Näytetään tekstit, joissa on tunniste ôtié. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ôtié. Näytä kaikki tekstit
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Minun Kiinani 3: Rahan aika / P. ôtie, Li Kunwu
Hurahdin pari vuotta takaperin Minun Kiinani -sarjan ensimmäiseen osaan ja nyt kun sain hyppysiini vihdoinkin sarjan päätösosan, sukat melkein pyörivät jaloissani! Kirja on paitsi Kunwun elämäkerta myös kiinnostava kuvaus Kiinan lähihistoriasta. Kirjan aiemmat osat kuvasivat Kunwun kasvamista pojasta mieheksi kulttuurivallankumouksen kuohuissa ja aikaa puolueen palveluksessa. Rahan ajassa Kunwu elää jo vakiintunutta elämää piirtäjänä Kiinassa, jossa kapitalismi tuntuu valtaavan yhä vahvempaa jalansijaa.
Minusta kirjan tapa kertoa historiaa Kunwun henkilökohtaisten kokemusten kautta on mainio. Ajatus ei toki ole uusi, mutta se toimii hienosti tässä tapauksessa. Kirjan kuvaama ajanjakso on pitkä, vuodesta 1980 aina vuoteen 2009 saakka ja sen aikana Kiinassa tapahtuu suuri murros kun kommunistinen jättiläinen alkaa muuntautua maailman talousmahdiksi. Aika ja muutos ovat (minusta!) mielenkiintoisia, lieveilmiöistä puhumattakaan. Kirja nostaa asiat esiin vähäeleisesti antaen lukijan itse ajatella ja tehdä johtopäätöksiä, mistä pidin ja huomasinkin luettuani miettiväni pitkään sarjakuvan teemoja. Olen aina ihmetellyt sitä kuinka kiinalainen kapitalismi ja kommunismi yhdistyvät ja luulen Kunwun nyt antaneen minulle vastauksia, jotka tosin kirvoittavat esiin vain uusia kysymyksiä.
Pidän kovasti Kunwun kertojanäänestä, joka tässä vaiheessa trilogiaa alkaa jo tuntua vanhalta tutulta. Aikuinen Kunwu on mietteliäs ja ystävällinen herra, joka hetkittäin tuntuu olevan vähän hämmennyksissä maailman mennessä kovaa vauhtia eteenpäin. Uusi Kiina on kovaa vauhtia hylkäämässä ja hävittämässä vanhaa kiiltävien ostoskeskusten ja pilvenpiirtäjien tieltä ja ennen melkein vihollisena pidetyistä länsimaista on tullut jotain, mitä ihaillaan ja jäljitellään - eipä liene ihmekään jos myllerrys hämmentää!
Sarjan aiempia osia lukiessani arvelin ensimmäisen osan jäävän suurimmaksi suosikikseni, lapsen näkökulma kosketti ja kulttuurivallankumouksen dramatiikka teki vaikutuksen. Nyt kuitenkin huomaan että kaikkein paras jälkimaku onkin jäänyt tästä viimeisimmästä teoksesta ja siitä, kuinka se tavallaan onnistuu sitomaan kokonaisuuden hyvin yhteen.
PS. Olisi kiinnostavaa nähdä myös Kunwun omia töitä ja jäinkin pohtimaan ovatko kansikuvan vesimainokset hänen kädenjälkeään. Kertokaa jos tiedätte!
WSOY, 2013
Sivuja: 271
Alkuteos: Une vie chinoise. Le temps de l'argent
Suomentanut Saara Pääkkönen
Saatu arvostelukappaleena
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Minun Kiinani 2: Puolueen aika / Li Kunwu, P.ôtié
Tutustuin viime vuonna Li Kunwun omaelämäkerralliseen sarjakuvaan ja olin siinä määrin myyty, että teos oli yksi Blogistanian Globalia -ehdokkaistani. Ei siis liene vaikeaa arvata että odotin innokkaasti sarjan seuraavan osan tuloa kauppoihin. Eräs kiltti kävi sen minulle ostamassa ja pääsiäispyhät kuluivat rattoisasti kirjan parissa.
Minun Kiinani kertoo Li Kunwun, kiinalaisen propagandapiirtäjän tarinan. Hänen henkilökohtaisten kokemustensa kautta lukija tutustuu myös kommunistisen Kiinan historiaan. Kirjan ensimmäinen osa kuvaa Li Kunwun lapsuutta poliittisten pyöritysten keskellä. Toisessa osassa hän on jo nuori, armeijan palveluksessa oleva mies. Kirjan alkaessa maa on jälleen uuden mullistuksen edessä Mao Zedongin kuoltua. Kuvaus Maon hautajaisista tuntuukin yllättävän tutulta Pohjois-Korean uutisointia seuranneille. Lin hajallaan olevalle perheelle puhemiehen kuolema tarjoaa myös mahdollisuuksia, kenties kultturivallankumouksen pyörteissä uudelleenkoulutukseen vuosiksi lähetetty isä vihdoinkin saataisiin kotiin!
Minun Kiinani on hämmentävää luettavaa. Ulkopuolisena ihmettelen maan hallitusjärjestelmän tekoja omaa kansaansa kohtaan, vielä enemmän ihmettelen kansan uskollisuutta järjestelmää kohtaan. Olen kuullut kiinalaisten luonnehtivan suhdettaan kotimaahansa seuraavasti: "I love my country but my country doesn't love me". Minun Kiinani vahvistaa tuota näkemystä. Lukiessani tunnen olevani sisällä tarinassa mutta silti kuitenkin ulkopuolinen. Omista lähtökohdistani en pysty täysin ymmärtämään puolueen valtaa ja vetovoimaa.
Li Kunwun kirjan vahvuus lienee poliittisen historian yhdistäminen johonkin henkilökohtaiseen, sellaiseen johon meistä jokainen voi samaistua. Perheeseen, nuoren miehen oman tien etsimiseen, ensirakkauteen, pettymyksiin. Li Kunwun piirrosjälki on melko yksityiskohtaista eikä se ole tyyliltään sellaista, jota normaalisti lukisin. Silti juuri tässä sarjakuvassa se tuntuu toimivalta, kenties juuri Lin propagandapiirtäjätaustan takia. Sarjan ensimmäinen kirja on silti minun suosikkini näistä kahdesta, kenties lapsen näkökulma tapahtumiin teki niistä entistä dramaattisempia. Silti tämäkin on lukemisen arvoinen sarjakuva, ehdottomasti.
WSOY, 2012
Sivuja: 198
Alkuteos: Une vie chinoise : Le temps du parti
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Minun Kiinani 1. Isän aika / P. ôtié, Li Kunwu
Nyt on tunnustettava että minusta tulee tätä menoa vallan sarjakuva-friikki, niin monta hyvää sarjista olen saanut lukea kuluneen kuukauden aikana! Mutta Minun Kiinani on kyllä ehdottomasti kuukauden, ellei peräti vuoden paras sarjakuva. Niin hyvä, että olisin halunnut lukea trilogian muutkin osat yhteen putkeen. (Mutta ilmeisesti ne eivät ole ilmestyneet vielä. Harmi.)
Kirja tavoittaa hienosti sen kollektiivisen "harhan" ja hulluuden, joka piti Kiinaa vallassaan tuolloin. Siinä on surumielisyyttä joka syntyy menneisyyden virheiden tajuamisesta ja tuskaakin mukana. Li Kunwun piirrostyyli tukee hienosti tarinaa, kirjan eri lukuja on jaksotettu myös valokuvilla Lin perhealbumista, joka antaa sarjakuvalliselle tarinalle lisää voimaa ja uskottavuutta. Tämä on totta, tämä tapahtui...
Minun Kiinani pääsee minun tämän vuoden suosikkieni joukkoon, niin paljon tästä lukukokemuksesta nautin!
Lisää kirjasta: Kirjainten virrassa, Mari A:n kirjablogi, Mustetta ruudulla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)