Sinisarjat

 Ny teköö sinisarijat kukintaennätystä.

Sinisarja - Agapanthus

Ihanaa sinistä kukintaa, mistä......

perhosekki tykkää.

Mullon kaks sinistä sinisarijaa, mikkoon ostanu joskus 2014 tai 2015 eli rupiaavat olemahan kahareksan-yhyreksän vuatta vanhoja. Ensimmääne kuva kukkivasta on kesältä 2015, mutten muista kukkiiko jo hankihtavuanna vai vasta seuraavana, mutta joka tapaukses ikääki jo rupiaa olemahan.

Sinisarijahan pitää istuttaa piänehköhön ruukkuhun, koska kukinta on runsaimmillaan ku purkki on juuria täynnä. Useen ensimmäästä kukintaaki saa orottaa usiemman vuaren, eikä nämä munkaa omat oo joka vuasi kukkinehetkaa. Näiski oli vuasi sitte toises yks kukka ja toises ei tainnu olla yhtäkää ja ny näi. Sinisarijahan pitää talavettaa plussan pualella eli ei kestä talavia pihalla, eteläafrikasta ku ovat kotoosin. Talavetin ensimmääset vuaret kellaris ja ny non ollu, lehemien lähärön jäläkihin navettakeittiös n.7astees talavet. Ovat iliman kastelua ja kuivattaavat lähes kaikki leheret. 

Kumotuusta purkiista valuu sarevesi pois.

Aharasta on, juurta pukkaa jo reunan ylitte.  Siirrin nämä muutama vuasi sitte keraamiikkaruukuusta näihi muavisihin altakasteluruukkuuhin, koska toine keramiikkaruukku meni jo ahtauren takia rikki, mutta ny o purkit taas ihan täynnä ja soikeeta, mutta olokohon. Ja taas täynnä vettä, taivasalla ku ovat, eikä kukaa oo porannu purkkiihin reikiä. 

Valakoonenki o, huamattavasti nuarempi, olisko kolomivuatias. Vuasi sitte yks kukka, ny nelijä.

Ihan kivaa hörhylää nämä kukinnot. Oikianpualoosesta purkista laskin 25 kukkavanaa. Vaalianpunaasta lannootevettä o muutaman kerran saanu ja vesikastelua muutaman kerran enemmä, loput kastelut o luanto hoitanu, eli aika heikolla hoirolla o tällääne tulos. Jos on talavetustilaa suasittelen kokeelemahan. Voihan se kukkia pelekkänä yhyren kesän kukkanaki, mutta taitaa niin hyvin harvemmin käyrä. Onko ittellä sinisarijoosta minkälaasia kokemuksia?

Aurinkoosta syyskuuta!

Rännänräpäskää

 Aamulla oli ihan HYYTÄVÄ ilima. Tuuli oli navakkaa ja satoo ensimmästää kertaa rännänräpäskää nii palio, että maahanki jäi jotaki.

Toristusaineistua oli eherottomasti hankittava, ennenku vetenä jatkuva saret sulatti sen pois. 

Pihallon jo aika ankiat näkymät, mutta onneksi eres yks syysmyrkkylilija jaksaa kukkia kolomiopenkis. Oon niitä kyllä istuttanu vuasien saatos useemmanki, mutta tämä ainukaanen näyttää pärijäävän.

Viälolis jotaki mitä orottaa, syyskrookukset o noussu pintahan. Ens viikolle on luvattu pari pakkaasyätä, joten pitää nuata peitellä, että näkis nuput aukinaasinaki.

Mullon viälä joitaki talavetettavia terassilla. Ainaki pelargoonit ja sinisarijat o kiikutettava talaviteloolle ennen pakkaasia. Pelargoonit vinttihin ja sinisarijat navettakeittiöhön. Verililijapuut, syyssyrikät, muratit ja pöttikärhökki o viälä pihalla. Niillei ny nii kiirusta oo. Aikanaan siirrän ne sinisarijojen kans samoohin tiloohin. Joriinit ja daaliat, apilat ja viiniköynnökset o jo kellaris. Nokkooset o vintis, samoon runkoverenpisara, vai olisko kellari sille parempi paikka? Onko teillä viälä jotaki talavetettavia pihalla? 

Hyvää viikonloppua!

Kukka-askareeta ja arvontavoitto

Piäniksi on askarehet menny. Kukkien/taimien  kans oon pääasias ny touhannu. Liäkö jo kuitenki  kevättä rinnas, ku oon innostunu aika aijoon jopa siivuamahan.

Kukkakäsittelyn yhtenä kohteena oli tämä kesääne värinokkoonen tai isokirjopeipiksikö sitä pitääs virallisemmin sanua. Värinokkoonen kuulostaa tutummalta. Soli kesällä hianon ruasteenruskia.

Syksyllä soli palio punaasempi. Olisko ollu muka  ruskaa.  Olin näiren kans ny paremmin asialla ku erellisenä syksynä. Unohrin nimittäin silloon kolome erilaasta värinokkoosta pääoven portahille ja noli sitte yhtenä aamuna iha mustia. Otti päähän nii viätävästi. Yritin pelastaa mitä pelastettavis oli ja toin ne sisälle. Rungot näyttivät olevan vihereetä, mutta kyllä ne sitte pikkuhilijaa kualeentuuvat kaikki. Nämä olivakki keväällisiä uusia hankintoja.

Isoompi, tummanruskia näytti ny viikolla tältä. Isoommat leheret oli varissu, mutta uutta kasvua oli jo   näkyvis.

Pätkääsin oksat poikki ja laitoon latvoosta osan juurtumahan vesiklasihin.  Piänemmästä en katkaassu ku muutaman pisimmän oksan. Ovat ny paremmin tasakokooset.

                              

Jättiverbeenaa enoo tänä keväänä kylyväny, enkä kylyvä. Nostin nimittäin verbeenasaavin syksyllä sisälle, vinttihin silimien alle. Oon jopa muistanu sille lirahuttaa joskus tilikan vettä. Siinä näkyyki jo uutta viherrystä.......

                        

........mikä tuli saksimisen jäläkihin paremmin esille. Mullon toinenki jättiverbeenapurkki. Koukkasin siihen yhyren taimen penkistä ja hyvin seki porskuttaa. Otin siitäki pistokkahia vesiklasihin, joten enköhän ny näillä jättiverbeenoolla pärijää.

                            

Pitkä tiä on viälä tähän. Saavis oli flikan kasvattamia salaviootaki ja musta näyttää ihan siltä, että neki olis kasvus.

                          

Pelargooniootaki oon hualtanu, siivonnu ja latvonu. Osan latvoosta laitoon klasihin ja osan suaraa multahan juurtumahan. On muuten kummaa, ettei raaski laittaa "leikkausjätettä" roskiihin, vaan ne pitää juurruttaa, vaikkei tarttisi yhtäkää purkkia lisää. Nii, vaikka muutaman pötin sainki tyhyjätä. Pianoonen kato oli pelargoonien joukos käyny.

                              

Muutamalle huanekasville oon vaihtanu mullat. Tämä klusia näytti nii harvalta......

                              

......että pätkääsin siitä oksat vesiklasihin. Kannattaasko leikata pualesta välistä poikki, että rupiaas tuuhettumahan kunnolla. Rupiaako ny haaroomahan vaan latvasta?

Sitte tähän ihanahan arvontavoittohon, minkä sain Suvikumpu-plokin Ystävänpäivä villasukka-arvonnasta. Ihanat pitsisukat ja suunki sai makoosaksi! Isoo kiitos Marjalle! 

Mukavia helemikuun viimmeesiä päiviä!

Viherliljapuut eikä verililjapuut

Siis viherliljapuut eikä verililijapuut (niin oon näitä aina tituleerannu) on kivan näköösiä, pikkuusen eksoottisia kasvia. Niitä myyrähän useemmiten kevääsin, kesäkukiksi, mutta niistä saa monivuatisenki ilon. Koska nei kuitenkaa kestä talavia pihalla, ne pitää ottaa sisälle syksyllä. Moon viäny omiani talaven ylitte sekä olkkarin pohojoosklasilla että vintin viileyres, vaihtelevalla menestyksellä. 

Viherliljapuu - Cordyline 14.9.2017.

v.2017 Se mikä näistä tuloo ensimmääsenä monille miälehen, on useemmiten myynnis oleva tummanviininpunalehtine. Tämän istutin vanhahan sinkkisankoohin ja aluskasviksi onnenapila 'Iron Cross'. Hyvin sopiivat yhtehen.  Talavetus sisällä.

v.2018 Tiätenki, ku vastahan tuli, nii kätehen tarttuu toisenki färine kelta/viheriä lehtine viherlilijapuu, miten ollu koskaa ennemmi nähäny.

                           

 Nostin sen purkkiinensa terassin nurkkahan puusaavihin, muiren kasvien sekahan.

                           

Ihan täysin viheriäki tuli vastahan. Se valloottiki punalehtisen paikan, ruskian puusaavin päältä. Viheriän kasvutapa on torella roteva.

                            

Punalehtine viätti kesän ruukus terassipenkis .

                              

v.2019. Viheriälehtinen oli taas puusaavin noukas ja muut rivis terassin reunalla muiren kesäkukkien kans.

v.2020. Olin ihaallu plokiis pinkin färistä viherlilijaa ja ku törmäsin keväällä kohtuuhintaasehen sellaasehen, joukkohonhan se lähti. 

Viherliljapuu 'Pink Passion'

Se viätti kesän terassinreunalla, kuten punalehtine ja kelta/viheriälehtinenki. 

Viheriälehtinen oli terassilla, soffan käsinojan päällä. 

Kelta/viheriälehtisen mukana oli matkustanu salamatkustaja. Juurelta rupes nousemahan jotaki keltakukkaasta apilaa. Liänöö joku rikkaruaho. Mutta kivasti se sopii mun apilakokoelmahan.

Syksyllä ilimojen kylymetes, nostin kaikki viherlilijapuut terassin katon alle suajahan. Non viimmeesiä talavetettavia, mikkä siirrän sisälle. Ne kestäävät muutamien asteeren pakkaasia.

18.12.2020.

Puna- ja viheriälehtiset menos vinttihin talavia viättämähän. Pinkin ja kirijavalehtisen olin tuanu sisälle viikkua ennemmi. Tua alimmaasten lehtien ruskettuminen ja kuivaminen on näille tyypilline ilimiö ja siksi näistä tulooki aikaamyären rungollisia pikkupuita. Totesin, että sisälle siirron olis pitäny teherä pikkuusen ennemmin. Pinkki oli ottanu nokkihinsa ja näytti ihan ruskialta. Leikkasin sen viiren sentin tapille. Muut oli viälä suht hyväs kunnos.......Entäs mikä tilanne on tänään........ei hyvä, muttei toivoton.....toivottavasti.

Viheriälehtinen näyttää parhaimmalta. Son kyllä rajusti laihtunu ja likempi tarkastelu osootti siinä olevan joitaki öttiääsiä. Viän suihkuhun.

Kelta/viheriälehtine näytti kuivavan ja kualevan, mutta niin juurelta lähti uutta kasvua, niinku erelliskeväänäki.

Punalehtinen näyttää niin ikään entiseltä.....täysin, mutta meinaan leikata latvan pois. Näköö rupiaako haaroottumahan vai ei. Suurin syy pahoonvointihin on kait kuivuus. Sumuttaakki olis voinu. Vintin lämpötila on ollu 16-18astetta.

Viimmeesimpänä, muttei suinkaa surkiimpana, on tällä hetkellä pirtiästi vesoova pinkkilehtinen. Sehän näytti syksyllä ihan kuallehelta. Varsiki oli pehemenny lähes juurehen asti. Onneksi jätin sen leikkuun jäläkehen vintin pöyränreunalle orottamahan seuraavaa siirtua. Onko sulla ollu verililijapuita siis viherliljapuita? Ookko talavettanu niitä vai käyttäny kertakäyttökukkiina?

Mukavaa viikonlopun jatkua!

Kasvit tallelle talaven tiältä

Tänään oli oikia "koiranilima". Lunta pyryytti koko päivän, joten meilläki o ny valakooset maisemat. Tosin maanantaiaamunaki oli hitusen valakoosta kuivis paikoos. 

Ensilumi 21.10.2020.

Mittari o näyttäny kuitenki koko aijan plussaa, lumisaret o vaihtunu vesisateeksi, joten, aamulla taitaa olla taas musta maa. Tätähän son näi syksyysin.

Onneksi olin viikonlopulla asialla ja nostin joriinit maasta, samoon glariolukset. Koska joriinien varret oli jo mustunu, leikkasin ne pois, mutta glariolukset kannoon kellarihin lehtinensä. Koputtelin vaan enimmät mullat ja laitoon avonaasehen paperipussihin. 

Täs on kellarihin menos joriinien eres kasvanehet, valakooset matalat daaliat. Kopistelen vaan enimmät mullat ja kiataasen sanomalehtehen. Joriinit saivat saman kohtelun. Näin non säilyny aika hyvin. Tosin, viimme talavena kellari oli liian kostia ja siksi oli talavetettavien kans pikkuusen ongelmia.  

Terassille jäi ja ovat viäläki, pötiis kasvanehet daaliat. Nuaston osa ollu viimmeesehen asti taivasalla, joten jourun ottamahan juurakot pois, etteivät mätäne. Muutama on nii kuiva, että heivaan pöttiinensä kellarihin. Kellarihin o päätyny jo kannat, amaryllikset ja viiniköynnökset. Sinne pääsyä orottaa viälä muutama kärhö. Muratin nostan tuannempana vintille, samoon heinät ja verililijat, mikkä saavat olla viälä terassilla kovempihin pakkaasihin asti. Mitäs mä teen tualle viälä kukkivalle inkalilijalle? Kuinka mä sen talavetan?

Tämä ahkeraliisapötti on kasvanu koko kesän terassilla ja säilyy hyvänä ensimmääsistä halla/pakkaasöistä. Toisin kävi penkis kasvanehien. Tämän nostin vintille, jos säilyys niin kauvan että sais pistokkahia.

Tämänki vein vintille. Mikä rönsyorvokki mahtaa olla. Samoon apilat.

Sain keijunmekon ensimmäästä kertaa kukkivaksi asti ja nostinki sen vinttihin. Tuskin talavehtii, mutta....

.....jos sais sen pirettyä hengis niin kauvan, että sais siämeniä. Huhuu, Maatuska tai joku muu!!! Miltä näyttää siämenkota? Onko koska valamista?

Vintille lähtivät nokkoosekki. Tua kirkkahan punaane oli kesällä ruskian/tiilenpunaane. Toivottavasti talavehtiivat.

Tämän poutapilivenki nostin sisälle. Se jäi keittiöhön, mutta tuskin pysyy kauvaa hengis. Vaikka oon sitä suihkutellu nii näyttää jo aika harvalta. Aika monta talavetettavaa on vuasien varrella kertyny.  Nii ja mun vuasia sitte saamani äitienpäivähortessa meinas unohtua.  Pelargoonithan oon kiikuttanu sisälle  jo ennemmi. Son luajan lykky ku on suht hyvät talavetustilat, kellari ja vintti. Mähän himiöötten ny  tuata navettakeittiötä, mutta son viälä navettakamaa täynnä. Jos sitte ens talaveksi.....

Pitäkää ittennä lämpöösinä!

Jättiverbeenan herätystä + arvontamuistutus

Ny näyttää siltä, että mun uhkarohkia päätös kannatti.

Eli päätin olla kylyvämätä jättiverbeenaa, koska otin syksyllä juurakoota kellarihin.

Nämä kaks laitoon syksyllä suaraa nuahi muavisankoohi. Nokahutin pari kertaa talaven aikana  vettä ja nostin ne vinttihi kasvilampun alle 16.2. Toine oli jopa kasvattanu pari hentoosta, valakoosta uutta versua.

Samaases yksilös oli selevästi kasvu jo muutenki käynnistyny. Piäntä viheriää alakua oli vaikka kuinka palio. Toises ei näkyny yhtää uutta kasvua, muttaku leikkasin muutamaa versua lyhemmäksi, oli ne miälestäni elos.

Ny ne näyttäävät tältä. Molemmis o viheriää, uutta, voimakasta kasvua. Toinenki rupes näyttämähän elonmerkkiä viikon valohoiron jäläkihi. Oon kastellu tosi varovaasesti, enkä oo peittäny niitä muavilla, ettei taas käysi köpelösti. (Vuasi sitte, yks satsi homehtuu muavin alle.) Nuas rupiaa kohta olemahan pistokasvärkkiä. Ens viikolla jo vois kattua sillä silimällä.

Ny sitte nostin seuraavat kaks. Juurakot oli selevästi kuivempia, toivottavasti ei liian kuivia. Nämolin vaa nostanu laatikkohon ja purkitin vasta ny. Täs, salamalla otetus kuvas näyttäävät palio vihereemmiltä ku mitä paliahalla silimällä päivänvalos kattottuna. Nua viikon päästä sen sitte näköö, pihisöökö nuas henki vai ei. Kellarihinki jäi viälä muutama juurakko.

 Ny ainaki tuntuu, että puutarhas huajuu jättiverbeenaa tänäki kesänä.

Ookko jo osallistunu siämenarvontahan. Pääset siihen TÄSTÄ.

Mukavaa viikon jatkua!