The Blue Between Sky And Water (suom. nimellä Sininen välissä taivaan ja veden) / Susan Abulhawa

Susan Abulhawan esikoisteos Jeninin aamut teki aikanaan minuun vaikutuksen ja jätti pohdiskelemaan tuota massiivista solmua joka myös Israelin ja Palestiinan välisinä suhteina tunnetaan. Päälimmäisinä tunteina kirjan luettuani taisivat olla ahdistus ja suru eikä Abulhawan uutuuskirja, The Blue Between Sky and Water ole tässä suhteessa poikkeus. Tiedostan, että Abulhawa kuvaa vain toista puolta asiasta mutta hän tekee sen niin hyvin että sydäntä särki.

The Blue Between Sky And Water on sukupolvitarina joka alkaa vuonna 1947 Beit Taras-nimisessä pienessä palestiinalaiskylässä. Tarinan päähenkilöinä on Barakan perhe, johon kuuluvat Suleiman-nimiselle ikivanhalle hengelle keskusteleva perheen äiti, kaunis ja kipakka Nazmiyeh, mehiläisiä hoitava lempeä Mamdouh ja Mariam, tyttö, joka erivärisillä silmillään näkee ihmisten auroja ja haaveilee sinisistä värikynistä ja kirjoittamisesta. Sitten Israelin sotilaat pakottavat asukkaat jättämään Beit Tarasin ja rauhallinen elämä joen rannalla muuttuu iäksi.

The Blue Between Sky And Water on kiehtova ja koskettava sukupolvitarina, jossa seurataan Barakan perheen ja heidän jälkeläistensä polkuja. Kirja on mukana myös reilu annos maagista realismia, kenties pehmentämässä sodan karuutta. Ratkaisu on omalla tavallaan viehkeä mutta ainakin näin äänikirjan kuunnelleena myönnän tuskastuneeni myös hetkittäin kappaleisiin joissa kirjailija mm. pistäytyy toisessa ulottuvuudessa/tuonpuoleissa ja tarinaa hetken kuljettavatkin eteenpäin ne, jotka eivät ole enää fyysisessä maailmassa. Tuskastuin todella miettiessäni pidänkö kirjan taianomaisista elementeistä, enkä vieläkään pysty päättämään mikä lopullinen tuomioni on. Ne ovat kaunis ja runollinen osa kirjaa mutta hetkittäin tuntuivat myös hidastavan lukemistani.

Kirja tuntuu ehkä yllättävänkin ajankohtaiselta myös nykypäivän Suomessa jossa pakolaisvirrat ja niihin liittyvät lieveilmiöt puhuttavat ihan päivittäin. Vaikka Abulhawan sankarit ovatkin toisesta maasta ja eri vuosikymmeniltä, tuntui kirjan luettuani siltä että ymmärsin taas hiukan paremmin. Kirja siis teki tehtävänsä.

Kirja ilmestyy suomennettuna 6. lokakuuta, nimellä Sininen välissä taivaan ja veden (kaunis käännös, muuten!), kustantaja on Like. Susan Abulhawa saapuu myös Helsingin kirjamessuille, joten teoksesta kiinnostuneet kirjamessuilijat -  pistäkääpä korvan taakse!

Audible Studios for Bloomsbury, 2015
Kesto: 9h 13min
Lukija: Jennifer Woodward

Jeninin aamut / Susan Abulhawa

Olen joskus miettinyt Israelin ja Palestiinalaisalueiden ongelmia. Mitä enemmän ja useammalta kantilta asiaa tutkiskelee sen hankalammalta tilanne tuntuu. Miten esimerkiksi jaetaan kaupunki, joka on pyhä kolmessa eri uskonnossa? Idealisti sanoo että sulassa sovussa kaikki onnistuisi parhaiten. Realisti minussa taas pohtii tuleeko sitä sovun ja rauhan päivää alueelle koskaan. Kun menetykset kummallakin puolella ovat jo kasvaneet niin suuriksi kuinka kukaan jaksaa ponnistella kohti rauhaa?

Näiden mietteideni kanssa aloitin lukea Jeninin aamuja. Olin muutamaa päivää aikaisemmin saanut päätökseen Näkymättömän sillan, kertomuksen juutalaisten koettelemuksista toisessa maailmansodassa ja olin hiukan skeptinen sen suhteen olisiko ajankohta suotuisa tälle kirjalle. Oli se. Vaikka sodasta ja kärsimyksestä en olisikaan jaksanut lukea, mutta jollain tapaa Jeninin aamut toimi jatkumona Näkymättömälle sillalle, näytti yhden näkymän siitä, mitä juutalaisten saavuttua Israeliin tapahtui, mutta toisesta näkökulmasta.

Oi, sinä joka ohitseni kuljit ja kättäsi heilautit
Sinä painoit sydämeeni rakkauden merkin
Kuulin äänesi kun puhelit
kuin oliivipuun laulava lintu
Oi, lentävä lintu korkealla taivaalla
Tervehdi suloista rakastani
Sinun nimesi, sieluni, pysyy mielessäni
Se on kirjoitettu otsaani silmieni väliin

Tarinan kertojana on Amal, jonka taustoissa lienee kirjailija Susan Abulhawan oman elämän viitteitä. Amal syntyy Jeninin pakolaisleirillä, jonne hänen vanhempansa ovat joutuneet vuoden 1967 kuusipäiväisen sodan takia. Taakse jäävät kotikylä ja perheen hallussa sukupolvien ajan olleet hedelmätarhat. Vanhemmat toivovat pääsevänsä takaisin kotiin pian, mutta aikanaan toivo sammuu. Perheen keskimmäinen poika, vauva Ismael, katoaa erään sotilaallisen iskun aikana, lapsettoman juutalaismiehen ryöstäessä pienokaisen itselleen. Väkivaltaisuudet israelilaisten ja palestiinalaisten välillä jatkuvat, jatkuvat - ja jatkuvat. Sota jättää jälkensä Amalin elämään, tuhoten lähes kaiken josta hän välittää.

Jeninin aamut oli samanaikaisesti sekä raskas että hieno lukukokemus. Se vei mukanaan sodan kauhuihin ja jätti olon surulliseksi. Siksikin Jeninin aamut on tärkeä kirja. Se muistuttaa että sodan molemmilla puolilla on sittenkin vain ihmisiä, omine menetyksineen. Abulhawa muistuttaa Yusufin, Amalin veljen, tarinan kautta että meissä kaikissa asuu väkivallan siemen, jos joudumme kohtaamme liian paljon pahuutta. Jäin kirjan myötä jälleen miettimään sitä, kuinka ihminen voi tuollaisten menetysten jälkeen löytää voimaa pysäyttää vihan kierre. Kenties tällainen kirja on alku sille.

Jeninin aamut on kaikessa karuudessaan kauniisti ja voimakkaasti kirjoitettu kirja ja se herätti paljon ajatuksia. Se tuntuu rehelliseltä vaikka kuvaakin vain yhtä puolta tarinasta. Kuin sanojensa tueksi on Abulhawa liittänyt kirjaansa lähdeluettelon, jossa nimiensä perusteella on mukana myös juutalaistaustaisia kirjailijoita. Susan Abulhawan vanhemmat joutuivat jättämään kotinsa Palestiinassa vuoden 1967 sodan takia. Hän on asunut Kuwaitissa, Jordaniassa, Itä-Jerusalemissa ja Yhdysvalloissa. Hän on perustanut säätiön nimeltä Playgrounds for Palestine ajamaan palestiinalaislasten oikeuksia leikkiä.

"Murheemme juuret ovat niin syvällä menetyksessä, että kuolema elää luonamme kuin sukulainen, joka ilahduttaa meitä pysyessään loitolla, mutta joka on silti sukulainen. Vihamme on raivoa, jota länsimaiset eivät kykene ymmärtämään. Surumme saisi kivenkin itkemään. Eikä rakkautemme ole mikään poikkeus, Amal.
Sellaista rakkautta voi tuntea vain, jos on kokenut niin kalvavaa nälkää että se saa ruumiin syömään itseään öisin. Sellaista tuntee vasta kun elämä on suojellut putoavilta pommeilta tai ruumiin läpi ammutuilta luodeilta. Sellainen rakkaus sukeltaa alastomana kohti äärettömyyttä. Uskoakseni Jumala elää siellä."

Kuten tästä tekstistä ehkä käykin ilmi, tämä oli kirja, johon heittäydyin mukaan ja luin sydämellä. Ehkä siksi postaukseni olikin niin vaikea kirjoittaa, eikä olo lukemisen jälkeen ollut hyvä ja seesteinen. Jeninin aamut jätti minulle vain lisää kysymyksiä, ei vastauksia.

Like, 2010
Sivuja: 351
Alkuteos: Mornings in Jenin
Kirjasta lisää: Järjellä ja tunteella, Kuuttaren lukupäiväkirja, Booking it, Kiiltomato.net, Kirsin kirjanurkka, Kaiken voi lukea, Satun luetut, Mainoskatko
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Palestiinalaisalueet
So American: Pennsylvania