Ei huvita päätellä

Plääh. Alkuvuosi lähti reippaalla neulomisella, mutta nyt on sellaiset kymmenkunta työtä kertynyt odottamaan päättelyä. Ei huvita. On sukkaa, huivia, lapasta, yksi hitusta vaille neulottu paitakin. Yritän joku ilta ottaa päättelyneulan esiin telkkarin ääreen ja hoitaa homman, sitten riittää esiteltävääkin.

Nyt on tosin neulominenkin jäänyt vähälle. En ole jaksanut. Kaippa se on positiivinenkin asia, olen nimittäin treenannut niin kovaa etten ole jaksanut neuloa monena iltana.

Mutta jotain sentään ollaan puuhattu.

 Pojat leipoivat pullaa. Tuli herkullisia ja sokeria varsinkin oli runsaasti täytteessä. Kooltaankin olivat varsin muhkeita.

Pikkumiehen kanssa ollaan pidetty hauskaa (ja kuten kynän käytöstä näkee, myös pikkukaveri on auttanut). Olen viisaasti säästänyt lapsuudestani Velhovuoren aarre - pelikirjan. Pari kertaa ollaan yritetty, mutta yhdellä kertaa luuranko, toisella kertaa zombi koitui kohtaloksemme. Snif. Vielä riittää pojalla innostusta, joten pian taas uutta yritystä kehiin.

23. Linnuille ruokaa

Meillä ruokitaan tänäkin vuonna lintuja pihassa. Joulukuun aikana aloitimme ruokinnan.

Lintujen ruokintalauta on täytetty nyt auringonkukan siemenillä. Pari päivää kesti, että lintuja alkoi ilmestyä pihaan. Ihanasti tulikin eloa etupihalle. Nyt jo ison parven verran.

Lisäksi kokkailin pikkukaverin kanssa linnuille herkkuja.

 Sulatin paketillisen kookosrasvaa ja sekoitin lintujen siemensekoituksia siihen. Pikkukaveri lappoi seoksen muotteihin. Ja vähän lattialle ja pöydällekin.

Ensimmäiset herkkupalat vietiin jo tarjolle.

Mutta jouluaatoksi suunnittelin muhkeimman herkun, nimittäin suunnittelin vieväni linnuille kokonaisen kakun. Aina vaan hommat ei mene suunnitelmien mukaan. Kelmu jäi laittamatta muottiin, enkä saanut massaa ulos kuin sulattamalla sen. Saivat linnut sitten epämääräisen herkkukasan laudalla...

Mutta kuvaillessani lintuja näin lumipenkassa jotain!

Pikkumies epäili, että tontun pitäisi mennä tonttukouluun takaisin. Oli nyt noin huolimaton, että piiloutui niin, että tonttulakki näkyy. Voi tonttua, ehkä silläkin on joulujännitystä?

Suklaamoussea on meillä ollut monena vuotena jo aattoaterian jälkiruokana. Tälle vuotta ajattelin kokeilla nostaa panoksia ja tehdä kupitkin suklaasta!

Ensin kokeilin valaa suklaan vesi-ilmapallojen päälle, mutta ne poksahtelivat (ja suklaata räiskyi pitkin keittiötä). Seuraava yritys oli laittaa kuppeja nurin päin, kelmua päälle ja sulaa suklaata siihen. Sitten vain jähmettymään ja jännittämään saanko kuppeja aikaiseksi.

No, eipä saatu... Eivät irronneet ehjänä. Suklaat on nyt kerätty talteen muuta käyttöä varten ja suklaamoussen syömme tavalliseen tapaan normikipoista...

Tontut olivat järjestäneet vähän toimintaa poikien joulunodotukseen.

Kirjeessä kerrotaan, että ovat piilottaneet kuusi suklaapatukkaa ympäri taloa ja poikien tehtävä on etsiä ne ja jakaa tasan.

Kova homma siinä oli, mutta iltapäivästä löytyivät lopulta viimeisetkin patukat.

Pihalla kun alkoi valaistua huomasimme jotain erikoista ulkona...

Joulupukki on lentänyt talomme yllä ja tiputtanut erikoslähetyksenä pojille paketit laskuvarjojen avulla!

Päivä on mennyt ruokaa laittaessa huomiselle, esimerkiksi omaan joulupöytään ja viemisiksi valmistui saaristolaisleipää.

Tosin ei mennyt nämäkään ihan putkeen, tarttuivat kiinni vuokiin ja lopputulos melkoisen ruma....

Huomenna se on! Jouluaatto. Viimein. Miten tässä malttaakaan edes nukkua?

Kalenterin toiseksi viimeinen yllätys oli monipintainen kynsiviila, jossa mm kynsien kiillotusta

22. Joulukuusi

Mikäs sen mahtavampi hetki jouluvalmistelussa kuin joulukuusen kantaminen sisälle. Kuusi löytyi ihan oman pihatien varresta. Kaksi kuusta kasvoi ihan vierekkäin, joten toisen niistä oli lähdettä joka tapauksessa.

Ensimmäisenä kiedoin tekemäni jouluvalonauhan kuuseen. Minusta tästä tuli aivan upea. Ostin lisää kimaltelevaa hapsulankaa, jotta sain koko köynnöksen täyteen. Vähän eri sävyinen, mutta ei se haittaa. Olisin voinut jättää kuusen vaikka tällaiseksi!

Mutta meillä on kaksi pientä poikaa, joten vaimennan sisäisen haluni saada kuusi koristeltua symmetrisesti ja annoin heille vapaat kädet - mitä nyt välillä pyysin lupaa laittaa muutaman koristeen ylemmille oksille - vaikka pikkumieskin ylettyi jo tosi korkealle sohvan avulla.

Tässä pikkukaverin näkemys koristelusta. Hän selvästi halusi kaikki ihanuudet samalle paikalle ihasteltavaksi.

Pikkumies sen sijaan jakoi jo äidin näkemystä enemmän, että kuuseen on kiva laittaa koristeita tasaisemmin eri puolille.

Hienoa työtä pojat tekivät. Lisäilivät sinne tänne vielä vauhtiin päästyään kaikenlaisia koristeita. En halunnut päsmäröidä, vaikka itselleni olisi riittäneet tähdet ja neulotut pallot köynnäksen ja latvatähden lisäksi. Hieno tuli, eikä liian tylsä niinkuin äidin versio olisi ollut.

Tontutkin tykkäsivät kuusesta ja kääräisivät itsensä sen juurelle paketteihin.

Kalenteri muisti mansikkaisella käsirasvalla

Tässä vielä viime hetken nopea koristeluvinkki:

Koristeet on tehty pahvista ja kiinnitetty teipillä.

21. Jäätynyt tonttu

Tontut vahtasivat jotain etuovella. Mitähän sieltä löytyy?

Kurkkasimme poikien kanssa ovesta. Voi ei! Pieni tonttu parka. Onkohan se tippunut vesikuppiin, joka on jäätynyt? Onneksi onnistui pyörimään meidän ovelle.

Veimme tontun sulamaan kylpyhuoneeseen. Pikkumies olikin nokkela ja tiesi, että jää sulaa nopeammin, jos upotamme sen lämpimään veteen. Niin tonttu pääsi kuumaan kylpyyn ja jo hetken päästä siirsimme paran takaisin joulukylään, jonne se kuuluukin.

Pikkukaveri paran muovailuvaha joulukalenterista on kulunut jo kaikki muovailuvahat - luukuista kun paljastuu aina uusia muotteja ja vahat sai kaikki heti käyttöön.

Onneksi äitillä oli ratkaisu. Hoitoainetta 1 osa ja maissijauhoja 2 osaa. Sekoitellaan vaan kunnolla. Sekaan kimalletta jos haluat (tai lapset haluaa, mikä tärkeintä). Elintarvikevärikin käy, mutta kannattaa olla varovainen. Värjää kuulemma kädetkin helposti.

Hyvin tuntui toimivan, ehkä vähän muotteihin ja lattiaan tarttuvampaa kuin kaupan versio.


Muistin tässä neuloneeni pari joulupalloa pieniksi jouluviemisiksi. Mutta arvaatteko mitä? Minä en löydä niitä. En muista yhtään mihin olen ne jemmannut. Pengoin sen kaapin, jossa ne todennäköisesti ovat, mutten löytänyt. Voivat ollakin, mutta en nyt jaksa koko kaappia tyhjentää. Taitavat jäädä ensi vuodelle valmiiksi.

Mutta ainakin toiselle muistettavalle tein tällaisen vararatkaisun. Mitä luulette, kehtaako jouluihmiselle tällaisen viedä?

Mutta tadaa  - löysin sittenkin neulotut pallot, täytteet vaan puuttuu. Vahingossa sattuivat käteen kun menin hakemaan neuletta joululeffan kaveriksi. Joten tänään viimeisteltävä ne.  Juuri kun ehdin luopua toivosta.

Tänään ohjelmassa oli aamulla ahkeraa siivousta, iltapäivällä lahjantoimituskävely. Itsekkin saimme yllätyslahjaksi ternimaitoa. Huomenna pitää tehdä siitä meille herkkua.

Ja illemmalla harrastin vielä kokeilevaa kokkausta joulua varten

 Jouluaattoa odottamassa miedompi omenasinappi ja tulinen salmiakkisinappi. Itse tykkään molempien mausta. Mielenkiinnolla katsottava, ketkä jouluvieraista uskaltavat maistaa ja mitä tykkäävät. 2 v ainakin maistoi salmiakkisinappia, muttei tykännyt (muttei saanut suurempia traumojakaan, joi vähän maitoa päälle ja sanoi tiito eli kiitos).

Sitten leivoin salmiakki tiikerikakun. Minä ja 2 v tykättiin, muu väki ei tainnut edes maistaa. Ei ollut yhtään väkevää tai siis erityisen salmiakkista. Vähän turhan aikaisin vaan otin uunista. Pakko kait herkutella tällä pikaiseen, ei säily pitkään kun jäi kosteaksi.

Salmiakkiherkkuihin käytin nestemäistä salmiakkia, jota ostin pullon apteekista.

Myös mansikkamarmeladi pääsi tekeytymään. Ohjeen mukaan valmistumisessa meneekin vaan niin monta päivää ettei ehkä aattona vielä maistella. Katsotaan.

Kalenteri muisti pienellä ripsarilla

Tykkään kun tämän vuoden kalenterista on muodostunut paremmin yhteneväisiä kokonaisuuksia, joita voi käyttää. Viime vuoden peruskalenteri jäi vähän irrallisemmaksi.

13. Lumimaalia

Kokeiltiin poikien kanssa lumimaalia. Ohje oli simppeli. Sekoitetaan liimaa ja partavaahtoa keskenään, samassa suhteessa.

Sitten vain maalaillaan mitä halutaan. Netissä luvattiin, että kuivuessaan jaa koholle muhkeaksi lumeksi.
Joten maalaamisen jälkeen jätettiin tuotokset kuivumaan seuraavaan päivään ja jännitettiin miten käy, lunastaako kokeilu lupaukset. Ainakin alkuunsa näytti hyvältä.

Mutta ei tuo lopputulos niin kamalan muhkea ollut. Liimaa meni ehkä liian vähän suhteessa vaahtoon. Tai sitten ei vain toimi niin hyvin. Ai niin, pikkukaveri myös rapsutteli osasta enimmät irti... Löysin myös toisen vastaavan ohjeen, jota pitää testata kun ehditään.

Aamulla tonttuja ei löytynyt mistään. Mutta lopulta kun pääsimme autoon...

Molempien poikien turvaistuimissa nökötti tonttu! Halusivat ilmiselvästi lähteä reissuun mukaan. Tarinoita reissusta tulee huomenna.

Ps. kuvansiirto ongelmaa ja väsyttää liikaa, että jaksaisin selvittää asiaa, esittelen siis kalenterista saamiani ihanuuksia huomenna, mutta voin kyllä sanoa, että olen tykännyt kovasti viime päivien yllätyksistä.

11. Tonttujen pussihyppelykisa

 Tontut olivat pistäneet yöllä oikean pussihyppelykisan pystyyn! Joulun taian avulla he olivat ottaneet pehmoleluja mukaan kisaan.

 Mistähän tontut ovat pussit saaneet? Sitä ihmeteltiin ainakin meillä kovasti.

Legoista ja joulunauhasta oli rakennettu maaliviiva.

Siivouspäivänä voi lasten mielikuvitusta vähän auttaa, jotta saisi rauhassa siivota. Keinutuoliin punaisia vilttejä, eteen keittiöntuolit ja ohjausnarut  - tadaa! Joulupukin reki on valmis! Toisaalta välillä on sitten niitä päiviä, kuten meillä tällä kertaa, että viisi minuuttia myöhemmin äitikin on reessä ja vieläpä joulupukkina lasten hoitaessa tonttujen hommia. Tähtien sotakin meinsasi syttyä jälleen kerran, mutta tällä kertaa pukki julmasti kielsi. Pitäydyttiin kerrankin ihan jouluisissa leikeissä. Taisi siivous jäädä toiselle päivää...

9. Kuorintoja itse vai kaupasta?

Etukäteen avaamastani 9. luukusta paljastui vartalonkuorintavoidetta. Body shopilla olen katsellut purkkeja usein mutta 20 euroa (isommasta) purkista on tuntunut tyyriiltä. Mutta nyt pääsin testaamaan, onko aine niin ihanaa kuin olen haaveillut.

No, totta puhuen en huomannut ihmeempää eroa halvempiin. Sama vika kuin kaikissa, niitä kuorivia rakeita on niin harvassa, etten saa niillä mitään aikaiseksi tai pitää käyttää koko purkki kerralla...

Siitä innostuinkin kokeilemaan jotain, mitä suunnittelin jo viime vuonna, mutta aina se on vain jäänyt. Itse tehtyä vartalonkuorintaa. Aineetkin löytyivät, joten heti hommiin.

Viime vuoden joululehdestä (muistaakseni Kotiliesi), löytyi ohje jouluiseen kuorintaan. Saman tyylisiä löytyy netistäkin, mausteet vain vaihtelee ja vähän ainesuhteet. Ruokokidesokeria ei kaapissa ollut, joten tein tavalliseen, sitä monessa ohjeessa käytetty muutenkin.

Sokeria ja kookosöljyä, mausteena kanelia, neilikkaa ja inkivääriä. Kookosöljyä laitoin reilummin kuin ohjeessa sanottiin, kun oli niin murevaa muuten.

Pitihän ne purkitkin koristella. Isompi tulee omaan käyttöön, pienemmän ajattelin viedä joulutuliaisena.

Testasin sitä, ja koostumukseltaan juuri sellaista jota olen haaveillut! Ja edullista tehdä, toki kookosöljy maksaa jonkin verran, mutta silti. Taidanpa jatkossa tehdä itse. Ja pitäisi säilyä hyvin useita viikkoja.

6. päivä, jonka avasin vasta tänään siis, oli pesukukkanen

Tontut olivat jälleen seikkailulla

Jonkinlaisella kuumailmapallo lennolla taisivat olla? Taisivat olla tontut vähän väsyneitä viime yönä, eivätkä jaksaneet viimeistellä tätä sen hienommaksi...

Mutta löytyipä jotain jännää korvatunturille vievän oven edestä!

 Pullollinen joulun taikapölyä.

 Taikaa sen täytyy olla, sillä pullo alkaa loistamaan kun valot sammuttaa!

Saimme kirjeen tontuilta, jossa kehotettiin ripottelemaan kimalletta tyynyille, jotta pääsisimme unessa Korvatunturille. Muulla tavoin eivät kuulemma voi reissuamme sinne järjestää. Aamulla pyysivät sitten kertomaan kirjeessä, onnistuiko taika. Taikapölyä jäi vaan yli ja pojat innostuivat ripottelemaan sitä muuallekin, lelujen päälle, kuten joulupukin päälle ja Darth Vaderin! Hetken mietittyään pikkumies päätti siirtää darth vaderin ensi yöksi pois poikien nukkumahuoneesta, ihan vain varmuuden vuoksi...