Syksyysiä fipoja

Auttamattomasti, syksyltä tuntuu. Päivälämmöt kiappuuvat kympin korvis ja kylymimpänä yänä mittari  näytti isännän mukahan runsasta kahta astetta. Ei hyvä ja on vasta elokuun loppu. Tämä tuntuu tiätysti sitäki surkiemmalta ku syränkesä oli vastaavasti suarastansa kuuma, kontrasti on kova, eikä ny  meinaa tarijeta millää. Vettäki on räpöttäny lähes päivittäin. Eileen koko päivän. Oltihin liasus ja uskokaa tai äläkää, kävin yhyres kaupas kattomas syyssipulia ja palasin tyhyjin käsin. Uskomatonta! Kotona vasta tajusin, että paviljonkipenkki on iliman sipulikukkia. Onneksi asian kerkiää koriata viälä monehen kertahan.

Aurinkoosina päivinä on perhoset parveellu. Tänä kesänä on ollu ennätysmäärä amiraaleja. Täs yrtti-iiso 'Black Adder'n kukinnos. Nokkoosperhosiaki ihan kiitettävästi. Neitoperhosia ny vähemmän ku monena ereltävänä kesänä.

Kurkien huurot on raikunu melekee koko kuun, mutta ny taivahalla lentelevät parvet on ruvennu kasvamahan kovaa vauhtia.

Syyskesän viimmeeset kukkijakki rupiaa aloottelemahan. Apua! Meinasin talloa tämän valakoosen katkero 'Drake's Strain Alba'n ensimmääsen kukan, kurkottaessani pensasmustikasta marijoja suuhuni.

Pohojoospenkin posliinivuakkoki o jo kukas.

Onneksi siinon viälä palio nuppuja jälijellä.

Tästä talavehtinehesta syysvuakosta oon niin onnelline, varsinki ku siinon näkyvis nuppuja. Ihanaa pinkkiä kukintaa tiaros.

Oon mä jotaki saanu pihalla aikahanki. Oon siivonnu osan penkiistä ja kantannukki. Kivireunukset on siistitty. Pitkästyttävää hommaa, tuumaa hupulaane, pualiksi nukuksis.

Ny paistaa aurinko ja taitaa paistaa peräti muutaman päivän putkehen, joten......

Aurinkoosta loppukuuta!

Syyskuun lopun ilonaiheet

 Syyskuus on ollu ihania puutarhapäiviä, aurinko on paistanu, sopivasti on satanu ja lämminton riittäny. No,  mitä ny Aila kävi pikkuusen riahumas. Mutta sehän meni ohitte vähin äänin. Syyskuus tuloo vääjäämättömästi syksy, mutta viälä löytyy piäniä ilonaiheeta......

......kuten kelloköynnöksen kukka......tasan yks.

Mulloli keväällä ongelmia kelloköynnöksen kylyvöjen kans, enkä saanu pihalle ku kaks tainta.  Toinen on perinteesesti terassilla ja tämä toine puises köynnösportis. Kylyvöt menivät nii myähällekki, etten uskonu kukkaakaa näkeväni, mutta näimpäs!

                         

Katajakuluman syyskimikkienkää 'Brunette'n kukinta ei oo joka syksy nii varmaa, mutta ny o jo ensimmääne vana aukiamas. Ny ei viälä näy ennusteis kylymiä öitä, joten eiköhän nämä kerkiä kukkia kunnolla, toivottavasti lämmöt piisaas.

Syyskimikkien eres, tämänkevääne maitokauppaesikko teki viälä yhyren kukan.

Siirrin siihe keväällä tiänviärestä, paloja vanhemmista maitokauppaesikoosta. Ja neki kukkiivat. Oranssi ny jopa paremmin ku koko kesänä.

                         

Tämä vanha, daaliaharrastajalta saamani 'Turkulaane pompon' -joriinikaa ei oo keriinny joka kesä kukkia, mutta ny se kukkii hanhikkipenkis.

                         

Tämei kuki, mutta löyrin piänen Haaga-alappiruusun siämentaimen, pohojoospääryn seinänviären kiveykseltä, ku haravoon Ailan tiputtamia neulasia. Koskahan tua kukkii!?

Nämä kukkiivat onneksi ennemmi. Aah, syyskrookuksia!!! Hoksasin leimupenkin pääs piäniä vaaleeta piippoja, ku kävin kyttäämäs, josko syysmyrkkylilijoosta jotaki näkyys....... ei näkyny. Oon paria paikkaa kytänny, tänään muistin kolomannenki kolomiopenkis.........

                         

.......ja eikös nämä näytä 'Waterlily'ltä! Oli jo nii hämärää, että piti salamalla kuvata. Ihanaa, että son selevinny ainaki ny yhyren vuaren. Onko syyspuutarha tarijonnu sulle yllättäviä ilonaiheeta?

Ihanaa syksyn jatkua!