Riivaus. Romanttinen kertomus / A.S. Byatt

A.S. Byattin Riivaus oli heräteostos Helsingin kirjamessuilta - miten olisin voinut kävellä jonkin näin kauniin ohi, varsinkin kun kirjaa myytiin aivan pilkkahintaan, varsinkin kun Lasten kirja oli pari vuotta sitten tehnyt minuun vaikutuksen?! Iira Oivon suunnitelema ulkoasu vei täysin sydämeni - kauniin esineen omistaminen on totisesti ilo ja vielä iloisempaa on se, että myös kansien välistä löytyy jotain upeaa!

Riivauksen päähenkilöitä ovat kirjallisuudentutkijat Roland ja Maud jotka törmäävät salaisuuteen. Rolandin löytämät kirjeet nimittäin viittaavat siihen että rakastetulla runoilijalla ja uskolliselle puolisolla, Randolph Henry Ashilla, on ollut lämpimiä tunteita aikanaan satuja ja runoja kirjoittanutta Christabel LaMottea kohtaan. Alkaa aarrejahti, jonka palkintona on salaisuuden paljastaminen.

Riivaus on huikean monitasoinen teos, kunnianhimoinen ja älykäs. Byatt haastaa ja lumoaa lukijansa, jonka eteen levittäytyy niin kirjallisuudentutkimusta, mytologiaa, satuja ja runoja, historiaa kuin se rakkaustarinakin. Se on rönsyilevä ja laaja teos kaikkine eri tasoineen ja tuo jollakin tapaa mieleeni Donna Tarttin Tiklin. Kirjassa Byatt näyttää monipuolisuutensa, romaani tuntuu koostuvan Rolandin ja Maudin tutkimuksen tapaan pienistä tiedon sirpaleista ja niiden tulkinnasta - tarinaa kuljetetaan eteenpäin niin lehtiartikkeleiden, kirjeiden, satujen ja runojenkin kautta ja hetkittäin tunsinkin lukijana olevani mukavuusvyökykkeeni ulkopuolella yrittäessäni esimerkiksi ottaa selvää monta sivua pitkän runon merkityksestä kirjan tarinan kannalta. Kirjailijan ohella myös suomentaja Marja Alopaeus ansaitseekin hatunnoston, sillä uskoisin ettei tämän varsin kunnianhimoisen romaanin suomennos ole ollut yksinkertainen tehtävä mutta lopputulos on vaikuttava. Kirjan monitasoisuus miellytti minua, luulen että tämä on niitä kirjallisia runsaudensarvia jotka voi lukea uudelleenkin ja löytää tekstistä aina jotakin uutta.

"Olen nähnyt joka yö unta Teidän kasvoistanne ja joka päivä kävellyt arkielämän katujanni Teidän poljentonne, Teidän kirjoittamienne säkeiden laulun kaikuessa aivojeni hiljaisuudessa. Olen sanonut Teitä minun muusakseni, ja sitä Te olette, tai voisitte olla, voisitte tuoda viestin jostain välttämättömästä hengen tyyssijasta, jossa syvin runous laulaa alati. Voisin vielä totuudenmukaisemmin sanoa Teitä - minun Rakkaakseni - kas niin, nyt se on sanottu - sillä minä totisesti rakastan Teitä niin monella tavalla kuin mies suinkin voi ja palavasti. Se on rakkautta, jolle tässä maailmassa ei ole sijaa - rakkautta joka ei ole eikä tule olemaan meille kummallekaan hyväksi, sanoo minun huvennut järkeni, rakkautta jolta olen ovelasti yrittänyt piiloutua ja jolta olen yrittänyt varjella Teitä kaikin nerokkain konstein, mitä olen keksinyt."

Teos, 2008
Sivuja: 709
Alkuteos: Possession. A Romance
Suomennos Marja Alopaeus, runot suomentanut Leevi Lehto

Lasten kirja / A.S. Byatt

A.S. Byattin Lasten kirjan lukemisesta saan kiittää Lumiomenan Katjan ja Lukuisten kissanpäivien Riinan tekstejä, he kun kirjoittivat tästä kirjasta niin mielenkiintoisesti että oli aivan pakko tutustua A.S. Byattin tuotantoon. Kehut eivät näemmä olleet aiheettomia, sillä Lasten kirja on upea teos. Se on runsas, täynnä henkilöitä, historiaa, mielikuvitusta, upeita kielikuvia - kaikkea. 

Kaikki alkaa pienestä köyhästä pojasta, joka on asettunut museon varastoon asumaan. Prosper Cains ja Olive Wellwood ottavat pojan siipiensä suojaan ja tämän osoitettua kiinnostusta keramiikkaan, järjestyy Philipille paikka hankalan keraamikkonero Benedict Fluddin palveluksessa. Kirja seuraa vuosien ajan elämää Cainsien, Fluddien ja Wellwoodien talouksissa. Lapset kasvavat aikuisiksi ja etsivät omia teitään, ajat muuttuvat...

"Hän ihastui olentoihin, jotka kipusivat, elehtivät ja kietoutuivat toisiinsa astioiden pinnassa, sarvekkailla Paneilla oli pitkät suipot korvat ja suippo parta ja niiden karvaiset lanteet upposivat kaavamaisesti toteutetun lehvästön siniseen, kultaan ja vihreään. Tyylitellyt käpertyvät kultaiset omenanoksat hivelivät silmää, samoin ohuet kärhet ja torvikuviot. Oli notkeita kullanvärisiä pojankoltiaisia, joilla oli tuhma irvistys, sinisiä lohikäärmeitä ja kalanpyrstöllä varustettuja lapsia - ei pulskia puttoja vaan nauravia kullankeltaisia poikia - ja fauneja ja delfiinejä, kaikki nopeasti sudittuja, kirkasvärisiä, kiiltäviä."

A.S.Byattin Lasten kirja oli lumoava ja huikean runsas lukukokemus. Se oli kirja jonka halusin lukea rauhassa, nautiskellen. Lasten kirjan on kieli on todella kaunista ja rikasta ja etenkin Oliven saduissa ja Philipin taidekuvauksissa olisin viihtynyt mielelläni pidempäänkin. Etenkin juuri kirjan lasten kasvutarinat osoittautuivat kiintoisiksi, hurahdin varsinkin Philipin ja Elsien tarinoihin, jotka muodostivat kontrastin yläluokkaisen huolettomalle elämälle.

"Meidän tulisi muistaa, että nainen on nainen, ei sohva tai kakku."

Byattin kieli on kaunista ja rikasta, samalla mukaansatempaavaa. Vaikka kirja onkin näennäisesti rauhallinen, on pinnan alla kuitenkin melkoisia kuohuja. Byatt ei mässäile murheilla, moni traagisempikin tapaus kuitataan hyvin vähäeleisesti, mikä tuntuukin tyylikäältä ratkaisulta kirjan luonnetta ajatellen. Tapahtui mitä tapahtui, elämä jatkuu. Jäin kuitenkin vielä kirjan luettuanikin miettimään sitä kummat tarinassa oikeastaan olivatkaan lapsia, kulta-ajan huolettomat aikuiset vai heidän jälkikasvunsa joka kohtaa nykyajan haasteet, kuten vaatimukset tasa-arvosta tai ensimmäisen maailmansodan?

"Katseet oli suunnattu taaksepäin. Aika tuijotti silmät päästään taaksepäin kuviteltua kulta-aikaa kiihkeän ja toisinaan tarkoitushakuisen nostalgian vallassa. Oli paljon sellaista, minne haluttiin kutsua takaisin ja kokea uudestaan."

Kokonaisuutena Lasten kirja tuntuukin suoranaiselta runsaudensarvelta, joka pitää sisällään niin monipuolista ajankuvaa kuin ihmissuhdekiemuroitakin. Varsinaista päähenkilöä ei kirjalla ole, vaan vuoronperään seurataan eri henkilöiden, erityisesti kirjan lasten elämää. Byatt yhdistääkin hienosti historiallisen tarinankerronnan fiktiivisten henkilöidensä elämään. Kirjaan on nivottu näppärästi aitoja historiallisia henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia, kuten Oscar Wilde, Auguste Rodin, Victoria & Albert -museo, naisten äänioikeustaistelu... Kyseessä on siis sekä sivumäärällisesti että aihepiireittäin mitattuna melkoinen paketti, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Teos, 2009
Sivuja: 954
Alkuteos: The children's book
Kirjasta lisää: Parnasso, Lumiomena, Kirjakko, Lukuisat kissanpäivät