Tämä kirja sattui käteeni kirjastossa lähinnä sen mielenkiintoisen nimen perusteella. Lukemispäätöksen löi lukkoon se kun aukaisin kirjan ja sen etukannessa kerrottiin, kirjailija eli Ben Elton olleen käsikirjoittaja sarjassa Musta Kyy (Joka muuten on aivan mahtava brittikomedia 80-luvulta). Halusin nähdä onko miehen romaani yhtä purevan hauskaa luttavaa kuin hänen komediansa oli katsottavaa. Tämä kirja sisälsikin juuri sitä, mitä odotin mustan kyyn kirjoittajalta; Mustaa huumoria höystettynä vakavalla sanomalla. (toisaalta en ole varma oliko Mustassa Kyyssä mitään sanomaa :D)
Kirja kertoo elokuvaohjaajasta nimeltä Bruce Delametri. Bruce on luonut maineensa postmoderneilla väkivaltaelokuvilla, joissa vilisee karismaattisia tappajia. Kirja kertoo vuorokaudesta, jonka aikana Bruce saa elämänsä tunnustuksen; oscarin. Hänen kotonaan kuitenkin odottaa yllätys, valkoista roskaväkeä oleva pariskunta, joiden mielestä Brucen elokuvat ovat niin siistejä, että he ovat itsekin ryhtyneet tappajiksi. Näin alkavat dramaattiset tapahtumat, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat.(kuvaus takakantta mukaellen,koska en halua paljastaa liikaa juonesta.)
Popcorn oli ilahduttavan erilainen ja ironinen jännityskertomus, joka piti otteessaan koko ajan. Jännityskirjallisuus ei aina välttämättä ole ihan näin selkeästi yhteiskuntaa peilaavaa kuin tämä kirja oli. Kirjan teemat liikkuivat ennenkaikkea vastuunotossa, tai pikemminkin siitä, ettei kukaan halua ottaa vastuuta mistään. Kaikesta pahasta syytetään muita tahoja ja osoitellaan sormella myös viihdekirjallisuutta. Tärkein kysymys, jonka kirja minussa herätti oli se onko vika yksilöissä vai järjestelmissä? Tähän ei ole helppo saada vastausta, ehkä vika on molemmissa.
Suosittelen kirjaa jännityskirjallisuuden ystävien lisäksi myös heille, jotka kaipaavat lukemiltaan kirjoilta myös syvyyttä ja yhteiskunnallista kritiikkiä viihteen lisäksi. Tämä ei ollut ehkä parhaita kirjoja, joita olen lukenut mutta antoi ainakin ajateltavaa keskivertoa jännityskirjallisuutta enemmän.