24. joulukuuta

t: Eija 

23. joulukuuta

22. joulukuuta

Vaikka meillä ei ole lähipiirissä tapana vaihdella joululahjoja aikuisten kesken, niin joskus me naiset tulemme yllätetyksi periaatteella "Jokainen on lahjan arvoinen." 

Tämä ihana lahja yllätti viime jouluna. Se on pienehkö, mutta lämpimin ajatuksin virkattu ja taiteltu lahjaksi ja lopuksi sinetöity pitsinauhalla sekä sydänkoristeella. 

Paksusta villalangasta kuusikulmainen pannunalunen. Kuluneen vuoden aikana se on ollut suosikkini. Myös tyrnimarjakiisselin alla.

Hyvää joulua lähisukuni taitaville naisille! Ja hyvää joulua sinullekin! 

21. joulukuuta

Uusi visuaalinen päiväkirja käyttöön. 

Käsin sidottu muistikirja by Taidehuoltamo LennArt.

20. joulukuuta

Raparperi, lupiini, sipuli, mesiangervo, kielo ym värittävät seuraavaa virkattua peittoa. 

Tarvitsen tekemistä seuraavien päivien joutohetkiin. 

19. joulukuuta

Vanhassa pienessä puukiulussa on nyt tyyliä. 

Saanut maalia ja leikekuvia tummuneelle pinnalleen. 

Ja mustan reunaviivan.

Kiulu siirtyi uudeksi kynäpurkiksi toimistoon, jossa levittelen papereitani tämän kukkaverhon edessä. 

Verho on ajalta Naapurilähiö ja tummanruskeat samettisohvat.

18. joulukuuta

Lopetan nyt tämäntyyppiset jutut. Tuntuu, että kaulaan kieputettavaa on tarpeeksi. Ainakin toistaiseksi.

17. joulukuuta

Välillä joutuu muistuttamaan itseään, että kaappiin on hautautunut vaatteita, joille pitäisi tehdä jotain. Vaikka kipata tekstiilikierrätykseen…. mutta niiden joukossa on myös sellaisia, joille voisi antaa jatkoaikaa pienin muutoksin. Tai isoin muutoksin. Tämä jakkupuku oli sellainen. 

Olen vuosikymmenien ajan pitänyt yksinkertaista ompelupäiväkirjaa. Ihan uteliaisuuttani otin nuo muistiinpanot esiin ja tarkistin milloin oli ommellut noin ikävystyttävän näköisen asun. Löysin merkinnän lokakuulta 2000. 

Ompelin sen silloin hyvälaatuisesta villakankaasta. Tummanvihreästä, joka taittuu harmaaseen. Hihat ja yläkaulus ovat  mustaa hirvennahkaa. Käytin näitä yhdessä ja erikseen monta vuotta. Nyt en yksinkertaisesti voinut sallia tämän asun jo olevan elinkaarensa lopussa.

Niinpä nyt oli aika tehdä jotain ja ryhdyin ratkomaan… nahkahihat pois… ja viimeistelemään kädentiet… että jakusta tuli liivi… sekä saksimaan hameen helman poikki… ja aplikoimaan sen etukappaleeseen uniikin nahkakuvion. 

Ja tyytyväisenä esittelen nyt lopputuloksen:

Tämä lienee nyt sitä hienosti sanottua ReDesigneä, joka tuo vanhan vaatteen takaisin framille!

16. joulukuuta

Jäkäläkuusi kuuluu ulos, mutta tämä pumpulikuusi on somisteena sisällä. 

Latvatähdeksi kiinnitin tuohisuikaleista niputetun huosiaimen.

15. joulukuuta

Viipyilin eilen kuvien kautta uudelleen Viron Ulkomuseon Joulukylässä ja muistelin tuon mieliinpainuvan tapahtuman tunnelmia tasan vuosi sitten. Se kuului matkaohjelmaan, jonka järjestin silloisen työni puitteissa sonkajärveläisille kylätoimijoille.  Joulukylä näyttää olevan parhaillaan avoinna taas. 

Vuosi sitten 15.12. Virossa pakkanen paukkui. Ulkomuseoalueella reippailimme hirveässä viimassa hämärästä riihituvasta ja talosta toiseen. Alue on laaja ja rakennuksia kymmeniä.

Pääsimme seuraamaan virolaisten esivanhempien joulunviettotapoja ja kokemaan entisajan joulukotien tunnelmaa ja Viron menneisyyttä.  Myös kaupantekoa ja koulunkäyntiä.

Tuvat ja talot olivat tapahtuman ajaksi saaneet asukkaat, jotka näyttelivät aikakautensa joulua. Tietenkin pukeutuneena myös aikakauden vaatteisiin. 

Viivähdimme myös vanhanaikaisessa kouluopetuksessa, jossa arvonsa tunteneet kaksi opettajatarta opettivat oppilailleen (yleisölle) kaunokirjoitusta. Mustepulloon kasteltavia mustekyniä, ruskeaa kaunokirjoituspaperia ja ankaraa opetusta.

Tunnelmalliset tuvat ja pirtit vetivät puoleensa. Tulisijojen äärellä pääsimme lämmittelemään. 

Tämä hauska laudan kappaleista nikkaroitu kuusi seisoi kalastajan hämärässä pirtissä. 

Hyvää 3. Adventtisunnuntaita! 

Jos vaikka ompelisi tänään.

14. joulukuuta

Jäkälästä pöytäkuusi uusin. 

Jäkälän on voi tai.

Ruusunmarjoja. Sinkkiruukku. Ohutta.

Suunnittele ruukun. 

Kolmio kiinni. Lenkkejä. 

Ruukkuun kiveä. 

Kiinnitä.

Saako tuosta "runosta" mitään tolkkua?  

Se on ohje jäkäläkuusen valmistamiseen, mutta näin la-aamuna viitsin naputella siitä vain joka 5. sanan. Ohje on kirjassa Uusitalo & Tuomi: Risu, paju, betoni ja rautalanka (2011).

Kuvassa näkyvä jäkäläkuusi on jo vanha tuttu ja asunut muutamat talvet takapihan varjossa istutuspöydän alla, mutta nyt se halusi jättää erakkoelämänsä ja siirtyä oikeisiin hommiin. Palkitsin sen tästä uutteruudesta jouluvalosarjalla.

13. joulukuuta

Kookkaat valkoiset paperikassit alkoivat minun silmissäni häiriköidä. Vai pitäisikö myöntää, että minä aloin häiriköidä niille. 

Ensin vetelin niihin kynttilänpätkällä kiemuroita. Sitten sudin vesiväriä päälle.

Seuraavaksi repiä irroittelin kuvia jouluaiheisista serveteistä. Lopuksi huiskia töpsöttelin kuvat kiinni pintaan. 

Kyllä nämä paperikassit päihittävät markettien joulumuovikassit mennen tullen! 

Siististi pidettyinä ja hyvästi taiteltuina säilyvät myös seuraavaan jouluun.

12. joulukuuta

Olisin voinut virkata tontun kasvot. 

Olisin voinut virkata enkelin kasvot. 

Mutta minä annoin itselleni luvan hullutella… enkä nyt tiedä mikä siitä tulee.

Ehkä se jää vain mallikappaleeksi vapaavirkkaustekniikasta.

11. joulukuuta

Nuorisolta pieneksi jääneet mustat maiharit saivat minun ajatukseni lentämään uusille urille. Ajattelin, että kyllä tässä maailmassa on niin paljon nahkaisia maihinnoususaappaita, että rohkenen jättää nämä yhdet viemättä kirpparille ja uhrata ne vähän kummalliseen tarkoitukseen; joulusomisteeksi.

Ensin valkoista spraymaalia epämääräinen tujaus (kuten hienohelmatontun kengissä). Sitten servettitilkkuja (Alliinasta) ja vedellä laimennettua yleisliimaa. Lopuksi räsykudetta nauhoiksi. 

Katajanoksat juovat vettä janoonsa varren sisässä olevista lasipurkeista. Joukossa myös valkoisia koivunoksia.

Näitä ei sitten käytetä jalassa. Ei ainakaan minun. Eikä kenenkään muunkaan. Riemukasta tällainen tekeminen on, kun antaa itselleen luvan tarvittaessa epäonnistua, mutta pöh... enhän minä tuntenut sellaista tunnetta ollenkaan.

Joulumaiharit päätyivät äskettäin Alliinan tuulikaappiin sisäänheittämään asiakkaita joulupuodin puolelle. 

10. joulukuuta

Käänsin selkäni ostokirjekuorille jälleen kerran, ja hurahdin tekemään kirjekuoret joulupostille itse. "Neulo ensin oikeanpuoleinen osa jättämällä puikoille lepäämään keskimmäiset 16 s sekä…" neuvoo yksi kirjekuorista. Paperi on 90-luvun Taito-lehden ohjesivuja.

Itse tehdystä kirjekuoresta säteilee lämpöä, vaikkei sen ohjeella villapaitaa neuloisikaan.

9. joulukuuta

Kolme tilkkukranssia etusisäänkäynnillä sanoo nyt, että tervetuloa meille! Nämä eivät ole olleet minulla TOP 10:n joulukoristeen joukossa vuosikausiin, mutta silti ne ovat säilyneet. Niitä askartelivat 1990-luvulla niin äidit kuin tyttäretkin, mutta ohje on nyt kierrätetty tähän päivään. Sen vuoksi innostuin ottamaan nämä vanhat joulukranssit esille kaappien kätköistä ja lisäämään niihin nauhoja. Tuuppasin niistä kaksi etuoveen ja kolmannen etuverannan havuköynnöksen alle. 

Helppo ohje löytyy mm. täältä. Myös Suuri Käsityö-lehdessä 11-12/2013.

8. joulukuuta

Ho-hoijaa, olen lösähtänyt laiskasti nojatuoliin, ottanut vanhanaikaisen miniläppärini syliini ja huvittanut itseäni lukemalla, mitä mahdoin kirjoittaa Savon Sanomien Joulutekijänä pari kolme joulua sitten.

Jos haluat esim. lukea yllä olevaan kuvaan liittyvän Jouluntekijä-postauksen "ei maalia, ei pensseliä" , niin klikkaapa tästä, ole hyvä.

5. joulukuuta

Etsin muutaman vuoden takaisten kuvien joukosta nämä kuvat. Erilaiset joulukortti-ideat pyörivät edelleen päässäni, vaikka kaikki tarvittavat olen ilmeisesti jo tehnyt. 

Tuolloin jossakin tilapäisessä mielenhäiriössä leikkelin kontaktimuovista tonttulakkeja kisuille ja koirille. Yksi tavallinen ankkakorttikin joukossa oli.  

Voisin saksia tällaisia joulukortteja toistekin.

4. joulukuuta

3. joulukuuta: tilkkukannet

Joskus aiemmin tehty tilkkukokeilu veti puoleensa, kun aloin ajatella kangaspäällisten ompelua ensi vuoden vuosikalenteriin. 

En muista minkä nimistä tuossa kokeilussa käytetty tilkkutyötekniikka on, muttei se ole niin tärkeää. Ehkä tekniikka pulpahtaa muistini sopukoista myöhemmin kesken jonkin kevyen palaverin, jossa rönötän autistisesti tutkimassa vuosikalenterini kansia. "????TEKNIIKKA!" huudahdan yht´äkkiä ja havahdun kesken erittäin tärkeän asiakäsittelyn ja saan aikaan kuivan huvittuneita naurahduksia ympärilläni.

Pätkä vanhaa, käsinvirkattua pitsinauhaa tuo trendikkyyttä tilkkupintaan, sillä tilkkutöitä ei tee enää kuin harvat ja valitut, ja pitsejä tungetaan nyt joka askarteluun. Loppuhuipennus eli reunanauhan pistely on vielä kesken.

Niinpä näin vapaapäivänä tepastelenkin tästä avaamaan television ja jatkamaan sohvan nurkkassa nököttelyä. Ompelen reunanauhan viimeiset pistot kiinni ja samalla päivittelen mitä kauheuksia maailmalla on nyt taas tapahtunut.