Fahrenheit 451 vie lukijansa maailmaan, joka ehkä osin muistuttaa meidän nykyisyyttämmekin. Ihmiset viettävät aikaansa erilaisia reality-ohjelmia seuraten kirjojen ollessa pannassa niiden herättämien ajatusten takia. Päähenkilö, Guy Montaug, työskentelee palomiehenä jonka tehtävänä on kirjojen, noiden pirulaisten, polttaminen. Sitten naapurin nuori tyttö saa Guyn ajattelemaan...
Lukukokemuksena Fahrenheit 451 oli ristiriitainen. Tunnistan tarinan meriitit, kauniin kielen ja mielenkiintoiset ajatukset kannanotot mutta vastaavasti kirjan henkilöhahmot tökkivät enkä ollut aivan vaikuttunut teoksen rakenteestakin, esimerkiksi noin 10 km kestänyt Guyn esimiehen monologi tuntui hurjalta ja ehkä vähän laiskalta ratkaisulta taustoittaa lukijaa. (Anteeksi. Saako näin edes sanoa klassikosta?) Myös kirjan naishahmot jäivät hieman närästämään, Bradburyn aivottomat bimbot eivät naissukupuolta imartele.
Tunnen jostain syystä tarvetta yrittää löytää Fahrenheit 451:stä hyviä puolia ja selitellä jöröä asennettani kirjaa kohtaan mutta ehkäpä jätän itsesensuurin tämän kirjan kohdalla ja totean reilusti että ei ollut minun juttuni. Hieno viesti, kaunista tekstiä mutta ei minun kirjani.
Tantor Media, 2010
Kesto 5h 37min
Lukija Stephen Hoye