#GIRLBOSS / Sophia Amoruso

Sophia Amoruso ja Nasty Gal -niminen yrityksensä olivat minulle ennen #GIRLBOSS -kirjan lukua täysin tuntemattomia. Kirja kiinnitti huomioni Helmetin Overdrive-kokoelmissa lähinnä erikoisemman nimensä takia ja kun lähempi tarkastelu paljasti että kyseessä on nuoren menestyneen naisen business-kirja, päädyin lainaamaan äänikirjan.

Sophia Amoruson tarina ei kieltämättä ole ihan tavallinen, vuonna 1984 syntyneen naisen elämän alku ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. Lääkärit veikkailivat naisen kärsivän ADHD:stä ja koulu jäikin kesken. Tämän jäleen Sophia vietti aikaansa mm. hanttihommissa ja harrasti mm. myymälävarkauksia. Sairastuminen toi kuitenkin naisen elämään uuden, positiivisemman käänteen kun tylsän rutiinityön aikana syntyi idea Nasty Gal -nimisestä yrityksestä joka myisi netissä vintage-vaatteita nuorille naisille. Sophia, jota sittemmin on tituleerattu mm. netin Tuhkimoksi, onnistui muutamassa vuodessa kasvattamaan yrityksensä liikevaihdon 23 miljoonaan dollariin - vielä ilman minkäänlaista kokemusta tai koulutusta liikkeenjohdosta.

#GIRLBOSS tarkoittaa Amoruson mukaan nuorta naista joka on rohkea, aito, älykäs ja ahkera - oman elämänsä pomo. Kirja onkin yhdistelmä Amoruson elämäkertaa ja neuvoja siitä, miten meistä kaikista voi tulla oman elämämme tyttöpomoja. Olin aluksi lukiessani jokseenkin pettynyt kirjan antiin, sillä elättelin toivoa siitä että #GIRLBOSS saattaisi olla yhtä silmiä avaava lukukokemus kuin viime vuonna lukemani Lean In. Ei ollut ja se ärsytti. Amoruson neuvot olivat toki ihan asiallisia mutta eivät juurikaan antaneet minulle mitään uutta ja tuoretta ajateltavaa, tuli tylsää. Kirjailija mm. neuvoi lukijaa ajattelemaan LinkedIn-profiilia online-ansioluettelona (ei siis hassuttelevia profiilikuvia) ja oikolukemaan työhakemuksen ennen lähettämistä. Myös asiallinen pukeutuminen (ei bilevaatteita) on suotavaa työhaastattelussa jonne on syytä muistaa laittaa myös alusvaatteet. Aika selvää kauraa!

Sitten aloin miettimään sitä, olinko kenties väärää kohderyhmää tällä kirjalle, ehkä se onkin suunnattu työelämään astuville nuorille, joille nämä neuvot saattavatkin olla ihan tarpeellisia? Amorusolla ainakin luulisin olevan riittävästi katu-uskottavuutta vakuuttaakseen ja kenties naisen tuhkimotarina myymälävarkaasta miljonääriksi inspiroisikin, sen lisäksi kirjailija on hauska, suorasukainen ja räväkän oloinen nainen jonka tekstiä on helppo ja mukava lukea. Ehkäpä tässä on sittenkin ideaa?

"Life is short. Don't be lazy."

Penguin Random House Audio Publishin Group, 2014
Kesto: 4h, 45min
Lukija: Sara Jes Austell

Pari kirjaa rahasta: Vaurastu kuin Warren Buffet ja Nainen ja rikastumisen taito

Mika Hyttinen: Vaurastu kuin Warren Buffett

Warren Buffett on aikamme tunnetuin ja menestynein sijoittaja joten luonnollisestikin nappasin kirjan Ellibs-kirjastosta luettavakseni. (Minäkin vaurastuisin mielelläni kuin Warren Buffett, kukapa ei?) Ekonomisti Mika Hyttisen tietokirja onkin sinällään ihan selkeää luettavaa joskin aloittelijan sijoitusoppaaksi kirja ei ehkä käy, jonkinlaisia pohjatietoa olisi hyvä olla. Supersijoittajan teesit kyllä käyvät teoksen myötä selviksi mutta aiheeseen perehtyneelle kirja ei ehkä tarjoa kovin montaa uutta ajatusta.

Kirjan ystävänä moittisin kirjan rennoksi tarkoitettua, hivenen jutustelevaa sävyä joka luo ristiriitaista tunnelmaa faktapitoiseen sijoituskirjaan. Sen sijaan olisi Buffettin ideoiden käytännön toteutuksesta olisi hyvä tarjota esimerkkejä ja ohjeistusta tavissijoittajalle, jolla ei välttämättä ole esimerkiksi kykyä analysoida yrityksen liikkeenjohtostrategioiden toimivuutta.

Kokonaisuutena kirja on rento kurkistus taitavan sijoittajan ajatusmaailmaan. Jos sijoittaminen kiinnostaa eikä Warren Buffett ole entuudestaan tuttu, suosittelen tarttumaan tähän kirjaan.

Talentum, 2014
Sivuja: 178

Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja: Nainen ja rikastumisen taito

Sain aluksi Nainen ja rikastumisen taito -kirjasta samanlaiset vibat kuin vaikkapa naisille suunnatuista pinkeistä ja kukallisista työkaluseteistä. Ennakkoluulot ja pienoinen ärsytys iskivät kun mietin miksi naisille pitäisi erikseen kirjoittaa oma sijoituskirja - osaammehan mekin lukea! Onneksi kansi ei sentään ollut vaaleanpunainen - siinä sitä olisi ollut nieltävää!

Sitten aloin lukea ja nyt syön tässä sanani. Nainen ja rikastumisen taito ei nimittäin ollut yhtään hullumpaa luettavaa, Kullas ja Myllyoja ovat selkeitä, havainnollistavia ja hauskoja, luopumatta silti asiallisuudesta. Eri sijoitusmuodot käydään läpi, samoin kuin oman sijoitussuunnitelman tekeminen. Suunnittelman ja omien tarpeiden hahmottaminen onkin aluksi varmasti se suurin kompastuskivi mutta kirjoittajat tekevät tässä hyvää työtä rohkaistessaan tulevia moguleita. Ison plussan annan siitä kuinka kirjassa havainnollisestaan säännöllisen, pitkäjänteisen sijoittamisen tärkeyttä, jo suhteellisen pienelläkin pääomalla pääsee parissakymmenessä vuodessa sangen mukaviin tuottoihin.

Verrattuna Mika Hyttisen kirjaan Vaurastu kuin Warren Buffett on Nainen ja rikastumisen taito reilusti hauskempi ja selkeämpi kokonaisuus vaikka kansien väliin on saatu vähän kevyemminkin sulateltavaa asiaa mm. eri elämäntyyleistä ja niiden rahoittamisesta. Kirjan tarkoitus on hyvä, se haluaa herätellä ikäloukuissaan pyristelevät naiset kiinnostumaan omista raha-asioistaan ja säästämisesta tulevaisuutta varten millä on varmastikin tasa-arvoistava vaikutus.

Vaurastu kuin Warren Buffett menee hiukan syvemmälle sijoitusmaailmaan kuin Nainen ja rikastumisen taito mutta kohderyhmätkin ovat selkeästi erilaiset. Aloittelevalla sijoittajalle Kullaksen ja Myllyojan kirja on nappivalinta - suosittelen tarttumaan siihen silloinkin jos olet vain joskus pohtinut säästämisen aloittamista.

Talentum, 2014
Sivuja: 216

Firman mies (Raksa #3) / Tuomas Vimma

Olen odottanut Raksa-sarjan viimeistä osaa hartaasti. Muutaman päivän odottelin sopivaa fiilistä, viretilaa jossa varmasti ymmärtäisin Tuomas Vimman nokkeluuksien päälle. Olen huomannut suhtautuvani kirjasarjojen viimeisiin osiin sentimentaalisesti, on samanaikaisesti ihanaa ja haikeaa päästä vielä kerran tuttujen henkilöiden seuraan, toivoen että kirjailija on luonut heille ihan oikeanlaisen lopun.

Hyperboreassa ollaan varsin ajankohtaisissa tunnelmissa sillä rautainen Danika päättää aloittaa yt-neuvottelut firman tuloksen parantamiseksi. Viis siitä, että tulosta tulee mukavasti ja pääkonttorikin on juuri remontoitu varsin hulppeasti.

Eräs hieno piirre Vimman Raksa-trilogiassa on se, että jokainen sarjan kirjoista on paitsi itsenäinen teos, myös teemoiltaan hiukan erilainen. Siinä missä Raksa kurkisti remonttibisneksen perustuksiin ja Ruutukymppi television sisustusohjelmien lavasteisiin, keskittyy Firman mies enemmänkin yritysmaailman talouspuoleen: yt-neuvotteluihin ja yritysostoihin. Taas ollaan ajan hermolla ja aiheissa, joista varmasti löytää kirjoitettavaa.

Teksti on tuttuun ronskia ja värikästä, tosin Firman miehessä on ehkä hiukan aiempaa vähemmän Vimman verbaaliakrobaatiaa, josta kovasti pidän. Kirjailija saa teemoista mukavasti velmuilua irti, en epäile hetkeäkään etteikö tästäkin kirjasta joku mieltään pahoittaisi. On silti hyvä muistaa että tulkinta on lukijan, kirjailija vain kertoo tarinan.

Itse peukutan hulvattoman tekstin ohella sitä, että kirjaan on kirjoitettu vahva, lähes psykopaattia muistuttava naisrooli. Danika on kaikessa on äärimmilleen viety, silti vielä uskottava, kaikessa kieroudessaan ja rehvakkuudessaan aivan mahtava mimmi, joskin olen iloinen että oma pomoni on vähän pehmeämpää sorttia.

"Kyllä mulla on kaikki rahat tässä hevosessa kiinni. Duunarit ei ole panneet tähän mitään muuta kiinni kuin omaa aikaansa, joka ei tietenkään ole mulle minkään arvoista. Jos firma kannuttaa, ne voi hakea puuttuvat liksansa palkkaturvasta. Multa taas menee kaikki. Eli suomeksi sanotuna, niiden riski on nolla. Mä olen all in."

Gummerus, 2014
Sivuja: 244
Saatu arvostelukappaleena

Taivas + helvetti / Terho Puustinen, Mika Mäkeläinen

Luen liike-elämään liittyvää kirjallisuutta mielelläni ja siksi myös suomalaisista yrittäjätarinoista koostuva Taivas + Helvetti tupsahti lukulistalleni. Jo pelkän kannen perusteella sisältö alkoi kiinnostaa: mukaan on mahtunut 18 tarinaa onnistumisista ja kolme hiukan epäonnekkaampaa tarinaa. Optimisti minussa peukuttaa positiivisten ja negatiivisten tarinoiden suhdetta: olemmehan varmasti kaikki kuulleet samat väitteet siitä kuinka vaikeaa yrittäminen on joten hyvä että esiin nostetaan myös onnistumisia.

Kirjan tarinat on kasattu mukavan monipuolisesti: mukaan mahtuu niin isoja nimiä kuin nuoria ja pieniä yrityksiäkin, yrittäjiäkin on mukana ihan kaikenlaisia. Yksi teoksen tunnetuimpia nimiä on varmasti Rovion Niklas Hed jonka kohdalla kyllä vähän kurtistin kulmiani. Tavallinen pikkuyrittäjä tuskin saa sukulaiselta aloituspääomaksi miljoonaa euroa mutta toisaalta, kirjassa ei toki pyrittykään maalaamaan kuvaa keskivertoyrittäjästä ja tavallisempiakin tarinoita onneksi löytyy kansien välistä.

Kirjan tarinat ovat lyhyehköjä ja niissä kuvataan yrittäjän taustaa sekä itse yrityksen perustamista ja toimintaa. Monella esiin nousee samantyyppisiä teemoja: oman jutun toteuttaminen ja vapaus on tärkeää, innostavaa ja hienoa, toisessa vaakakupissa on yrittäjän elämän vaativuus. Jokainen avioliitto ei kestä pitkiä työpäiviä ja synkimillään ns. hiljaisten kuukausien epävarmuus on raastavaa ja terveyttä verottavaa. Asenne kuitenkin tässä ratkaisee, mokia tehdään mutta tärkeintä on oppia niistä ja jatkaa elämää eteenpäin.

Lukukokonaisuutena kirja oli ihan mukavaa luettavaa vaikkei juuri tarjonnutkaan minulle uusia elämyksiä, olen seurannut vierestä yrittäjän elämää ja siksi monet kirjan teemoista olivatkin tuttuja juttuja. Pidän kuitenkin kirjan positiivisesta ja silti realistisesta hengestä joka ehkä innostaa alalle uusiakin yrittäjiä.

One on One Publishing, 2014
Sivuja: 339

Creativity, Inc.: Overcoming the Unseen Forces That Stand in the Way of True Inspiration / Ed Catmull, Amy Wallace

Ed Catmullin Creativity, Inc. oli implussilainaus pelkästään kansikuvan perusteella, komeilihan siinä selvästi Buzz Lightyear. Luovuus ja esteiden ylittäminen kiinnostivat joten ilman sen suurempia pohdiskeluja latasin kirjan kuunneltavakseni.

Ed Catmull on Pixar Animation Studiosin pitkäaikainen johtaja jonka silmien alla on luotu monia suosikkielokuvia. Catmullin kirja on erääänlainen yhdistelmä Catmullin muistelmia, Pixar-yhtiön historiikkia ja käytännön opasta luovuuteen - haastaava yhdistelmä jota rikastetaan vielä lukuisilla muisteloilla edesmenneestä Steve Jobsista. Koska itse tartuin kirjaan kuvitellen sen käsittelevän vain luovuutta eivät tarinat Pixarista tai Jobsista olleet aivan sitä mitä oletin mikä osaltaan teki hallaa lukukokemukselle. Etenkin loppuosan pitkä oodi Steve Jobsille on ymmärrettävä ja kaunis kunnianosoitus ystävälle mutta tuntuu silti olevan hieman väärässä paikassa.

Kirjan kokonaisuus on kuitenkin yllättävän hyvä sillä Catmullin pienet tarinat ovat varsin viehättäviä ja piristäviä. Henkilökohtaisesti olisin kuitenkin mieluusti kuullut lisää luovan ilmapiirin luomisesta ja vähemmän vaikkapa Disney/Pixar -fuusiosta joka hetkittäin osoittautui siinä määrin puuduttavaksi että huomasin ajatusten askartelevan aivan muualla kuin kirjan teemoissa. Ehkä tämä onkin se huono puoli fillarilenkkien ja kirjojen yhdistelmässä - jos teksti ei vedä puoleensa, katoaa kirja helposti taustalle kun maisemat tai omat ajatukset ottavat vallan. Omalta osaltaan tähän vaikutti myös Peter Altschulerin rauhallinen ja hiljainen lukeminen joka hetkittäin tuntui peittyvän korvissa suhisen tuulen alle. Altschuler kuitenkin antaa lukiessaan kuvan sympaattisesta vanhasta herrasta kertomassa elämänsä tarinaa ja vaikuttaa juuri oikeanlaiselta ääneltä Ed Catmullille.

Creativity, Inc. sisältää kauniita ja kiinnostavia ajatuksia luovuudesta, sellaisiakin, jotka yritän itse jatkossa pitää mielessäni. Samoin uskon katselevani jatkossa Pixarin elokuvia hieman uudenlaisin silmin kuultuani hieman siitä työstä, jotka kulissien takana tehdään. Uskoisinkin kirjan antavan paljon Pixar-faneille tai vaikkapa henkilöille jotka työnsä puolesta saavat innoittaa meitä muita.

Books On Tape, 2014
Kesto 12h 52min
Lukija Peter Altschuler

Aurinkoa ja lämpöä, kiitos!

En taida olla ainoa joka surkuttelee kulunutta koleaa kesäkuuta. Vaikkei lomani ole vielä alkanutkaan, tuntuu kurjalta katsella aamulla lämpömittarin lukemia tai pohtia mahtaako tänäänkin sataa. Tämä on eritoten harmillista siksi että meillä on tänä vuonna kaukaisia kesävieraita joiden olisin suonut näkevän kuinka ihana Suomen kesä voikaan olla, mutta toki vielä on kesää jäljellä.

Lukemisen ja bloggaamisen osalta fiilikseni ovat edelleen hiukan mollivoittoiset. Tiedostan etten ehkä oikein juuri nyt jaksa keskittyä ns. vaativiin kirjoihin vaan kaipaan juonivetoisuutta ja todellisuudenpakoa. Bloggaukset jäävät helposti rästiin sillä työpäivän jälkeen tulee vietettyä aikaa vieraita viihdyttäen, onneksi sentään joku kirjoitusrakonenkin on järjestynyt. Kesäkuu onkin ollut ennen kaikkea kiireinen ja nyt alkaa tuntua siltä että loma - mielellään lämmin ja aurinkoinen sellainen - on todella tarpeen.

Kesäkuun luetut

Kesäkuussa luettiin kaikenlaista, pinoon kertyi tällä kertaa 17 kirjaa, joista kaksi oli sarjakuvia ja kaksi äänikirjoja. Sivuja kertyi 4746. Jonkinlaista punaista lankaakin kesäkuun lukemisissa tuntuu olleen, sillä positiivisia ajatuksia levittävät tietokirjoja löytyi kolme kappaletta kuukauden luettavista. Kuukauden TOP3:een on tällä kertaa fantastista fantasiaa täynnä: peukutan Haruki Murakamin outoa ja upeaa Kafka on the Shorea, Richard Adamsin yllättävää Watership Downia ja Margaret Atwoodin vaikuttavaa Sokeaa surmaajaa.

• Garpin maailma / John Irving
• Virtahepo / Stephen Fry
• Kafka on the Shore / (suom. Kafka rannalla) / Haruki Murakami
• Uljas uusi maailma / Aldous Huxley
• Villimpi pohjola: Lapsus / JP Ahonen
• Innostus - Myötämanipuloinnin aakkoset / Pauli Aalto-Setälä
• The Weed that Strings the Hangmans Bag (suom. Kuolema ei ole lasten leikkiä) / Alan Bradley
• Disa Hannuntytär / Kristiina Vuori
• Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä / Saku Tuominen
• Sycamore Row / John Grisham
• Tuulisen saaren kirjakauppias / Gabrielle Zevin
• Hyvän mielen vaatekaappi / Rinna Saramäki
• Henrik VI, osat I-3 / William Shakespeare
• Drinking and dating: P.S. Social Media is Ruining Romance / Brandi Glanville
• Watership down (suom. Ruohometsän kansa) / Richard Adams
• Sokea surmaaja / Margaret Atwood
• Anne ja Ellu lomamatkalla / Minna Koskela, Heli Sutela, Jarno Kantelinen

Kesken jäi Solomon Northupin 12 Years a Slave, jonka nappasin lukupinooni nähtyä tositarinan pohjalta luodun elokuvan. Leffa järkytti ja kosketti mutta valitettavasti kirja osui hetkeen jolloin mutkikas ja muodollinen vanhan ajan englanti ei oikein jaksanut kiinnostaa. Sisulla yritin painella eteenpäin mutta annoin periksi tajutessani että väkisin ei kannata lukea. Se ei ole hyvä, ei kirjalle eikä lukijalle.

Bloggaamatta taas jätin Michael Lewisin Flash  Boysin. Syynä oli ihan reilusti sanottuna se, että en keksi siitä riittävästi sanottavaa kokonaista postausta varten. Nappasin kirjan kuunneltavakseni huolimattomasti, luullen että se olisi finanssitrilleri. No tavallaan kyllä, paitsi että kyseessä olikin tositarina jossa toki olisi aineksia hyvään trilleriinkin. Kirja käsittelee ns. flash tradingia jossa homma on mikrosekunneista kiinni ja tekninen kikkailu on johtanut kieroiluun. Tämä osa kirjasta olikin ihan mielenkiintoista, mutta lenkkikirjaksi pörssikirja oli kyllä vähän ... kuivahko, asiaan tosin vaikutti ehkä myös se, etten ole juuri seurannut jenkkien pörssiin liittyvää uutisointia viime vuosina. Sitkeästi kuuntelin kuitenkin loppuun saakka.

Samoin kävi myös Roman Schatzin kirjalle Voi maamme Suomi/ Finland, What a country. Perisuomalaiseen tapaan olin luonnollisestikin kiinnostunut tietämään mitä ne muut meistä oikein ajattelevat ja Schatzin teos toki selvitti asian oikein hauskasti. Ei kauhean yllättäen, kirja Suomesta ja suomalaisista ei tarjonnut suomalaiselle lukijalle kauheasti uusia ahaa-elämyksiä ja jäinkin miettimään olisiko kirja ehkä sittenkin suunnattu ennemmin maahanmuuttajille tai jopa turisteille? Pertti Jarlan kuvitus myös kirvoitti muutaman kikatuksen verran nauruja. Oi maamme Suomi oli ihan kivaa luettavaa mutta kauheasti sanottavaa en siitä keksinyt - bloggaamatta jäi. Kirja on Johnny Knigan kustantama ja se on ilmestynyt tänä vuonna.

Haasteiden tilanne

Kesäkuussa osallistuin yhteen uuteen haasteeseen, nimittäin Emilien Kirjabingoon. Tarkemmat tiedot bingosta löytyvät yläpalkilta omasta sivustaan, merkitsen myös kirjabingoon osallistuvat postaukseni tagilla Kirjabingo. Monta ruksia onkin jo kasassa, vaan ei yhtään bingoa. Ehkä ensi kuussa? Maailmanvalloittaminen tai Ihminen sodassa -haasteet ovat entisellä tolallaan - ei muutoksia.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa alkaa taas kauan odotettu kesäloma ja aion iskeä näppini muutamaan odotettuun uutuuteenkin. Toistaiseksi kirjapinoni näyttää hyvin dekkaripainotteiselta mutta myös ainakin yksi Paperilta valkokankaalle -juttukin on suunnitteilla.

Lean In: Women, Work and the Will to Lead / Sheryl Sandberg

Sheryl Sandbergin kirja Lean in on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa enkä turhia aikaillut huomatessani että Overdriven kokoelmiin oli lisätty kirjasta versio myös MP3-formaatissa ja sain itselleni kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää kuunneltavaa työmatkalle.

Sheryl Sandberg on toiminut Facebookin Chief Operating Officerina vuodesta 2008, sitä ennen hän työskenteli Googlen palveluksessa. Kirjan hän päätti kirjoittaa rohkaistakseen naisia heittäytymään rohkeammin työuriensa kimppuun. Kirja pyrkii murtamaan niitä ennakkoasenteita jotka edelleen asustavat niin miesten kuin naistenkin ajatuksissa ja siten vaikuttavat mm. naisten menestymiseen.

Olin odottanut kirjan teemojen olevan kovempia ja päämäärätietoisia mutta yllätyksekseni Sandberg osoittautuikin lämpimäksi ja ymmärtäväiseksi naiseksi, jopa inhimilliseksi ja hauskaksikin. Hän ei epäröi näyttää omia heikkouksiaan ja siinä että joskus huikeankin pätevä ja menestynyt nainen tuntee itsensä epävarmaksi huijariksi, on jotakin hyvin lohdullista. Tässä kohdin on myös kehua Elisa Donovanin pirteää luentaa, pidin kovasti naisen sympaattisesta äänestä.

Amerikkalaiseen tapaan kirja sisältää monia napakoita iskulauseita jotka suureksi osaksi ovat tässä yhteydessä myös toimivia ja ajatuksia kutittelevia. Minun mieleeni jäi erityisesti tämä: "Mitä tekisit jos et pelkäisi?" Mitä kaikkea voisinkaan aikaiseksi jos en antaisi esimerkiksi epäonnistumisen pelon seistä tielläni?! Samainen ajatus muuten innoitti Sandbergin kirjoittamaan Lean inin...

Lean in oli yllättävän mukava lukukokemus, josta toivottavasti oli minulle ihan hyötyäkin, suosittelen kirjaa siis muillekin. Kirja on julkaistu suomeksi nimellä Lean in: naiset ja menestymisen tahto ja sen julkaisemisen jälkeen Sandberg on perustanut myös Lean In orgin. jonka tarkoitus on kannustaa naisia saavuttamaan tavoitteensa.

Books on tape, 2013
Kesto: 6h 27min
Lukija: Elisa Donovan

Mahdoton menestys: Kasvun paikkana Nokia / Jorma Ollila, Harri Saukkomaa

Olen hiukan empiväinen tarttumaan liike-elämään sijoittuviin elämäkertoihin sillä monesti yritysmaailman kiemuroiden kiintoisuus ei tunnu siirtyvän tehokkaasti kirjan sivuille. Ollilan tarina kuitenkin kiinnosti, onhan Nokian tarina osa suomalaista historiaa.

Kirjan kuvaama Jorma Ollila on järkevä, omien sanojensa mukaan hieman kuivakkakin mies, joka mielellään pitää riman mahdollisimman korkealla, vaatien paljon itseltään ja muilta. Hän pelaa tennistä joka aamu kello 7 ja pyrkii olemaan kotona iltauutisiin mennessä. Hän on rohkea, eittämättä poikkeuksellisen lahjakas joka näyttää saavuttaneen kaiken mitä on halunnut.  Kirjan toisessa pääosassa on yhtiö Nokia, mutta sen tarinanhan me jo tunnemme.

Mahdoton menestys alkaa kiinnostavasti lauseella: "Kukaan ei ollut tyytyväinen kun minut valittiin Nokian toimitusjohtajaksi tammikuun 16. päivänä 1992 " ja pidinkin kovasti kirjassa pilkahtelevasta kuivahkosta huumorista. Kirja on toisaalta kattava ja melko mielenkiintoinen kuvaus Nokian taipaleesta, mutta siihen antaako se lukijalleen paljoakaan uutta tietoa, en osaa sanoa. Kurkistus Ollilan henkilökuvaan jää myös pintapuoliseksi, ilmeisesti miehen omasta toiveesta johtuen. Kirja onkin hyvin Nokia-keskeinen, Ollilan yksityiselämän verhoa nostetaan vain harvoin. Tässä kirja auttamatta häviääkin esimerkiksi Walter Isaacsonin hienolle Steve Jobs -elämäkerralle, joka onnistui piirtämään kiehtovan ja moniulotteisen kuvan Apple-gurusta.

Kirjan mielenkiintoisinta antia oli lukea Ollilan ajatuksia johtamisperiaatteista ja ihmisten motivaatiosta, muutamaa mietettä pyörittelin ajatuksissani pidempäänkin, fiksuja juttuja! Olisin kuitenkin kaivannut enemmän kommentteja Nokian viimeisimmistä vaiheista ja Ollilan tunnelmista niihin liittyen, mutta ehkä tapahtumista on vielä kulunut liian vähän aikaa jotta asiasta voisi puhua.

"Citibankissa opin, että johtaja ei johda laatikoita tai organisaatiota, vaan ihmisiä. Johtajan, myös isossa organisaatiossa, on oltava kiinnostunut ihmisistä, joiden kautta tulokset syntyvät. Hyvän johtajan on tunnettava ihmisensä. Hyvän johtajan on oltava myös valmis nostamaan yllättäviä ihmisiä yli organisaation, yli virallisten laatikoiden."

Otava, 2013
Sivuja: 480
Kirjasta lisää: Kulttuuri kukoistaa

Helmikuu Norkun mieleen

Tänä vuonna talvi on ollut minun mieleeni. Vaikka lumi minusta kauniilta näyttääkin, en ole pakkasen ja liukastelun ystävä ja tänä vuonna niiden suhteen on päästy helpolla! Jo pari viikkoa on tuntunut siltä että kevättä on ilmassa, tassujen alla tuntuu jo asvaltti ja ilman pipoakin pärjää! Jipii!

Helmikuu hurahti töiden merkeissä, tiukan työrupeaman loppu onneksi häämöttää jo. Olen myös saanut joulun ja lomamatkan jälkeisen laiskotteluputken katkeamaan, tehnyt murulleni raakasuklaata ja lukenutkin. Arkea, mutta ihan mukavaa sellaista.

Helmikuun luetut

4623 sivua, 17 kirjaa. Kuukausi oli ainakin äänikirjojen sillä kuuntelin niitä peräti neljä kappaletta. Kuukauden hitit: The Great Gatsby, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ja Kuntoilu 2.0 joka sai minut nostamaan peffani sohvalta. Varsinaista floppia ei osunut vastaan lainkaan mikä lienee kelpo lukukuukauden merkki.

• Philomena / Martin Sixsmith
• Nuoruutemme Pariisi / Paula McLain
• Kuntoilu 2.0 / Gretchen Reynolds
• Poika joka pelastui / Leon Leyson
• Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta / Tuula Karjalainen
• Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän / Riikka Pulkkinen
• Operaatio Troijalainen, Julma / Christian Rönnbacka
• Fraktaaliruhtinas / Hannu Rajaniemi
• The Valley of Amazement / Amy Tan
• Eurooppalaisena Afrikassa / Karen Blixen
• Poison / Sarah Pinborough
• Kvanttivaras / Hannu Rajaniemi
• The Great Gatsby / F. Scott Fitzgerald
• Meltdown / Ben Elton

Luetuksi tuli Anne & Even Holtin yhdessä kirjoittama sairaala/rahoitustrilleri Kuoleman tahdissa, joka ei oikein ottanut iskeäkseen. Kirjan elementit olivat sinänsä ihan kiinnostavia mutta jotenkin tuskastuin muutamien juttujen epätodennäköisyyteen. Mieleen tulivat lähinnä Robin Cookin kirjoittamat teokset joita tuli luettua muutama lukioaikoina. (Gummerus 20 10, sivuja 315, suomentanut Katriina Huttunen)

Luettujen muttei blogattujen kasaan päätyi myös Leena Lehtolaisen kertomuskokoelma Sukkanauhatyttö, jonka olin sortunut ostamaan muistaakseni Elisa Kirjan alesta. Vaikken lyhyiden tarinoiden ystävä olekaan, kirja viihdytti kohtuullisesti, tosin myönnettäköön että ilman muuta sen parasta antia olivat lopun kolme pitkää juttua, lyhyet olivat minun makuuni melko heppoisa. Kirjasta ei jäänyt paljoa sanottavaa mutta sainpahan aikani kulumaan. (Tammi 2001, sivuja 299)

Lomamatkalla luettu Chris Cleaven The Other Hand jäi myös hässäkässä bloggaamatta vaikka olikin ihan kelpo kirja. Tulisesti en rakastunut mutta ainakin aika kului lennolla. Päällimmäisenä mieleen jäi kirjan vaikuttava aloitus jossa Little Bee vertaa itseään puntaan - se kolahti. Sen sijaan muutamat muut asiat kirjassa olivat vähänvaikeita uskoa ja ensimmäisten sivujen into pääsi laantumaan. Kirja lienee suomennettu nimellä Little Been tarina ja siitä on kirjoitettu blogeissa innokkaasti. (Sceptre 2009, sivuja 378)

Haasteiden tilanne

Maailman valloittaminen jäi tässäkin kuussa mutta sotilasurani (Ihminen sodassa -haaste) sentään vaikuttaa nousujohteiselta sillä nappasin tässä kuussa 1 lisäpisteen.

Entäs ensi kuussa?

Eräs ystäväni ilmoittaa aina maaliskuun alkaessa kevään koittaneen, olipa käsillä millainen lumituisku tahansa. Tänä vuonna kevään voi aavistaa ja allekirjoittanut ainakin odottaa sitä hartaasti. Lukukasassa on ainakin mainioita sarjakuvia ja kaikinpuolin muutenkin ihania kirjoja, joten jos takatalvi tuleekin, olen varautunut.

Meltdown / Ben Elton

Meltdown tuntui oivalta valinnalta erään väsyneen ja hektisen työpäivän jälkeen, sillä tiesin Ben Eltonin hauskaksi mieheksi ja kaipasin naurua tammikuun pimeyteen. Kirjan nimi, Meltdown, tuntui väsyneelle lukijalle erittäin sopivalta valinnalta, aika lopussa olin nimittäin itsekin.

Meltdownin päähenkilö on Jimmy Corby, yksi pörssin kultanäppisistä rahantekijöistä. Jimmyllä on seitsemän miljoonan punnan talo omalla hissillä, vaimo, kolme kultamussukkaa sekä ystäviä, jotka hekin tekevät rahaa. Sitten talouden tuulet kääntyvät ja Jimmyn rakennusprojekti jää kesken.Velat karttuvat ja pian miljoonatalossa lasketaan sitä, onko vaippoihin enää rahaa.

Meltdown on ajankuva takavuosien talousromahduksesta, oikeastaan omalla vinkeällä tavallaan aika osuvakin. Ben Elton kirjoittaa samassa hengessä kuin Karo Hämäläinenkin, pilke silmäkulmassa tyypeistä, jotka taviksesta ovat aika rasittavia tyyppejä kaikessä överiydessään. Kirjassa vuorottelevat jaksot menneistä, rikkaista vuosista sekä nykyhetki, jossa Jimmy painiskelee rahallisen painajaisensa kanssa. Tunsin vuoroin oloni ärtyneeksi besserwisseriksi("Hitto vieköön, tuo vielä kostautuu!") ja pehmoksi ("On se Jimmy sittenkin kunnon mies!").

Kirja ei ollut varsinainen napakymppi vaikka Eltonin teksti sinällään ihan hauskaa olikin, se suuri ahaa-elämys jäi vain puuttumaan tekstistä. En oikein löytänyt omaa suosikkiani henkilökaartista, joka - kai ihan tarkoituksella - oli melkoisen snobbailevaa ja koppavaa porukkaa, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen etten jaksanut elää tarinassa niin vahvasti mukana. Meltdown toimi kuitenkin mukavana välipalana väsyneelle ja plussaa vannoutuneelle Downton Abbey-fanille oli kuitenkin se, että lukijana oli itse Granthamin jaarli, Hugh Bonneville!

Random House Audiobooks, 2009
Kesto 4h 18min
Lukija Hugh Bonneville

Naisten paratiisi / Emile Zola

Olen kuluneen syksyn ajan seuraillut TV1:llä pyörivää Naisten paratiisia uteliaana ja ihastuneena, Paratiisi kun vaikuttaa sellaiselta ihmekaupalta jossa haluaisin itsekin joskus käydä. Huomatessani että sarja pohjautuu Emile Zolan kirjaan ja päätin tutustua siihen alkuperäiseen kirjaan.

Kirja ja tv-sarja eroavat reiluhkosti toisistaan. Zolan kirja sijoittuu 1800-luvun Pariisiin, jossa Naisten Paratiisia pyörittää nuori ja kunnianhimoinen Mouret. Denisen vanhempien kuoltua päättää nuori ja köyhä tyttö veljineen muuttaa käsityöläisenonsa luokse, sattumalta Paratiisin naapuriin. Tavaratalo kasvaa hurjaa vauhtia ja raivaa altaan pikkukauppiaita ja käsityöläisiä, mutta nuorelle tytölle se näyttäytyy jännittävänä - ja sittemmin myös yksinäisenä ja raskaana työpaikkana.

Zolan tekstiä oli miellyttävää lukea, hänen ja suomentaja Ossi Lehtiön sanojen kautta tavaratalon hyörinä silkki- ja pitsivuorineen herää hienosti eloon. Kirjan paras anti olikin minusta itse tavaratalo kaikkine pienine tarinoineen ja luulenpa Zolan Mouretin olleen jokinlainen IKEAn perustaja Ingvar Kampradin esi-isä sillä siinä määrin samanlainen nokkelia markkinointijuonia mies kirjassa punoo. Muutenkin Zola osoittaa kirjassa tarkkanäköisyytensä, moni asia, kuten pikkukauppojen ahdinko suurten ketjujen puristuksessa on vielä tänäkin päivänä totta.

Sen sijaan en juurikaan lämmennyt Denisen ja Mouretin rakkaustarinalle lainkaan vaikka se televisiossa onkin ihastuttanut. Minun makuuni kirjan Denise oli liiankin reppana, "tyttörukka" enkä kokenut uskottavaksi hänen kasvutarinaansa takkutukkaisesta tytöstä osaston johtajattareksi. Myös romanssi tuntuu tapahtuvan melkein kuin vahingossa, melkeinpä muutaman katseen voimalla. (Tiedän, saatan olla ehkä turhankin moderni kyynikko tälle kirjalle.) Hieman myös rypistelin otsaani Zolan asenteelle naisista, he kun tuntuivat melkein järjestään olevan joko ahneita himoshoppaajia, elämän kurimuksessa kärsiviä reppanoita tai kostonhaluisia hirviöitä. Pitänee ehkä lukea lisää Zolaa ja katsoa josko kirjoista löytyisi joku fiksukin nainen!

"Keskellä osastoa oli kesäsilkkien näyttely tarjoamassa katselijoille kesäaamun kauneimpia valonvilkahduksia. Silkit olivat taivaankannen läpikuultavan punaisia, huutavan keltaisia, heijastavan sinisiä ja kaikkia muita mahdollisia sateenkaaren värisävyjä. Siinä oli pilvenhienoja silkkejä kevyempinä kuin pesästä lentävät untuvat ja hienompia kosketella kuin kiinalaisen neitsyen iho."

Karisto, 2011
Sivuja: 518
Alkuteos: Au bonheur des dames
Suomennos ja esipuhe Ossi Lehtiö

Revenge wears Prada / Lauren Weisberger

Lauren Weisbergin Paholainen pukeutuu Pradaan oli aikoinaan minusta vallan mainio. Muoti ja bisnesmaailma kiinnostivat, harjoittelija-Andy oli samaistuttava ja Miranda Priestly suorastaan herkullisen helvetillinen pomo, oivan lisämausteen antoi tieto siitä että Weisberger oli aikoinaan ollut Voguen päätoimittajan, Anna Wintourin, alaisena. Kirjan päätyttyä muistan miettineeni sitä kuinka Andyn ura jatkuisi kun sillat mahtavaan pomoon oli poltettu. Uteliaana siis ostin reissukaverikseni Revenge wears Prada -pokkarin, innokkaana kurkistamaan Andyn myöhempiin vaiheisiin.

Revenge wears Pradan tapahtumat sijoittuvat kymmenen vuoden päähän edellisen kirjan tapahtumista. Andy ei kirjoita kansainvälisiä huippureportaaseja vaan toimittaa pientä, mutta virkistävän erilaista häälehteä. Lehtityön parista on löytynyt myös siippa, Max, joka on - luonnollisesti - paitsi komea, viehättävä, menestyvä ja rikas. Voisi kuvitella Andyn elävän suorastaan lumottua elämää, mutta onko kaikki sittenkään täydellistä? Ja mitä kuuluu paholaismaiselle Miranda Priestlylle?

Kirjan alkuasetelma on vallan lupaava, saatoin kuvitella Mirandan pystyävän melkoisiin koiruuksiin. Valitettavasti intoni laski kuitenkin nopeasti sillä valitettavasti Revenge wears Prada oli tuskallisen tylsä ja sinänsä lupaava nimi, Revenge wears Prada, oli minusta lähes harhaanjohtava. Pirullinen Miranda nimittäin vain vilahtaa muutamissa kirjan kohtauksissa enkä ole ihan satavarma siitä kostostakaan. Näiden minusta herkullisten elementtien sijaan Weisberger keskittyy kuvaamaan Andyn elämää ja henkilökohtaista skitsoilua, joka allekirjoittaneen näkökulmasta tuntui liioitellulta ja turhalta. Turhautuneena jäin miettimään kirjan perimmäistä tarkoitusta, haluttiinko lukijalle todella tarjota kurkistus Andyn elämään vai olisiko taustalla sitten esimerkiksi kirjailijan pankkitilin elvytys?

"Thankfully, miraculously, she did not look them up and down. She didn't greet them, or in any way acknowledge their existence. Andy had to fight the urge to report some sort of progress or accomplishment, let Miranda know that her lunch had been properly scheduled or the tutor successfully wrangled. She could feel the tension emanating fron Emily, too. Unsure of what to do or say, they just stood there."

Harper Colling, 2013
Sivuja: 420

Ruutukymppi / Tuomas Vimma

Miten voisinkaan olla pitämättä kirjasta jossa heitellään sellaisia sanoja kuin bullshitvisonäärijargonii, hefneriläiset standardit ja täyslaidallinen hunajavuorattua paskaa. Aivan mahtavaa! Sain hyppysiini hartaasti odottamani Ruutukympin, Tuomas Vimman uutuuden. Viimeistään Vimman edellinen teos, mainio Raksa, teki minusta kirjailijan fanin ja ilokseni kirjasta tutut tyypit, Sami ja Danika jatkavat remontointia myös Ruutukympissä.

Raksasta on siis vierähtänyt muutama vuosi ja Danika pyörittää edelleen rakennusfirma Hyperboreaa tehokkain ottein Sami kakkosmiehenään. Sitten dynaaminen duo saa eteensä haasteellisen unelmakeikan, rahakkaan arvoasunnon remontin jota luotsaa epätodellisen ruskettunut, lihaksikas ja komea hollantilainen arkkitehti joka saa jopa Danikan huomion herpaantumaan. Lopulta levottomaan menoon tympiinyt Sami alkaa miettiä television remonttiohjelman reiskaksi ryhtymistä.

Viimeistään kirjan ensimmäisen kolmanneksi jälkeen olin täysin hurahtanut Ruutukympin röyhkeän reteään verbaaliakrobatiaan. Vimman teksti on taatusti persoonallista ja iski ainakin allekirjoittaneen lukuhermoon täysin. Uusia ja erilaisia sanoja oli hyvä makustella ja mietiskellä - ja kyllä - muutaman kerran nauroin ihan ääneenkin.

Kirjan keskiössä ovat tällä kertaa televisiossa nykyisin lähes jatkuvalla syötöllä pyörivät remonttiohjelmat, joiden kulissien taakse kurkistetaan hyvinkin Vimmaisesti. Vaikka teksti on toki kirjoitettu pilke silmäkulmassa, tulee lukijalle sellainen olo kuin vitsin takana olisi silti myös todellista tietoa. Diggailen kovasti myös Vimman suoraan sanottuna kaikenkarvaista henkilökaartia, johon mahtuu mm. mimmi nimeltä Lada, snobbaileva sisustusarkkitehti Hanna Haider-Arkiniuho ja massahurmaaja Piet van der Dick, raksan remmistä nyt puhumattakaan.

Ruutukymppi pääsee ehdottomasti Suosikit-listalleni enkä malta odottaa trilogian viimeistä osaa!

"- Nyt sun täytyy muistaa, että me ollaan rakennusalan ihmisiä. Betonia, karvalautaa ja pohjamaaleja me ymmärretään. Ei mitään tollasta bullshitvisionäärijargonii. Eli puhutaan somen sijasta suomea: mistä täs hommas on oikein kyse?"

Gummerus, 2013
Sivuja: 348
Saatu arvostelukappaleena.

Rahan metsästäjät / Jarkko Sipilä, Scott Stevenson

Rahan metsästäjät vaikutti etukäteen minun kirjaltani, sillä sekä rahamaailma että Jarkko Sipilän Takamäki-sarja kuuluvat salaisiin paheisiin. Voiko kahden kiinnostavan asian yhdistäminen tuottaa muuta kuin vielä parempaa herkkua? No voi. Valitettavasti.

Rahan metsästäjät sijoittuu Wall Streetille, vuosiin 2007-2008 jolloin talouden romahdus alkoi. Tarinan päähenkilöinä toimivat East Atlantic Bankissa työskentelevät miehet: Chip ja suomalaissyntyinen Sasq sekä kylmäverinen rahoitusnero Eisenberg. Miehet vääntävät diilejä isot rahat mielessään. Työ on kuluttavaa ja Chip ja Sasq toivovat jaksavansa vielä muutaman vuoden ennen oravanpyörästä hyppäämistä. Mutta markkinat alkavat osoittaa hiipumisen merkkejä ja epätoivo valtaa alaa. Kirjan rinnakkaistarina sijoittuu vuoteen 2008, The Peninsula-hotelliin jonka luksussviitistä on löytynyt miehen ruumis. Kuka väärällä nimellä huoneen ja huoran varannut mies on ja kuka hänet surmasi?

Rahan metsästäjät oli kirja, josta yritin oikein tosissani nauttia. Mutta tämä kuvio ei vain toiminut minun kohdallani, kirjan vaiheet tuntuivat jotenkin jo tutuilta eikä tarinassa ollut oikein mitään uutta ja kirjan kliseisyys jopa ärsytti paikoin. Mieshenkilöt olivat kiroilevia ja juopottelevia rahan tekijöitä ja naiset taas olivat kirjassa vain sivurooleissa - ja aika stereotypisissä sellaisissa - myyntitiimin keltanokkina, jotka pyrkivät etenemään urallaan seksin avulla, vaimoina jotka nalkuttaen tuhlaavat miestensä rahoja tai huorina. Harmikseni kirjasta ei löytynyt ainuttakaan henkilöä, josta olisi voinut pitää tai johon olisi voinut samaistua, seikka joka yleensä haittaa lukukokemustani. En tunne Wall Streetin maailmaa eivätkä nämä tyypit erityisesti lisänneet haluani tutustua siihen.

Kirjan kirjoitusprosessi vaikutti kiinnostavalta, sillä teos on syntynyt kahdella eri mantereella. Asiantuntemustakin aiheesta löytyy sillä kirjan kirjoittajista toinen, Scott Stevenson työskenteli vuosia vakuutusmeklarina Wall Streetillä ennen jätti tehtävänsä vain muutamaa kuukautta ennen kuin talouskriisi todella alkoi. Kirja ilmestyy myös englanniksi, mutta englanninkielinen versio eroaa jonkin verran suomalaisesta. Olisikin kiinnostavaa tietää mitkä nuo eroavaisuudet ovat ja miksi versioiden sisällöstä ei päästy täyteen sopuun!

"Sasquatch alkoi hyräillä kappaletta ja tapaili sanoja suomeksi. - Eloa tää juoksuhaudoissa on / Meille käskynä vain kohtalon /  Ja kenties matkamme määrä / Sodan melskeeseen kadota on.
Chip hymyili. - Mikäs toi suomalaislaulu on? Ei kuulostanut kovin iloiselta.
- Vanha kappale toisen maailmansodan ajalta. Elämää juoksuhaudoissa, Sasq sanoi ja käänsi sanat.
- Sun pitäisi joskus viedä mut Suomeen. Se on niin iloinen paikka.
Sasq kaapi olutämpäriä, mutta siellä oli enää jäätä.
- Mennään marraskuussa. Se vastaa tätä Wall Street -elämää."

Crime Time, 2013
Sivuja: 295

Kolmikulma / Karo Hämäläinen

Minun sydämessäni on heikko kohta finanssitrillereille, mikäpä olisikaan jännittävämpää kuin miljoonien eurojen pyörittelyn ympärillä tapahtuvat juonittelut. Luin viime vuonna Karo Hämäläisen Erottaja-trillerin ja jäin koukkuun! Hämäläisen teksti koukutti ja ammattitaitoinen teksti tarjosi maallikolle mahdollisuuden kurkistaa rahoitusmaailman syövereihin. Ja jos Erottaja tuntui ajankohtaiselta niin Kolmikulman innoitusta tuskin tarvitsee etsiä lehtien otsikoita kauempaa...

Kolmikulma keskeisenä teemana Euroopan unionin finanssikriisi. Kuvitteellinen Hellenian valtio nimittäin on rahoitusvaikeuksissa, valtion lunastamien lainojen korot nimittäin ylittävät sen korot. Maan päämies kääntyy unionin johtajin puoleen mutta mukana on muitakin pelaajia...

Kirjan kertojina vaihtelevat niin raskaan vastuun saanut Conrado Iliades kuin salaperäinen Irene Adler (viittaus kuuluisampaan kirjalliseen Irene Adleriin ei liene sattumaa?) kuin rapakon takaa kotimaahan saapunut rahantakoja Ilari Rautamies. Tarina kulkeekin mukavasti eteenpäin kolmen kertojan avulla ja  Hämäläinen antaa jokaiselle heistä mukavasti toisistaan erottuvan äänet. Erityisen hyvin hän onnistuu tavoittamaan juuri Ilarin äänen, miehen joka älykkyydestään ja varallisuudestaan on jotenkin juntti. Ilari on aito, ärsyttävä, nokkela ja jopa vähän hauskakin.

Kolmikulma oli herkullinen ajatusleikki varsin ajankohtaisista tapahtumista. Kirja on melkoisen napakka pakkaus toimintaa, juonittelua - ja tietysti rahaa! Olen Kreikan rahoituskriisiä seuratessani miettinytkin että aiheesta löytyisi aineksia niin trilleriin, tragediaan kuin farssiinkin ja ilahduin huomatessani että Karo Hämäläinen oli tarttunut aiheeseen. Lopputulos onkin vallan mainio, on kuin Ilkka Remes tapaisi Tuomas Vimman kansainvälisen rahoitusyhtiön lasin ja teräksen täytteisessä toimistossa. Tätä lisää!

"Realiteetit ovat kääntyneet niin, että sata on mahdottomuus. Euroopalla ei ole varaa siihen. Kaikki tietävät sen. Markkinat tietävät sen.
On kyse euron, euroalueen ja EU:n eloonjäämisestä.
Hellenia on pelastettava.
Politiikot pyristelevät kaikin keinoin eroon Etelä-Euroopan maita koskevista kysymyksistä. Oppositio on teroittanut lyömäaseensa, joista mahtavin on: pankit on saatava vastuuseen. Valtaapitävien poliitikkojen olisi löydettävä keino, joilla he ratkaisisivat euro-ongelmat ja voisivat sanoa, että kansalaisten sijaan kärsijöitä ovat kasinopeluripankit, taivaita tavoittelevat Manhattanin, Frankfurtin Financedistrictin ja Lontoon Cityn pukuherrat Phantomeissaan ja Maybacheissaan."

WSOY, 2012
Sivuja: 369

Kukkulan kuningas / Jo Nesbø

Kukkulan kuningas putosi kirjastokoriini, sillä olin keväällä nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan trailerin ja vaikkei elokuvaa käytykään katsomassa, jäi se kuitenkin kolkuttelemaan mieleen. Olen lukenut aikaisemmin  Nesbølta vain Punarinnan, joka muistaakseni oli ihan ok lukukokemus - mitään muuta en kirjasta kyllä muistakaan. Odotukset eivät siis olleet kovin suuret ja siksi yllätys olikin sitä mukavampi kun huomasin kirjan olevan itseasiassa vallan mainio toimintapläjäys, vinkeällä mustalla huumorilla ryyditettynä.

Roger Brown on kukkulan kuningas, headhuntereiden eliittiä. Hän on lähes legendaarinen, jokainen Brownin suosittelema ehdokas on aina valittu tehtäväänsä. Hän on taitava peluri joka ei kaihda keinoja. Hän nostaa suuria palkkioita ja palvoo vaimoaan Dianaa. Rahoittaakseen kalliin talon ja Dianan tappiollisen taidegallerian, hän hankkii pientä lisärahoitusta ryöstämällä taidetta haastateltaviensa kodeista. Mutta kukkulan kuninkaan elämä muuttuu kun vastaan tulee Clas Greve, joka on lähes täydellinen ehdokas GPS-yritys Pathfinderin johtajaksi...

Vähäisen  Jo Nesbø -kokemukseni perusteella en osannut toivoakaan että vastaani osuisi näin koukuttava ja tyylikäs kokonaisuus. Vaikka Roger oikeastaan onkin kaikessa täydellisyydessä raivostuttava, aloin jossakin lukemiseni vaiheessa tuntea sääliä kukkulaltaan syrjäytettyä kuningasta kohtaan. Kirjassa on kohtuullisesti väkivaltaa, joten aivan herkimmille en ehkä suosittelisi. Itse en menoa kavahtanut, sillä hurtti huumori otti mukavasti terää pois raakuuksilta. Kukkulan kuningas muistuttaakin minua ehkä Brett Easton Ellisin Amerikan psykosta, tosin norjalaisversio on kuitenkin kirjoista siistimpi ja tyyliltään enemmän minun makuuni. Sen verran suuren vaikutuksen kuningas teki, että aion lukea tältä kirjailijalta lisääkin!

Kukkulan kuninkaan myötä pääsen taas jatkamaan kaunokirjallista maailmanvalloitusta - vihdoinkin Norja!

"Metri kuusikymmentäkahdeksan. En tarvitse aivokuollutta psykologia kertomaan itselleni, että sellaista on pakko kompensoida tavalla tai toisella, että fyysinen pienuus antaa pontta asioiden tekemiselle. Yllättävän suuri osa maailman suurista teoista on pienten miesten aikaansaannosta. Me olemme valloittaneet imperiumeja, ajatelleet älykkäimpiä ajatuksia, hurmanneet kauneimpia naisia valkokankaalla, lyhyesti sanottuna me olemme aina sovitelleet jalkoihimme suurimpia kenkiä."

WSOY, 2011
Sivuja: 326
Alkuteos: Hodejegerne
Kirjasta lisää: Aamuvirkku yksisarvinen
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Norja

Pelkokerroin / Robert Harris

Robert Harrisin Pelkokerroin on todella nopeatempoinen trilleri - tapahtumat kattavat vain yhden päivän päähenkilön, Alex Hoffmanin elämästä. Alex on nelikymppinen tekoälyyn erikoistunut tiedemies, joka on kehittelemänsä algoritmin avulla onnistunut rakentamaan ohjelman joka uskomattoman tehokkaasti ennakoi osakemarkkinoiden liikettä. Ohjelma on tehnyt Alexista ja hänen liikekumppaneistaan hyvin rikkaita, mutta juuri päivää ennen tärkeää tapaamista, joku murtautuu Alexin kotiin. Murrosta alkaa omituinen tapahtumaketju, jonka aikana Alexin oma mielenterveyskin laitetaan kyseenalaiseksi.

Olen aiemmin lukenut joitakin Robert Harrisin kirjoja ja pitänyt joistakin (Pompeji) enemmän kuin toisista (Haamukirjoittaja). Pelkokerroin vaikutti aihepiirinsä osalta kiinnostavalta, talouselämään sijoittuvat trillerit kiinnostavat minua aina ja tekoälystäkin lukisin mielelläni. Mutta mutta... Jälleen kerran törmäsin jännäriin, jossa periaatteessa olisi ainesta mutta se jokin vain puuttuu. Vaikka kirjailija onnistuikin luomaan komeat puitteet Alexin high-tech -maailmassa, mutta en oikein päässyt yhdenkään hahmon sisälle vaan kaikki kirjan henkilöt jäivät vieraiksi minulle. Rempseä ja tyylikäs taiteilija-vaimo Gabrielle tuntui minun silmääni jopa hiukan epäuskottavalta - aikuinen nainen joka vääntelee naamaansa miehensä työtoverille koska ei pidä tästä? Vaikka heidän kotiinsa on juuri murtauduttu ja aviomies on sairaalassa? Enpä oikein usko.

Tarinan ydin on sinänsä hyvä, se kuvaa tehokkaasti yhden miehen kujanjuoksua. Harris pitää lukijansa tehokkaasti pimennossa ja juonen ajatusleikki sekin oli allekirjoittaneesta siinä määrin kekseliäs että olisi mielummin lukenut siitä enemmän ja hivenen rauhallisemmassa tahdissa. Plussaa annan myös realismista - kirjan taustatapahtumista moni tapahtui tuona päivänä oikeastikin, tämä lisäsi kyllä jännityksen tuntua.

"Pelko on totta puhuen luultavasti ihmisen voimakkain tunne muuallakin kuin talouselämässä. Onko kukaan koskaan herännyt aamuneljältä siihen, että olen ylen onnellinen? Olemme todenneet, että pelko on niin voimakas tunne, että on verraten helppoa suodattaa muiden tunteiden aiheuttama kohina ja keskittyä tähän yhteen ainoaan signaaliin. Esimerkin antaakseni yksi asia, joka meiltä on onnistunut, on äskettäiset markkinoiden heilahdukset mediassa käytettyjen pelkoon liittyvien sanojen esiintymistaajuuden kanssa - sellaisia sanoja ovat kauhu, hätä, paniikki, järkytys, tyrmistys, pelko, säikähdys ja pernarutto sekä eräät ydin-alkuiset yhdyssanat. Tästä voimme vetäneet sen johtopäätöksen, että pelko ohjaa maailmaa voimakkaammin kuin koskaan ennen."

Otava, 2012
Sivuja: 317
Alkuteos: The fear index
Kirjasta lisää: Luettuja maailmoja
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Sveitsi

Steve Jobs / Walter Isaacson

Steve Jobsin elämäkerta oli yksi niistä viime vuoden uutuuksista, jotka halusin ehdottomasti lukea. Ei, en ole Apple-uskovainen, mutta tuotteet ovat kauniita ja poikkeuksellisesti muotoiltuja. Pidin siitä, että Apple jo aikoinaan, ennen kaikkia muita kiinnitti nimenomaan huomiota tietokoneen väriin ja ulkonäköön ja toi markkinoille jotain erilaista. Jobsin uraa seuranneena olin kehittänyt hänestä mielikuvan hurjana visionäärinä, joka uskalsi tekemisissään ja osasi myös luoda tuotteilleen brändin, johon käyttäjä ovat todella sitoutuneita. Muistan kun Apple ensi kertaa kertoi lanseeraavansa iPhonen, jolle silloiset markkinajohtajat naureskelivat ja sanoivat että puhelin tulee samaan vain marginaaliset käyttäjäryhmät. Toisin kävi. Applen puhelimesta tuli jonkinlainen uuden ajan älypuhelimen standardi, jota muut alkoivat kopioimaan. Sellainen, jonka saadakseen kuluttajat olivat valmiit jonottamaan kaupan edessä yölläkin.

Tiesin Jobsin taistelusta syöpää vastaan, silti uutinen hänen kuolemastaan tuli jotenkin yllätyksenä. Olin tuolloin matkoilla ja hotellin ainoa englantia puhuva tv-kanava näytti lähes non stoppina Jobsin muistolähetystä. TV:stä välittyvä tunnelma tuntui lähes samalta kuin aikoinaan prinsessa Dianan kuollessa, ympäri maailmaa ihmiset itkivät ja kertoivat kuinka Applen tuotteet olivat muuttaneet heidän elämänsä. Jäin hämmästelemään varsinkin sitä, että Jobsia muisteltiin niin voimakkaasti hänen yrityksensä tuotteiden kautta, eikä ihmisenä ja päätin silloin napata luettavakseni Jobsin elämäkerran heti kun se näköpiiriini tulisi, jotta ymmärtäisin paremmin millainen mies oli myytin takana.

Jobsin elämäntarina on mielenkiintoinen. Hän oli adoptiolapsi, joka eli kasvattikodissaan hyvän ja onnellisen elämän, työläistaustaiset vanhemmat tekivät kaikkensa antaakseen vahvaluontoiselle ja älykkäälle pojalleen mahdollisimman hyvän koulutuksen vaikka tämä taatusti aiheuttikin heille päänsärkyä tempauksillaan.Opiskeluaikoinaan Steve tapasi Stephen Wozniakin ja aloitti pienen Apple-nimisen yrityksen isänsä autotallissa. Applesta tuli menestys ja Jobs oli monimiljonääri 25-vuotiaana. Matka oli kuitenkin vasta alkanut...

Kirja kuvaa varsin tarkasti Jobsin uraa, mutta tarjoilee onneksi myös mukavasti tietoja miehen henkilökohtaisesta elämästä ja luonteesta. Isaacson on piirtää hienon ja melko monipuolisenkin kuvan Jobsin haastavasta ja nerokkaasta persoonasta ja onnistuu pienin asioin, kuten esittelemällä Jobsin oman iPod-soittolistan, tuomaan hänet myös lukijan lähelle. Sen lisäksi se sisältää omanlaisen kuvauksensa ajasta, jota elämme, teknisten työvälineiden kautta kerrotuna.

Tekniikasta innostuneille kirjassa on varmasti antoisaa luettavaa, mutta minä huomasin myös inspiroituvani Jobsin ajatuksista muotoilun, yritysjohtamisen, tuotekehitysksen - ja elämän suhteen. Sairastumisensa jälkeen Jobs oivalsi ettei elämässä ole mitään menetettävää, että sitä omaa onnea ja isoa juttua, mikä se nyt kenelläkin sitten on, kannattaa tavoitella täysin sydämin. Aikaa ei kannata haaskata epäolennaiseen, sillä kello käy...

"Muistutus siitä, että olen kohta kuollut, on tärkein ikinä kohtaamani työkalu todella tärkeiden, elämää koskevien päätösten tekemiseksi. Koska lähes kaikki - kaikki ulkoiset odotukset, kaikki ylpeys, kaikki epäonnistumisen tai hämmennyksen pelko - ne vain jäävät sivuun kuoleman edessä. Jäljelle jää vain se, mikä on todella tärkeää. On ansa ajatella, että sinulla on jotakin menetettävää. Oman kuoleman muistaminen on paras tietämäni tapa välttää se ansa. Olet jo alaston. Ei ole mitään syytä olla seuraamatta sydämesi ääntä."

Otava, 2011
Alkuteos: Steve Jobs
Sivuja: 622
Kirjasta lisää: Havaintoja digimaailmasta, Luettuja maailmoja
So American, osavaltiot: Lousiana

Raksa / Tuomas Vimma

Minulla on jollain lailla outo suhde Tuomas Vimman kirjoihin - ne eivät ole sellaisia, joista yleensä pitäisin, niiden maailma on aika erilainen minun maailmastani ja silti ne uppoavat kuin minuun kuin veitsi kuumaan voihin... Vimman tuorein teos sukeltaa rakennusliikkeiden maailmaan ja tuttuun vimmaiseen tapaan sieltä löytyy jos jonkinmoista ruodittavaa.

Kirjan juoni on yksinkertainen, rakennusalalla projektipäällikkönä työskentelevä Sami jää työttömäksi konkurssiin menneestä firmasta, jonka pomo yrittää ihan kirjaimellisesti ikkunan kautta verottajaa karkuun. Sami saa ystävänsä juristiystävänsä Pepin (joka lempinimestään huolimatta on satakiloinen suomalainen mies) kautta vinkin rehdistä firmasta jonne haetaan uutta väkeä. Mukaan kuvaan tulee yritys nimeltä Hyperborea ja sitä pyörittävä Danika Stenhammar.

Kirja on mielenkiintoinen ja vähän pelottavakin kurkistus rakennusalalle. Me remontoimme keittiömme viime vuonna ja mietimme jonkin aikaa ammattilaisen palkkaamista, mutta sopivaa tyyppiä ei noin vain löytynyt. Eräskin sankari kävi mittailemassa ja lupasi antaa tarjouksen - ja palasi puoli vuotta myöhemmin asiaan. Luotettavan ja tehokkaan oloinen heppu tämä. Tämän ja muutaman muun kokemuksen perusteella aloin kyllä uskoa Vimman maalaamaan kuvaan alasta - sitä en vain tiedä onko tavallisella tallaajalla minkäänlaisia mahdollisuuksia saada remontti teetetyksi ilman venyneitä aikatauluja, kireitä hermoja ja kasvanutta budjettia.

Vimman maalaama kuva alasta ja sen tempuista on mielenkiintoinen, olisin halunnut tietää enemmänkin kuittikaupoista ja muista kierouksista. Jollakin lailla kirja muistuttaa minua Karo Hämäläisen Erottajasta, toisesta erikoisesta maailmasta jossa raha ja kova peli jylläävät.

Kirjaan on sotkettu mukaan jonkin verran ihmissuhteitakin. Niiden kohdalla olin vähän pettynyt, koska kuviot olivat ennalta-arvattavia. Juuri muuta negatiivista sanottavaa minulla ei olekaan, kirja on nopealukuinen ja kummallisen koukuttava. Vaikkei tapahtumissa sinänsä hirmuisen suuria käänteitä olekaan, on silti vain pakko lukea vielä seuraava luku...

"Ilta sujui varsin rattoisasti kevyen vittuilun merkeissä. Emilialla oli harvinaisen hyvä huumorintaju kolmekymppiseksi naiseksi, ja sille pystyi heittämään ronskiakin läppää ilman että se meni hämilleen.
Tämä on yksi merkittävimmistä piirteistä, miten paljasjalkaiset stadilaiset eroavat junantuomista. Ystävällismielinen helsinkiläinen vittuilu on jotain sellaista, mitä muualla maassa ei juurikaan ymmärretä. Kaksi aivan tuntematonta ihmistä saattaa vittuilla ensitapaamisella toisilleen hyvin vapautuneesti ja henkilökohtaisuuksiin mennen, tavalla, joka johtaisi pienemmässä pitäjässä siihen, että puukot kaivettaisiin esiin. Helsingissä  sitä pidetään kohteliaisuutena."

Gummerus, 2011
Sivuja: 438
Kirjasta lisää: Kaiken voi lukea, K-blogi, Mari A:n kirjablogi

Erottaja / Karo Hämäläinen

Erottajaa lukiessani yksi ajatus nousee vahvasti mieleen - Karo Hämäläinen tuntee maailman, josta kirjoittaa, sen verran vikkelästi finanssimaailman termit vilisevät. Pieni selvittely paljastaakin Hämäläisen olevan Arvopaperi-lehden toimituspäällikkönä, lisäksi hän toimii Nordnet-pankissa suomalaisena rahoitusalan experttinä, jonka tehtävänä on ollut mallisalkkujen kokoaminen.

Erottaja sijoittuu lähimenneisyyteen, vuoden 2008 lokakuuhun kun USAn rahoitusvaikeudet iskivät tsunamin lailla.  Pankkeja kaatuu, ensin Amerikassa, sitten vaikutukset ulottuvat jo Islantiinkin ja näistä tunnelmista tarina lähteekin liikkeelle. Lehman Brothers kaatuu ja Suomen legendaarisen sijoitusrahaston, Erottaja Altiuksen, tähtisalkunhoitaja Rainer Olavi Oraspää eli Rotta, alkaa huolestua. Rotta on ottanut riskin, joka ei kannata ja nyt on yritettävä pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Kun emoyhtiöstä kantautuu vielä viesti, että Suomen yhtiö laitetaan myyntiin, päättävät Erottajan perustajaosakkaat ostaa yrityksen takaisin itselleen. Mutta matkassa on monta mutkaa.  Joku kidnappaa Aulin, yrityksen kontrollerin. Ja mikä on Filexion?

Karo Hämäläisen kirja on mielenkiintoinen finanssitrilleri joka on ajankohtainen tänäkin päivänä kun Kreikan tukipaketti dominoi lehtien otsikoita. Kirja on remesmäinen sekoitus toimintaa ja finanssialaa, se on mielenkiintoinen kurkistus vähän erilaiseen maailmaan kuin se, mistä usein tulee luettua. Finanssitermit tuntuivat aluksi hiukan hankalilta luettavilta, mutta niiden käyttö ei ole liiallista, joten sanakirja ei ole tarpeen luettaessa. Suurten rahasummien pyörittely tuntuu hetkittäin melkein Monopoli-peliltä, sillä eroituksella että panoksena on muutakin kuin leikkirahaa. Alan ymmärtää jo paremmin sitä, miksi maailmantalous on kriisissä...

"Ei. Epävarmuus on hinta, ja sillä on arvo.
Ilman epävarmuutta työstä puuttuu raivo. Siitä puuttuisi adrenaliinin nostattava kiihko, siitä puuttuisivat karjahtelut, jotka ovat vietelleet hänet. Nauttiihan hän tästä - juuri tästähän hän nauttiikin, toiminnnasta ja päätöksistä, joiden arvon hän pystyy lukemaan hetkessä markkinaruudulta, punaisella tai vihreällä monitorin pikseleihin tykitetyn prosenttilukeman, joka kertoo hänen onnistumisensa asteen kahden desimaalin tarkkuudella. Sadoissatuhansissa euroissa, miljoonissa.
On tehtävä oikeita päätöksiä. Niitä enemmän kuin vääriä."

 Sivuja: 462