Kualanpiooni on nimensä mukaasesti lähtöösin Venäjältä, Kuolanniemimaalta. Ei ihime, että son nii kestävä ja helappo. Soliki mun ensimmäänen piooni, enkä muiren perähän eres haikaallukkaa.
| Kuolanpioni -Paeonia anomala kaaripenkis 11.6.2020. |
Sillä näin kerran ihanasti kukkivan kualanpiooniairantehen ja se jätti lähtemättömän muistijälijen. Siitä paikasta päätin, että joskus mullaki o tuallaane piooni. Ei auttanu, vaikka luinki, että sillon aika lyhyt kukinta.
Kaaripenkin valamistuttua päätin, että täs olis ny sille paikka. Ja siinä son ollu. Kukkinu uskollisesti pualivarijos joka vuasi, tuuhettuen vuasi vuarelta. Son nii rotevakasvuune, ettei se välttämätä mitää tukiakaa tartte. Se kukkii samahan aikahan ku taustalla kukkiva kevätatsaleea.
Tykkään viäläki sen kukinnasta. Son just "oikian" färine ja siihen on nii helappo yhyristellä samahan aikahan kukkivia tulppuja. Mutta ny son saanu kilipaalijoota muista, jalostetuummista piooniista.
Kualanpiooni kukkii täälä nelosvyähykkehellä useemmiten kesäkuun kymmenennen päivän tianoolla. Muutamia kertoja, son kukkinu jo toukokuun lopulla. Kukinta kestää viiliänä kesänä viikon, mutta voi mennä ohitte kolomeski päiväs, jo sattuu olla just silloon hellekausi. Lopun kesää son kyllä komia, tuuhia puska, mutta ny soli kasvanu turhan suureksi ja halusin tilan muille piooniille.
Syksyllä päätinki siirtää sen puutarhan reunahan, mariapuskien jatkoksi. Tuashan oli istutettuna preeriamesiangervoja, mutta noli jääny aikaa sitte pujojen, nokkoosten, koiranputkien ja muiren vähemmän jalostettujen kasvien jalakoohin. Muutaman mesiangervon pelastin keväällä hanhikkipenkkihin.
Sain raivattua siihen runsahan pualen metrin levyysen kaistalehen. Parannin maata uurella mullalla ja panin reunoolle mustaa kummisuikalesta, minkä leikkasin vanhasta apevaunun purkumatosta. Nua nurtsilla olevat tuppahat o narsissien sipulia, mikkä nousivat kaivausten yhteyres. Hajotin ne ja ripottelin takaasin pitkin penkkiä.
Kualanpioonin juuripaakku oli ihan valtava ja siitä sai monta jakopalaa. Nyt on tiaros mullaki kualanpiooniairanne, jos paikka ei oo liian kuiva. Kasvuvoimaa kyllä pitääs löytyä ku piänestä kylästä, että eiköhän tua pirä pualensa maharollisia tunkeelijoota vastahan.
Vaikka varret kaatuu ja osaksi leikkasin niitä poikkiki, nii myähemmin oli punaasia, uusia lupaavia silimuja jo näköpiiris. Toivottavasti saan joskus nauttia ihanasti kukkivasta kualanpiooniairantehesta.......
........sillä son kukinnan aikahan kans eherottomasti yks pörriäästen suasikkipuskista. Silloon sen ympärillä kuuluu ihan loppumaton surina. Löytyykö sulta kualanpiooni puutarhasta?
Mukavaa loppuviikkua!