follettin kyky luoda keskiaikainen maailma lukijan silmien eteen on vaikuttava, kirjassa paneudutaan mm. rakentamiseen, kankaan kutomiseen, lääketieteeseen ja tietysti politikointiin. Voin vain kuvitella tehdyn tutkimustyön määrää! Kokonaisuus tuntui ainakin tällaisesta maallikosta uskottavalta, olkoonkin että muutaman kerran kurtiskelin kulmiani Carisille, joka oli keskiaikaiseksi naiseksi varsin moderni ajatuksiltaan...

"Hän olisi halunnut käydä joka ilta makuulle Merthinin viereen ja kietoa käsivartensa tämän hoikan vartalon ympärille milloin vain halusi ja tuntea miehen taitavat kädet ihollaan herätessään, ja synnyttää pienoisversion Merthinistä, jota he voisivat molemmat rakastaa ja josta he voisivat huolehtia. Mutta hän ei halunnut kaikkea sitä, mikä avioliittoon kuului. Hän halusi rakastajan, ei herraa; hän halusi elää miehen kanssa, ei omistaa elämäänsä tälle."

WSOY, 2008
Sivuja: 1078
Alkuteos: World without end
Suomentanut Anu Niroma

Winter of the world / Ken Follett

Joulupukki suosi minua tänä vuonna tiiliskivillä - niistä massiivisin oli Ken Follett The Century-trilogian kakkososa, Winter of the world. Ensimmäinen, Fall of giants oli joululahja sekin ja muistaakseni odotin tuolloin kesään saakka kirjan korkkaamista sillä massiivinen ulkoasu huoletti. Hyvin on myös mielessä se kuinka vetäväksi tarina osoittautui, olimme juuri muuttaneet ja laatikoiden purkamisen sijaan unohduin tuon tuostakin lukemaan. Tälläkin kertaa luku-urakka eteni hitaasti, kirjalla yksinkertaisesti vain oli sen verran kokoa että sen lukeminen oli hankalaa.

Winter of the world palaa ensimmäisestä kirjasta tuttujen perheiden pariin, aikaa tosin on vierähtänyt jokunen vuosi ja siksi parrasvaloihin pääsevätkin nyt perheiden lapset - amerikkalainen uusrikas prinsessa Daisy, työläistaustan omaava Lloyd, Saksassa hakaristilipun varjossa kasvava Carla tai Neuvostoliitossa vakoojana toimiva Volodya. Kirja alkaa toista maailmansotaa edeltävistä vuosista ja sen matkassa päästään niin sotatantereille kuin englantilaisiin kartanoihinkin.

Follettin teksti on tutun vetävää ja useimmiten sivut kääntyivät kuin itsestään, vain taistelukohtaukset kyllästyttivät mutta tiedostankin olevan kroonisen huono lukija niiden suhteen. Kirjailijan idea on kunnianhimoinen, tarkastella sotien vaiheita monesta näkökulmasta, ja se toimiikin, ainakin tiettyyn rajaan saakka. Jokainen kirjan suvuista kun ei ole saanut yhtäläistä ääntä ja tuntuukin siltä että osa perheistä ja historianvaiheista on vain kiinnostanut kirjailijaa (ja minua) enemmän. Amerikkalaiset Dewarit ovat esimerkiksi kirjassa esillä varsin vähän, kenties siksi että Yhdysvallat liittyivät toiseen maailmansotaankin vasta Pearl Harbourin jälkeen. Ja toki natsi-Saksassa riittääkin runsaasti potentiaalia kirjailijalle.

Tarina on vauhdikas ja tempaa mukaansa ja suosittelenkin sitä sodista, suurista tunteista ja seikkailuista pitäville. Osa henkilöistä jää tosin hiukan kaksiulotteisiksi, Follettin kirjoissa usein hyvät ovat sankarillisia ja rohkeita ja pahat häijyjä ilman sen suurempaa taustaa. Muutamia epäuskottavuuksiakin olin pongaavinani, en mm. usko että 1940-luvulla olisi esimerkiksi katsottu suotuisasti mustan ja valkoisen kansalaisen avointa suhdetta. Mutta mielestäni kupruja oli kirjassa melko vähän runsaaseen sivumäärään nähden, joten annan armon käydä oikeudesta. Tässä kohdin haluan vielä vinkata alkuvuodesta lukemastani Ben Eltonin oivallisesta romaanista Two Brothers, joka niinikään sijoittuu toisen maailmansodan pyörteisiin. Suosittelen (sitäkin)!

Tästä kirjasarjasta saisi muuten tehtyä oivallisen tv-sarjan, enkä yhtään ihmettelisi vaikka sellaisen tuotanto alkaisi kunhan trilogian päättävä teos, Edge of Eternity, ilmestyy vuoden 2014 loppupuolella. Winter of the world taas ilmestyy suomennoksena tämän vuoden lokakuussa. Kirjan nimenä tulee olemaan Maailman talvi ja kustantamona on Otava.

"A girl knows when her best friend has a secret. She may not know what the secret is, but she knows it is there, like an unidentifiable piece of furniture under the dust sheet. She realizes, from guarded and unforthcoming answers to innocent questions, that her friend is seeing someone she shouldn't: she just doesn't know the name, although she may guess that the forbidden lover is a married man, or a dark-skinned foreigner, or another woman. "

MacMillan, 2012
Sivuja: 832

Taivaan pilarit / Ken Follett

Pidin Näkijän tyttären keskiaikaisesta tunnelmasta niin paljon, että halusin jatkaa aikakaudessa seikkailua. Pomppasin siis Suomesta Englantiin ja aloitin Ken Follettin Taivaan pilarit. Kirja oli minulle jo entuudestaan tuttu lukukokemus, muistan lukeneeni tämän hämyisinä lukioaikoina ja rakastaneeni tämän tiiliskiven jokaista sivua. Kun kirjaan perustuva minisarja alkoi YLE1:llä, teki mieli palata kirjankin pariin. Sarja itsessään oli kohtuullisen toimiva kokonaisuus, joka kiinnosti herra Norkkuakin. Mutta siitäkin huolimatta, kyllä kirja vain on aina parempi. Ymmärrettävää sinänsä, onhan kirja täynnä yksityiskohtia jotka lukija on omalla mielikuvituksellaan kuvttanut - harva tv-tuotanto kykenee kilpailemaan moisen kanssa.

Kirja pääosassa on oikeastaan paikka, Kingsbridgen luostari katedraaleineen. Aika on myrskyisä, kuningas Tapani ja keisarinna Maud taistelevat verisesti Englannin kruunusta ja kansa kärsii kirkon ja valtion puristuksessa, lordien mielivallan alaisuudessa. Tarinan keskiössä ovat priori Phillip, Tom Rakentaja ja Aliena, Shiringin jaarlin tytär. Sekä Tom että Phillip ovat miehiä, joilla on unelma. Phillip haluaa rakentaa parempaa maailmaa jumalan kunniaksi, Tom taas haaveilee katedraalista, kauniista ja sielukkaasta rakennuksesta. Phillip saa mahdollisuutensa poliittisen pelin ansiosta ja Tomin onneksi koituu epäonninen tulipalo. Aliena taas on tarinan todellinen selviytyjä, ylhäinen neito, joka joutuu William Hamleighin raakalaismaisuuden uhriksi.

Follett pyörittää tarinaansa hyvin, minulle ei ehtinyt tulla tylsää edes kaiken rakentamisen keskellä. Tosin täällähän kyllä nautitaan kaikenlaisten keskiaikaisten linnoitusten koluamisesta muutenkin, joten voi olla että ihan täysin puolueeton en arviossani ole. Pidän henkilökategorian monipuolisuudesta, samassa kirjassa seurataan niin herraskaista kuin tavallisen kansankin elämää. Parasta kirjassa minun mielestäni olikin tavallisten keskiaikaisten ihmisten arjen kuvaus, aiheestahan saa lukea varsin harvoin, sillä useimmat kirjat keskittyvät ylimystön elämään. Kaikenlaiset pienet säännöt ja tiedonmuruset värittivät tarinaa mukavasti ja kutittelivat uteliaisuutta, esimerkiksi kirkon mahti ihmiseen tulee kirjassa selvästi esiin. Korruptio, maanviljelijöiden tuska huonojen satojen aikaan, villakauppa ja markkinat...

Pidin kovasti lukemastani, mutta kirja on toki melkoinen mötikkä ja siksi mietin oliko jokainen käänne sittenkään ihan täysin tarpeellinen, varsinkin kun juoni tuntui toistavan itseään tietyllä tavalla. Aina kun päähenkilöiden elämä alkoi tasaantua mukavasti, ilmaantui William Hamleighin muotoinen myrskypilvi horisonttiin...

Oma lukunsa onkin sitten tuo telkussa pyörivä sarja, joka sai minut suorastaan puhisemaan tällä viikolla. Ymmärrän kyllä että tuhat-sivuista möhkälettä ei noin vain soviteta televisiota varten eikä kaikkia tv-katsojia ehkä kiehdo Alienan villakauppojen synty. Mutta ainakin sarjan neljännessä osassa oli jo sen verran kirjasta poikkeavaa aineistoa että allekirjoittanutta alkoi harmittaa. Tässä vaiheessa alkaa pahasti näyttää siltä, että kirjan pääparille on tehty ihan uudenlainen tarina ja pari muutakin henkilöä tallaa jo tuntemattomia polkuja. Hmph. (Katson toki sarjan kaksi viimeistäkin jaksoa, mutta pidätän itselleni oikeuden mussuttamiseen.)

"-Sinä haluat rakentaa tämän katedraalin itse, eikö niin?
Tom epäröi. Oli viisainta olla vilpitön Phillipin kanssa; priori ei kärsinyt kiertelemistä. - Niin haluan, isä. Haluan että nimität minut rakennusmestariksi, hän sanoi niin tyynesti kuin kykeni.
- Miksi?
Tom ei ollut odottanut tuota kysymystä. Syitä oli niin paljon. Koska olen nähnyt työn tehtävän huonosti ja tiedän että minä osaisin tehdä sen hyvin, hän ajatteli. Koska käsityöläismestarille ei mikään ole tyydyttävämpää kuin käyttää ammattitaitoaan, paitsi ehkä rakastella kaunista naista. Koska jokin tällainen antaa tarkoituksen miehen elämälle. Minkä vastauksen Phillip halusi? Luultavasti priori haluaisi hänen sanovan jotain hurskasta. Huimapäisesti hän päätti sanoa totuuden. - Koska siitä tulee kaunis, hän sanoi."

WSOY, 1989
Sivuja: 1008
Alkuteos: The pillars of the earth
Kirjasta lisää: Ken Follett,  Luettuja maailmoja, Vinttikamarissa

Fall of Giants / Ken Follett

Olen nautiskellut Ken Follettin kirjoista jo pitkään, ensimmäiset kai löytyivät ukkini hyllyistä ja siitä se sitten lähti. Viimeisimmät Follettini, Taivaan Pilarit ja Maailma vailla loppua, ovat olleet mukanani pitkillä lennoilla. Ovathan ne toki tiiliskiviä, mutta ainakin lentomatkat taittuvat hyvien tarinoiden kanssa mukavasti eikä lukeminen ainakin lopu kesken! The Fall of Giantsin sain isältäni joululahjaksi, mutta jostakin syystä en ole löytänyt hetkeä jolloin tarttua tähän jättiläiseen. Ennenkuin nyt. Purin muuttolaatikoita ja tämä oli ensimmäinen kirja joka käteeni sattui. Jotenkin muuton aiheuttaman väsymyksen ja kaaoksen keskellä tämä oli juuri sitä, mitä tarvitsin.

Fall of the Giants on Follettin The Century -trilogian ensimmäinen osa, samaa herkkua on siis tiedossa lisääkin. Tarina alkaa vuodesta 1911 ja ensi alkuun on vaikea hahmottaa mitä yhteistä kirjan ensilehdillä esitellyillä henkilöillä voisi toistensa kanssa olla. Kirjassa kun seikkailevat walesiläiset kaivostyöläiset, köyhät ja orvot venäläispojat, lordit ja prinsessat, saksalainen vakooja ja y ksi Yhdysvaltain presidentille työskentelevät amerikkalaismieskin... Mutta parin sadan sivun jälkeen kuvio alkaa jo hahmottua...

Jos jotain negatiivista pitäisi keksiä, niin sodan taistelukuviot eivät kiinnostaneet ihan niin paljon kuin kotijoukkojen toimet. Minusta kiinnostavimpia hahmoja olivat nokkela ja reipas työläistyttö Ethel, jonka lupaavan urakehityksen romanssi lordin kanssa katkaisee ja lordin sisar, räväkkä naisasianainen lady Maud, joka epäonnekseen rakastuu vihollisvaltion edustajaan, Waltheriin. Naisten oikeuksien kehittyminen oli yksi tuon ajan merkittävistä muutoksista, siksi olisi ehkä ollut kiinnostavaa kuulla siitä enemmänkin, sodan ja politiikan sijaan.

Toinen ominaisuus, joka minua on hiukan häirinnyt osassa Follettin kirjoja, ja myös tässä, on henkilöhahmojen ... mustavalkoisuus. Follettin sankarit ovat niin rohkeita, nokkelia, uhrautuvaisia ja hyviä, ja ne muut taas heikkoja, ehkä pelkureita, typeriä, hysteerisiä... Fall of Giantsissa tämä näkyy ehkä selvimmin Grigorin ja Levin - venäläisten orpojen veljesten kohdalla. Grigori (ns.hyvä veli), jonka unelmana on muutto Amerikkaan, antaa työllä ja vaivalla hankkimansa matkalipun veljelleen pelastaakseen tämä pulasta. Hän jää kituuttamaan Venäjälle, huolehtimaan veljensä raskaana olevasta tyttöystävästä, jonka hengen Grigori pelasti heidän ensitapaamisellaan... Samaan aikaan Lev (se huonompi veli) on jo unohtanut tyttöystävän, veljen ja tulevan vauvan, kun hyvä elämä aukeaa Amerikassa. Lev todella saa kokea amerikkalaisen unelman, mutta tuhoaa pian omat mahdollisuutensa.

Kirjailijan www-sivujen mukaan trilogian toinen osa tulee seuraamaan Fall of Giantsista tuttujen henkilöiden lapsia, tällä kertaa toisen maailmansodan pyörteissä ja viimeinen osa käsittelee kylmää sotaa. Täytyy myöntää että asetelmat on jätetty melko mielenkiintoisiksi jatko-osia ajatellen, ainakin minä pystyn keksimään seuraavaa osaa varten jo jonkimmoista käännettä.

Fall of Giantsin monista paikoista nappaan itselleni Kirjallista maailmanvalloitusta varten Venäjän, joka tekeekin kartalleni paljon väriä! Lisäksi tämä kirja istuu myös Totally British -haasteeseen, jolla saan kategorian Modern Thrillers-täyteen. Listoja rakastava suorittaja minussa iloitsee!

(Katerina ja Grigori tapaavat ensi kertaa.)
She said: ' So you cook for your brother, and you have gentle hands, and yet can knock a policeman to the ground with one punch.'
He did not know what to say.
'You told me how your father died', she went on. 'But your mother died, too, when you were young - didn't she?'
'How did you know?'
Katerina shrugged. 'Because you had to become a mother.'