The return of Sherlock Holmes / Arthur Conan Doyle

The return of Sherlock Holmes on yksi Gutenberg projektin tarjoamista ilmaisista e-kirjoista. Ilokseni ilmaisia klassikoita löytyy varsin mukavasti ja ensimmäisellä haku kerrallani klikkailinkin Kobooni toistakymmentä kirjaa jonottamaan. Ei ihan fiksuin veto, mutta nälkähän kasvaa aina syödessä... Kobon hyllyssäni onkin tällä hetkellä odottamassa mm. Peter Pan, lapsuuden suosikki Ozin velho, Setä Tuomon tupa, Vihervaaran Anna-kirjojen kokoelma - noin muutamia mainitakseni. Kobobooksista näyttää löytyvän jonkin verran uudempaakin kirjallisuutta, joista tosin osa näyttää Harlekiini-sarjan kirjoilta kansien perusteella...

The return of Shelock Holmes sisältää 13 Holmes-tarinaa, jotka on julkaistu vuosina 1903-1904. Teemallisesti tarinat sijoittuvat Holmesin valekuoleman jälkeiseen aikaan, itseasiassa etsivä palaa kuolleista kirjan ensimmäisessä kertomuksessa, The Adventure of the Empty Housessa. Tarinat noudattelevat aina pitkälti samaa kaavaa ja siksi luin kirjaa mielummin pikkuhiljaa, intensiivisemmin luettuna toisto olisi ehkä alkanut jo kyllästyttää. Kertomukset ovat melko lyhyitä, joten ne olivat mainioita välipaloja vaikkapa työmatkaani ajatellen. Lyhyemmät tarinat sopivat mielestäni paremmin myös puhelimella lukemiseen, pieni näyttö ja laite asettavat omat rajoituksensa lukumukavuudelle. Minun suosikikseni nousi kirjan alkupuolella oleva kertomus, jossa Holmes selvittelee tapausta, jossa joku seuraa nuorta ja reipas pyöräilevää neitosta...

Vaikka Holmes-kirjoissa onkin tiettyä vanhan ajan leppoisuutta, tarinat ovat oikeastaan melko julmia. Ihmisiä pakotetaan naimisiin, ammutaan - Arthur Conan Doyle ei suoranaisesti säästele henkilöitään eikä tarinoissa ole aina onnellista loppuakaan, muille kuin Holmesille, joka luonnollisesti nauttii mysteerin selvittämisen suomasta nautinnosta. Sankarina Holmes on kaksijakoinen, hän on joskus raivostuttavan ylimielinen mutta hänen oikeudentajunsa on yllättäen jossain muualla kuin lain kirjaimen puolella ja hän onkin valmis salaamaan jopa murhaajan henkilöllisyyden jos näin parhaaksi näkee. Minusta tämä oli yllättävää mutta tarkemmin ajateltuna hyvin luontevaa Holmesille.

Sir Arthur Conan Doylen tarinat ovat miellyttäviä omalla perienglantilaisella tavallaan. Tarinoiden tunnelma vie mukavasti kaasulamppujen valaisemien katujen, nummien ja iltapäiväteen Englantiin ja hippunen miellyttävän kuivaa huumoriakin tarinoista löytyy. Tarinat ovat yksinkertaisia mutta nokkelia ja kirjailija antaakin reilusti vinkkejä lukijalle arvoituksien ratkaisuun. Ehkäpä se onkin taika Sherlock Holmes -tarinoiden suosion takana - lukija voi ratkoa mysteeriä yhdessä suuren etsivän kanssa ja löytäessään johtolangat tuudittautua tyytyväisenä siihen uskoon että on ainakin lähes yhtä nokkela kuin itse Sherlock Holmes.

"We have had some dramatic entrances and exits upon our small stage at Baker Street, but I cannot recollect anything more sudden and startling then the first appearance of Thorneycroft Huxtable, M.A., Ph.D., etc. His card, which seemed too small to carry the weight of his academic distinctions, preceeded him by a few seconds, and then he entered himself -- so large, so pompous, and so dignified that he was the very embodiment of self-possession and solidity. And yet his first action, when the door had closed behind him, was to stagger against the table, whence he slipped down upon the floor, and there was that majestic figure prostate and insensible upon our bearskin hearth-rug."

Gutenberg Project, 1903 - 1904

The Adventure Of The Dying Detective / Arthur Conan Doyle

 The Adventure Of The Dying Detective on yksi Sir Arthur Conan Doylen 56 lyhyen Sherlock Holmes -tarinan sarjasta. Tykästyin koboiluun (kas, näin se suomen kieli uudistuu!) ja Sir Arthurin nokkeluuksiin siinä määrin että halusin viettää lisääkin aikaa Sherlockin seurassa. The Adventure Of The Dying Detective tosin vaikutti hiukan huonoenteiseltä, mutta rohkea rotan syö kuten meillä sanotaan!

Kertomus alkaakin synkkien tähtien alta sillä Holmesin taloudenhoitaja saapuu tohtori Watsonin luokse huonojen uutisten kanssa. Sherlock on juttua tutkiessaan sairastunut vakavasti ja tekee kuolemaa. Watson löytää ystävänsä hyvin heikkona ja lähtee tämän pyynnöstä etsimään orientin viruksiin perehtynyttä asiantuntijaa. Mutta ehtiikö hän ajoissa?

Conan Doylen kerronta on jälleen kerran sujuvaa ja nokkelaa, tarina on toki hitusen ennalta-arvattava ja lyhytkin, mutta viihdyin silti sen parissa hyvin. Oikeastaan niinkin hyvin että taidan ladata lisääkin Sherlockin seikkailuja puhelimeeni! Minusta näissä tarinoissa oli jotakin viehättävää ja klassista ja Holmesin koppavaa älykkyyttä on vain pakko ihailla. (Vaikka Watson-poloista säälinkin...)

Sherlock vaikuttaa suorastaan unelmavuokralaiselta...
"His incredible untidiness, his addiction to music at strange hours, his occasional revolver practice within doors, his weird and often malodorous scientific experiments, and the atmosphere of violence and danger that hung around him made him the very worst tenant in London. On the other hand, his payments were princely."

Gutenberg Project, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1913

The Hound of the Baskervilles / Arthur Conan Doyle

Ensimmäisestä E-kirjakokemuksestani rohkaistuneena, päätin seuraavaksi kokeilla kokonaista kirjaa ja Kobostahan löytyi Sir Arthur Conan Doylen The Hound of the Baskervilles. Conan Doylen kieli oli miellyttävää luettavaa ja juonessa pysyi hyvin kiinni vaikka lukemiseni olikin pätkittäistä. Kirja oli myös sopivan lyhyt aloittevalle kobostelijalle, tällä hetkellä tuntuu siltä että tiiliskiviä en ehkä tämän välineen kautta ole vielä valmis lukemaan. Miinuspuolena Kobossa lienee se, etten tällä hetkellä tiedä kirjan täsmällistä sivumäärää, jostain syystä tämä häiritsee minua yllättävän paljon. Kobo näyttää kyllä kuinka monta prosenttia kirjasta on luettu, mutten vielä osaa hahmottaa sitä, kuinka paljon vaikkapa 27 % oikeasti on. Jotenkin lukemiseeni ja lukuhaluihin tuntuu vaikuttavan se, onko kirjaa jäljellä enää vaikkapa 30 sivua vai 70. Prosenttiluku tietysti antaa aika hyvin osviittaa ja sivumääränkin pystyisi varmasti laskemaan, oikeassa kirjassa vain edistymisensä näkee niin kätevästi...

The Hound of the Baskervilles on lolmas Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesista kertovan sarjan kirja ja se julkaistiin ensimmäistä kertaa The Strand Magazinessa jatkokertomuksena elokuussa 1901 - huhtikuussa 1902. Kertomus on varsin perinteinen salapoliisiromaani jonka päähenkilöt, Sherlock Holmes ja tohtori Watson tuskin esittelyjä kaipaavat. Tällä kertaa Sir Arthur vie lukijansa mystisen synkille nummille, jossa Baskervillen suku on pitänyt majaa jo sukupolvien ajan. Sukua kuitenkin riivaa kirous tuonpuoleisesta tulleen pedon muodossa. Viimeisin Baskervillen koiran uhri on oudoissa oloissa kuollut Sir Charles ja nyt taloon on tulossa uusi isäntä, mutta onko hänkään turvassa?

Olen lukenut Baskervillen koiran lapsena ja kirja oli jäänyt mieleeni huikean jännittävänä, aikuislukijana elämykseni oli toki laimeampi mutta lapsuuden lukumuistot toisaalta tekivät oloni nostalgiseksi ja kokemus olikin siksi oikein positiivinen. Vaikka kirjan lukemisesta lieneekin aikaa parisen kymmentä vuotta, palailivat juonen osat yllättävänkin hyvin mieleeni, parrakaita miehiä ja vankikarkureita myöten. Alkuperäinen kokemus on siis ollut selvästi vahva, mutta harmikseni myös arvoituksen ratkaisu palasi selkeänä muistiini, mikä omalta osaltaan kylläkin söi kirjan tehoa. Koska varsinainen jännitysmomentti oli jo paljastunut, tulinkin enemmän kiinnittäneeni huomiota siihen kuinka näppärästi Sir Arthur rakensi tarinan, antoi vinkkejä ja harhautti. Suosittelen Sherlock Holmesin seikkailuja niille, jotka haluavat nauttia kunnon vanhan ajan jännitystarinoista tai haluavat vaikkapa mielikuvituksensa myötä kulkea nummilla...

Hahmona Sherlock Holmes on loistava ja hän onkin ansainnut paikkansa etsivien kuninkaana, Watson-parkaa taas kävi hetkittäin suorastaan sääliksi, sillä hänen päätelmänsä tuntuivat monesti minustakin aivan päteviltä - olemme samaa, yksinkertaista maata, minä ja Watson. Watsonin ja Holmesin yhteispeli takaa lukijalle, jos ei nyt suoranaisia naurun purskahduksia, niin joitakin hymyn kareita ainakin.

"One of Sherlock Holmes's defects -- if, indeed one may call it a defect -- was that he was exceedingly loath to communicate his full plans to any person until the instant of their fulfillment. Partly it came no doubt from his masterful nature, which loved to dominate and suprise those who were around him. Partly also from his professional caution, which urged him never to take any changes. The result, however, was very trying for those who were acting as his agents and assistants. I had often suffered under it, but never more so than during that long drive in the darkness."

Gutenberg projekti, julkaistu suomeksi nimellä Baskervillen koira
Kirjasta lisää: Amman lukuhetki