Speaking among the bones (Flavia de Luce #5) / Alan Bradley

Kuuntelin taannoin juniorietsivä Flavia de Lucen seikkailujen neljännen osan (aiemmat juttuni kirjasarjasta) ja jäin pikkuisen koukkuun. Alan Bradley osaa heitellä melkoisen nokkela heittelemään pieniä koukkuja jotka saavat lukijan siinä määrin uteliaaksi että lukemista mielellään jatkaisi heti seuraavaan kirjaan. Oma lukunsa on tietysti Flavia-tyttönen, jota nokkelampaa sankaritarta saa hakea!

Sarjan viidennessä osassa tapahtuu paljon jännittää Flavian kotikylän kirkossa, siellä nimittäin kaivetaan esiin Pyhän Tancredin hautaa ja piispan mukana haudattuja esineitä. Flavia luonnollisestikin hankkiutuu kirkon kryptaan seuraamaan arkun avaamista mutta sieltäpä löytyykin hiukan tuoreempi ruumis, nimittäin seurakunnan kanttori...

Kirja on monin tavoin tuttua ja tasalaatuista Alan Bradleytä, tarjolla on dekkarimeininkiä kirpakalla huumorilla ja muutamalla sydäntä vääntävällä kohtauksella höystettynä. Myönnettäköön että itse dekkarin juoni ei ole mielestäni aivan kekseliämmästä päästä ja pahikset ehkä hiukan liiankin itsestäänselviä tapauksia mutta mielestäni tämän sarjan sydän on nimenomaan Flavia, johon on helppo rakastua. Hän tuntuu tässä vaiheessa sarjaa jo tutulta ihmiseltä jota haluaisi suojella paitsi murhaajilta myös oman perheen aiheuttamalta pahalta mieleltä. Olenkin kurtistellut useamman kirjan ajan kulmiani de Luceille jotka tuntuvat joskus olevan kovin kylmiä perheensä kuopusta kohtaan.

Kirjan kokonaisuus on ehkä hitusen sekava, mutta kaikki johtolangat sidotaan lopussa huolellisesti yhteen ja luvassa onkin ehkä sarjan tähän astisista vauhdikkaimpia kohtauksia - kävin lenkkini läpi kuin sumussa, kaikki ajatukseni olivat niin kirjaan keskittyneitä ettei edes minua väsyttänyt. Ja voi pojat, minkälaisen koukun kirjailija heittääkään aivan viimeisessä lauseessa!!  (Melkein aioin käydä klikkaamassa jo Audiblesta seuraavankin kirjan luettavakseni mutta ei makeaa mahan täydeltä...)

"When I'm feeling blue, I think about syanide."

Whole Story Audiobooks, 2013
Kesto: 9h 23min
Lukija: Sophie Aldred

I am half-sick of shadows (Flavia de Luce #4) / Alan Bradley

Alan Bradleyn luoma juniori-etsivä Flavia de Luce piti minulle taannoin seuraa matkallani ja tulin jo tuolloin todenneeksi että olen vallan ihastunut sarjasta tehtyihin äänikirjoihin, jopa siinä mielessä että perinteinen kirja tuntuu jopa kalpenevan luetulle versiolle. Koska elämässäni tuntui olevan juuri riemastuttavan salapoliisin  mentävä aukko, päätinkin hankkia Audiblesta sarjan neljännen osa, I am half-sick of shadowsin joka osoittautui yhtä riemastuttavaksi lukukokemukseksi kuin sarjan edeltävät osat.

Hankalasti nimetty I am half-sick of shadows sijoittuu tällä kertaa jouluiseen Buckshawhin. Lumimassat ovat saartaneet kartanon ja joulupukin lisäksi luvassa on muitakin vieraita kun rahapulassa tuskailevat isä de Luce on vuokrannut kartanon kuvauspaikaksi elokuvaa varten. Kartanoon muuttaakin melkoisia tähtiä, valitettavaa vain että joku kuolee tälläkin kertaa ja sehän merkitsee mukavaa ajanvietettä Flavialle!

Kuten sanottua, kirja oli mainio lukukokemus. Lukija Sophie Aldred osasi herättää henkiin koko peribrittiläisen seurueen ja jopa lauloi! Aldredin suorituksen kutsumista lukemiseksi on melkoista aliarviointia - sanoisin enemmin jo kyseessä olevan laadukkaan ääninäyttelemisen. Olisikin joskus mielenkiintoista päästä kysymään kuinka luentaan valmistaudutaan ja kuinka hahmojen äänet ja persoonat muovautuvat lukijan mielessä. Tässäkin kirjassa on muistaakseni jo kymmenkunta eri-ikäistä ja -äänistä henkilöä joten urakka on vähintäänkin kohtuullinen.

Ja sitten takaisin kirjaan. Kokonaisuutena itse rikostarina oli ehkä hiukan ohuenlainen, kirjailija on selvästi halunnut pitää pääpainon sankarittaressaan ja tunnelman luonnissa joissa molemmissa onnistutaankin oikein mukavasti. Kuuntelemisen ajankohta olisi ehkä voinut olla parempikin, kesäisillä poluilla vilistäessä on joskus vaikea eläytyä lumimyrskyn keskellä olevan kartanon elämään mutta kovasti kuitenkin lukemastani pidin ja etenkin loppuhuipennus osui nappiinsa. Onneksi kirjasarjaa on jäljellä vielä useamman kappaleen verran ja ilmeisesti tv-sarjakin on tuloillaan!

"She wasn't just very brave. She was british."

Whole Story Audiobooks, 2013
Kesto: 7h 8min
Lukija Sophie Aldred

A Red Herring Without Mustard (Flavia de Luce #3) / Alan Bradley

Pokkasin viime vuoden kirjamessuilta mukaani mm. Alan Bradleyn ihanan Flavia de Luce -sarjan kolmannen osan. Kirja odotteli kärsivällisesti lukuvuoroaan kuukausia, olin nimittäin päättänyt että Flavia olisi seuraava matkakaverini, suuntautuipa matka sitten minne vain. Lukuhetki osui lopulta vapun tienoille ja lukupaikkana Välimeren aalloilla keikkuva laiva.

Tällä kertaa Flavia törmää salaperäisen mustalaisnaisen tapaukseen, jossa on mukana niin kuolleita vauvoja kuin varastettuja antiikki-esineitäkin. Myös edesmennyt Harriet de Luce, Flavian äiti, kummittelee nuoren tytön mielessä.

Tykästyin Bradleyn mainioon sankarittareen sarjan ensimmäisessä osassa (Piiraan maku makea), jossa Flavian osan luki mainio Jayne Entwhistle - mahtava kokemus jolle sarjan "tavalliset" kirjat kalpenivat. Entwhistlen Flavia on niin mainio että kuulin hänet ajatuksissani tätäkin kirjaa lukiessani, hänen äänensä tuo esiin Bradleyn kirjojen viehättävän huumorin joka minusta on tämän kirjasarjan parasta antia.

A Red Herring Without Mustard ei noussut sarjasuosikikseni vaikka se ihan kelpo kokemus olikin. Ajauduin ehkä hakoteille odottaessani saavani lisää tietoa Harrietin mysteeristä josta Bradley muuten on harmittavan vähäsanainen. Niin ikään Bradley voisi ottaa kiintoisasta mustalaiskuviosta enemmänkin irti, lupaavan alun jälkeen kun teema melkein kokonaan unohtuu.

Orion, 2011
Sivuja: 389

The Weed that Strings the Hangmans Bag (suom. Kuolema ei ole lasten leikkiä) / Alan Bradley

Tutustuin taannoin maanmainioon tyyppiin - nimittäin Alan Bradleyn pikkuvanhaan Flavia de Luceen. Kuuntelin ensimmäisen Flavia-kirjani (The Sweetness of the Bottom of the Pie, suomennettu  nimellä Piiraan maku makea) englanninkielisenä äänikirjana. Kokemus oli mainio ja suosittelenkin sitä mielelläni esim. Helmetin Overdrive-kokoelman käyttäjille. Hassua kyllä, sarjan toisesta kirjasta, The Weed that String the Hangman's Bag, ei löydy äänikirjaversiota joten päädyin ruokkimaan Flavia-nälkääni ihan tavallisella paperikirjalla.

The Weed that String the Hangman's Bagissa Flavian kotikylään tulla tupsahtaa erikoisempi vieras, nimittäin kuuluisa nukketeatteritaiteilija tyttöystävineen. Koska dekkarista on kyse, voitanee päätellä että tarinassa on mukana murhakin, jonka tutkimuksiin Flavia de Luce, kemisti, harrastelijaetsivä ja painajaismainen pikkusisko, luonnollisestikin sekaantuu.

Kehno lukuvire lienee nyt kiusanani sillä nyt ei Flaviakaan oikein maittanut. Sankarittaren veitikkamaisuus oli toki tallella, erityisesti kihersin kohtaukselle jossa nuori neiti de Luce hieman käsittelee sisarensa saamia konvehteja. Voi Flavia, kuinka pirullinen pikkusisko sinä oletkaan!

Arvelen että osittain tarinan koukuttavuus kärsi siitä että varsinaisiin tositoimiin päästiin vasta reippaasti puolen välin jälkeen. Tarinan taustoissa on toki paljon selvitettävää ja myös soppaan sekaantuvaa henkilökaartia on kohtuullisen paljon, jäinkin miettimään sitä olivatko esimerkiksi ihan kaikki juonenpätkät varmasti tarpeellisia tarinan kannalta.

The  Weed that Strings the Hangman's Bag ilmestyy suomennettuna 5.9.2014 nimellä Kuolema ei ole lasten leikkiä. Kirjan kustantaa Bazar.

"You are unreliable, Flavia", he said. "Utterly unreliable."
Of course I was! It was one of the things I loved most about myself.
Elevev-year-olds are supposed to be unreliable. We're past the age of being poppets: the age where people bend over and poke us with their fingers and make idiotic noises that sound like 'boof-boof' - just the thought of which is enough to make me bring up my Bovril. And yet we're still not at age where anyone ever mistakes us for a grown-up. The fact is, we're invisible - except when we choose not to be.

Orion Books, 2010
Sivuja: 342

PS. Tällä kirjalla Kirjabingosta napataan piste ruudusta Dekkari.

The Sweetness of the Bottom of the Pie (suom. Piiraan maku makea) / Alan Bradley

En enää muista mista sain vinkin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjasta mutta epäilen että saan kiittää tästä ilosta Facebookin Dekkariryhmä. Lämmin kiitos siis vinkkanneelle sillä suorastaan hullaannuin ihanan pikkuvanhaan Flaviaan. Ja mikä parasta, Bradleyn sarjassa näyttää olevan ainakin 6 kirjaa eli lukuherkkua riittää vielä pidemmäksikin aikaa! Suomenkielistä suosiville vinkiksi että kirja on juuri ilmestynyt herkullisella nimellä Piiraan maku makea, Bazarin kustantamana.

Kirjan keskiössä on 11-vuotias Flavia de Luce, joka on mestarillinen kemisti, loistava salapoliisi ja raivostuttava pikkusisko. Flavia, tuo Sherlock Holmesin ja neiti Marplen henkinen rakkauslapsi, saa pähkinän purtavakseen kotikartanon kurkkujen keskeltä löytyy kuollut mies. Kuolikohan mies syötyään taloudenhoitajan kehnoa piirakkaa vai onko Buckshawn nurkilla pyörinyt ihkaelävä murhaaja? Mahtavaa!

Luin The Sweetness of the Bottom of the Pien äänikirjana ja ihan ensimmäiseksi haluan kehua Jayne Entwhistlen lukemista, sillä hän todella sai Flavian kaikessa ilkikurisuudessa heräämään eloon. Mikäli Entwhistle lukee sarjan muutkin kirjat niin tämä tyttö kyllä kuuntelee -suosittelen myös muillekin äänikirjan ystäville!

Kuten edellisistä ylisanoista jo kävikin ilmi, pidin hurjasti Flaviasta, jonka perhe muuten vaikuttaa myös mitä mielenkiintoisimmalta, on lukutoukka-siskoa, äiti, joka on kadonnut ja isäkin jolla on sotatraumoja - noista aineksista kyllä riittää useampaankin kirjaan. Flavia on ilahduttavan rohkea, fiksu  - ja hauska. Hyvin mieleen on jäänyt mm. kohta jossa paikalle saapuneet poliisit komentavat Flavian - Flavian, silminnäkijän ja salapoliisin - sisään teenkeittoon, koska muitakaan naisihmisiä ei paikalla ole. Niinpä niin.

Toki voitanee miettiä onko Flavia uskottava 11-vuotias, ehkä ei. Tarina on kuitenkin tunnelmaltaan niin viehättävä että olen lukijana valmis antamaan tiettyjä puutteita anteeksi. Siitä kun olen itse ollut 11-vuotias on ehkä suurinpiirtein ikuisuus, mutta luulen Flavian olevan sellainen tyttö joka olisin itse halunnut tuossa iässä olla. Mainittakoon tässä välissä että tuolloin toiveammattini olivat kirjailija ja salapoliisi, olin jopa suunnittelut että alkuviikot voisin kirjoittaa ja loppuviikot tutkia rikoksia. Sittemmin olen lähinnä siirtynyt lukemaan rikoksista ja kirjoittamaan niistä blogijuttuja - aikuisuus on joskus niin paljon tylsempää!


Books on Tape, 2009
Kesto: 9h 53min
Lukija Jayne Entwhistle
Kirjasta lisää: Sarjan viralliset sivut