Paviljonki

Jos ny olis sopiva aika teherä paviljonki-postaus. Son nii liki valamista, ettei se siitä enää palio muutu. Tästä postauksesta näet syksyysen alakutaipalehen. 

Tällääne ruastunu hässäkkä siitä sitte tuli. Miälestäni ihan mun näkööne.

Palatahan viälä hetkeksi syksyhyn. Halusin jonkullaasen reunan eroottamahan istutusalueen multaa ja paviljongin pohojaa. Kokeelin apevaununpurkumatosta leikkaamaani soirua......liian lirua.

......ja mialuummin jotaki ruasteesta. Omista varastoosta ei löytyny kyllä palio ja reunan terävyys miätitytti. Onneksi törmäsin kauppaketjun teräksisihin reunapaloohin, mikkä saa liitettyä näppärästi toisihinsa.

Ostin kaikki mitä kaupasta löytyy. Kones näytti viälä +yhtä, muttei sitä kyllä löytyny mistää, mutta onneksi pituus meni nappihin, ihan täyrellisesti. Täton muuten ruastumattomaksiki käsiteltynä, mutta mähän halusin ruastuvaa reunaa.

Paviljongin esikuvis, alareunaa kiärti tukemas yhtenäänen kevyt petooniverkko, muttaku halusin, että voisin hoitaa ympärillä olevia istutuksia pavijongistaki käsin, sei käyny. Palapelihommiksi meni.

Tällääses vaihees lumien sulettua keväällä 2021.

Petooniverkkopalat ensin rautalangalla kiinni.

Vatupassiki oli käytös.....

....koska halusin yhyren 10mm  harijateräksen tukemahan koko hökötystä. 

Paviljongin laattiasta ei ollu mitää suunnitelmaa, muttaku isäntä tilas kuarman 0-8mm mursketta, soli siinä.

Tähän vaiheesehen tämän olis tiätysti voinu jättää, mutta.......

....halusin käyttää puutarhas hevoosenkenkiä johonki. Niitäku o ittellä omasta takaa.

Ja taas meni rautalankahommiksi.

Toristusaineistua. Lopuksi hitsasin koko hässäkän kasahan. Ei ollu helappua se, meikälääsen tairoolla, hitsata ruastunutta ruastuneesehen. Pari harijaterästäki poltin viittä vaille poikki. Isäntä tinas sitte lopuksi  muutaman kinkkisemmän kohoran.

Jonkullaasta kalustettaki paviljonki kaipas, parin tolopan lisäksi. Sain onneksi hankituksi piänen (80cm) puisen kelan. Sutasin sen ölijyllä ja se sopii paviljonkihin ihan täyrellisesti. Kattohon nostin viälä petyyniamppelin ja soli sitte siinä.

Paviljonki 24.6.2021

Oon tuahon itte tosi tyytyvääne. Nuaren ritilöjen kohorilla on tarkootus kasvattaa tulevaasuures kärhöjä. Ny siinon pääasias väliaikaasratkaasuja pötiis. Avoomis paviljonki aiheutti mukavasti positiivista huamiota, vaikka ympäristö oli viälä varsin alakutekijöös. Oon tyytyvääne, että sain sen valamihiksi (paitsi laattiaa), mutta moni muu projekti siirtyy loppukesähän, mitä olin ajatellu teherä. Tämän tekohan tuli mulle syksyllä ihan puskista. Löytyykö sun puutarhasta paviljonki?

Ny tarkenoo ja tianoo kuivaa. Aharistuun vetämähän navetasta vesiletkun, että saan täytettyä vesisäiliöt, ku tiistaille ennustetut sateet näytti kuivavan kokohon. Siitä sitte tärkeemmille kannan lämmennyttä vettä.

Aurinkoosia kesäkuun viimmeesiä päiviä!

Pioni/perennatuki ja pikkuusen muutaki

Mua sitte otti viimme kesänä pattihin, ku meikälääsen piooninkukat retkottivat kuinka sattuu. Mulla niitä muutenkaa montaa oo ja sitte ku se suurin kukkii, nii voishan se paremmaltaki näyttää.

Kiinanpioni - Paeonia lactiflora 'DK Aleksander Fleming' 7.7.2019, kaaripenkis.

Tiärän kyllä, että pioonit tavatahan tukia, nii mäkin tein. Kiapahutin kaharen ruurun korkuusen petooniverkon pioonin ympärille, muttei se  mihinkää piisannu. Oohan mä tukia nähäny, tosi hianojaki, mutta oon het tuumannu teherä niitä tapani mukahan itte.

Eli, tiätysti petooniverkosta. Kiapahutin nelijä ruutua korkian ympyrän.

Leikkasin joka välistä yläreunan auki  ja taitoon yläreunaa pikkuusen auki.

Raothan siitä tuli, mutta punoon yläreunahan pari kerrosta pajua.

Lisäsin viälä yhyren verkonpalan vaakahan, minkä ansiosta osan varsista pitääs pysyä pystys. Tästä tuli ihan mun näkööne ja eiköhän se asiansa aja. Ja piooniki näyttää olevan hengis - punaasta näkyy!

Potangerin keskellä olevahan kehikkohonki tein muutamia pajupunouksia. Näitoon teheny ennenki, mutta tämä on eri kehikko ja siitä toisesta pajut o varissu jo aika päiviä sitte.

Täs o pikkuusesta lampunvarijostimesta tehty tuki törmäkatkerolle. 

Leimupenkki 5.8.2019.

Törmäkatkerollehan on ominaasta retkottaa iha maata myärin. Tein viimme kesänä toisen tuen, johonka punoon vaakatuet paksusta rautalangasta. Tuki on tuan köynnöskaaren kohoralla olevalla törmäkatkerolla. Viäres on tueton, mikä on keskeltä auki. Tuettu pysyy pallomaasen rehevänä koko kasvukauren. Tämän parempaa kuvaa en näköjään ollu ottanu. Ny o molemmilla tuet.

Kevätkurjenmiekka -Iris reticulata 26.4.2020.

Mutta jotta totuus ei unohtuusi, ny mennähän vasta täs. Kevärkurijenmiakka 'Katharine Hodgking' o saanu seuraksensa Iiris reticulatan.

Aurinkoosta viikkua!

Köynnöskaari

Onse kummalline tauti, ku kokoaijan pitää  olla jotaki vääntämäs. Pitää ja pitää.....ku mä haluun! 

Täs tapaukses, ihan konkreettisesti.......köynnöskaarta........että mihinkäkö.......

......no tiätenki looratarhahan. Siälä pyärimine jatkuu viälä tämän postauksen verran. Koittakaa kestää. Tämä suara kuja ku iha huuti jotaki rakennelmaa. Täs sei oo, terassiltakaa kattottuna, eres maisemien tiällä.

Eiku toimeksi, ku värkikki oli jo kotoosalla. Ku hylykäsin riskipenkin viiniköynnösirean ja siihe suunnittelemani petooniverkkotuen, leikkasin siitä kaharen ruurun levyysen kaistalehen. Sovitin sitä tuaho. Se passas hyvi, mutta kuinkas kiinnitys. Katkaasutin rautakauppareissulla kans 12mm harijaterästankua 2m pätkiksi. Niistä sai hyvät, jämäkät tuet ja jalaat kaarehen. Kiinnitin tuet rautalangalla molempihin päihin.

Jätin harijaterästangosta 50cm pituuset jalaat.

Sitte vaa hakkaamahan vasaralla tankoja maahan. No, ei menny ku Strömsöös. Oli tarkootus laittaa portti riskipenkin kulumahan, het terassin viärehen, mutta kivihän se siälä kilahti. Jouruun siirtämähän kaaren pääryn keskikohtahan asti. Toiselta pualelta jouruun kaivamahan nyrkinkokoosen kiven pois toisen jalaan tiältä. Ei se tiätystikkää yhtehen kaarehen jääny, vaan halusin toisenki. Sevverran viisastuun, että hakkasin irtonaasella tangolla ensi koereijät. Potangerin pualella ei ollu ongelmaa, mutta......

......leimupenkin pualella sitäki suurempi. Tanko toppas ku seinähän, muttaku halusin sen tuaho, nii oli kaivettava ja kattottava mikä siäloli. Pikkuusen pääsi ärräpäitä kaivaes. E meinannu saara tuata kiviä ylähä sitte millää ja soitinki jo isännälle, että tulis apuhu. Tiätenki auto kaartoo pihahan vasta just, ku kivi keinahti voimasanojen saattelemana nurmikolle. Lohorutukseksi totesin, että kivi oli erinomaasen muatoone, littiä n.10cm paksu. Se löyti het uuren paikan.

 Siinä toine.....

......ei kaks iliman kolomatta. Viimmeene sujuu iliman ongelmia. 

27.7.2019.

Sain nostaa kaaret muutaman kerran irti, että sain muatooltua kaarista eres likipitäen samannäkööset. Köynnöskaarista tuli sopivan kevyet, eikä liian hallittevat. 

Tarkootus olis laittaa jotaki köykäästä kasvia kasvamahan niihi, ettei tuuli kaataasisi niitä. Yritinki kasvattaa niihi hajuhernehiä, mutta huanoon tuloksin. Keskimmääsehen kaarehen ostin potangerin pualelle valakoosen ruusunätkelmän, ku Päivänpesän Katjalta arvontavoittona saatuja nätkelmän siämeniäkään, en saanu itämähän.  Syksyllä tuikiin punaasia ruusunätkelmän siämeniä kaarien juurille. Ei mitää hajua, onnistuuko.

Valamis köynnöskuja. Ei prikullensa samallaasia, mutta sinneppäi. 

Olin suunitellu tekeväni johonki köynnöskaaren petooniverkosta, mutten oikee tiänny mihinkä. Selasin sitte avoomien puutarhojen ilimootuksia ja näin Magdalenan puutarhan ja siitä se ajatus sitte lähti. Näen sialuni silimin kukkivat köynnöskaaret. Mutta ny jo kuuluu seuraava huuto. Katseenvangittia tuanne päähä! Son viälä hakuusas.

Muistutus arvonnasta!

Mukavaa viikon jatkua!

Heinäseiväslyhtyteline

Oon aina tuumannu, ku oon nähäny johonaki heinäseipähistä teheryn lyhtytelinehen, että tuahan olis kiva. Nykku niitä seipähiä tuas markilla klasajaa, päätin teherä kans sellaasia. 

Paikkaki lyhyryylle löytyy kaaripenkin reunasta. Siinä ne saa samalla toimittaa aurauskepin virkaa.

Ongelmaksi kuitenki muarostuu ripustus. Oon sivusilimällä vilikuullu kauppojen ripustustelinehiä, ku tarttisin sellaasia sisällekki, mutta non useen nii kauhian koukeroosia. Koreeta ku mikkä, muttei oikee meille sopivia. Ensiksi ajattelin käyttää 6-tuuman rautanaulaa, mutta hylykäsin sen turhan känääsenä. Pelastus tuli taas petooniverkosta, kuinkas muute. Sitähän pitää olla tyylillensä uskolline  😀 Mulla oli tuallaane sopiva 8-millin verkonpala ihan tyhyjänpanttina, ku siiton kärhö hävinny jo aikoja sitte.

Joten siitähän se ripustus sitte syntyy, eikä siinä eres kauvaa menny. Merkkasin liirulla katkaasukohorat ja katkaasin voimapihiriillä, muttei se oikee toiminu. Katkaastes verkko nytkähti nii voimallisesti, että osa liitoksista piraji. Jatkoon sitte rälläkällä. Tein seipääseen kaks reikää, 7.5mm poranterällä.

Hakkasin verkon vasaralla reikiihi ja hyvin pelitti. Disainiki pikkuuse muuttuu.

Tein kolome lyhtytelinettä. Lyhyryt löytyy omasta varastosta.

Siinä ne saa talaven olla. Kesäksi otan ne pois.

Tältä näyttäävät iltahämäris salamalla.......

.........ja iliman salamaa.

Tiältäpäi kuvattuna. Takana olevahan orapihilajapuuhun on suunnattuna erilliset sähkökäyttööset kohorevalospotit.

Voi että, oli kiva teherä taas jotaki puutarhahommia, vaikka oliki nii pimiä päivä ja lopuksi jo sataa tihuuttiki. Koko viikko on menny nii tivihisti navettatouhuus.

Valoosaa pyhäänpäivää!

Pajureunus

Jatketahan  pikkuusen viälä tuasta potangerista. Kerkesin sille teherä jotaki piäntä viilausta,  myähemmi syksyllä. 

Yks porkkana intoontuu kukkimahan. Mikä liä sitäki pistäny.

Syksyn taimialesta ostin muutamia 'Ria'-kuukausimansikan taimia. Näytti olevan tosi suuria mansikoota. Onko jollaki kokemusta? 

Mulle tuli pianoone ongelma. Reunan nostamine maharollisti mullan pinnan nostamisenki. Keskustan tiiliympyrä jäi kuitenki entisehen korkeutehen, siksi multa olis valunu helaposti tiilien päälle ja sehän ei passaa. Harkittin reunukseksi nuata samoja ruastunehia pellisuikalehia, joilla olin nostanu keskiympyrän multatilaa. Mutta, jotenki ne rupes tuntumahan turhan vaarallisilta. Terävän reunan päälle ku on nii helappo horiahtaa. 

17.10.2017

Poluunpätkän reunahan nostin yksinkertaasesti muutaman tiilen kylijelleen. Huom! Sain mansikakki istutettua. Olokia laitoon suajaksi ja heitin päälle viälä petooniverkon palan, ettei tuuli viä kaikkia suajavärkkiä. Toivottavasti talavehtiivat.

11.11.2017

Reunamateriaaliksi valikootuu sitte paju. Sillä saa siävästi kaarevan muaron. Mulla oli sopivaa petooniverkkosuikalesta, jota käytin loimena. Tiilien reunahan olis voinu painella puukapulootaki, joita apunakäyttäen olis voinu reunan pujotella. Mun pajunoksat oli kuitenki nii snadia, että verkko tuntuu sopivan tuaho paremmi.  Verkkosuikalehen alareunahan olin jättäny pitkät piikit, jokka painelin maahan ja hyvin pysyy.

Mullan läpivalumisen estämiseksi laitoon multapualelle kaksinkertaasen katekankahan, jonka yläreunan iskin verkon piikkien läpi.

Kangas näkyy pajureunan yläreunasta, siksi tein sen päälle viälä pajupunouksen. Piilos on ja toivottavasti pysyyki.

Multapualelta, kangas toivottavasti tuloo peittymähän kasviilla.

14.11.2017

Täston keväällä hyvä jatkaa.