Meltdown / Ben Elton

Meltdown tuntui oivalta valinnalta erään väsyneen ja hektisen työpäivän jälkeen, sillä tiesin Ben Eltonin hauskaksi mieheksi ja kaipasin naurua tammikuun pimeyteen. Kirjan nimi, Meltdown, tuntui väsyneelle lukijalle erittäin sopivalta valinnalta, aika lopussa olin nimittäin itsekin.

Meltdownin päähenkilö on Jimmy Corby, yksi pörssin kultanäppisistä rahantekijöistä. Jimmyllä on seitsemän miljoonan punnan talo omalla hissillä, vaimo, kolme kultamussukkaa sekä ystäviä, jotka hekin tekevät rahaa. Sitten talouden tuulet kääntyvät ja Jimmyn rakennusprojekti jää kesken.Velat karttuvat ja pian miljoonatalossa lasketaan sitä, onko vaippoihin enää rahaa.

Meltdown on ajankuva takavuosien talousromahduksesta, oikeastaan omalla vinkeällä tavallaan aika osuvakin. Ben Elton kirjoittaa samassa hengessä kuin Karo Hämäläinenkin, pilke silmäkulmassa tyypeistä, jotka taviksesta ovat aika rasittavia tyyppejä kaikessä överiydessään. Kirjassa vuorottelevat jaksot menneistä, rikkaista vuosista sekä nykyhetki, jossa Jimmy painiskelee rahallisen painajaisensa kanssa. Tunsin vuoroin oloni ärtyneeksi besserwisseriksi("Hitto vieköön, tuo vielä kostautuu!") ja pehmoksi ("On se Jimmy sittenkin kunnon mies!").

Kirja ei ollut varsinainen napakymppi vaikka Eltonin teksti sinällään ihan hauskaa olikin, se suuri ahaa-elämys jäi vain puuttumaan tekstistä. En oikein löytänyt omaa suosikkiani henkilökaartista, joka - kai ihan tarkoituksella - oli melkoisen snobbailevaa ja koppavaa porukkaa, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen etten jaksanut elää tarinassa niin vahvasti mukana. Meltdown toimi kuitenkin mukavana välipalana väsyneelle ja plussaa vannoutuneelle Downton Abbey-fanille oli kuitenkin se, että lukijana oli itse Granthamin jaarli, Hugh Bonneville!

Random House Audiobooks, 2009
Kesto 4h 18min
Lukija Hugh Bonneville

Two Brothers / Ben Elton

Olin ensin ohittaa tämän kirjan sillä kantensa perusteella leimasin sen "taas yhdeksi natsien kauhutarinaksi". Ben Eltonin nimi kuitenkin kiinnosti sen verran että nappasin kirjan kirjastosta kotiin viettämään joulun pyhiä kanssani. Olen lukenut vain yhden Eltonin kirjan, eräänlaisen Big Brother-formaatin kuvauspaikalle sijoittuvan dekkarin, joka hataran muistini perusteella ei ollut yhtään pöhkömpää luettavaa. Herran tuotannosta ovat tutuiksi käyneet myös Thin Blue Line -komediasarja ja We will rock you -musikaali ja olinkin utelias näkemään kuinka sota-aikaan sijoittuva romaani luontuisi kirjailijalta.

Two Brothers ei ehkä ollut niin vetävä ja koskettava kuin esimerkiksi Julie Orringerin Näkymätön silta, mutta sodan kauhut ja inhimillinen julmuus välittyivät voimakkaasti tästäkin kirjasta. Mielenkiintoani lisäsi se,että tarina pohjautuu löyhästi kirjailijan suvun omiin kokemuksiin, Eltonin Englantiin Saksasta paennut setä kun taisteli toisessa maailmansodassa Liittoutuneiden joukoissa serkkunsa sotiessa Hitlerin puolella.

Tarina alkaa vuonna 1920, kun Friedan, nuoren lääkäriopiskelijan, synnytys käynnistyy. Kaksospojista toinen syntyy kuolleena, mutta Wolfgang ja Frieda adoptoivat samana päivänä syntyneen poikavauvan ja kasvattavat omanaan. Muutamaa vuotta myöhemmin The Saturday Club syntyy kun Wolfgang alkaa antaa soittotunteja omien pienten poikiensa Oton ja Pauluksen ohella myös taloudenhoitajansa räväkälle pikku-Silkelle sekä hemmotellulle Ku´Dammin prinsessalle Dagmar Fischerille. Klubilaiset varttuvat swastikan varjossa ja olojen muuttuessa alati vaikeammiksi juutalaisille, on lopulta tehtävä vaikeita päätöksiä.

Kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla, natsi-Saksan kauhuja tasapainottavat kappaleet joissa 1950-luvun lopulla Englannissa valtion palveluksessa työskentelevä Stone saa kirjeen menneisyydestä. Kirjan rakenteessa näkyykin mielestäni hyvin Eltonin osaaminen viihteen saralla, sillä hän varsin taitavasti vihjailee ja jättää lukijan arvailemaan Stonen henkilöllisyyttä. Arvailu onkin yksi kirjan koukuttavimmista elementeistä, Elton perustaa paljon juuri sille ettei kerro lukijalle kaikkea ennen kuin on aivan pakko.

Vaikka kyseessä onkin jälleen yksi romaani toisesta maailmansodasta, on Eltonin kirjassa kauhujen lisäksi varsin kiinnostavia teemoja ja voisin kuvitella että suomennoksellekin olisi kysyntää...

"Twenty-fourth of February.

Two birthday parties.

One in a apartment in Friedrichshain, Berlin.

The other in Munich in a house at  Schellingstrasse 50.

Paulus, Otto and the Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei.

All nine years old.

Only one of them would live beyond the age of twenty-five.

The other two, like countless millions of other youngsters around the world, were doomed.

The Munich nine-year-old would murder them before perishing itself."

Bantam Press, 2012
Sivuja: 521