Mystiset kissatarinat ja halloween-haasteen koonti

Viimeinen kirja, jonka lokakuun halloween-haasteen puitteissa luin oli tänään läpi kahlaamani (pari tylsän kuuloista tarinaa skippasin) Mystisiä kissatarinoita, jonka ovat toimittaneet John Richards Stephens ja Kim Smith. Tämäkin on vanhoja lapsuudenajan suosikkejani (miten niin olin creepy penska?) ja halloween-haaste loi täyellisen tekosyyn etsiä tämän käsiini uudemman kerran. Onneksi kappale tästä löytyi myös Joensuun kirjastosta :D

Mystisissä kissatarinoissa seikkailee kissojen lisäksi myös kummituksia ja noitiakin aina tarinasta riippuen ;) Mukaan mahtuu pari tylsää, pari hellyyttävää ja pari todella karmivaa tarinaa. Suosikkini olivat Stella Whitelawn Mau-jumala, August Derlethin Balu ja James D. Corrothersin Mustan kissan klubi. 

Mau-jumalassa faaraon kissaa kohtellaan jumalana, sitä palvellaan ja se saa kuninkaallista kohtelua. Sitten faarao kuolee, ja kissaparka joutuu hautakammioon hänen kanssaan. Onneksi haudanryöstäjät tulevat jossain vaiheessa tarinaan mukaan ja tekevät palveluksen Mau-kissalle ;) Balu on kaunis kertomus kissan ja pojan ystävyydestä, ja siinä ilkeä serkkukin saa ansionsa mukaan. Mustan kissan klubissa taas on melko hulvatonta meininkiä kun tummaihoiset miehet kokoontuvat kertomaan kohtaamisistaan mustan kissan kanssa. :D Kummituksiakin tässä kirjassa oli esimerkiksi Elliot O´Donnelin Seedleyn Kissakummituksessa sekä Lilian  Jackson Braunin Ison lätäkön viikonlopussa.

Teoksen karmivin tarina oli ehdottomasti Lasikissa, ja se oli oikeastaan ainut, jossa en ollut kissan puolella. No, se olikin lasia. :D Mystisiä kissatarinoita on viihdyttävä, ja paikoitellen selkäpiitä karmiva lukuelämys, ja parempaa kirjaa ei All hallows eve;nä voisi lukea ;)

Emilien kehittämä lokakuun lukuhaaste eli halloween-haaste on ollut aika antoisa, ja ajattelinkin nyt hieman koota ajatuksiani siitä. Melkein kaikkia haasteen asioita on kirjoissa tässä kuussa ollut ja vain hämähäkit ja oranssia jäivät uupumaan. Olen lokakuun aikana lukenut seuraavat haasteeseen sopivat kirjat.

 Erin Hunter: Soturikissat:Uusi Profetia: Keskiyö  (Kissat)

Tessa Gratton: Veritaika (Hautausmaa, Noidat)

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään (Hautausmaa ja Zombiet)

P.C Cast ja Kirstin Cast: Määrätty (Yön talo 9) (Vampyyrit)

Road Dahl: Sulo (Jali) ja suklaatehdas (Karkkia!)

Stephen King: Carrie (Kingiä)

Sekä tietenkin tässä blogatun Mystisiä Kissatarinoita novellikokoelman. (Kissoja ja Kummituksia) :) Yhteensä siis seitsemän kirjaa. Näistä suosikkini olivat ehdottomasti Road Dahlin Sulo ja Suklaatehdas sekä Stephen Kingin Carrie :) Tämä oli erittäin mukava kirjahaaste, eikä seikkailuni halloweenmaisten asioiden kanssa tosiaan tähän lopu. Vampyyrit, Noidat, Kissat, Hautausmaa ja Zombiet sekä tietenkin King ovat sellaisia elementtejä joita kirjalistallani on yleensä ympäri vuoden. :D Nyt  tällä hetkellä minulla on lainassa yksi Sookie Stackhouse kirja esimerkiksi. :)

Kiitos Emilielle todella mukavasta lukuhaasteesta!:)

Road Dahl: Sulo (Jali) ja suklaatehdas

Road Dahl, miksi en lukenut sinua jo lapsena :D Onneksi tämä kirja oli oikein sopiva aikuiseenkin makuun. Lisäksi se soveltuu maanmainiosti emilien halloween-haasteeseen karkkiteemansa takia. Nopealukuisuuskin oli plussaa näin lokakuun viimeisellä viikolla.

Sulo ja suklaatehdas, joka on suomennettu myös nimellä Jali ja suklaatehdas, kertoo Sulosta joka asuu yhdessä isänsä, äitinsä ja kaksien isovanhempien kanssa. Perheen ainut työssäkäyvä aikuinen on Sulon isä, joka on töissä hammastahnatehtaassa. Siksi perhe on hyvin köyhä, sillä seitsenhenkisen ruokakunnan vatsan täyttäminen on kallista. Koko perhe elääkin enimmäkseen kaalilla. Sulo saa kuitenkin jokaisena syntymäpäivänään kokonaisen suklaalevyn, joka on tehty maailman parhaassa suklaatehtaassa, eli Villi Vonkan tehtaassa. Salaperäinen herra Vonkka on antanut potkut kaikille työntekijäilleen vakoojien takia, ja tehdas on toiminut salaperäisen verhon takana monta vuotta ilman että kukaan on mennyt sinne sisään, tai tullut sieltä ulos. Lähellä Sulon syntymäpäivää herra Vonkka julkistaa kilpailun; viiteen tehtaasta myymälöihin tulleeseen suklalevyyn on piilotettu kultainen lippu, jonka löytäjä pääsee kierrokselle tehtaaseen. Erinäisten sattumusta kautta Sulo saakin käsiinsä voittolipukkeen, ja lähtee isoisä Justuksen kanssa kierrokselle. Muut lapset, jotka ovat löytäneet nuo taianaomaiset liput ovat hemmoteltu Marina, Pullea ahmatti Aukusti, Orvokki, joka jauhaa pakkomielteisesti purkkaa ja vielä tv-n orja Ari. 

Tehtaassa on paljon nähtävää, kuten esimerkiksi hassut pienet Umppa-lumpat, jotka ovat tehtaan työntekijöitä. Matkan varrella jokaiselle lapselle paitsi Sulolle sattuu jotain hassua jonka jälkeen Umppa-lumpat laulavat hyvin hauskan ja opettavaisen laulun. Suoksikkini niistä oli ehdottomasti se, missä Umppa-lumpat laulavat tv:seen ja kirjoihin liittyen ;) Lopussa koittaa Sulollekin yllätys.

Sulo ja suklaatehdas on aivan mahtava lastenkirja, ja harmittaa vietävästi etten ole tullut sitä lapsena lukeneeksi. Onneksi Dahlin tapa kirjoittaa vetoaa aikuisiinkin, ja etenkin minuun joka olen erittäin sinut sisäisen lapseni kanssa ;) Ainoa miinuspuoli kirjassa on se, että sitä lukiessa alkaa tehdä hirveästi mieli karkkia. :D

Halloween-haaste; Karkkia