Eurolavapöytä

Pitihän terassille teherä kuarmalavasoffahan sopiva pöytäki.  Eihän entine sopinu siihe alakhunkaa. 

Sahalle oli taas töitä. Useen näköö, että pöytä o tehty yhyrestä lavasta, minkä alla o pyärät. Halusin kuitenki nii korkian pöyrän, ettei tarttisi kauhian syväätte niiata ja kumarrella ja vois mukavasti nostaa kinttunsa pöyrän reunalle. Painuahan tuloo pöyrälle siitä johtuen melekoosesti, joten en  pyäriä käyttäny, ku rupesin tuumaamahan, että eihä tuata jaksa kukaa erestakaasin hinata. Tuloo terassillekki pia rumat urat. 

Aikani asiaa pyäriteltyäni, käytin pöytähän kolome lavaa. Alin o oikeeppäi, seuraava väärinpäi ja ylin taas oikeeppäi. Kaharesta ylimmääseston sahattu taas poikkipuut pois. Välihin muarostuu tyhyjä tila....... 

......mihinkä mahtuu just sopivasti tuallaaset vanhat puiset kalija/limsakorit. Sinne voi taas ruveta keräämähän kaikellaasta roinaa.

Pöyrän päälle laitoon pari pikkuusta kynnysmatonpalaa, mikkon mulla ennenki toimittanu pöytäliinan virkaa. Niitei tuuli viä. Tämänki pöyrän o tarkootus saara tummaa färiä pintahansa. Joko rupiaa terassikausi pyärimähän miäles?

Aurinkoosta viikkua!

Terassin uuret kalut - soffa ja hyllyköt

Olin jo vuasia haaveellu terassin uuristamisesta. Meillä oli  puine pöytäryhymä, mille enoo mitää hualtotoimenpiteetä teheny. Ja sen son näköönenki. Siinä son ollu kesät talavet. Seinänviäres oli keittiöstä vanha puine penkki. Mikä oli raivostuttavan lyhyt ja kapia päivänokosia ajatellen. Olis siihe ny joskus voinu ittensä oikaasta.

Portahien viäres oli petooniverkosta tehty hyllykkö, mikä helähti tooosi ärsyttävästi laurootukselle astuttaes. Laurootusku tuas kohtaa pikkuusen notkahtaa. Viimme huhtikuus päätin, ku isäntäkää ei vastahan pannu, teherä terassille uuret kalut, rennommat, meille sopivemmat, kauvan haaveelemistani kuarmalavoosta.  Kaksinhan me täälä pääasias pätsäthän.

Nostin portahien viärehen kaks kuarmalavaa vastakkain hyllyköksi ja päälle kaks 40x40cm petoonilaattaa. Tuli tukeva ja siihe o kiva laskia käsistänsä jotaki. Soffan muarostaa nelijä kuarmalavaa, kaks päällekkäin ja kaks peräkkäin. Nämon niitä eurolavoja, mitooltansa 80x120cm. Nykyysin o vaikka minkämittaasia lavoja. Non useemmiten köykääsempiäki. Osa lavoosta oli kotua, osan ostin muutamalla eurolla maataloustarvikeliikkeestä.

Vintiltä toin ylimäärääsen patjan. Tällääsellä tyylillä mentihin syränkesä. Hyvä tuli, tuli testattuaki, ku makasin tuas reporankana pariviikkua kestänehen mahataurin kouris. Ku tuli vilipoosemmat kelit vaihroon viltin täkkihin. Ongelmana tuas oli nojaamine karhiaa tiiliseinää vaste. 

Tein siihe selekänojan, niistä köykääsemmistä lavoosta. Tuasta tuli paremmin istuttava. 

Syvyys pikkuusen kapeni, muttei liikaa. 

Patjasta piti ottaa pala pois.

Pilikoon reunasta otetun kaistalehen patjan päähän.  Päällisenä toimii hyvin joustofroteene muatohon ommeltu aluslakana. Eihän tämä ny kenenkää sisustajan silimiä hivele, ku ei munkaa, mutta tämä  ratkaasu löytyy kotua. Haluaasisin siihe räsymaton, muttei niitä silloon löyrä ku tarttis.

Syksyllä jatkoon hyllyköören tuunausta. Näytin lavoolle sahaa. Vertaa II-kuvahan.

Sahasin vesivaneerista sopivan kokooset palat. Rakenne antaa hyllykölle tukevuutta. Ei mee hylly kasahan, vaikka siihe nojaa koko painollansa. Ylähyllylle löyrin just sopivan kokoosen pelliastian roskikseksi.

Soffan pualelta sahasin poikki pari lautaa. Siihe muarostuu kiva sivupöytä tärkeelle tavaroolle.

Toisehen päähän jäi puusaavin ja soffan välihi justihin sopiva väli matalalle hyllykkö/apupöyrälle. Sahasin taas eurolavat ja vesivaneerin sopiviihin mittoohin ja päälle 30x30cm petoonilaatat.

Viälä pitää senänviärehen sahata yks petoonilaatta. Alootin kyllä sahauksen, mutta laikka kuluu liian piäneksi, joten son viäläki vaihees. Tänä kesänä meinaan käsitellä lavat mustanruskialla puuölijyllä ja kattella paremman näköösiä sisustusratkaasuja. Tuaho matalammalle pualelle pitää ainaki ettiä korkiempi tyyny, ettei pää kolahra laatan reunahan. Ookko käyttäny kuarmalavoja sisustusratkaasuus? Niitähän o viimmevuasien aikana näkyny enemmänki.

Rentua viikonloppua!

Ruukutuspöytä -DIY

Oommä jotaki näkyvääki saanu tänä kesänä aikaaseksi. Innostuun nimittäin tekemähän viimme pyhänä ruukutuspöytää puarin päätyhyn. Oli jo aikaki, tarvetta olis ollu aikaasemminki, ku polovet ei oikee tuasta kyykkimisestä meinaa tykätä. Ehän suunnitellu sitä ku vaivaaset nelijätoista vuatta. Vuanna 2005 teherystä keittiörempasta pelastin tuan tiskipöyrän kannen. 

Kaikki muukki tykötarpehet o kiärrätysmateriaalia tai jotaki vanahaa sälää.

Auts! Törkiäksi oliki taas puarinpääty päässy. Kumma juttu. Nuahi kottikärryyhi tippuu räystähältä sarevettä. Toivottavasti siinon jokupäivä vesiastiana joku tynnöri. 

Onneksi pääty ei näy pihahan. Pajuangervopuska peitti pahimmat näkymät ja kuusikolomion virpiangervopuska esti näkymän terassille.

Raivauksen jäläkihi paliastuuki suht hyvä pohoja. Oommä joskus sille jotaki jo teheny. Ei tua kansikaa oo tuas koko nelijäätoista vuatta  nojaallu, viimme kesästä asti vasta.

Ruukutuspöytien jalooksi valikootuu kuarmalavojen jämät erellisesta rojektista. (Siitäki tuloo johonaki vaihees tekstiä.) Jouruun naulaamahan takareunahan tueksi kakkosneloset. Pääryt jäi pikkuusen vajaiksi, muttei se mitää haittaa.

Käännin kannen toisinpäi, takareunasta tuli etureuna, koska halusin altahat puarin kulumahan. Siinä non verenkeruupistehen viärellä. Laitoon kannen reunahan lauran, koska siinei oo ehejää reunaa. Kuarmalavoosta tuli tarpeheksi rouhiat ja tukevat jalaat. Ei tuuli viä koko hökötystä ja pitää muistaa, ettei jätä tuaho mitää liian kevyttä tavaraa, muuten saa käyrä keräämäs niitä naapurin pihasta.

Rojekti tiätysti leves, niinku niillon tapana. Puarin oven eres on portahien virkaa toimittanu  tuallaane laakia kivi. Kumma ku ei oo kukaa siinä kinttujansa telonu. 

Tein siihe lavoosta portahat. Huamattavasti parempi ratkaasu.

Tiätenki rupes viäres oleva ryteikköki vaivaamahan.

Aika siisti, ainaki aikaasempahan verrattuna ja vaikkei puaris enää suaraa paikkaa ookkaa.

Raivaamahanhan sitäki piti ruveta. Ku kaikki nokkooset, pujot, heinät ja rentunruusut olin vetäny pois, jäi jälijelle anopinaikaaset varelmat.

On niis ollu muutamia marijojaki. Lajikkehesta ei oo mitää tiatua.

Pöyrän takana oleva seinä kaipaa viälä jotaki hyllyä tai jotaki muuta säilytyssysteemiä. Täs olis ny tarkootus säilyttää kesän aikana erilaaset puutarhatyäkalut. Toivottavasti saisin palautettua ny  kaikki tähä, ettei niitä tartte aina ettiä  ympäri pihaa.

Aurinkoosta viikonloppua!