Kesä on täälä

 Vaikkei uskoosisi. Eileen oli lämpööne päivä tai ainaki se tuntuu siltä, ku tuuli oli lähes minimaallista. Vaikka pohojoosesta tuuliki ja tuuloo viäläki. Aurinko paistoo ja lämpötila kipus 16 asteen korville. Niinku tänäänki.

Sehän teki kasviihin het vaikutuksen. Ensimmääset tulput, kääpiötuluppaanit aukes tilikkutäkis.

Ja sitte sain ikuustettua varsinaaset kesän tuajat. Isäntä näki jo lauantaina 10.5 ensimmääsen pääskyysen, muttaa mä näin niitä vasta tänään ja.............

....sitte monen pääskyysen voimin.

Naapurin langoolla istuskeli kyyhkyyspariskunta. Niiren huhuulua on kuulunu jo kauvan. Non välillä meirän isoos havupuis ja joskus pelijästyn ku ne kahahtaa lentohon. Mihinähän pesiivät tänä vuanna. Yhtenä vuatena tekivät pesän meirän kuusiympyrän kuusehen ja toisen poikueen pesän tekivät etupihan orapihilajapuuhun. Ei ollu ihan rauhallisin paikka.

Oon ollu niin tyytyvääne ku oon löytäny vaan yhyren punatakkisen lilijakukoon, vaan tänä aamuna näin kaks itte teos. Arvakkaa kerkesiväkkö lisääntyä. Mulla oli monta vuatta lilijoja iliman kukkoja, enkä eres tajunnu niitä seuratakkaa, mutta ku tajusin nii olihan niitä. Viimme kesänä pirin oikee tehoratsiaa koko kesän ja hetken toiveajattelin, että olisivat kuallehet sukupuuttohon.........turha luulo. Onko kukoot löytäny teirän lilijat?

Aurinkoosta viikon alakua!

Vauhtia piisaa....

 .......sekä  puutarhan kasviilla että puutarhurilla. No, meikälääsen talaviunet olivakki aika pitkät ja sikiät. En käyny pahemmin plokiakaa lukemas, joten ny onki sitte sivistykses aikamoonen aukko. Ajatuksis ootta kyllä ollu, mutta pyäriin muallapäi netin ihimeellises maailmas.

Virvalilijat 3.5.2024

Puutarhan talavi oli kyllä kans historiallisen pitkä ja monihyvääne. Kaikkia maharollisia säätiloja vuarootelle. Onneksi suurin osa kasviista näyttää talavehtinehen hyvin, vaikka syksyllä oliki pakkaasta enne lunta. Osa krookuksista kukkii huanosti, samoon kevätkurijenmiakat ronuu, mutta onneksi virvalilijat porskuttaavat.

Kasvitieteellinen krookus

Kaaripenkin komiin krookusmätäs. Krookusten kukinta o likimain jo ohitte.

3.5.2024

Leimupenkin uusin asukas on tähtilumikello 'Polar Bear'. Sonki aika näyttävä. Toivottavasti viihtyy ja leviää niinku muukki lumikellot.

Leimupenkin yleesilime on sini-valakoone, ku iränsinililijat ja vaaliat posliinihyasintit o pääosis. Punaane läikkä on pystykiurunkannus 'Beth Evans'. 

Sitoon levittäny penkin toisehenki päähän, samoon etupihan kaaripenkkihinki.  Leikkurit o viuhunu penkin takaosas ku norijanangervot sai kyyttiä. Reunan mirrinmintut näyttäävät ihan kuallehilta. Sopiivat tuaho nii hyvin, että ostan uuret, jos nua eivät virkua.

Keltaasta väritystä tuaa kerratut tetet. Tuikkasin pari kuivanutta purkkia syksyllä tuaho. Ny ihimettelin kauvan, että mitähän piikkiä nuaki o, no tetejähän ne.

Keltaaset koiranhampahat pagodakki o harvennu. Onneksi eres muutama nousoo. 

3.5.2024.

Ny pitää kiirusta. Kesä on tullu oikee rytinällä. Joka päivä tuaa uusia kukkijoota, puut lykkää viheriää ja pääskyyset tulivat jo enne vappua, 28 huhtikuuta ensimmääsen kerran, hävisivät sitte viikoksi. Puutarha on siistitty ja ny oon pyäriny viimmepäivät kasvimaalla. Vauhti on ittellä taas entine, vaikka sitä johonakivaihees jo epäälin. 

Kukkivaa toukokuun jatkua!

Kesä tuli

 Monellaki tapaa.

Ensinnäki, tänään nähtihin ensimmääset pääskyyset, oikee kaksin kappalehin. Vilikaasin muiren vuasien pääskyyspostauksia ja non tullu välillä 1.5-10.5. Ei olisi viikko sitte uskonu, nii kylymä viikko oli.

Ja se orotettu lämpöki o saapunu. Tänää mittari huiteli jo yli 16 asteen. Meinas tulla lapionvarres hiki.

Lisää kukkivia kukkiaki o ilimaantunu. Nämä kevätkurijenmiakka 'Katharine Hodgkin' kukkiivat leimupenkis.

Samoon kukkii yksittääsiä posliinihyasinttiä. Suurempi pläntti o nii norjanangervopuskien varijos, että ovat viälä nupulla.

Luulin jo, että virvalilijat o karonnu, mutta yhtäkkiä ne ilimestyyväkki ja ovat näköjää lisääntynehekki, ku oikee kolome kukkaa nousoo samasta kohorasta.

Ja tänää aukes  ensimmääne kevätkurijenmiakka 'Blue Hill'.

Ny ku tarkenoo olla pihalla, ei muuta meinaa huvittaa teheräkkää ja tekemistä on nii palio, ettei tiärä oikee mihinkä hyppääs. Penkit oon saanu onneksi klipsittyä. 

Ja siperiankurijenmiakkapuskat poltettua.

Haravoonukki oon. Suurin tyä oli tämä terijoensalavojen roippeeren siivuamine. Viälon kuvan ulukopualella kasa latvasilippua. Vettä on viälä ojis ja navetan sivulla lunta. 

Krookuksiaki o auennu lisää. Laitetahan kuva yhyrestä suasikkikrookuksesta 'Remembrance'sta.

Ihanaa, kukkaasaa ja lämpööstä viikkua!

Yks, risti, kaks

 Tänään oli aurinkoone päivä ja oliki mukava puuhata pihalla. 

Näin keväällä hyppii herkästi paikasta ja puuhasta toisehen ja osan aikaa viää tiätysti kasvun eristymisen seuraamine. Pitäähän sitä aijantasalla pysyä.

Tämon lähes jokakevääne näky. Heinäseivässeinäke muistuttaa uhkaavasti veikkausriviä. Pystyseipähät kenaa jommalle kummalle reunalle ja osa vaakaseipähistä on irronnu ruuvviista. Ruuvvit o nii naftia, ettei ne palio seipähisihin uppua.

No nii, ny taas viittii kattella. Ja sitte tuan suuremman kiurunkannuksen kimppuhun. Jaoon sen kolomeksi.

Ensimmääne jakopala siirtyy leimupenkin päähän......

.......ja toine antamahan färiä kaaripenkkihin.

Sitte siirrin Bettin viärehen, vasemmalle pualelle, ensimmääsen kuvan, violetin kiurunkannuksen. Son nii huamaamattoman färine, että kukinta meinaa mennä takareunas ohitte.

Täs tämänpäivän leimupenkki.

Ensimmääset narsissit kukkii. Viimme kevääset 'Tetet', mikkä löyrin syksyllä puarista ja lykkäsin hätääsesti kuusikolomiohon.

Nii ja meinaa jäärä raportoomata, että perijantaina 6.5 oli ensimmääset pääskyyset markilla!

Aurinkoosta viikkua!

Son kesä ny!

......Vaikka alunakka tai lämpömittari väittääs mitä.

Isäntä näki toissapäivänä (2.5) pääskyysen ja eilee niitoli rehularos oikee kaksin kappalein. O muute isännän ottama kuva. Sonki miälenkiintoone juttu.

Lisäksi muutamia illalla, auringonpaistees ottamiani kuvia, iha muutevaa, silikasta ilosta, ku pystyn sen tekemähän. Siis voin polovistua ja kyykkyä ja pääsen viälä ylähäkki, nii ettei ota polovihin kipiää. Sitei oo tapahtunu monehen vuatehen.

Meillä ilta-aurinko osuu aika harvoolle paikoolle, lähinnä tiänpualelle......

.......ja osittain puutarhan länsireunahan.

Näitä krookuksia en muistanu ollenkaa. Mutta iloone yllätyshän soli, ku niitä rupes navetan nurkkapenkistä nousemahan. Viimmeesistä alepussiista oon kait niitä siihe tyrkänny. Kohta tuaho aukee ensimmääset narsissikki.

Nämei varmastikkaa tuu menestymähän nii hyvi ku oven toisella pualella, eruspenkis olevat, ku istutan näiren taa daaliat ja kastelen niitä kesällä. 

Toivottavasti kuitenki runsastuusisivat ja tuattaasisivat ilua viälä monena muunaki keväänä.

Mukavaa viikkua!

Risulinnut

Täs on yks mun kevään rojektiista, risulintujen tekemine. Non ollu mulla tuumingis jo monta vuatta, ku erelliset hapertuuvat pelekiksi risukasooksi. 

Ruma ankanpoikane?!

Sopivien risujen saanti on ollu ongelmana. Isäntähän nipistelöö ojien päällystööltä koivunvesoja, muttei ne oikee tähän hommahan sovi.

Pelastukseksi tuli naapurit, jokka kaatoovat puutarhastansa vanahan, monirunkoosen koivun. Ku kuulin moottorisahan äänen, olin haukkana paikalla ruinaamas riskuja. Toin kaks kukkurakuarmaa kottikärryyllä. 

Mun risulinturojekti tarttas jo syksyllä, ku naapurit kaatoovat ensimmääset rungot. Hain silloonki risuja ja sain teheryksi piänemmän linnun rungon, jota ny pikkuusen lihavootin.

Täs o suurempi lintu tekovaihees. Laitoon kaulan sisälle kiamuralle väännetyn hariateräksen vahavikkeheksi.

Halusin linnut samahan paikkaha ku erellisekki, tiänviärehen, kaharen syreenin välihi. Soli iliman lintuja jotenki tyhyjän näkööne kohta.

Täs o lintujen pystytyksehe tarvittavaa rekvisiittaa, risulinnut, isoompahan jalaat, piänemmälle pesävärkiksi vanaha ranssi, jonka nostin irti maasta petooniverkolla, jota marallin.

  Jalooksi piti kuitenki laittaa pampukepit, ku kuusennärehet risahtivat poikki. 

Siinä ne taas nököttäävät muutaman vuaren. Piänemmän linnun nostin sen takia, ku etehen kasvaa jaloangervua ja taa saniaasia. Ny näkyy muutaki ku pää.  Näitoli kiva teherä, mutta aika raskasta o pyäritellä nua suuria lintuja, vai onko voimat vähenny. Lintujen tekemiselle o ohojeeta monenki sorttisia. Moon teheny nämä Suvikummun Marjan plokista löytyvillä ohojeella.

Ensimmääne pääskyyne 9.5.2019.

Ny o kesä!

Päivän elukat

Kylän kolli kävi kiarroksella.

Lintulato o sulukenu ovensa. 

Ja viälä......isäntä näki pääskyysen!

Joko on teillä näkyny?