Ylismaan Gregor / Suzanne Collins

Aikaisemmin koukkuunnuin Nälkäpeli-trilogiasta niin että onnekkaasti ajoitettu loma meni kirjan ahmiseen. Enkä ole ainoa jolle näin pääsi käymään, sillä myös työkaverini tuli tuon jälkeen viettäneeksi viikonloppunsa Katniss Everdeenin seurassa komennettuani häntä lukemaan se. (Omissa kuvitelmissani olen ihana kirjakuiskaajakaveri mahtavine vinkkeineni, todellisuudessa olen luultavasti enemmänkin ärsyttävä kirjapäsmäri. Sori kaverit...)

Ylismaan Gregor aloittaa viisi-osaisen kirjasarjan jossa seurataan - yllätys, yllätys - Gregorin seikkailuja Alismaassa. Gregor on 11-vuotias newyorkilaispoika, joka helteisenä kesäpäivänä joutuu vahtimaan pikkusiskoaan Bootsia ja pesemään pyykkiä äidin ollessa töissä. Perheen isä on kadonnut muutamia vuosia sitten ja Gregor on joutunut siis ottamaan enemmän vastuuta osakseen. Mutta sitten pyykkireissu johtaakin siihen että Boots ja Gregor putoavat ilmanvaihtoventtiilin läpi Alismaahan, maan sisällä olevaan valtakuntaan. Alismaassa he tapaavat mm. kuningatar Luxan, jonka valtakunta on joutumassa kovien aikojen eteen sillä rottien valtakunnassa ollaan sotaisissa tunnelmissa.

En olisi etukäteen uskonut, mutta Ylismaan Gregor nappasi mielenkiintoni samalla tavalla kuin Nälkäpeli aikoinaan ja huomasin ahmineeni kirjan yhdessä päivässä. Kirja on juonivetoinen ja selkeäsit Collinsilla on taitoa koukuttavien juonten punomiseen. Tarina on oikeastaan aika perinteinen fantasiaseikkailu, josta löytyy samoja elementtejä kuin vaikkapa Harry Pottereista tai Narnia-sarjasta. Ja kuten nuo kaksi esimerkkiäni, myös tämä tarina toimii mainiosti.

Jäin itsekseni miettimään sitä, miksi Ylismaan Gregor toimi niin mainiosti ja uskoisin syynä olevan kirjan henkilöhahmojen, joista osa, varsinkin pikkuinen Boots, onnistuivat varastamaan sydämeni. Gregor tuntuu ehkä muutaman vuoden ikäistään vanhemmalta, mutta se ei lukukokemustani haitannut. Sanoisinkin että kirjassa oli (Bootsin lisäksi!) sen kuvaama sisarusten välinen rakkaus, joka tuntuu yllättävän aidolta.

Actionin nälkäisten ei kuitenkaan kannata pelästyä, sillä Ylismaan Gregor on muutakin söpöstelyä. Collins on onnistunut luomaan jännittävän maailman, jossa ei vaikeiltaan kohtaloilta vältytä. Ja mikä parasta, Collins antaa lukijan myös nauraa. Sillä kun 11-vuotias poika yht'äkkiä joutuu toiseen maailman soturiksi 2-vuotiaan siskonsa kanssa niin eihän kaikki nyt tietysti ihan putkeen menekään. Ja ehkä juuri tästä syystä Gregorista on niin helppo pitää - hänellä on heikkoutensa mutta myös sydän oikealla paikallaan.

"Geko, pissa tuli!" ilmoitti Boots.
Ja siinä hän nyt seisoi, poika jolla oli päässään hullunkurinen lamppukypärä ja mukanaan läjä paristoja, joista hän ei ollut edes kokeillut, oliko niissä virtaa.
Mahtava soturi pyysi poistumistaan anteeksi ja meni vaihtamaan siskolleen vaipan.

WSOY, 2013
Sivuja: 300
Alkuteos: Gregor the Overlander
Suomentanut Helene Bützow
Saatu arvostelukappaleena.

Nälkäpeli, Vihan liekit, Matkijanärhi / Suzanne Collins

Olen uteliaana seurannut Nälkäpelin saamia kehuja ja miettinyt pitäisikö kirja(t) lukea. Olen jostain syystä ollut aika skeptinen kirjan suhteen, tuntui ettei se olisi oikein minun juttuni, sitten tuli syysloma ja kirjaston hyllystä löytyi Nälkäpeli-mammutti - samoissa kansissa kaikki kolme kirjaa enkä enää keksinyt mitään syytä olla lainaamatta. Vitkuttelin lukemisen kanssa, järkäleeseen tarttuminen ei oikein kiinnostanut. Sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea edes muutama luku, "yleissivistyksen vuoksi". Sitten kello olikin yht'äkkiä yksi yöllä ja olin lukenut Nälkäpeliä 300 sivua ja aloin ymmärtää kirjasarjan suosiota ihan uudella tavalla...

Kokonaisen kirjasarjan juonesta on vaikea kertoa paljoakaan ilman spoilaamista, joten kirjoitan kirjan sisällöstä vain lyhyesti. Eletään tulevaisuuden Yhdysvalloissa, jossa maa on erilaisten onnettomuuksien ja kriisien myötä vajonnut tilaan, jossa Capitol-alueella elävät harvat ja valitut elävät yltäkylläisyydessä halliten maan 12 sektoria. Elämä sektoreilla on köyhää ja säännösteltyä, pahin vitsaus kuitenkin sektorien nuoriin kohdistuva jokavuotinen Nälkäpeli-arvonta, jossa jokaiselta sektorilta valitaan tyttö ja poika taistelemaan hengestään eräänlaisessa tositv-ohjelmassa. Eräässä arvonnassa luetaan Katniss Everdeenin 12-vuotiaan pikkusiskon nimi. Katniss ilmoittautuu mukaan Nälkäpeliin sisarensa puolesta ja kilpailijoiden ympärillä alkaa hurja mediamyllytys, joka huipentuu tietysti ohjelman varsinaiseen alkamiseen.

Suzanne Collinsin teksti oli vetävää ja dystopian maailma oli sopivalla tavalla uskottava ja kiintoisa. Tulevaisuuden maailmassa kun oli sopivalla tavalla meidänkin ajastamme tuttuja elementtejä, toki mielikuvituksella höystettynä. Esimerkiksi Nälkäpeli oli kuitenkin outo ja väkivaltainen Big Brother -talo, ohjelmaan osallistuminen ja sen katsominen ollen pakollista. Collins mm. stailaa kilpailijansa ja hyvällä, koskettavalla tai muutoin kiinnostavalla esiintymisellä voi saada apuja haasteisiin.

Katniss Everdeen oli minusta mainio ja poikkeuksellinenkin sankaritar, hän on pessimistinen ja päättäväinen sisupussi, jonka suorasukaisuus saattaa hänet vaikeuksiin. Katniss on vuosiaan vanhempi tyttö, joka tekee sen mitä täytyy. Toki kirjassa täytyy hiukan rakkauttakin olla ja pidin siitä, kuinka tätä teemaa on kirjassa käsitelty. Katnississa on hiukan samaa kuin Jane Austenin Eliza Bennetissä, pippurinen ja vähän tunteidensa kanssa kömpelö nainen hänkin.

Vaikka kyseessä onkin nuorten kirja, viihtyi aikuinenkin tämän sarjan parissa vallan mainiosti. Mukana oli tärkeitä yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja ja mukavasti ironiaa, joka on herkkua allekirjoittaneelle. Ainakin minä hykertelin stailauksille, haastatteluille ja sille kaikelle hullutukselle, jota Nälkäpelin "televisiointiin" liittyi. Väkivaltaa oli toki runsaasti, mutta eipä tästä aiheesta kai voisi kirjoittaakaan ilman sitä.

Luin trilogian melko kiivaaseen tahtiin, taukoja pitämättä. Ehkä juuri tästä syystä kirjojen rakenteen toisteisuus vähän pistikin silmääni. Olen Kuuttaren kanssa samaa mieltä siitä, että trilogian paras kirja on ehdottomasti ensimmäinen, Nälkäpeli. Kaksi seuraavaakin osaa toki ovat ihan mukavaa luettavaa, mutta ne eivät tarjonneet yhtä intensiivistä lukukokemusta.

(Katniss harjoittelee haastettelua varten.)Seuraavat tunnit ovat yhtä piinaa. Jo alussa käy selväksi, etten osaa intoilla. Kokeilemme nenäkkään roolia, mutta en ole siihen tarpeeksi ylimielinen. Ja kaikesta päätellen olen liian "haavoittuvainen" temperamenttiseksi. Minä en ole nokkela. Enkä hauska. Enkä seksikäs. Enkä salaperäinen.
Valmennusistunnon lopussa en ole yhtään mitään. Haymitch on ruvennut ryyppäämään suunnilleen nokkelan kohdalla, ja hänen äänessään on häijy alavire.

WSOY, 2012
Sivuja: 1052
Alkuteokset:  The Hunger Games, Catching Fire, Mockingjay
Nälkäpelistä lisää: Oota mä luen eka tän loppuun, Kirjamielellä, Booking it some more, Kuuttaren lukupäiväkirja, Kirjojen salainen puutarha
Vihan liekeistä lisää: Oota mä luen eka tän loppuun, Kirjamielellä
Matkijanärhestä lisää: Oota mä luen eka tän loppuun, Booking it some more, Kirjamielellä