Postipoluun syys

Postipoloku ei useen kuvis näy, jotenki sen aina harkkaan. Ny ihan tiatoosesti sitä kuvasin, parinaki päivänä, ku joiski aurinkoosena päivänä kuvatuus jäi osa kasviista pimentohon. 

Laitan ensimmääseksi tällääsen sinisen mysteerikasvin kuvan. Oon ostanu sen Tokmannilta joskus syksyllä, vuasia sitte. Tunnistin sen katkeroksi, mutta tarkempi lajike on teillä tiätymättömillä. Tunnistaako kukaa tarkemmi??????

Son n.20cm korkia ja kukkii tähän aikahan. Törmäkatkero sei oo. Mullon sitäki. Mysteerikatkeron eres kasvaa maanpeittona kultatyyny 'Azorella' (Frigtericuta) ja takana pallohortensia 'Annabelle'. Son pysyny täskohtaa piänenä ja hyvä nii, ei ohitte pääsisi jos kasvaas yhtä isooksi ku leimupenkis.

Yks valakoone kerrottu 'Lotus Beauty'-lilijaki o hengis. Se punastuu kainosti vanhetes.

Tämä kurijenpolovi 'Rozanne' ei varsinaasesti postipoluulla kasva, mutta kuvasin senki ku nii koriasti viälä kukkii. Hyvä, pitkä kukinta, ärräpäitä tuloo kyllä rehevästä kasvutyylistä nurtsia leikates. Takana näkyy viälä viinikärhö 'Solina'n kukintaa.

Postipoloku pihastapäi. Vasemmalla kaaripenkis kukkii taimikasvatukset, kiinanasterit sekootuspussista. Ihan poluun kylijes o siperiankurijenmiakan siämentaimi, mitä orotan kukkivaksi, jotta näen färin. Onko tuan isoomman puskan 'Alba'a vai onko färi jotaki muuta. Oikias reunas näkyy muutama 'Rozanne'n kukka.

Puutarhastapäi. Kääpiöjaloangervo 'Pumila' on levittäytyny poluun vartehen. Siirrin sen joitaki vuasia sitte kuusiympyrästä, mihinä se kärsii kuivuuresta. Ny se kukkii kauniina muistona puutarhakaverista. Viäres kukkii kuunlilija 'June'. Vasemmas kulumas o sekalaasta seurakuntaa. Alunperin siinä kasvoo jaloangervua rehevänä, kuivien kesien jäläkihin kituen ja reunas kultakaarta, miston enää yks yksilö jälijellä (kiven takana). Lisäksi siitä löytyy tarhalaukkaneilikkaa, sysikurjenmiakkaa ja kärsämöä. 

Eileen oli syksyn lämpöösin päivä, muistona kesästä. Ihana. Tänään oliki sitte pilivistä ja alakuillasta  sataa tihuutti.  Toivottavasti ilimat jatkuus siärettävinä, eikä ainakaa hetkehen pakastaasisi. 

Lämpööstä viikkua!

Viimmeeset silaukset

Mä nii tykkäsin, ku lokakuun pakkaasjakson jäläkehe, ilimat lämpes uurestansa. Ennen pakkaasia kerkesin putsata ja kanttata melekee kaikki istutusalueet. Onneksi ennustuksis näkyy tuleva lämpöösempi jakso, nii ei tullu iha paniikkia. Olis jääny muute liia monta hommaa keväälle.

5.11.2018

Kuten tämän kivililijanki siistimine. Parvekkehelta otetus kuvas näkyy, kuinka petooniset askelkivet o hävinny nurmikon joukkoho.

Eihä niitä näkyny enää palio ollenkaa.

Ei muutaku veitti kätehe ja leikkaamahan laatan reunaa pitki kasvanu nurmikko pois. Nostin sitte viälä laatanki pois ja lisäsin kuappaha kivituhkaa, nii että keskelle jäi syvennys. Näi laatan saa tukevammin takaasi paikoollensa, eikä se heilu.

Siistiin lopuksi viälä muukki reunat. Melekee kaikki reunimmaaset kivet olivakki jo nurmikon peitos. 

Selekeni huamattavasti.

Lipputangon juurenki kanttasin. Nua kivet oon upottanu petoonihi.  Siitä o kätevä ajella leikkurilla, ku pikkukivet pysyy paikallansa, eikä rikkaruahokkaa rehota kivien välis. Pikkuuse sammalta  vaa näyttää oleva.

Sitte viälä tämä navetan erusta. Tua kohtahan jouruttihin kaivaa putkivuaron takia auki ja vuasi sitte, just enne avoomia, saatihin kivi takaasi paikoollensa. Kiviki jäi siinä hötäkäs vähä vinoho ja soraki oli ny jo pikkuuse painunu ja nua rumaasen heinäkki oli jo siihe siämentäny, joten........

6.11.2018

.........reviin heinät pois, suaristin kiven,  ja kärräsin erustalle lisää soraa. Kaivoon viälä pari littiää kiviä isoomman etehe. Laitan lisää, ku löyrän sopivia. Ny siiton huamattavasti mukavempi kulukia, ku portahan nousu vähä maraltuu. Kintukku ei enää nouse nii kepiästi ku enne.

11.11.2018

Kokoaijan piti vilikuulla säätiarootuksia, että kuinka kauvan lämppööne jakso kestää ja että mitä viälä kerkiääs teherä. Arvioon, että tämän törkyysen postipoluun viälä kerkiääsisin uuristaa. Olinhan jo hakenu kasan kivituhkaaki valamihiksi, eikä sitä olisi  siihe voinu jättää. Isäntähän olis sen kuitenki hävittäny lumia lykätes. 

Viikko sitte pyhänä, nostin kivet pois, siivosin alustan, lisäsin kivituhkaa ja naputtelin paikallensa muutaman kiven.

14.11.2018

Keskiviikkona olin teheny vähä yli pualet. Soli nii hirasta, ku piti ettiä välillä lisää kiviä. Istutusaluehan on leventyny alakuperääsestä (hah mikä yllätys) ja olin enne käyttäny siihe nii palio piäniä kiviä, että ny ettiin lisää suurempia.

Eikä polovekkaa  enää kestä nii pitkiä aikoja kyykkyasennos.

Eihän mikää mee tiätenkää niinku meinaa. Taas tuli kaikkia ylimääräästä ja  mulle meinas tulla aiva tollikko. Pakkaaskausi rupes lähenemähän uhkaavasti. Perijantai-illalla tein ittelle lunttilapon, ennen pakkaasia tehtävistä töistä. 

Siinä luki sekalaases järiestykses:

poloku

klasit

havut

kaalet

sipulit

risut

lintulato

18.11.2018

Poluun sain tehtyä eilee, pyhänä. Viikko siinä meni, runsahan kolomen metrin pätkäs.......

........mutta son ny valamis.

Havut oon hakenu ja levitelly, pääasias tuulisille paikoolle penkkien reunoolle. Lisääki vois viälä hakia. Lehtikaalet oon pakastanu. 

Perijantaina kävin isännän asioolla ja tiätty tein koukkauksen hankkijalle. Sipulipussit euron kappale. Kympillä pussia ja kerkesin ne peräti kaivaa maahanki. En tiärä kuinka niiren käy, mutta keväällä tuan sitte näköö. 

Vanhasta lintularostahan remontteerasin yksiön ja tilalle ostin vähä suuremman lintularon, halavimman maharollisen. Olisin halunnu koko ruskian tai puunfärisen, mutta halavin oli valako-ruskia. Hioon valakoosen maalin pois, että se tummuus aikaa myären harmaaksi. Ja se halapuushan seliittyy sisäosien pahavisuurella. Eli tein siihe itte  sisäristikon vaneerista. Aikamoosta häkkyrööntiä, mutta kestäähän se ny palio paremmi. 

Tänää sain uuren lintularon pystyhy ja evästäki esille.  Siinon ny tilaa usiammalle tirpuuselle.
Alle laitoon katekangasta, ettei kasvit oo keväällä iha tahaman peitos.

No nii, viälä listalla o klasit, miten oo viäläkää pessy. Joku plussapäivä kiärrän pesten ne eres pihalta, sisältä kerkiää myähemminki, eikös?..........Risutöitä olis kans tarkootus viälä teherä.

Ihan mukavasti kerkes tyälista lyhentyä, mutta jäi ens keväällekki viälä tekemistä. Mua ei mikkää talaviaktiviteetit kiinnosta, joten touhaan  aina pihalla maan jäätymisehen asti, ettei talavesta tulisi nii pitkä. Jos talavi on ny oikiasti alakanu, hautaurun tästeres nelijänseinän sisälle kolomeksi - nelijäksi kuukaureksi. Keväällä ku aurinko nousoo korkiemmalle, alakaa taas uus tohina, TÄYSILLÄ!

Ny voi ruveta seuraamahan lintularon elämää.

Linturikasta viikkua!

Kultakaari ja postipoloku

Taas näitä keltaasia. Kummasti niitä on vaa kerääntyny.

Kultakaari (Chiastophyllum oppositifolium)

Parivuatta sitte olin Avoomis puutarhoos, sellaasella pihalla mihinä oli taimimyyntiäki.
Olin nähäny kultakaaren kuvia ja ihastunu sen erikoosehen kukintahan. Taimien joukos oli kultakaartaki, jokka oli muistaakseni itte siämenistä kasvatettu.
Ostin kolome alakua, jokka pystyy heti jakamahan. Hyvin ne lähti kasvamaha, mutta

viimmekesänä kukkii vaa tämä reunimmaane.

Ny on komia keltaane röyhyrivi.

Täs kasvoo enne kans keltakukkaane kamsatkanmaksaruaho, muttaku mulla oli sitä
jo nii mones paikkaa, reviin sen tästä pois.

Kultakaari on nimensä veroone. Kukat on ku kultaa ja kukkavarsi kaartuu kukkien painosta.
Tänävuanna sateet painoo iha maahan asti. Kultakaari on kivikkokasvi ja sekootinki hiakkaa
sen kasvualustahan. En oo suajannu mitenkää, vaikka vähä arka onki.
Paikka on pualivarioone ja nua kivet varmasti antaa lisälämpyä kesääsin.

Postipoloku

Oikiasti tua postipoloku on vähä leviämpi ku mitä aluuksi näytti.
Sammalleimu on nii kovettu leviämähän, että sitä pitää kukinnan jäläkehe vähä
kurittaa. Leikkaan yleensä kaikki sammalleimut kukinnan jäläkehe.
Nykki oli vaarana että kultakaaren kukat tallaantuu.

Kultakaari katajakulumas.

Postipoloku jakaa etupihan pitkän istutusalueen kaaripenkiksi ja
katajakulumaksi. Kivet on vaa järiestetty hiakan päälle, enemmän tai vähemmän väliaikaasesti.
Pääsööhän sitä pitkin postin hakemaha.

Vaikka aurinko paistaaki komiasti, on pihalla kuitenki julumetun kylymä.