Haudattu hiljaisuudessa / Tove Alsterdal

Tutustuin Tove Alsterdaliin muutama kuukausi sitten ja tykästyin Kadonneiden epätoivoiseen etsintään vaikka tarina hetkittäin hurjalta tuntuikin. Tuttuun, ahneen lukutoukan tapaani halusin saada uusimmankin kirjan nopeasti hyppysiini ja päästä ahmimaan sitä. Sitten kirjakasat ja elämä tunkivat väliin mutta onneksi valon vähetessä lukuaika lisääntyy.

Haudattu hiljaisuudessa vie lukijansa erikoisiin ja silti monelle meistä tutunomaisiin maisemiin.  Kirjan tapahtumat käynnistyvät kun Katrine veljineen alkaa läpikäydä pysyvään sairaalahoitoon siirtyvän äidin tavaroita. Käy ilmi että äidillä on talo Kivikankaan kylässä, Tornionjokilaaksossa. Postista päätellen talolle olisi innokas ostajakin ja Katrine päättää lähteä paikan päälle tarkistamaan kiinteistön ennen myyntiä. Matka vie Katrinen syvälle perheensä historiaan, tapahtumiin joiden seuraukset ulottuvat nykypäivään saakka.

Alsterdalin tyyli kirjoittaa on kieltämättä toimiva ja tehokas. Tällä kertaa hän on kehrännyt kokoon juonen joka vie lukijansa samalla eksoottiseen että tuttuun paikkaan. Näin melkein silmissäni pienet, hylätyt tuvat, joiden pöydillä menneiden sukupolvien valokuvat tuijottavat tyhjyyteen, nurkassa ehkä vanha nariseva heteka, pöydällä vielä liina. Alsterdal onnistuu hienosti tavoittamaan pienen kylän suljetun tunnelman, jossa salaisuudet ja kaunat ovat kulkeneet kuin sukuperintönä vuosikymmeniä. Kirjan maisemat ovat hyisen lumisia ja kannen kuvitus tuntuukin tukevan sitä synkässä harmaudessaan.

Haudattu hiljaisuudessa osoittautui suorastaan ahmittavaksi dekkariksi, joka käsittelee varsin mielenkiintoista, mutta melko vähän esillä ollut jaksoa historiassa. Koin Neuvostoliittoon toiveikkaina lähteneiden ruotsalaisten - ja suomalaistenkin - kohtalot todella kiinnostaviksi, jopa koskettaviksikin. Ehkäpä jopa niinkin paljon että kirjan murhat taisivat jäädä sittenkin kiinnostavan sukutarinan jalkoihin, sillä ennen kaikkea halusin saada selvyyden kuka Sirin, Katrinen isoäidin lapsen isä oli ollut ja mihin mies oikein katosi. Kirjassa on vilahtelee suomalaisväriäkin ja luulenpa että voisin suositella sitä myös historiasta pitäville lukijoille.

"Kaksi asiaa sinun täytyy tietää", hän sanoi. "Älä koskaan kieltäydy kun sinulle tarjotaan kuppi kahvia. Ja keksi vastaus kun sinulta kysytään, kenen olet. Sitä täällä kysytään. Ei sitä, kuka olet, missä asut tai mitä töitä teet. Täällä kysytään aina, kenen sinä olet."

Gummerus, 2013
Sivuja: 409
Alkuteos: I tystnaden begravd
Suomentanut Katriina Huttunen
Saatu arvostelukappaleena.

Kadonneet / Tove Alsterdal

Oi mahtavuutta - löysin itselleni uuden dekkaristin! Olen ollut hämärästi tietoinen Tove Alsterdalista mutta en ole jostain syystä saanut aikaiseksi tutustua hänen kirjoihinsa ennen kuin Kadonneet löytyi kirjaston hyllystä ja nyt harmittelen omaa pikkuisen omaa saamattomuuttani.

Kirjan päähenkilö on New Yorkissa teatteriin lavasteita suunnitteleva Alena, jonka elämä kirjan alussa ihan mallillaan. Työ on ärsyttävää mutta mukavaa, Patrick-puoliso reissaa paljon mutta on rakas ja tulossa on vauvakin. Mutta huoli kaihertaa sillä ihmiskaupasta reportaasia kirjoittanut Patrick ei ole soittanut viikkoon ja Alena pelkää jonkin olevan pielessä. Lopulta hän ostaa matkalipun Pariisiin ja lähtee etsimään miestään. Vaikka seinät joka puolella nousevatkin vastaan, Alena etenee sinnikäästi kohti Patrickia ja totuutta.

Kirjan kantava teema on ihmiskauppa, jota Alsterdal ei suotta kaunistele. Bisnes on rumaa ja ihmisen hengellä ei ole juuri minkäänlaista arvoa ihmiskauppiaiden käsissä. Tehokkaan mutta kieltämättä aika ikävän tuntuisen säväyksen kirja sai kun muistin että Alsterdalin kuvaamassa maailmassa on todennäköisesti enemmän kuin hitunen totta. Ihmiskauppaa on ihan oikeasti auki joka päivä vaikken minä sitä näekään ja myyntiartikkeleita riittää. Aiheesta kiinnostuneille voisin myös suositella Ville Tietäväisen hienoa graafista romaania Näkymättömät kädet, joissa liikutaan samoilla tapahtumapaikoilla kuin kirjassa, tällä kertaa tosin laittoman maahanmuuttajan näkökulmassa.

Kirjaa leimaavat suru, huoli ja ahdistus rakkaan puolesta ja huomasin myötäeläväni Alenan toiveissa ja peloissa vahvasti mukana. Alsterdal on kirjoittanut taitavan kirjan, jossa jännitys ja tietynlainen surullinen haikeus ovat läsnä ihan loppuun saakka. Alena on sankarittarena mielenkiintoinen, hänessä on sellaista tavallisuutta, johon on helppo samaistua ja siltikin hän osoittautuu varsin poikkeukselliseksi - vahvaksi ja kekseliääksi naiseksi joka ei anna periksi eikä pelkää. Vau.

Kirja oli koukuttava ja varmaankin juuri siksi myös nopealukuinen, sillä sivut vain vilisivät kun me Alenan kanssa etsimme Patrickia. Pidin kirjasta niin paljon että oli pakko käydä varaamassa kirjastosta myös Alsterdalin tänä vuonna ilmestynyt teos, Hiljaisuudessa haudattu. Odottavan aika on tosin pitkä, sillä tätä kirjoittaessani jonossa edelläni oli 86 innokkaampaa lukijaa...

"Lyönti lyönniltä kaikki vajosi yhä syvemmälle pohjaan. Aika vei hänen muistonsa mennessään. Pian hän olisi unohtanut nimensä. Hän ajatteli, että se oli meressä, ehkä helmenä simpukassa, sormuksena merenjumalar Owun kädessä."

Gummerus, 2012
Sivuja: 354
Alkuteos Kvinnorna på stranden
Suomentanut Katriina Huttunen
Kirjallinen maailmanvalloitus: Portugali