Unettomassa liikutaan Armon piirin tapaan kahdella aikatasolla, menneisyydessä, vuoden 1767 Norjassa tutkitaan pelimannin ja lauluntekijän surmaa ja nykyajassa taas komisari Odd Singsaker saa selvitettäväkseen oudon surmatapauksen. Nuori nainen on löydetty keskeltä lumisateista soittorasia rinnallaan. Soittorasia soittaa kaunista ja surumielistä säveltä, jota asiantuntijatkaan eivät tunnista. Sitten katoaa toinen tyttö..
Unettoman alkuasetelma oli mielestäni melko kiinnostava ja näyttävä kansi tuntui virittävän jo lukijansa oikeaan mielentilaan. (Olen pahoillani, en löytänyt kannen suunnittelijan tietoja, sillä kirjaston viivakooditarrapeitti juuri tuon rivin alleen eikä Johnny Knigan sivuiltakaan löytynyt lisätietoa.) Kirjassa olikin paljon ihan hyvää, mutta olen ilmeisesti viime aikoina lukenut liiaksi hyviä dekkareita, sillä en oikein jaksanut olla vaikuttunut Unettomasta. Kirja tuntui toistavan liiaksi Armon piirissä hyväksi todettua kaavaa enkä oikein kyennyt löytämään kyllin vahvaa linkkiä aikatasojen väliltä. Ennemminkin koin pelimannin murhan selvittelyn turhana elementtinä, joka katkoi nykyajan murhan selvittelyn rytmiä. Uneton sopiikin kuitenkin varmasti kesädekkariksi talvisista olosuhteistaan huolimatta.
"Hän ei osannut sanoa milloin jokin hänessä teki kapinan, milloin uniin kuuluvat raa'at tunteet alkoivat tunkeutua loputtomaan valvetilaan. Se oli tapahtunut hiipien, hitaasti, kuin pahimmissa painajaisissa. Nyt öitä tuskin jaksoi kestää, lämmintä peittoa joka yritti tukahduttaa hänet, tuntikausien makaamisen jäykistämiä niveliä, huoneen painotonta pimeyttä joka oli täynnä ilkkuvia varjoja, harmaita häivähdyksiä jotka häiritsivät nukkumista yhtä pahasti kuin auringonvalo.Johnny Kniga, 2013
Sivuja: 286
Alkuteos:Drømmeløs
Suomentanut Päivi Kivelä
Kirjasta lisää: Leena Lumi