Elämäni asennot: mitä jooga minulle opetti / Claire Dederer

Kun näin ensimmäisen kerran Claire Dedererin kirjan, olin juuri tullut ensimmäiseltä jooga-tunniltani. Ja voitaneen sanoa, että jotain kolahti. Olin mennyt tunnille toivoen että tulisin notkeammaksi ja seesteisemmäksi, mutta olin ehtinyt tunnin aikana lähinnä ahdistumaan siitä, etten taipunut. Itseasiassa olin notkea kuin puupökkelö kun taas viereisellä matolla oleva viisikymppinen nainen siirtyi asanasta toiseen kuin kissa. Hyvän olon sijaan tunsin tunnin päätteeksi lähinnä morkkista. Joten kun näin Dedererin kirjan nimen, halusin kiihkeästi lukea sen selvittääkseni miten minustakin voisi tulla tyyni ja säteilevä, joogaava ihminen.

Ensimmäisten lukujen jälkeen tajusin, että hyppysissäni on jotain paljon parempaa kuin taas uusi jooga- tai elämäntapaopas. Claire Dederer oli hauska! Ja pystyin samaistumaan häneen!

Kirjassaan Dederer kuvaa paljolti matkaansa joogan kanssa, hitaasti kasvavaa innostusta, halua oppia lajista enemmän ja syvemmälti. Samalla hän kertoo myös omaa elämäntarinaansa, ero-buumissa kasvaneesta lapsesta aina täydellisyyttä tavoittelevaksi vaimoksi ja äidiksi. Seattlelainen Dederer kuvaakin äitiydestä tehtyä taakkaa mielenkiintoisesti, hänen asuinympäristössään äitiydestä on tehty suoritus. Ostamalla luomumaidot ja orgaaniset lihan, uhraamalla ne vähäisetkin yöunesi saatat saavuttaa Hyvän äidin -palkinnon. Paha vain, että täydellisyyden tavoittelu on raskasta ja Claire alkaa taipua itse tekemänsä taakan alla.

Mitä pidemmälle luin, sitä paremmin ymmärsin Clairen matkaa. Yhteiskunnassamme on nykyaikana paljon suorittamista ja erilaisia, eri paikoista tulevia normeja joiden mukaan tulisi elää. Kaikkien näiden vaatimuksien keskellä voi kiltin ja kunnollisen ihmisen joskus olla vaikea selviytyä, siksi kaiketi ihmiset palavat loppuun. Erilaisten vastuiden paineessa ilo unohtuu, tai ainakin se, että jokaisella on oikeus olla iloinen ja että ilon ja hyvän olon pitäisi olla tärkeämpää kuin sen että on täydellinen äiti, työntekijä tai puoliso.

Kirjaa on suositellut mm. Eat, Pray, Love -kirjan kirjoittanut Elizabeth Gilbert ja jotain samankaltaista näissä kahdessa teoksessa ja niiden kirjoittajissa kyllä onkin. Tekstin läpi Claire tuntuu oikealta ihmiseltä, melkeinpä tutulta, joka kahvikupposen äärellä kertoo hivenen lörpöttelevästi sopivalla itseironialla höystettyä tarinaansa. Hän on rehellinen ja naurattaa.

Jos jotain kritiikkiä kirjasta antaisin, kenties minun makuuni kirjassa oli liikaa joogaa. Toki se on ymmärrettävää kirjan aiheen huomioon ottaen...

"Minulla oli ajatus, että jooga tekisi minusta jotenkin paremman ihmisen. Paremman kuin olin ollut, paremman kuin kukaan muu. Hyveellisemmän. Pidin ajatuksesta, että olisin joogaa harrastava ihminen. (En saanut itseäni käyttämään joogi- tai jogini-nimitystä.) Notkea, luultavasti laiha ihminen, joka säteilisi jonkinlaista sanoinkuvaamatonta sisäistä hehkua. Eikä selkääni sattuisi. Oli selvästikin aika kokeilla oikeaa joogatuntia."

Tammi, 2012
Sivuja: 384
Alkuteos: Poser. My life in twenty-three yoga poses.
So American: Modern Woman Writers, Osavaltio: Washington
Saatu arvostelukappaleeksi.