Navetan sivun kukintaa

Kyllä ny kukkii! Mullon etupihalla vaalianpunaane-pinkki-violetti-valakoone tulppulinija, mutta navetan sivulla oon repäässy. Siinon leiskuvat färit. Eipä siitä pliisummat färit erootukkaa.

Takareunas kukkiivat erifäriset narsissit ja eturivis tuluppaanit. Ny menöö kukinta osittain päällekkäi, joten kyllä färiä löytyy.

Narskut o pääasias omien narskupehkojen jakosipulia, mutta on siinä joku sekootuspussiki. Tua oranssitorvine o sellaasesta kotoosin.

Sivupenkki pihastapäi kuvattuna.

Sivupenkki 2.6.2021.

Ja sitte tiältäpäi. Piti kyyssätä kaikki hevoosrattahat pois erestä, neku oli tuas sikin soki, mun leiskuvan penkin eres. Ja pitihän mun leikata keltaane voikukkameriki ennen kuvaamista. Oon istuttanu tuaho kahtena syksynä saksalaasen 50kpl tulppupussin. Darwin -lajikkehet o 'Orange Lion' ja 'Van Eijk'. Eli jos kaikki kukkiis, pitääs olla 100 tulppua. Laskin, oli 94. Sanoosin, että aika hyvin.

Siilopenkkihin oon muutamana syksynä laittanu kerrattuja 'Sun Lover' -tulppuja. Ei mitää hajua, mitä nua vaalianpunaaset o.

Ny tarkenoo, liianki hyvi. Aamusta oli piäni maalaustuakio ja illalla oli petoonitöitä. Keskipäivällä ei tullu tehtyä palio mitää. 

Ihanaa kesäkuuta kaikille!

Sysimustaa

Siperiankurijenmiakkojenki kukinnasta o saanu tänä kesänä nauttia tavallista pitempähä. On näistä viileestä ilimoosta jotaki hyätyäki. Runsahan viikon niiren kukinta normaalisti kestää, mutta varsinki vanha, melekee valakoone o kukkinu jo kolome viikkua.

Navetan sivupenkinki kurienmiakat o jo tuuhettunu aika hyvi. Eroottaa eri färikki jo kunnolla. Varsinki perussinine näytti kukkivan tavallista voimallisemmi.

Niimpä tiätysti, son saanu apuja. Salamatkustaja akilleijahan se siinä kukkii samahan aikahan.

Oon yrittäny sitä hävittää, syynä leviämine, mutta............ny son sellaases paikas että saa olla rauhas. Ja jotenki se näyttää erilaaseslta ku enne. Färiki o iha napakymppi........eihä vaa mulla rupia nousemahan akilleijakuumeski..........ei kai!!!!

........oli nii tai näi, hyvältä näyttää.

Violetti 'Sparkling Rose'ki  kukkii, kirijavalehtise posliinirikon kukkien seas.

Siperiankurjenmiekka -Iris sibirica 'Sparkling Rose' ja posliinirikko -Saxifraga urbium 'Variegata'

Solis hiano, mutta ku tuet jäi laittamata, se leviää ilotulitusrakettien lailla, sateella joka suuntaha. Tämä jalostetumpi versio pitää ny kukinnan jäläkihi jakaa, keskusta o iha tyhyjä. Saanki viätyä muutaman jakopalan lisää navetan sivupenkkihi. .........Oon muute sanonu virheellisesti monelle, tuan rikon olevan varijorikon kirijava muato. Oikia nimi taitaa sittenki olla posliinirikko, niinku moni arvuutteli.

Ja yllätys, yllätys. Tänä keväänä ostettu sysikurijenmiakkaki päätti kukkia, jeee! Son mustaaki mustempi, varsinki nua alimmaaset teräleheret näyttäävät oikee samettisen mustilta.....sysimustilta. Kiva ku kukkii, vaikka vaa yhyrellä kukalla, näki ainaki, ettoli oikiaa laatua.

Sysikurjenmiekka -Iris chrysographes 'Black form'

Taitaa olla mustin kukka, mitoon ikinä nähäny.

.......ja mustaa taivasta.......ja rypsipeltua.........ja sateenkaari.

Parin kilometrin pääs oli tullu rakeeta, vaakasuarahan ja meillä vaa pikkuuse kesäästä saretta auringonpaistehes...... Ny on luvas HELLETTÄ! Ei kai se meille yllä, mutta hyväku lämpötila nousis nii, että tarkenis ilima talavipomppaa.

Aurinkoosia päiviä 😊

Tilanne 2 - 1

Ku tarpeheksi likeltä kattoo, näyttää iha ruusulta.

Tämä saippuakukka eli rohtosuapayrtti. 

Rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis)

Siinon tuallaane hianovaraane häivährys violettia tai vaalianpunaasta, miten sen ny näkööki. Vaatimatonki viälä, ainaki kasvualustastansa. Mullon tätä kahares paikas, kinttupoluulla seinäviäres, oikee törkiän kuivas paikas.......

Siilopenkki

.......ja sitte siilopenkis, navetansivulla. Ainut huano puali on lamuava kasvutyyli. Täski on petooniverkkua ympärillä, samoon ku tuan asterinki. Penkin reunas on 'Fanal' jaloangervua. Ainut angervoosta joka o vähä nurruune.

Tämä asteri on sitte kova kukkimahan ja kukkii kauvan. Useen ensilumi sataa kukkien päälle. Tarkemmasta nimestä ei oo mitää tiatua. Kova son leviämähän. Tuas son pysyny viälä paikallansa, ku son istutettu ilimastoontiputken pätkähä.

Perhosekki siitä tykkää. 

Nii, että mikä 2 - 1 tilanne. No sitä vaa, että mulla on riasana kolomes paikas sitä valakokukkaasta elämänlankaa, kuakkaviarasta tai siis oli. Ny ei sitä oo enää ku yhyres paikas. Täs siilonpohojaski sitä oli, mutta kaivoon penkin etureunasta koko kasvualustan ylähä ja nypiin kaikki juurenpätkät. Viimme syksynä sitä kasvoo viälä tuala takana konnanyrttien seas. Konnanyrtit oli nii kivasti kukas etten raaskinu niitä ruveta pelemuuttamaha, vaa verin kaikki köynnöksen versot sykkyrälle tuaho sivulle ja kaaroon kastelukannulla Ronruppia päälle. Meinasin, että keväällä teen ylähäkaivuun, muttei tarvinnukkaa, ei elämänlangan elämänlankaa. Ennemmi oon hävittäny sen puaripenkistä kaivamalla. Ny sitä on enää tuvan länsireunalla.

Täs navetan sivupenkis sitä ongelmaa ei oo ollu. Kivasti tämä viimme syksynä loppuhun tehty penkki on sarekesän ansiosta tuuhettunu.

Perhosmangneettina toimii soihtunauhus.

Soihtunauhus (Ligularia x Hessei)

Sivupenkki

Tuas etureunan kuunlilijarivistös, heikoon lenkki on 'Frances Williams' sinikuunlilijat. Ainut kuunlilija joka otti nokkihin talavesta.

Tosi ku vesi! Syksy lähestyy.... Kuulin kurkien huurot! Ne jo parveeloo.

Olin muute tänää (lauvantaina) käymäs sellaases paikas, etten viäläkää meinaa tajuta. Siitä sitte myähemmi ja aurinko paistoo koko päivän. Mainittemisen arvoone asia!

Nautinnollista pyhää!

Navetan sivupenkki

Kiitos komian lokakuun,

sain toisenki suuremma rojektin tehtyä, mikä oli suunnitelmis.
Eheroton ykkösrojektihan oli kinttupoloku.

Tämä navetan sivupenkin saamine loppuhu on tihkaassu aikalailla.
Tänää oliki se viimmeene rykääsy, vaikka pyhä oliki.
Sain istutettua kasvit paikoollensa.

Tältä tämä näytti viälä kaks vuatta sitte, tiältä kuvattuna.
Moni varmahan ajatteli, että leikkaas ny eres nua moskat lyhemmiksi, tuvan ympärillä vaa pyärii.
(Oon joskus kärränny kottikärryyllä ylimääräästä maata, siitä tuli epätasaane)
Karmiahan tua oli...törkiä .... yäk.... ny hävettää.
Viimme kesänä ajelin leikkurilla kaikki ja syksyllä sain alootettua penkin.

Viimme syksynä pääsin pualehenvälihin. Istutin taa erivärisiä kurijenmiakkoja jakopaloosta.
Etehen, kolomiopenkistä kaivetut Carlton -narsissit, jokka kukkiivat keväällä näinki koriasti.

Sitte tuli repsahrus :D Näinhän siinä käy, jos ei uutta penkkiä kokoaijan perkaa
ja varsinki ku ei vaihra multaa. Eihän tuas mitää kylyvettyä nurmikkua oo,
tai on siinä joskus voinu ollakki, mutta ny siinä kasvaa kaikkia muuta.

Mutta ihan söpösti kurijenmiakat kukkii.

Pariviikkua sitte jatkoon penkin tekua. Lisäsin pituutta saman verran ja levitin koko matkalta.
Multaa hain oikee pellosta, olis kaupan pussimullalla tullu turhan tyyristä jäläkiä.
Niinku näkyy, tämä on isännän miälestä omialtaane paikka erilaasten värkkien säilytykselle.

Reunahan laitoon erilaasia kuunlilijoja, mikkä oli koko kesän pötiis orottamas istutusta.
Olishan ny toki, ollu mukavampi istuttaa nua silloo, ku leheret oli viälä kuasis.
Olis nähäny kunnolla lehtien färit ja muarot. Ny piti oikee funtsia, että mikä oli mikäki,
ku kaikki näytti samallaasilta limanulijaskoolta. En koskaa oo istuttanu perennoja näi myähä.
Keväällä sen näköö kuinka onnistuu.

Tähän pisteesehen sain tämän sivupenkin tänään. Olis viälä keväällisistä siirroosta, ylimäärääsiä
narsissien sipulia puaris. En tiärä onko ne enää kunnollisia, mutta voishan ne tuanne keskelle laittaa
entisten keltaasten jatkoksi. Takarivihin laitoon lisää kurijenmiakkoja ja jaoon keväällä
kaaripenkistä otetun kallionauhuksen. Pohojoospääryn liuskavaleangervosta käyn
napsaasemas kans piänen palan.

Tänää oli pilivinen ja kostia päivä, vaikka tämä lokakuu on ollukki aika aurinkoone.
Laitanki loppuhun muutaman aurinkoosemman kuvan.

Perhoangervon ruskaa. 

Keijunkukka seitis.

Toivottavasti aurinkooset päivät jatkuu. Sais touhata pihalla viälä jotaki piäntä.


Aurinkoosta alakavaa marraskuuta!