Muistanette ehkä jokunen vuosi sitten paljon keskustelua herättäneen elokuvan Supersize me (2004), joka käsitteli pikaruokakulttuuria? Elokuvassa Morgan Spurlock, dokumentin tekijä, päättää syödä kuukauden pelkkää pikaruokaa. Ja mikäli plussa-ateriaa kassalla tarjotaan, hän ottaa sen. Morganilla oli luonnollisesti myös tiimi lääkäreitä ja ravintoterapeutti seuraamassa sitä, miten tämän tyyppinen ruokavalio ihmiseen vaikuttaa. Kuukauden kuluessa Morgan lihoo 11 kiloa ja kokee mm. mielialan vaihteluita ja sydänoireita.
Nyt Spurlock jatkaa sotaansa kultaisia kaaria vastaan sarjakuvan muodossa. Supersized -kirja koostuu useammasta erillisestä "tarinasta", näiden joukossa seurataan myös Morganin elokuvassakin nähtyä kokeilua. Kirja suomii aika rankalla kädellä pikaruoka-alaa ja erityisesti yhtä ketjua, joka sarjakuvassa kulkee nimellä McDopey. Kirjan tarinat ovat suurimmaksi osaksi itsenäisia kertomuksia, jotka käsittelevät pitkälti pikaruoan epäterveellisyyttä sekä ruoan valmistuksen puhtautta ja eettisyyttä. Kertojana toimii rujon näköinen Ronald McDonald, joka sarjakuvan edetessä vain lihoo ja lihoo.
Kirja on vahva argumentti pikaruokakulttuuria vastaan. Sen tarinat eivät houkuttele tilaamaan hampurilaisia - saati sitten ranskanperunoita. Yhdessä sarjakuvissa nimittäin kuvataan sitä kuinka pitkään ranskanperunat säilyvät kuvun alla säilytettyinä. Ajassa, jossa hampurilaiset ovat mädäntyneet ällöttäväksi mössöksi, ovat ranskanperunat edelleen entisellään. Pelottavaa!
Ihan perinteiseksi sarjakuvaksi en tätä kirjaa mieltäisi, ennemminkin se sisältää ravintotietoutta ja valistusta, ilman sen kummempaa draaman kaarta tai viihteellisiä elementtejä. Minulle tämä ei ollut mikää huikea lukukokemus, monet kirjan tarinoista olivat tuttuja jo elokuvastakin. Tarkoitus kirjan taustalla on varmasti hyvä, mutta itse jäin miettimään onko toimiiko sarjakuva juuri tässä tapauksessa ihan oikealla tavalla. Jäin nimittäin esimerkiksi edellä mainitun ranskanperunakokeen kohdalla miettimään sitä, onko tämän tyyppinen tieto riittävän luettavan oloista ollakseen uskottavaa. Minä uskoin, koska olen nähnyt elokuvan ja tiedän taustoja, mutta uskoisiko sellainen jolla ei Spurlockin tuotantoon ole aiempaa kosketusta? Sarjakuvan tyyli varmasti vaikuttaa myös asiaan, sillä vaikkapa Ville Tietäväisen sarjakuvien tarinoihin on hyvinkin helppo uskoa.
En tiedä kuinka tai mille kohderyhmälle tätä kirjaa on Amerikassa markkinoitu mutta kuvittelisin että tämä voisi olla hyvä keino jakaa ravintotietoutta nuorille.
Dark Horse Books, 2011
Sivuja:85