Pretty girls ja Blonde hair, blue eyes / Karin Slaughter

Varoitus: jos olet pelkuri, yksin kotona ja pimeää ja myrskyisää, älä lue tätä kirjaa. Allekirjoittaneella ei järki päätä pakoittanut kun löysin uusimman Karin Slaughterin kirjan Pretty girls-kirjastosta. No tiedänhän minä oman uskallukseni rajat, olen jopa katsonut joskus kauhuleffankin (sormieni välistä tai jääkaapin ovelta kurkkien) ja senkin tiedän että Karin Slaughter ei varsinaisesti kirjoita kirjoja vässyköille. Takakannesta selvisi vielä aihekin: ihmispedot, jotka vaanivat nuoria naisia. Silti en uskonut vaan innokkaasti aloin lukea ja sittenhän olikin ihan mielenkiintoista yrittää nukkua...

Kaksikymmentä vuotta sitten Claire Scottin isosisko Julia katosi jäljettömiin. Nyt on Claire viettämässä romanttista iltaa puolisonsa Paulin kanssa kun kohtalo puuttuu peliin ja kaikki muuttuu. Salaisuudet paljastuvat mutta voiko kenenkään luottaa?

Kirjan juonikuvaus on tarkoituksella epämääräinen sillä Pretty girls on yksi niistä kirjoista joista ei kannata paljastaa yhtään ylimääräistä, liika yksityiskohtien avaaminen vain söisi Slaughterin luomaa hyytävää tunnelmaa. Olen lukenut ahkerasti kirjailijan teoksia, mm. muutamat Grant County -sarjan kirjoista ovat olleet mahtavia lukukokemuksia mutta uskaltaisin melkein sanoa että Pretty girls on melkeinpä paras Karin Slaughterilta lukemani kirja. Se ei ole täydellinen trilleri: minun makuuni Claire on kovin täydellinen ja muutamat asiat selvivät hiukan liiankin helposti. Nämä muutamat kauneusvirheet eivät kuitenkaan paljoa haitanneet, olin silti täysin tekstin vietävissä ja siinä määrin pelottikin että päätin lukea kirjan loppuun valoisana aikana. Yön pimeinä tunteina ei ole aina hyvä ajatella kaikkea sitä pahaa mitä ihmiskunnasta löytyy... Kirja siis sisältää melko rankkoja aiheita enkä suosittele sitä helposti järkyttyville.

When you first disappeared, your mother warned me that finding out exactly what happened to you would be worse than never knowing. We argued about this constantly because arguing was the only thing that held us together at the time.
 'Knowing the details won't make it any easier,' she warned me. 'The details will tear you apart'

Luin myös kirjan rinnakkaisnovellin, Blonde hair, blue eyes, jonka kertojana on Pretty Girlsissä kadonnut Julia. Koska olin jo lukenut Pretty Girlsin, ei novelli tarjonnut juurikaan uusia näkymiä, suosittelisin melkeinpä lukemaan ensin sen makupalana ja vasta sitten uppoutumaan itse kirjaan. Tunnelma kuitenkin oli melko hyytävä ja Slaughter nostaa esiin myös tärkeitä pointteja naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Pretty Girls
Century, 2015
Sivuja: 535

Blonde hair, blue eyes
Cornerstone Digital, 2015
Sivuja. 67

Miehittäjän morsiamet: rakkautta ja petoksia jatkosodan Itä-Karjalassa / Pauliina Salminen

Rakkaus ja sota, siinäpä sitä kirjailijoille antoisaa aihetta. Joskus lempi leiskuu rintamallakin, joskus kyse on vain todellisuuden pelosta tai selviytymisestä ja tähän aihepiiriin porautuu Pauliina Salmisen tietokirja jatkosodan Karjalasta.

Vuonna 1941 Suomi miehitti Itä-Karjalan ja aloitti valmistelut alueiden yhteenliittämiseksi. Miehittävät sotilaat tutustuivat alueen naisiiin, riiasivat ja rakastuivat, särkivät sydämiä ja laittoivat yli 400 lasta alulle. Salminen kuvaa näitä kohtaloita vuoroin faktojen ja arkistojen tietojen avulla, vuoroin käyttäen mm. parien kirjeenvaihtoa. Ratkaisu on toimiva, kirjeet herättävät historian eloon tehokkaasti. Henkilöt alkavat kiinnostaa ja heidän kohtalonsa suututtavat ja surettavat, onneksi mukaan mahtuu kuitenkin onnellisiakin loppuja.

Rakkaus on jäljellä, mutta mihin se velvoittaa, siitä olen estetty. Niin suuresti kuin lastani rakastan, ettei kieleni kykene tunnettani sanoiksi tuomaan, on se kaikki arvotonta eikä auta vähääkään rakkaitani, menisin vaikka kuolemaan edestänne, jos niin tarvittaisiin.

Miehittäjän morsiamet tarjoaa vielä yhden, ehkä hiukan uudenlaisen näkökulman sotavuosiin. Aihe on edelleen arka mutta on hyvä että Salminen tekee oikeutta Itä-Karjalan naisille ja niille lapsille jotka jäivät äiteineen rajan taakse kun Suomen joukot joutuivat perääntymään vuonna 1944. Muutamaan vuoteen mahtuu melkoinen tapahtumien kirjo, eivätkä kaikki sotilaistakaan selviä asiasta aivan puhtaina pulmusina. Raiskausten lisäksi myös moni perheenisä tarjosi Itä-karjalalaisille turhia lupauksia avioliitosta ja yhteisestä elämästä.

Lopuksi haluan vielä esittää sen, ettei käsitykseni mukaan ole oikein, että minut velvoitettaisiin maksamaan elatusapua lapselle, josta äitinsä hoidossa ja kasvatettavana kehittyy ryssä. Vaan jos niin käy, että joutuisin elatusvelvolliseksi, tulen ehdottomasti vaatimaan että lapsi erotetaan äitinsä hoidosta kasvatettavaksi suomalaisessa lastenhoitolaitoksessa.

Tarinan kannattelevana voimana ovat suomalainen Väinö ja aunuslainen Anna ja heidän tarinansa, jonka pariin Salminen säännöllisesti palaa. Ja kirjailijan tavoin minäkin kiinnyin eniten näihin kahteen ja toivoin heille onnea. Tietokirjaksi Miehittäjän morsiamet oli kepeähkö ja sydämellä luettava mutta ehdottomasti tärkeä kirja.

Atena, 2013
Sivuja: 300
Väinö jA aNNA

Pimeässä luettua eli marraskuun puuhat

Huh. Onpahan ollut viehkeä marraskuu - aivoni eivät oikein vieläkään ymmärrä että jouluun on aikaa alle kuukausi koska nurmikkokin vihertää ja lenkillä voi pongata pajunkissoja. Marraskuun harmaudessa on kyllä omaa, synkkää viehätystään mutta valon puute on kyllä tylsää. Ulkoilukin iltaisin aika vähälle kun laiskuri ei jaksa raahata itseään laajustamaan pimeyteen. Noh, voihan sitä aina vaikka lukea...

Vuoden 2015 lukuhaaste sattuukin oikeaan sopivaan vuodenaikaan, tälläkin kertaa tuli luettua kaikenlaista ihan urakalla - 14 ehtaa, paperista kirjaa. Marraskuun synkkyys ei kyllä aina sopinut hirveän hyvin yhteen lukemieni dekkareiden kanssa - esimerkiksi Karin Slaughterin Pretty Girls tuntui sen verralta rankalta että päädyin lukemaan sen turvallisesti päivänvalossa... Muutenkin huomaan kaipaavani tähän pimeään vuodenaikaan jotain iloista ja pirteää luettavaa, vastapainoksi sysipimeällä ulkomaailmalle. Kuinka teillä taistellaan kaamosta vastaan? Vaikuttaako vuodenaika/sää lukutottumuksiin?

Marraskuun luetut

Marraskuussa luin 19 kirjaa: lukuun mahtuu tietokirjoja (mm. jokunen elämäkerta) ja useampi historiallinen romaanikin. Laadullisesti marraskuu ei ollut ihan niitä parhaita kuukausia, sukat eivät pyörineet jaloissani kovin usein. Hittejäkin toki oli, kuukauden TOP3:a hallitsivat Simo Hiltusen huikea Lampaan vaatteissa, Kaisa Haatasen hulvaton Meikkipussin pohjalta ja Neil Gaimanin outo mutta upea Neverwhere. Ehkei floppeja ole kauheasti tarpeellista mainostaa, uskon että näilläkin kirjoilla on omalukijakuntansa johon minä vain en satu kuulumaan.

• #GIRLBOSS / Sophia Amoruso
• Brooklyn / Colm Tóibín
• Meikkipussin pohjalta / Kaisa Haatanen
• Mifongin kätkemä (Mifonkien matkassa #4) / J.S. Meresmaa
• Home front / Kristin Hannah
• Camp Creative: luova valokuvaus ja kuvankäsittely / Lauri Laukkanen
• Neverwhere / Neil Gaiman
• You're never weird on the Internet (almost) / Felicia Day
• Sinun edestäsi vuodatettu / Tuomas Nyholm
• Entropia / Helena Waris, Janne Nykänen
• Lampaan vaatteissa / Simo Hiltunen
• Viikingin varjossa: Katja Halmeen tarina / Paula Salomaa
• A Change of Climate / Hilary Mantel
• Ihmeellisten asioiden museo / Alice Hoffman

Luetut, ei-blogatut

Jussi Seppänen: Kymmenottelu (WSOY, 2015), 180s. Saatu arvostelukappaleena.

Sain Jussi Seppäsen Kymmenottelun Kirjamessujen bloggaribrunssilla luettavakseni ja vaikka novellit eivät tosiaankaan ole minun juttuni, kiinnosti urheiluun liittyvä hauskuutus sen verran että päätin kokeilla rajojani. Seppäsen tarinat olivat lämminhenkisiä, hauskoja ja pikkuisen viisaitakin mutta novellivammastani huolimatta en kuitenkaan täysin innostunut.

Thomas Erikson: Pelonkylväjät (Minerva, 2014), 560s.

Pelonkylväjät oli heräteostos eräässä Elisa-kirjan alessa. Ei kirjalla hintaa ollut juuri nimeksikään, mutta lukukokemus ei kyllä myöskään ollut siitä parhaasta päästä. Mystisen miljonäärejä teloittavan sarjamurhaajan jahtaaminen voi vaikuttaa teoriassa mielenkiintoiselta mutta käytännössä se oli suoraan sanottuna tylsää seurattavaa... Henkilöitä vilisi, mutta kukaan ei oikein kiinnostanut kylliksi. Huti tuli.

Gillian Flynn: The Grownup (Crown, 2015), 64s.

Overdriven kokoelmista löytyi myös ihanan kieron Gillian Flynnin kertomus The Grownup, joka kyllä on aivan taattua Flynniä! Valitettavasti lyhyt tarina tuli ahmaistua nopeasti mutta bloggaaminen kuitenkin venyi liian kauan. Paha bloggaaja.

Cheryl Strayed: Brave enough (Knopf Doubleday Publishing Group, 2015)

Cheryl Strayedin Villi vaellus on ollut yksi lukuvuoteni yllättäjistä - kukapa olisi uskonut että vaelluksesta kertova kirja kolahtaisi meikäläiseen niin kovasti - ja siksi nappasin kirjastosta luettavakseni Brave enough -kirjan. E-kirjojen lainaamisessa on se mahdollisuus ja riski että koska lainaaminen on niin kovin vaivatonta, ei tule aina perehtyneeksi kovin syvällisesti siihen, mitä on lainaamassa. Ja siispä minulta jäi tajuamatta se, että Brave enough on kokoelma aforismeja. Straeyedin ajatelmat olivat ihan päteviä mutta kirja on kovin pikkurunen enkä täysin samaistunut kaikkiin teemoihin joten kovin monia ajatuksia ei lukemisesta syntynyt.

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka (Moreeni, 2015), 381s. Suom. Jouko Vanhanen.

Keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuva Melchior-sarja on ollut takuuvarmaa luettavaa jo viiden kirjan ajan mutta uusin, Tallinnan kronikka, tökki. Vika saattoi olla minussa, mutta koin kirjan infodumpit melko raskaina ja itse rikostarinakin pääsi vauhtiin yllättävän myöhään. Syytämme tästäkin kriittisyyspuuskasta flunssaa ja jäämme odottamaan seuraavaa kirjaa joka toivottavasti maistuu taas paremmin.

Kesken jääneet

Jodi Picoult, Samantha van Leer: Between the Lines (Recorded Books, 2012)

Jodi Picoultin ja hänen tyttärensä Samantha van Leerin kirjoittama nuorten kirja kiinnosti minua idean tasolla: kirjan punaisena lankana on ajatusleikki, jossa kirjojen henkilöt ovatkin oikeasti elossa ja ikäänkuin vankeina kirjan sivuilla, alati toistamassa samoja kohtauksia kirjan auetessa. Olin tässä vaiheessa kuunnellut parikin "ihan kivaa" äänikirjaa putkeen ja rehellisesti sanottuna kaivasin vaihteeksi jotakin todella mukaansatempaavaa, joten päädyin lopulta jättämättä kirjan kesken.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaasteen suhteen viimeistä viedään: tarvitsen vielä kirjaston henkilökunnalta lukusuosituksen ja viimeinen rasti onkin sitten mahdoton tehtävä. "Kirja joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut." Kaikki luettiin, mitä käskettin, joskus vähän extraakin. (Ja lukion fysiikankirjaan en aio tarttua...)

Entäs ensi kuussa?

Yritän tässä edelleen sisäistää että joulu tulee ja siis varmaan myös kirjabloggaajien joulukalenterikin, jossa tosin itse en ole tänä vuonna mukana. Kalenterin ensimmäinen luukku aukeaa Hyönteisdokumentissa. Käykääpä katsomassa mitä hdcanis on keksinyt...

Mifongin kätkemä (Mifonkien matkassa #4) / J.S. Meresmaa

Aloitin Mifongin kätkemän luettuani erään hieman turhauttavan ja monipuolisuudessaan sekavan, tosimaailmaan perustuvan dekkarin. Sen jälkeen oli ihanaa sukeltaa Mifonkien taattua laatua olevaan maailmaan, joka sekin on henkilöineen ja juonenpalasineen on runsas mutta siitä huolimatta selkeä ja ehkä kokonaisuus jossa on helppo ja hyvä olla mukana. Kirja tuli luettua päivässä enkä keksi siitä kuin yhden kritisoitavan asian - se loppui aivan liian nopeasti...

Sarjan neljännen osan juonta on vaikea kuvailla paljastamatta olennaisia käänteitä aiemmista osista mutta sanottakoon ettei Meresmaa varsinaisesti säästele henkilöitään. Monta vanhaa tuttua on mukana, mutta mihinkään ei kannata luottaa - tyypit tulevat ja menevät. Mifonki-sarjan lukeminen  itseasiassa hiukan muistuttaa minua Tulen ja jään laulusta ja siitä, kuinka järkytyin kun G.R.R. Martin tappoi ensimmäisen keskushenkuilön kirjasta. Sittemmin totuin ja opin ettei hänen kirjoissaan kukaan ole turvassa. J.S. Meresmaan ote on ehkä lempeämpi mutta yhtä lailla arvaamaton.

Neljäs Mifonki-kirjani osoittautui jälleen mukavaksi lukukokemukseksi, peukutan sekä kirjailijan tapaa luoda kokonaisia, uskottavia ja kiehtovia maailmoja ja käsitteitä (mifonki - ihan mainio sana!) että sen juoniviidakon hallitsemista jota hän sulavasti kuljettaa eteenpäin. Jännittävää nähdä mitä seuraavassa osassa tapahtuu!

Myllylahti, 2015
Sivuja: 475

You're never weird on the Internet (almost) / Felicia Day

No niin, taas tulee tunnustuksia. Lainatessani tämän kirjan minulla ei ollut hajuakaan siitä kuka Felicia Day oli. Mutta kirjalla oli oivallinen, heti kiinnostukseni herättävä nimi, joten niin sitä mentiin... Lukuharrastus kenties jumittaa niskani mutta opinpa ainakin taas uutta...

Felicia Day on (kyllä, nyt minäkin sen tiedän) amerikkalainen pelaaja ja videopersoonallisuus sekä kunnon nörttityttö joka teininä löysi löysi itselleen uuden sosiaalisen maailman pelaamisesta ja sittemmin loi itselleen myös näyttelijän uran videosarja The Guildin muodossa. Kiinnostavaa.

Dayn elämäkerta on ehkä yksi hauskimmista lukemistani, sitä ei todellakaan ole kirjoitettu otsa rypyssä eikä sitä myöskään tule niin lukea. Vaikken Daytä etukäteen tuntenutkaan, ilahduin siitä tuttuuden tunteesta jonka lukiessani koin sillä osittain nuori Felicia tuo mieleeni nuoren Norkun. Hän on ollut sellainen tyttö jonka olisin halunnut kaverikseni.

Maailma on muuttunut paljon sitten teinivuosieni ja sittemmin dataamisesta ja nörttimeiningistä on tullut sosiaalisesti hyväksytympää ja ehkä jollain tavalla jopa suosittuakin. Kulttuurin etunenässä kulkevat tietysti miehet mutta on hyvä huomata että kuvioissa on mukana naisiakin joilla on jo näkyvämpi profiili. Että pelaaminen ja tietokoneet eivät ole vain poikien juttu. Siksikin on hyvä juttu että esimerkiksi tämä kirja on julkaistu.

Kirja käsittelee myös hiukan netin lieveilmiötä, mm. vuonna 2014 vellonutta ns. Gamergatea, joka lähti liikkeelle Zoe Quinnin julkaistessa Depression Quest -pelinsä. Quinn alkoi saada pelin johdosts vihapostia ja soppaa lähti höystämään entinen poikaystävä sittemmin perättömiksi todistetuilla huhuillaan. Netin trollit aktivoituivat ja pian vihan aallot osuivat myös muihin alan naisvaikuttajiin. Seurasi raiskaus-ja tappouhkauksia, suoranaista naisvihaa joka ulottui Felicia Dayihin. En ollut itse ko. tapausta seurannut mutta luin siitä järkyttyneenä ja mietin jälleen kuinka helppoa ja hirmuisen tuhoavaa on vihata netissä... Ajatuksia herättävää tekstiä.

Vaikkei Felicia Day siis olekaan entuudestaan tuttu, jos netin ja pelaamisen maailma kiinnosta suosittelen tutustumaan teokseen.

Touchstone, 2015
Sivuja: 195

Viikingin varjossa: Katja Halmeen tarina / Paula Salomaa

Tony ja Katja Halmeen tarina taitaa olla monille lehtien otsikoista tuttu, niin myös minulle. Viikinki nyrkkeili ja laukoi viisauksiaan, päätyi eduskuntaankin, sekoili, tuli uskoon, sekoili lisää aina surulliseen loppuunsa saakka. Ja kaiken tämän ajan, varjossa miestään tuki Katja, nainen perhehelvetin keskellä.

Viikingin varjossa kertoo Katjan tarinan, mutta samalla se on jotain monipuolisempaakin. Paula Salomaa pohtii samalla myös Tonyn lapsuutta ja tuhoisan parisuhteen dynamiikkaa ja vaikutuksia. Kirja mukailee paljolti mediassakin näkyneitä tapauksia mutta paljon kerrotaan myös kulissien takaisesta elämästä ja alistamisesta joka ei yllä otsikoihin saakka.

Kun mehun unohtamisestakin nousee iso riita, oppii varmasti helposti olemaan joka hetki varuillaan ja vanhoista tavoista on varmasti vaikeaa päästä eroon vaikka uusi puoliso olisikin kelpo mies. Oli mielenkiintoista lukea myös Katjan myöhemmistä vaiheista ja siitä, kuinka tietyistä tavoista reagoida on ollut vaikeaa päästä eroon. Pidinkin siitä kuinka Salomaa tarkastelee pariskunnan yhteistä taivalta myös psykologian kannalta, ilman kaunistelua mutta myös ilman kauheuksilla mässäilyä. Teksti siis antaa lukijalleen enemmänkin kuin vain mahdollisuuden penkoa julkisuuden henkilöiden likapyykkiä.

Kokonaisuutena Viikingin varjossa jää kuitenkin ehkä hiukan kevyeksi luettavaksi, kenties lyhyehkön sivumääränsä takia. Tavallaan tuntuu että vielä kirjassakin Katja on Viikingin varjossa sillä teksti ja analyysit keskittyvät enimmäkseen Tonyyn ja Katja jää edelleen hiukan sivuhahmoksi vaikka olisinkin halunnut tietää enemmän esimerkiksi siitä, mistä hän ammensi rohkeuden lähteä huonosta suhteesta.

Otava, 2015
Sivuja: 220

Lohikäärmeen värit / Pasi Pekkola

Kiina ja sen historia kiinnostavat ja innostuin siksi kovasti myös eräästä tämän kirjasyksyn uutuuksista, nimittäin Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit. Suomalaisen kirjoittama kirja Kiinasta, lähtökohta joka on minusta jo todella kiinnostava!

Lohikäärmeen värit on sukupolvitarina joka liikkuu sujuvasti niin Kiinan maaseudulla kuin suurkaupungin hälyssäkin, kotimaamme hiljaisuudesta puhumattakaan. Maon Kiinaan karuihin oloihin ja köyhyyteen syntynyt Xialong kulkee pitkän tien aina Suomeen saakka mutta jotain tapahtuu ja vauva, pikkuinen Kimi, jää isineen jälkeen äidin kadotessa. Vuosia myöhemmin Kimi palaa Kiinaan toivoen selvittävänsä vihdoinkin äitinsä arvoituksen.

Lohikäärmeen värit on uskottava ja hyvin kirjoitettu kuvaus sekä Kiinan lähihistoriasta ja naisten asemasta siellä mutta myös se on myös koskettava kuvaus onnen ja paremman elämän tavoittelusta. Kirja liikkuu sujuvasti sekä Xialongin että Kimin tarinoita seuraten, joskin kahdesta kertojasta Xialong on ehdottomasti kiinnostavampi kuin hiukan tylsäksi jäävä Kim. Myös kahden kulttuurin yhteentörmäys on mielenkiintoista luettavaa. Lisäplussa on annettava Fitzgeraldin Kultahattu-viitteistä joista innostuin kovasti.

"Wu Jian, kuuletko minua? Rakkaus ei lämmitä talvella, rakkaus ei karkota nälkää, rakkaus ei kouluta lasta, rakkaus ei paranna lapsen sairauksia, rakkaus ei pidä meistä huolta kun olemme vanhoja.
Wu Jian, mitä sellaisella rakkaudella tekee?
Ei yhtään mitään."

Otava, 2015
Sivuja: 459

House of Cards, Kuninkaantekijä ja Viimeinen jako (Francis Urquhart -trilogia) / Michael Dobbs

House of Cards oli minulle tuttu ennestään samannimisestä Netflicksin sarjasta, jossa Kevin Spaceyn loistavasti esittämä Frank Underwood kipuaa kohti Valkoisen talon tärkeintä tehtävää. Sarja on mielestäni aivan loistava ja suosittelen siihen tutustumista jos poliittinen kieroilu kiinnostaa. Katsoin viikonloppuna sarjan kolmannen kauden loppuun ja olin siinä määrin koukkuuntunut että päätin tutustua Michael Dobbsin kirjoihin.

"Kun ihminen pelkää, että hänet murskataan, että hänet tuhotaan täysin, hänen kunnioituksensa seuraa aina perässä. Syvä pelko on huumaavaa, pakahduttavaa, vapauttavaa. Se on aina vahvempaa kuin kunnioitus.
Aina."

House of Cards -sarja eroaa siinä kirjoista että tapahtumat sijoittuvat Iso-Britanniaan ja päähenkilökin on nimeltään Francis Urquhart, mutta miehen macchiavellimäisen laskelmoiva nerokkuus löytyy hienosti. On sinänsä huikeaa huomata että sarjan ensimmäinen kirja on ilmestynyt jo vuonna 1989 ja se on kestänyt aikaa hienosti. En edes kiinnittänyt huomiota siihen etteivät kirjan henkilöt viestitelleet älykännyköillään tai etsineet tietoa netistä siinä määrin ehjältä ja ajankohtaiselta kokonaisuus edelleen tuntui.

"Viidakossa selviytyäkseen ei tarvitse juosta kovempaa kuin leijona. Riittää kun juoksee kovempaa kuin ystävänsä."

Omaksi suosikikseni nousi sarjan ensimmäinen osa, se joka selkeästi onkin ollut tv-sarjan innoittajana. Edetessäni sarjassa pieni kisaväsymys alkoi vaivata minua ja Viimeinen jako oli tuntuikin hetkittäin hiukan työläältä luettavalta, etenkin kun kirjan tietyt ratkaisut olivat arvattavissa. Jollain oudolla tavalla myös pidän Francis Urquhartista - mielestäni hyvät pahikset ovat todella herkullisia lukututtavuuksia - ja siksi karsastin viimeisen kirjan tappiomielialaa. Mutta: kokonaisuutena trilogia on viiltävän nokkela ja suosittelen sitä ehdottomasti niille, joita poliittinen kieroilu kiinnostaa. Michael Dobbs tietää muutenkin mistä kirjoittaa, sillä hän on Britannian ylähuoneen jäsen ja on toiminut kolmen pääministerin neuvonantajana.

"Politiikka vaatii uhrauksia. Muiden uhrauksia totta kai. Niin paljon kuin maansa puolesta uhrautumalla voidaankin saavuttaa, vielä enemmän saavutetaan aina sillä, että annetaan toisten tehdä se ensin. Ajoitus, kuten vaimollani on tapana sanoa, on kaikki kaikessa."

House of Cards
Otava, 2015
Sivuja: 392
Alkuteos: House of Cards
Suomentanut Maija Kauhanen

Kuninkaantekijä
Otava, 2015
Sivuja: 333
Alkuteos: Play the King
Suomentanut Emmi Jäkkö

Viimeinen jako
Otava, 2015
Sivuja: 478
Alkuteos: The Final Cut
Suomentanut Antero Tiittula

The Heir (The Selection #4) / Kiera Cass

Juuri kun sain edellisen hömppäkirjani luettua, putkahti Overdriven kokoelmiin seuraava, Kiera Cassin The Selection -trilogia nimittäin oli saanut jatkoa. Karkinnälkä näemmä vaivaa edelleenkin, joten The Heir putkahti lukupinooni melkein kuin varkain...

The Heir palaa jälleen tulevaisuuden Illeaan, tulevaisuuden Amerikkaan, jossa kaksi vuosikymmentä on vierähtänyt siitä kun prinssi Maxon lopetti kastit ja löysi itselleen puolison Valinnan avulla. Illean kansa on onnetonta ja kuningas päättää kohottaa yleistä mielialaa järjestämällä uuden Valinnan mutta tällä kertaa etsitään puolisoa hänen esikoistytärelleen prinsessa Eadlynille joka jonain päivänä on nouseva valtaistuimelle. Voimakastahtoinen prinsessa ei vain oikein innostu ajatuksesta...

Luin Cassin kirjaa sekavin ajatuksin, hömppä toki maistuu edelleenkin mutta jokin asetelmassa ja uusissa henkilöissä tökki. Kirjailija mm. korostaa kovasti sitä, kuinka uudenaikainen ja radikaali Eadlynin tilanne tulevana hallitsijana on - ensimmäinen nainen valtaistuimella. Tasa-arvo ei siis ole kukassa vielä tulevaisuudenkaan Amerikassa... Samoin ajatus siitä, että Maxon yrittää naittaa 19-vuotiaan tyttärensä vastoin tämän tahtoa tarjotakseen kansalle leipää ja sirkushuveja, tuntuu vähän vastenmieliseltä ja kansaa aliarvioivalta. Mutta mitäpä minä tiedän...

Oma juttunsa ovat sitten Eadlyn ja pojat. Prinsessa nimittäin on aika ... ärsyttävä ja arvelenkin että Kiera Cassin tarkoituksena on muokata uudesta The Selection -trilogiasta hieman toisenlainen kasvutarina. Mikä jottei, ratkaisu saattaa toimiakin jos vain Eadlyn muutos sympaattisemmaksi saadaan toteutettua uskottavalla tavalla ja jos siippaehdokkaista onnistutaan luomaan kyllin kiinnostavia, tällä hetkellä he jäävät vielä Eadlynin varjoon. Hauskana yksityiskohtana mainittakooon se, että kirjassa on mukana myös Suomi-väriä, eräs prinsessan kosijoista on Swendwaysta kotoisin oleva, suomea puhuva sympaattinen kokki Henri Jaakoppi, joka leipoo mm. prinsessalle korvapuusteja. (Jotka tosin jostain syystä maistuvalt greipiltä?)

HarperTeen, 2015
Sivuja: 342

Syksy on ihmisen parasta aikaa

Syyskuu on lempikuukauteni, nautin sen raikkaudesta, ruskan väriloistosta ja auringonnousuista jotka on päivä päivältä helpompaa pongata. Syksy on kesän ihanan joutilaisuuden jälkeistä aktivoitumista ja uusia juttuja ja suunnitelmia, uudenlaista energiaa. Kaikenlaisia ideoita onkin putkahdellut päähän ja joitain ajatuksia ehdin jo kokeillakin, blogissa vilahtivat mm. kaksi videobloggausyritelmääni. Kolmannenkin klipin tein, keksin nimittäin kesken kävelylenkkini yrittää kertoa lukijoille Andy Weirin The Martian-kirjasta. Luomus jäi kuitenkin "leikkaamon lattialle", sillä kukaan tuskin haluaa katsella pomppivaa lenkkipolkua ja kuunnella huohotustani. Jatkan siis ideointia ja harjoittelua, katsotaan saanko aikaiseksi muuta kuin nolotusta...

• Videoviikonloppu: kurkistus Maltan kansalliskirjastoon
• Videoviikonloppu: Helsinki-Vantaan lentokentän uudessa kirjanvaihtopistessä

Syyskuun luetut

Syyskuun luettujen lista on hämäävän lyhyt, paljon jäi bloggaamatta - yritän parantaa tapani lokakuussa. Itselleni epätyypillisesti luin yllättävän paljon it-maailmaan sijoittuvaa tietokirjaillisuutta ja tasapainoksi sitten ahmittiin hattarankevyttä hömppää (The Selection-trilogia). Kuukauden kivoimpiin lukukokemuksiin kuuluivat uuden Denise Rudbergin dekkarituttavuuteni Yksi tappava syrjähyppy, Andy Weirin mainio The Martian ja vuosien odotuksen jälkeen ilmestynyt jatko-osa Sujata Masseyn Rei Shimura -sarjaan, The Kizuna Coast. Tsekkaa itse jollet usko!

• Kyberturvallisuus / Jarno Limnéll, Klaus Majewski, Mirva Salminen
• Mischief / Fay Weldon
• Hello Ruby / Linda Liukas
• The Martian / Andy Weir
• The opposite of loneliness: essays and stories / Marina Keegan
• Tuomitut (Arianna de Bellis #4) / Vera Vala
• The Innovators: How a Group of Hackers, Geniuses and Geeks created the digital revolution / Walter Isaacson
• The Kizuna Coast (Rei Shimura #11) / Sujata Massey
• Yksi tappava syrjähyppy (Marianne Jidhoff #1) / Denise Rudberg
• Varo minua (Studio #3) / Pekka Hiltunen
• The Selection-trilogia / Kiera Cass

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaasteessa on alkamassa selvästi loppukiri, kolme lukupistettä pompsahti plakkariini. Jei!

Entäs ensi kuussa?

Lokakuussa on tämän kirjabloggaajan joulu eli Helsingin kirjamessut. Pian alan selailemaan katalogia ja tekemään tarkkaakin tarkempia luentosuunnitelmia vaikka lopulta luultavasti tulen kuluttamaan aikaa haahuillen ja kirjapöhinästä nauttien. Tekisi mieli kokeilla myös messuvbloggausta - kiinnostaisiko moinen ja millaisia videoita haluaisitte nähdä?

Olen lokakuussa myös mukana Naisten pankin kampanjassa tukemassa kehitysmaiden naisten toimeentuloa ja hyvinvointia.

Luetut, ei-blogatut

Kerry Fisher: Island Escape (Avon, 2015), 400s.

Kerry Fisherin Island Escape pomppasi puhelimeeni koska tunsin tarvitsevani annoksen chick-litiä. Kirja osoittautui melko mukavaksi luettavaksi, peukutan myös sitä että tämän chikkerin pääosissa ovat päälle nelikymppiset naiset, ihan mukavaa vaihtelua. Island Escapen pääosissa ovat ystävykset Octavia ja Roberta, jotka kitkuttelevat eteenpäin enemmän tai vähemmän epätyydyttävissä avioliitoissaan kunnes tietysti alkaa tapahtua. Tarina mukailee melko ennalta-arvattavasti peruschick-litin kaavaa mutta viihdytti.

Roope Lipasti: Linnan juhlat (Atena, 2015), 283s.

Olen yrittänyt kiltisti kirjoittaa aina jotain kotimaisista romaaneista, etenkin silloin kun olen niistä pitänyt mutta Linnan juhlien kohdalla kävi huono tuuri. Sain ison nipun varauksia kirjastosta samaan aikaan ja homma meni suorittamiseksi. Lukea ehdin, mutta blogata en. Päällimmäiseksi ajatukseksi kirjasta jäi se, että kuten aiemminkin pidän kovin Roope Lipastin lämpimästä huumorista ja pieni hupsuttelu tekee tänä synkkänä aikana vain hyvää.

Tess Gerritsen: Salametsästäjä (Otava, 2015), suomentanut Ilkka Rekiaro, 330s.

Salametsästäjä on Rizzoli & Isles -sarjan 11. kirja, mikä ei kylläkään tunnu hidastavan tämän kuolemansyyntutkijan ja rikosetsivän muodostaman parivaljakon vauhtia. Kirja oli tuttuun tapaan sujuvaa ja sanailu nokkelaa eivätkä Afrikkaan osin sijoittuvan tapauksen juonenkäänteetkään olleet kuluneimmasta päästä - viihdyin vallan mainiosti.

Kerry Greenwood: Murder in Montparnasse (Allen & Unwin, 2002), 300s.

Ensikosketukseni Greenwoodin Phryne Fisher -kirjoista kärsi jokseenkin samasta syystä kuin Linnan juhlatkin. Ensin ei mukamas ollut lukemista, sitten sitä oli yht'äkkiä liikaakin. Kiva kirja, kiinnostavat henkilöt ja toimiva rikosjuoni - tykkäsin ja haluan palata sarjan pariin myöhemmin ja paremmalla ajalla. Ja mielellään sarjan ensimmäisestä osasta alkaen, lainasin nimittäin epähuomiossa 12. kirjan mainion neiti Fisherin seikkailuista ja olin jokseenkin pihalla joistakin neidin yksityiselämään liittyvistä juonikuvioista. Milloinkohan opin lukemaan sarjat oikeassa järjestyksessä??!

Dustin Harbin: Diary Comics (Koyama Press, 2015), 236 s.

Dustin Harbinin Diary Comics -kirja sai alkunsa harjoituksesta jossa kirjailija päätti piirtää jokaisena vuoden päivänä sarjakuvaruudun ko. päivän tapahtumista. Kiinnostuin, koska olen toteuttanut samaisen harjoituksen valokuvien kautta. Lukiessani kävi ilmi etten ollutkaan yksin mietteideni kanssa, myös Dustin Harbin painiskeli samojen ongelmien kanssa - ihan tavallinen arki nimittäin ei ole erikoisen kiinnostavaa ja arjen tarkistelu - tapahtuipa se sarjakuvan tai kameran kautta - muuttaa arkea hiukan erilaiseksi. Vaikka Harbinin arki onkin värikkäämpää kuin omani, ei kirja tarjoa silti suuria kokemuksia vaan ennemminkin pieniä, tavallisia ja ehkä tärkeitäkin hetkiä yhden ihmisen elämästä. Mukava lukukokemus.

The opposite of loneliness: essays and stories / Marina Keegan

Marina Keeganin The opposite of loneliness nappasi huomioni ensin nimellään ja kannellaan, joka tuntui raikkaan erilaiselta. Viimeinen niitti oli vinkki siitä että kyseessä oli New York Timesin Bestseller - uteliaisuus heräsi ja lainasin kirjan Overdriven kokoelmista. Innon jälkeen iski kuitenkin suru, kirjan ensimmäisiltä sivuilta selviää että kyseessä on 22-vuotiaan kirjailijan esikoisteos joka on julkaistu postuumisti. Joitakin viikkoja valmistuttuaan Harwardista Marina Keegan menehtyi auto-onnettomuudessa ja ymmärränkin nyt, että kirjan taustalla on läheisten surutyö ja halu toteuttaa Marinan suuri toive, oma kirja.

Kirja sisältää joukon esseitä ja lyhyitä tarinoita ja antaa ymmärtää aavistuksen lupaavasta kirjoittajasta. Marina kertoo tarinoita nokkelasti ja oivaltavasti ja hänen tekstejään on mukavaa lukea. Yllätyin kuitenkin hiukan siitä, kuinka surumielisia sävyjä hänen kertomuksissaan on, kirjan mm. avaa tarina jossa nuori nainen matkaa äkillisesti kuolleen ihastuksensa hautajaisiin. Tämä hiljensi hiukan, olinhan juuri lukenut Marinan kohtalosta. Tästäkin huolimatta, tämä tarina osoittautui suosikikseni kokoelmasta, Marina oli kehitellyt kertomukseen varsin ovelan koukun.

Olen aika huono lukemaan novelleja ja näemmä vielä huonompi lukemaan esseitä. Vaikka teksti onkin sujuvaa ja esiin nostetut aiheet mielenkiintoisia, en oikein innostunut. Esseistä kuultaa selvästi nuoren ihmisen into ja kirkasotsaisuus, mm. artikkelissa, jossa pohditaan opiskelijoille tehtyjä työtarjouksia, käy selväksi se, että Marina luokkatovereineen ei haaveillut tylsistä työpaikoista rahoitusalalla - he halusivat muuttaa maailmaa paremmaksi. Se on se nuoruus...

Scribner, 2014
Sivuja: 208

The Innovators: How a Group of Hackers, Geniuses and Geeks Created the Digital Revolution \ Walter Isaacson

Walter Isaacson tuli minulle tutuksi Steve Jobsin elämäkerran myötä ja kun Overdriven kokoelmiin putkahti miehen kirjoittama teos digitaalisen vallankumouksen innovaattoreista, klikkasin itseni välittömästi varausjonon jatkeeksi. Edellisessä kirjassaan Isaacson nimittäin teki vaikutuksen tietojensa yksityiskohtaisuudella ja tavalla jolla hän käsitteli kohteensa elämää. Ammattisyistä arvelin myös että olisi syytä perehtyä oman sektorin historiaan hieman syvällisemminkin, ehkä se kirvoittaisi jopa uusia ajatuksiakin.

Kirjassaan Isaacson luo eräänlaisen digitaalisen vallankumouksen aikajanan ja esittelee vaikuttajia eri vuosikymmeniltä. Paalupaikan saa luonnollisesti Ada Lovelace, lordi Byronin ihastuttavan luova tytär jonka ajatuksia mm. Alan Turing pyöritteli vuosia myöhemmin. Kehitys on ollut huimaa ja varsin moni keksinnöillään edesauttanut vallankumouksen edistymistä. Isaacson on poiminut kirjaansa otoksen näistä henkilöistä ja samalla tekee kauniisti selväksi lukijalle innovaation todellisen luonteen, meidän digitaalinen maailmamme on rakentunut pala palalta, nerokkaiden ihmisten iteroidessa toistensa kiinnostavia ideoita.

Isaacsonin kirja on melkoinen jättiläinen - elämänkerturi esittelee teoksessaan kymmeniä vaikuttajia mikä tekee kirjasta hieman raskaan luettavan. Tekniikaltakaan ei voida välttyä, joten mikäli mikropiirien syvempi sielunelämä ei kiinnosta, saattaa olla että koet teoksen ajoittain pitkästyttäväksi. Minulle mielenkiintoisinta antia olivat kappale merkittävistä naisohjelmoijista (kyllä vain, sellaisiakin on!!), kansallisylpeyttä tunsin taas huomatessani Linus Torvaldsin päässeen kirjaan sellaisten titaanien kuin Bill Gates ja Steve Jobs rinnalle. Sattuneesta syystä myös Bloggerin ja blogien syntyhistoria kiinnosti, Isaacson mainitseekin kirjassaan blogien mullistaneen mm. ihmisten tavan harrastaa. Ennen blogien syntyä tavallinen ihminen kun tuskin juuri kirjoitti mitään vapaa-aikanaan ja tässä sitä kuitenkin nyt ollaan. Onnellisena kirjoittamassa.

Simon & Schuster, 2014
Sivuja: 528

Varo minua (Studio #3) / Pekka Hiltunen

Pekka Hiltusen Studio-sarja on ollut kelpo luettavaa ja olen odotellut innokkaasti sarjalle jatkoa ja nyt se on vihdoin täällä. Varo minua oli onnekseni Elisan dekkaripiirin kuukauden kirjana joten se tuli napattua matkallekin mukaan.

Kirjassa Lian kaksoiselämä Lontoossa paljastua kun innokas poliisi alkaa pohtia miksi aivan tavallisen graafikon tielle osuu niin paljon rikoksia. Lian pitäessä matalaa profiilia Studion toiminnasta, on muu Studion väki keskittynyt jengeihin ja vaara vaanii - joka puolella.

Studio-sarja ei pettänyt tälläkään kertaa, meno oli hetkittäin melkoisen hyytävää ja kirja oli tuttuun tapaan ahmittava loppuun saakka. En tiedä kumpaa pääjuonista seurasin jännittyneempänä: Marin tutkimuksia rehellisesti sanottuna todella pelottavien jengien parissa (ilmeisesti jengi-kuvaukset pohjautuva jopa tositapauksiin joka lisää tilanteen ahdistavuutta) vai Lian kokema henkilökohtainen helvetti?!

Pidän Hiltusen kirjoissa siitä, että niiden aihepiirit eivät ole ihan tutuimmasta päästä, esimerkiksi jengien toiminnasta olen lukenut aika harvoin. Vaikka lintukodossa elämmekin, on minusta tärkeää lukea myös tällaisista asioista jotta ymmärtäisin maailmaa paremmin. Vahvat naiset ja nojatuolimatka Lontooseen yhdistettynä kauniiseen kerrontaan ja kiinnostaviin aihepiireihin eivät ole yhtään pöhkömpi juttu, yksi huono puoli tässä kirjassa kuitenkin. - Se nimittäin loppui ihan liian nopeasti ja joutunen odottelemaan sarjan seuraavaa osaa aivan liian pitkään... Lisää, kiitos!

WSOY, 2015
Sivuja: 448

Heinäkuun luetut ja Melchiorin meininkiä

Heinäkuu - mitä sanoisin sinusta?! Ei ole helle hellinyt... Minun lomani tosin alkoi vasta kuun lopulla enkä aio turhia stressata keleistä. Loma on lomaa ja jollei aurinko näyttäydy, voin kuluttaa aikaa vaikka lukemalla, kirjapino onkin päässyt kohoamaan uhkaavan korkeaksi. (Kyllä vaan, kävi vanhanaikaisesti. Kaikki kirjastovaraukseni saapuivat kerralla...)

Lomani korkkasin Tallinnan reissulla ja muistin vihdoinkin käydä Raatihuoneen torilla etsimässä Raeapteekia, Tallinnan keskiaikaista apteekkia jotta voisin hiukan fiilistellä Apteekkari Melchior -sarjan hengessä. Postauksen kuva on "Melchiorin puodista" jossa on mm. näytillä rohtojen tekemiseen käytettyjä aineksia ja muuta aiheeseen liittyvää. Paikka on pieni mutta kiintoisa - rohtoja tosin en uskaltanut ostaa.

Heinäkuun luetut

Heinäkuun luin 20 kirjaa joista yksi oli sarjakuva, bloggaamattomien kasaankin mahtui 5 teosta. Vietin myös kesäkirjojen viikkoa, jonka aikana luettiin Karoliina Timosta, Tove Janssonia ja Katja Kalliota. Oikein sopivaa luettavaa naisten viikolle! Kuukauden TOP3:een oli tällä kertaa tunkua mutta lopulta sinne päätyi kolme mahtavaa suomalaista naiskirjailijaa, satoi tai paistoi suosittelen tutustumaan hurjan jännittävään Takaikkunaan, nostalgiseen Kesäkirjaan ja voimakastunnelmaiseen Kesäiseen illuusioniin.

• The Silent Sister / Diane Chamberlain
• Mean Streak / Sandra Brown
• Kesäkirjojen viikko: Säkenöivät hetket / Katja Kallio
• Kesäkirjojen viikko: Kesäkirja / Tove Jansson
• Kesäkirjojen viikko: Kesäinen illuusioni / Karoliina Timonen
• Pedon palkka (Guido Brunetti #21) / Donna Leon
• Kaksi brittitrilleriä: The girl on the train (Paula Hawkins) ja Second Life (S.J. Watson)
• Vallan linnake / Jesper Malmose
• Pari kirjaa rahasta: Vaurastu kuin Warren Buffet ja Nainen ja rikastumisen taito
• Speaking among the bones (Flavia de Luce #5) / Alan Bradley
• Uusi maa (MaddAddam #3) / Margaret Atwood
• The Last Anniversary / Liane Moriarty
• Takaikkuna / Pauliina Susi

Luetut, ei blogatut

Dr. Denis Leary: Why we suck: Feel good guide to staying fat, loud, lazy and stupid (Viking, 2008), 240s.

Minulla ei ollut hajuakaan siitä kuka Denis Leary on kun lisäsin hänen kirjansa lukulistalleni. Pongasin opuksen muistaakseni Maijan lukulistalta, joten kiitokset sinne vinkistä! Kirja sisältää nipun pakinoita, joissa Leary paiskaa lukijan kasvoille ikäviä totuuksia siitä kuinka laiskoja ja ahneita meistä onkaan tullut. Teksti on terävää mutta silti hauskaa ja osuu mielestäni melko hyvin maaliinsakin. Koska osa jutuista käsittelee amerikkalaisia julkkiksia, eivät kaikki pakinat osuneet kohdallani ihan maaliinsa mutta kokonaisuutena Why we syck oli kuitenkin mukava ja ajatuksia herättävä luettava.

Fredrik Backman, suom. Riie Heikkilä: Britt-Marie kävi täällä (Otava, 2015), 378s.

Reiluuden nimissä on ehkä mainittava että Fredrik Backmanin Britt-Marie kävi täällä kärsi onnettomasta mielleyhtymästä. Elämässäni nimittäin on eräs Britt-Marien tapainen rouvashenkilö joka silloin tällöin saa minut ... turhautumaan (lue: repimään hiuksia päästäni) ja tästä yhteydestä oli hirmuisen vaikea päästä eroon vaikka Britt-Marie ihan sympaattiseksi tapaukseksi osoittautuikin. Kirjaa mainostetaan naispuolikseksi Mielensäpahoittajaksi mutta kyllä tässä nuotanvedossa Kyrö vie minusta edelleen voiton - kirkkaasti.

Mike Costa, Emiliano Urdinola ja Omar Francia: God is Dead, volume three (Avatar, 2014)

Heinäkuun sarjisosastosta huolehti Mike Costan käsikirjoittama, Emiliano Urdinolan ja Omar Francian God is Dead, volume three -kirja. Aihe, kaikenmaailman jumaluuksien välinen sota, tuntui sinällään antoisalta aiheelta josta voisi keksiä kaikenmoista hauskaa tai joten nappasin kirjan lainaan huomaamatta että kyseessä on sarjan kolmas osa. Tästä syystä tarinan taustat jäivät vähän hämäriksi minulle, kirjassa kun mennään eteenpäin hurjaa vauhtia ja niin ihmiset kuin jumalatkin saavat melkoista kyytiä. Ymmärryksen puutteen lisäksi en oikein innostunut sarjan hahmoista ja kun piirtäjä/jumaluudetkinvaihtui kesken kirjan, into laski entisestään. Eipä silti, kyllä kirjan parissa aika hurahti ja mukana on muutama hauskakin keksintö.

Antti-Juhani Wihuri: Mindfulness työssä (Talentum, 2014), 304s.

Mindfulness työssä sattui luettavakseni onnettomaan ajankohtaan. Meneillään oli pahin mahdollinen kesäkiire ja olin ehtinyt jo hukata puolet laina-ajasta ennenkuin tartuin koko kirjaan, pakkolukemisen paine iski. Jossain aivojeni stresaantuneessa sopukassa kyllä ymmärsin että tästä mindfulness-hommelista voisi hyvinkin olla iloa minulle mutta vaikka kuinka yritin, en todellakaan ollut siinä mielentilassa että olisin aidosti pystynyt vastaanottamaan kirjan ideoita. Ideat jäivät siis muhimaan ja uskoisin palaavani näihin teemoihin sitten kun kiireet hieman helpottavat.  Wihurin kirja vaikutti oikein kiinnostavalta ja innostavalta - suosittelen kokeilemaan jos aihe kiinnostaa.

Rory Clements: Martyr (Hatchette UK, 2009), 391s.

Taisin napata vinkin Rory Clementsin John Shakespeare sarjaan Ja kaikkea muuta -blogin Minnalta. Historiallinen fiktio kiinnostaa aina ja ajatuutlens William Shakespearen veljen seikkailuista kiinnosti. Clementsin sarjan aloitus ei ole yhtään hullumpi, vaikkei tämä ihan Shardlake-sarjan rinnalle ylläkään. Lukiessani tulin myös huomanneeksi kännykällä lukemisen huonon puolen: joku saattaa soittaa kesken mestauskohtauksen. Ei hyvä.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa ajattelin kokeilla uudenlaista juttusarjaa bloggaamisesta, saapa nähdä onko kyseessä hitti vai huti. (Saa antaa muuten palautettakin!)

Kaksi brittitrilleriä: The girl on the train (Paula Hawkins) ja Second life (S.J. Watson)

Kesän koleissa helteissä hyppysiini osui parikin tuoretta brittitrilleriä: Paula Hawkinsin The girl on the train ja S.J. Watsonin Second life. Koska kirjat sattuivat osumaan hyppysiini samoihin aikoihin ja löysin niistä tietynlaista samankaltaisuutta, päätin laiskana bloggaajana niputtaa kaksi kirjaa samaan postaukseen.

Paula Hawkins: The girl on the train

The girl on the train -kirjasta on kuulunut jo jonkin verran ennakkopöhinää ja sitä on verrattu Gone girl -trilleriinkin. Kiinnostuin, joten pistin kirjan tilaukseen. The girl on the trainin alkuasetelma tuntuikin kiinnostavalta, jopa hitchcockmaiselta, sillä tarina alkaa kun työmatkallaan oleva Rachel näkee junan ikkunasta suudelman.  Ja sitten nainen, jonka Rachel näki katoaa mutta mitkä alkoholisoituneen naisen muistoista ovat totta?

Tarinaa kuljetellaan eteenpäin kolmen naispuolisen kertojan voimin, joista Rachel  on äänessä eniten. Muina kertojina ovat Megan, tarinan kadonnut nainen ja Anna, nainen jonka kanssa Rachelin ex-mies on nyt naimisissa. En lukijana arastele ikäviäkään tyyppejä kirjoissa mutta tarvitsen silti jonkinlaisen tulokulman johonkin kirjan henkilöistä. Valitettavasti tämän kirjan kohdalla en kuitenkaan onnistunut: Rachel jäi mieleeni lähinnä rasittavana jahkailijana, Megan oli etäinen ja Anna lähinnä ärsyttävä itsekkyydessään.

The girl on the train herätti sekavia tunteita. Kerronta oli vetävää ja koukuttavaakin ja etenkin loppukohtaus oli varsin toimiva. Mutta etenkin Rachel päähenkilönä tuskastutti enkä ole ihan varma uskonko ihan kaikkiin kirjan ajatuksiin.  Kirja ilmestyy suomennettuna elokuussa Otavalta nimellä Nainen junassa ja veikkaan että se tulee löytämään tykkäänsä, vaikka itse kompastuinkin päähenkilön persoonallisuuteen.

Doubleday, 2015
Sivuja: 316

S.J. Watson: Second Life

Peukutin pari vuotta takaperin kovasti S.J. Watsonin kirjaa Kun suljen silmäni ja siksi huomatessani Second Lifen putkahtaneen Helmetin Overdrive-kokoelmaan, napautin itseni heti varausjonon jatkoksi. Second Lifen päähenkilö on mukavan keskiluokkaista elämää elävä Julia, jonka sisar Kate murhataan. Murha saa Julian tutkimaan mm. Katen tietokonetta ja pian selviää että sisko on etsiskellyt nettiseksiseuraa. Julia haluaa löytää sisarensa tappajan joten hän luo itselleen profiilin palveluun.

Aloitin Second Lifen toiveikkaana, mutta fiilikseni laskivat pian. Julia, kuten The girl on the trainin Rachelkin, on alkoholisti ja kirjallisen kanssasiskonsa tavoin jokseenkin epälooginen haahuilija. Toki Rachelin ensimmäisenä motiivina on Katen murhaajan löytäminen mutta se tuntuu unohtuvan kovin, kovin helposti kun netistä löytyy Lukas-niminen hottis joka saa naisen unohtamaan elämänsä ja perheensä lähes sormiaan napsauttamalla. Jostain syystä minun olikin vaikeaa samaistua Juliaankaan...

Second Life suhteen voin ihan reilusti sanoa etten oikein innostunut lukemastani. En oikein jaksanut ymmärtää Julian logiikkaa ja juonen käänteet olivat melkoisen ennalta-arvattavia. Jopa se "iso käännekin". Kirjaa voisi kai luonnehtia vaikka sanoin: "Nainen sotkee elämänsä". Näistä kahdesta trilleristä voittajaksi valitsisin The girl on the trainin joka kuitenkin oli asetelmiltaan tuoreempi ja kekseliäämpi kuin kilpasiskonsa Second Life.

HarperCollins, 2015
Sivuja: 425

Pari kirjaa rahasta: Vaurastu kuin Warren Buffet ja Nainen ja rikastumisen taito

Mika Hyttinen: Vaurastu kuin Warren Buffett

Warren Buffett on aikamme tunnetuin ja menestynein sijoittaja joten luonnollisestikin nappasin kirjan Ellibs-kirjastosta luettavakseni. (Minäkin vaurastuisin mielelläni kuin Warren Buffett, kukapa ei?) Ekonomisti Mika Hyttisen tietokirja onkin sinällään ihan selkeää luettavaa joskin aloittelijan sijoitusoppaaksi kirja ei ehkä käy, jonkinlaisia pohjatietoa olisi hyvä olla. Supersijoittajan teesit kyllä käyvät teoksen myötä selviksi mutta aiheeseen perehtyneelle kirja ei ehkä tarjoa kovin montaa uutta ajatusta.

Kirjan ystävänä moittisin kirjan rennoksi tarkoitettua, hivenen jutustelevaa sävyä joka luo ristiriitaista tunnelmaa faktapitoiseen sijoituskirjaan. Sen sijaan olisi Buffettin ideoiden käytännön toteutuksesta olisi hyvä tarjota esimerkkejä ja ohjeistusta tavissijoittajalle, jolla ei välttämättä ole esimerkiksi kykyä analysoida yrityksen liikkeenjohtostrategioiden toimivuutta.

Kokonaisuutena kirja on rento kurkistus taitavan sijoittajan ajatusmaailmaan. Jos sijoittaminen kiinnostaa eikä Warren Buffett ole entuudestaan tuttu, suosittelen tarttumaan tähän kirjaan.

Talentum, 2014
Sivuja: 178

Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja: Nainen ja rikastumisen taito

Sain aluksi Nainen ja rikastumisen taito -kirjasta samanlaiset vibat kuin vaikkapa naisille suunnatuista pinkeistä ja kukallisista työkaluseteistä. Ennakkoluulot ja pienoinen ärsytys iskivät kun mietin miksi naisille pitäisi erikseen kirjoittaa oma sijoituskirja - osaammehan mekin lukea! Onneksi kansi ei sentään ollut vaaleanpunainen - siinä sitä olisi ollut nieltävää!

Sitten aloin lukea ja nyt syön tässä sanani. Nainen ja rikastumisen taito ei nimittäin ollut yhtään hullumpaa luettavaa, Kullas ja Myllyoja ovat selkeitä, havainnollistavia ja hauskoja, luopumatta silti asiallisuudesta. Eri sijoitusmuodot käydään läpi, samoin kuin oman sijoitussuunnitelman tekeminen. Suunnittelman ja omien tarpeiden hahmottaminen onkin aluksi varmasti se suurin kompastuskivi mutta kirjoittajat tekevät tässä hyvää työtä rohkaistessaan tulevia moguleita. Ison plussan annan siitä kuinka kirjassa havainnollisestaan säännöllisen, pitkäjänteisen sijoittamisen tärkeyttä, jo suhteellisen pienelläkin pääomalla pääsee parissakymmenessä vuodessa sangen mukaviin tuottoihin.

Verrattuna Mika Hyttisen kirjaan Vaurastu kuin Warren Buffett on Nainen ja rikastumisen taito reilusti hauskempi ja selkeämpi kokonaisuus vaikka kansien väliin on saatu vähän kevyemminkin sulateltavaa asiaa mm. eri elämäntyyleistä ja niiden rahoittamisesta. Kirjan tarkoitus on hyvä, se haluaa herätellä ikäloukuissaan pyristelevät naiset kiinnostumaan omista raha-asioistaan ja säästämisesta tulevaisuutta varten millä on varmastikin tasa-arvoistava vaikutus.

Vaurastu kuin Warren Buffett menee hiukan syvemmälle sijoitusmaailmaan kuin Nainen ja rikastumisen taito mutta kohderyhmätkin ovat selkeästi erilaiset. Aloittelevalla sijoittajalle Kullaksen ja Myllyojan kirja on nappivalinta - suosittelen tarttumaan siihen silloinkin jos olet vain joskus pohtinut säästämisen aloittamista.

Talentum, 2014
Sivuja: 216

Lock In (Lock In #1) / John Scalzi

John Scalzin Lock In kiinnitti huomioni kannellaan Helmetin Overdrive-kokoelmissa.  Peter Lutjenin kansi jäi jostain syystä askarruttamaan yksinkertaisuudessaan, osittain ehkä siksi että olen joskus itsekin leikitellyt näihin miniatyyrihahmoihin liittyvillä valokuvausideoilla.

Lock In sijoittuu tulevaisuuteen joss Hadenin syndroomaksi kutsuttu tauti on muuttanut maailma. Tauti, eräänlainen influenssa, on vaikuttanutihmisiin eri tavalla. Se ei aina ole kuolemaksi mutta muokkaa joita joitakin ihmisiä ns. vastaanottajiksi ja osa sairastuneista jää vangeiksi omaan kehoonsa. He ovat täysin tietoisia ja heräillä mutta heidän ruumiinsa eivät vain toimi. On kuin heidät olisi lukittu kehonsa sisään. Kirjan päähenkilö, tuore FBI-agentti Chris Shane on yksi sairastuneista, ruumiinsa nukkuessa kotona Chris etsii murhaajaa jonka teot liittyvät jotenkin hadenin syndroomaan sairastuneisiin.

Lock in toimi mainiosti matkakaverina, teksti on takuuvarmaa ja sujuvaa ja kirjailjan luoma maailma kaikkine yksityiskohtineen jaksoi kiinnostaa silloinkin kun väsytti. Totta puhuen, oikeastaan Scalzin taustatarina on ehkä kirjan paras osa jolle varsinainen pääjuoni häviää. Kirjan alussa oleva johdanto Hadenin syndrooman historiaan on nimittäin varsin mielikuvitusta kutkuttavaa luettavaa.

Kirja yhdistelee dekkaria ja sci fi -kirjaa mukavalla tavalla, voisin kuvitella että Lock Inin parissa saattaa viihtyä sellainenkin joka ei usein sci-fiä lue. Henkilöhahmot ja yhteiskuntakritiikki eivät ehkä ihan päätä huimaa syvällisyydellään mutta tekstissä on mukavasti sekä ajatusleikkiä että vauhtia joten kokonaisuudesta jäi hyvä mieli. Agentti Chris Shanen maailmaan voisin palata toistenkin mikäli kirja saa jatkoa. Goodreads vinkkailee Lock Inin "esiosasta" joka käsittelee Hadenin syndrooman historiaa - taidan laittaa tämänkin lukuvinkin korvan taakse.

Tom Doherty Associates, 2014
Sivuja: 337
Kirjasta lisää: Booking it some more, Sivukirjasto

Vielä kerran / Johanna Tuomola

Kansikuva: Myllylahti.fi

Joskus yllättävä kirjattomuus iskee innokkaimpaankin lukijaan ja silloin on onni, jos sattuu omaamaan bloggaritovereita jotka a) ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja b) pystyvät tarjoamaan potentiaalisesti kiinnostavaa luettavaa välittömästi. Kiitokset Kirjasfäärin Taikan, sain luettavakseni Johanna Tuomolan Vielä-kirjan joka on pilke silmäkulmassa kirjoitettu dekkari.

Eero Lampiselle on tuhat rautaa tulessa, menestyvän liikemiehen tulee hoidella afäärejään, lisäksi nössön naapurin vaateet isoisien maakauppojen laillisuudesta työllistävät ikävästi. Elämänsä sulostuttajaksi Eero on löytänyt kauniin Irenen, joka tosin ikävästi on naimisissa mutta on vain ajan kysymys kun neito eroaa luuseristaan. Sitten joku yrittää tappaa Eeron...

Kirja oli kosketukseni Johanna Tuomolan teoksiin ja kokemus oli positiivinen. Tuomolan teksti on sujuvaa ja hetkittäin ilkikuristakin ja varsinkin Eero on oivallinen pahis, isompaa lieroa saa kyllä hakea. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, lukijalle selviää Eeron kohtalo jo kirjan ensimmäisestä lauseesta. Nyt on enää selvitettävä kuinka tuohon pisteeseen ajauduttiin.

Vielä kerran oli hyvä matkakirja, teksti soveltuisi pätkittäiseen lukemiseen ja sopivan viihdyttävä lentokentällä notkumiseen. Vaikka teksti onkin satiiria, ovat kirjan Eerot ja Irenet arkisen uskottavia, voisin kuvitella lukevani näistä tapahtumista vaikkapa iltapäivälehdistä.

Myllylahti, 2015
Sivuja: 287
Kirjailijan kotisivut
Saatu arvostelukappaleena

Oi ihana toukokuu

Taitaa olla niin että toukokuu on bloggaajan parasta aikaa, pelkästään jo valo on muuttanut tämän äreän möykyn hetkeksi iloiseksi ja energiseksi ihmiseksi. On kuoputeltu pihaa ja ihasteltu sieltä nousevia kukkia, tunnettu vauhdin hurmaa fillarin selässä ja ehkä vähän paleltukin kun kevyet kesävaatteet houkuttelisivat. Vapun lomamatkalla ehdin kuitenkin ne ensimmäiset rusketusrajat tulivat jo hankittua. Matkalta Välimerelle jäi myös käteen nippu hyviä muistoja, ainakin Barcelonaan ja Palmaan haluaisin joskus palatakin. Uusistakin matkaseikkailuista haaveilen jo, mm. Istanbul kiinnostaisi kovasti. Tai Irlanti. Tai Malesia. Tai Hainanin saaret... Matkailussa taitaa olla jotain samaa kuin kirjoissa, aina löytyy uusia kohteita unelmille.

Toukokuun luetut

Toukokuun lukusaldo yllätti - 18 kirjaa, joista 2 on sarjakuvia - minä kun olen koko kuukauden ollut siinä uskossa etten ole lukenut juuri mitään. Ehkä fiilis johtuu siitä että kokonaisuutena toukokuu oli hiukan mitäänsanomaton lukukuu, mukaan mahtui monta "ihan ok" -kirjaa, jotka eivät erikoisemmin sytyttäneet, muutama vähän ärsyttikin mutta mahtavat elämykset jäivät vähiin. Kuukauden parhaita lukukokemuksia olivatkin tällä kertaa molemmat lukemani sarjakuvat: kaunis The Arrival ja nokkelat Himaset, myös Jojo Moyesin yllättävä, näytän-kepeältä-rakkaustarinalta-mutta-oikeasti-tulen-itkettämään-sinua -kirja Kerro minulle jotain hyvää kuului ehdottomasti kuukauden tähtiin. Suosittelen!

• Pietarin kapellimestari (Mockba Noir #1) / Grebe ja Leander 
• A Red Herring Without Mustard / Alan Bradley
• Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus / Tarquin Hall
• The Arrival / Shaun Tan
• Kadonneet / Michael Katz Krefelt
• Kerro minulle jotain hyvää / Jojo Moyes
• The Woman I Wanted To Be / Diane von Fürstenberg
• The Reluctant Midwife / Patricia Hartman
• [Kupla] / Anders de la Motte
• Himaset: kaikki kotona? / Aino Havukainen, Sami Toivonen
• The Rosie Effect / Graeme Simsion
• Sidney Sheldonin Pimeyden airut / Tilly Bagshawe

Luetut, ei blogatut

M.J. McGrath: Lumipoika (Like, 2013) 355s.

Talvipakkasilla tulin tarttuneeksi McGrathin vallan mainioon arktiseen dekkariin ja tykästyin kovasti Edie Kiglatukiin, inuit-naiseen joka on oikeasti kova mimmi. Sarjan kakkososa, Lumipoika, oli siis kovin onnellinen löytö mutta lukeminen lähti jostakin syystä kovin nihkeästi liikkeelle. Ehkä syynä oli paikan vaihdos, Edie kun seikkaileekin tällä kertaa Alaskassa, Iditarodin legendaarisessa koiravaljakkokisassa. Alaska olisi muuten miljöönä kiinnostava mutta kun kaipasin takaisin Grönlantiin...

Mary Robinette Kowal: Valour and vanity (Glamourist Histories #4) (Tor Books, 2014) 405s.

Reissukaverikseni mukaan valikoitui saatavuuden takia Mary Robinette Kowalin Glamourist-sarjan neljäs osa. Mitään tajuntaaräjäyttäviä nämä kirjat eivät ole, mutta passasivat mainosti ajanvietteeksi lentokentällä. Alan myös kirja kirjalta pitää enemmän Janesta, tuosta rumasta sankarittaresta (miksi sankarittaren ulkonäölliset puutteita pitääkin kokoajan korostaa?! ) joka on itseasiassa kovempi tapaus kuin puolisonsa.

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei Pakotietä (Tammi, 2015), 330s.

Olin utelias Wayward Pines -kirjasarjan suhteen, olin lukenut hehkutusta Twin Peaksista ja huikeasta tunnelmasta ja tartuin kirjaan ehkä liiankin korkein odotuksin. Into kuitenkin lässähti tajutessani vähän paremmin mistä kirjassa oli kyse. Ei huolta, en aio spoilata tapahtumia ja pilata kenenkään lukuiloa mutta tämän tyyppinen juonenkulku ei vain ole minun juttuni. Vauhdikas tarina, nokkela juoni.

Anna Perho: Pientä säätöä (Otava, 2015), 159s.

Olen tunnetusti huono novellien ja pakinoiden lukija mutta jostain syystä Anna Perhon kirjan pirtsakka olemus vakuutti minut siitä, että Pientä säätöä voisi kuitenkin olla minun juttuni. Milloinkohan oikein uskon omia rajoituksiani?! Kirjassa oli muutamia ihan hauskoja juttuja mutta kaipasin jotain jykevämpää. Pari sataa sivua lisää ja juoni ja meikäläinen olisi ollut tyytyväinen.

James Church: Korealainen kuurupiilo (Tarkastaja O:n tutkimuksia) (Atena, 2015), 344s.

Odotin kohtuullisen paljon Korealaista kuurupiiloa, sillä tämän dekkarin tapahtumapaikkana Pohjois-Korea ja tuo maa kutittelee kovasti uteliaisuuttani. Tarkastaja O:n tutkimukset kuitenkin kallistuvat ehkä enemmänkin vakoojaseikkailun kuin varsinaisen dekkarin puolelle ja tuo genrehän ei ole ollut  minun juttuni. Huolimatta runsaahkosta ja hieman yllättävästäkin Suomi-väristään, kirja ei oikein onnistunut nappaamaan huomiotani ja lukeminen meni pakkopullaksi. Harmin paikka.

Paula Stokes: Liars, Inc. (HarperTeen, 2015) 368s.

Liars, Inc.-kirjan nappasin lukupinon jatkeeksi hetken mielijohteesta. Mielenkiintoinen nimi ja kansi sekä jonkinlainen murhajuttu - tämä riitti minulle. Kirja on nuorille aikuisille suunnattu, menevä seikkailu joka alkaa siitä kun 18-vuotias Max kavereineen päättää perustaa yrityksen joka myy lukiolaisille valehtelupalveluita: väärennettyjä lupalappuja, alibeja ja muuta mukavaa. Homma muuttuu kuitenkin hankalaksi siinä vaiheessa kun Preston, Maxin kaveri, ostaa alibin Vegasin matkaa varten muttei palaakaan reissusta... Teksti oli sujuvaa ja vauhdikasta, kirja viihdytti mukavasti muttei tarjonnut sen suurempia elämyksiä tai ajatuksia.

Entäs ensi kuussa?

Kesäkuussa (8.6 - 14.6) vietetään blogeissa dekkariviikkoa ja allekirjoittanutkin on ehdottomasti tässä mukana. Lukupinossani onkin mm. yksi kiinnostava uutuus tätä silmällä pitäen. Tarkoitus olisi myös palata muutaman vuoden takaisin suosikkini pariin, josta on juuri ilmestynyt käännös suomeksi. Odotan pelonsekaisin tuntein sitä, rakastunko tuohon kirjaan uudelleen!

The Woman I Wanted To Be / Diane von Fürstenberg

Diane von Fürstenberg on minulle lähinnä tuttu nimekkäänä muotisuunnittelijana joka näkemieni televisioesiintymisten perusteella on samaan aikaan sekä ehdottoman ladylike että vapaunut ja räväkkä - mielenkiintoisen oloinen henkilö siis! Overdriven uumenista löytyi naisen omaelämäkerrallinen teos, The Woman I Wanted To Be ja nappasin sen seuraavaksi luettavakseni sillä veikkailin että Dianella olisi useampikin kiinnostava tarina kerrottavanaan.

Diane von Fürstenbergin kohdalla onnetar näyttää jakaneen lahjojaan runsaskätisesti, siinä määrin mukavaa ja menestyksekästä elämää hän ainakin kertomansa mukaan väittää eläneen. (Tosin, oikea ladyhän ei koskaan paljastaisi kokemiaan murheita!) Käänteitä riittää, nuori Diane liittyy jetsetin jäseneksi avioiduttuaan  prinssi Egon von Fürstenbergin kanssa  ja vaikka liitto päättyykin lyhyeen, oli nainen jo tuolloin kovaa vauhtia luomassa uraansa muotimogulina. Osansa on varattu niin vauhdikkaalle 70-luvulle miehineen kuin myös vanhenemisen pohdiskelulle. Kaiken takaa piirtyy peloton nainen joka tuntuu tietävän täsmälleen mitä haluaa.

Kirja koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen "The Woman I Am", keskittyy Dianen omaan historiaan ja ihmissuhteisiin. Kuvittelin tämän olevan kirjan mielenkiintisin osa, mutta olinpa väärässä. Jostakin syystä nimittäin tuntuu kuin Diane olisi tietoisesti tai tiedostamattomasti sensuroinut elämänsä tarinaa, siinä määrin kepeältä tuntuivat vaikeatkin kokemukset naisen elämässä. Kenties julkisuuden henkilönä von Fürstenberg pyrkii suojelemaan yksityiselämäänsä näin mutta kirjaan se jättää keskeneräisyyden tunteen. Ensimmäisessa osassa aloin myös kyllästyä kirjailijan pitkiin "ystävälistoihin", joissa hän listaa itselleen tärkeitä henkilöitä, tässä tapauksessa enimmäkseen tunnettuja julkkisnimiä. Koska Diane von Fürstenberg varmastikin tuntee suurimman osan punaisten mattojen väestä, ei minusta nimien luettelemisella ole juurikaan mitään uutisarvoa.

Yllättävää kyllä, kirjan toinen osa, Business of Fashion, onnistui pelastamaan lukukokemukseni, oli nimittäin todella kiinnostavaa lukea kuvausta von Fürstenbergin muotiurasta jolla on todellakin riittänyt käänteitä! Hämmästyttävää oli myös se, että juuri tässä osiossa kirjailija näyttää myös tunteensa avoimesti ja tilittää avoimesti virheitään, pettymyksiään ja turhautumisen tunteitaan. Liekö sittenkin niin että ns. työminään liittyvistä tunteista ja kokemuksista on sittenkin helpompi avautua vai ovatko ne vain tuoreemmin mielessä? Mene ja tiedä, mutta pidin lukemastani ja ehkä jopa opinkin pikkuisen jotain.

Simon & Schuster, 2014
Sivuja: 239