Olen aika innoissani lukuhaasteista, koska a) olen listojen tekemistä suuresti rakastava ihminen ja b) niiden kautta tulee lukeneeksi sellaistakin kirjallisuutta, johon ehkä normaalisti en tarttuisi, näin kävi myös Setä Tuomon tuvan kanssa. Olen lapsena pyöritellyt tätäkin kirjaa käsissäni, mutta silloin hankala, vanhahtava kieli sai minut luopumaan hyvin nopeasti lukemisesta. Kirjan kieli ei ole vuosien saatossa muuttunut sen modernimmaksi mutta ilmeisesti jonkinlaista kehitystä on 25 vuodessa tapahtunut, sillä Setä Tuomon tupa oli muuttunut ymmärrettävämmäksi! Vasta Lurun lukuihin kurkistettuani tajusin lukeneeni lyhennetyn version kirjasta. Harmittavaa, mutta samalla aika selittävää. Muistan nimittäin ukkini sanoneen ettei kirja olisi sopivaa luettavaa lapselle, ilmeisesti tästä nuorille suunnatusta lyhennetystä versiosta onkin karsittu paljon väkivaltaa pois.
Setä Tuomon tupa Harriet Beecher Stowen klassikkoromaani orjuudesta. Tarinan keskiössä ovat Shelby perheen pitämät orjat, kiltti, hurskas ja viisas Tuomo sekä nuori Elisabet pienen Harry-poikansa kanssa. Herra Shelby on hyvä mutta huono-onninen isäntä, joka velkaannuttuaan joutuu myymään sekä oikeana kätenään toimivan Tuomon että Elisabetin pikkupojan orjakauppiaalle. Kuultuaan uutisen Elisabet karkaa poikansa kanssa ja lähtee vaaralliselle matkalle kohti Kanadaa, maata, jossa orjakin voi olla vapaa. Tuomo sen sijaan alistuu kohtaloonsa ja siirtyy orjakauppias Haleyn omistukseen.
Beecher Stowen kirja oli aikanaan, 1800-luvun puolivälissä uraauurtava, Abraham Lincolnin kerrotaan jopa kutsuneen sisällissodan melskeissä tapaamaansa Beecher Stowea "pieneksi naiseksi, joka kirjoitti suuren sodan aloittaneen kirjan". Voitaneen siis ihan oikeutetustikin sanoa, että Setä Tuomon tupa on yksi niistä kirjoista, jotka ovat muuttaneet maailmaa.
Luin sen So Americanin Orjuus-kategoriaa varten Toni Morrisonin hienojen Minun kansani, minun rakkaani ja A Mercyn jälkeen. Täytyy sanoa että tätä taustaa vasten Beecher Stowen kirja tuntuukin auttamattoman vanhanaikainen ja ainakin minun (lyhennetty) versioni oli liiankin sievistelty. Minun oli esimerkiksi vaikeaa hyväksyä Tomin ehkä liiankin alistuvaista ja hurskasta luonnetta - olisiko kukaan orja nöyrästi jättänyt hyvän kodin ja vaimonsa, epäilen? Välillä tuntuikin että kirjassa pyrittiin tekemään orjista liiankin enkelimäisiä jotta tarinaan luotaisiin vahva kontrasti. En siis tässä sano ettäkö orjuus olisi ollut millään tapaa positiivinen asia, tarkoitan vain että ahdistuminen ja suuttuminen noissa olosuhteissa ei tekisi ihmisestä sen huonompaa, vain inhimillisen? Aika kirjojen kirjoittamisen välillä siis näkyy selvästi, tuskinpa Morrisonin väkevä teksti olisikaan herättänyt ihastusta 1800-luvun loppupuolella.
Kirjan hivenen vanhentuneesta kielestä huolimatta näkee että Setä Tuomon tupa on tärkeä kirja. Vaikka se kärjistääkin, en usko sen liioittelevan tapahtuneita vääryyksiä. Ja ihan oikeasti on kamalaa, että ihminen voi nähdä toisen ihmisen esineenä, joka voi vain halutessaan myydä. Tavallaan oli hienoa lukea sekä Minun kansani, minun rakkaani että tämä kirja, sillä ne tavallaan esittävät asian eri näkökulmista, ensimmäinen orjan, jälkimmäinen enemmän vinkkelistä katsottuna. Lukukokemuksena kirja oli hämmentävä, se oli tärkeä mutta samalla oli ikävää huomata, ettei teos ollut kestänyt aikaa niin hyvin kuin monet merkitykseltään kevyemmät.
"Vaikea on kuvata tunteita, jotka liikkuivat Elisabetin mielessä silloin, kuin hän, poikanen käsivarrellansa, läksi Tuomon tuvasta rientämään kohti avaraa, tietämätöntä etäisyyttä. Hänhän siten tuli temmatuksi pois oloista, joihin hän oli mieltynyt, sekä ystävällisten, osaaottavaisten, hyväntahtoisten ihmisten parista. Tuskallisimman välttämättömyyden pakko ajoi häntä pois, vieläpä juuri sellaiseen aikaan, jolloin hänellä ei ollut mitään tietoa puolisonsa kohtalosta. Lisänä oli vielä ankara ruumiillinen ponnistus ja ainainen takaa-ajajain pelko. Se kaikki yhdessä vaikutti, että hän oli menehtyä toivottomuuden tuskaan."Gutenberg projekti, julkaistu ensimmäisen kerran suomeksi 1893
Alkuteos: Uncle Tom's cabin
Kirjasta lisää: Lurun luvut
So American: Orjuus, osavaltio: Kentucky