Ihastuin Pasiin

Ihastuin Marimekon Pasi-laukkuun, mutta hoitovapaalla ei rahkeet riittäneet sellaisen ostamiseen. Olen aiemminkin päätynyt samaa ratkaisuun. Taisin vielä nähdä jossain ompeluryhmässä tai Instassa jonkun tekemänä tällaisen ja halusin tehdä oman versioni. 

I fell in love with Marimekko-bag Pasi. But I was on mothernity leave so

 didn´t have the money to buy one so I ended-up making my own. 

Kaava; oma sovellus.

Kangas; Jättirätti.

Olkahihna; Sinelli.

Laukku on juuri sen kokoinen, että sinne mahtuu lompakko, puhelin, avaimet ja huulirasva tms. 

Eipä sitä paljoa muuta mukaansa tarvitsekaan. 

The bag is just the right size for my wallet, phone, keys and a lippalm. 

You really don´t need anything else - do you?

Vuoritin laukun raidallisella puuvillalla ja ompelin vetoketjullisen taskun, 

jotta saisi pienenkin laukun sisällön järjestettyä paremmin. 

Olimme syksyllä Helsingissä ja pääsimme erään taitavan askartelijaystäväni kanssa Sinellin liikkeeseen. Siellä silmiini osui nahkaiseen nauhaan, joka on juuri täydellistä laukkujen olkahihnaksi. Päädyin kiinnittämään nauhan käsin ommellen niin, että tein ensin reijät nahkaan ja ompelin sen jälkeen sen vahvalla langalla laukkuun kiinni. On kestänyt hyvin, vaikka etukäteen vähän mietinkin miten tuo viritykseni kestää. 

I lined the bag with a stripey black and white cotton. 

Inside the bag I made a little pocet with a zipper.

The strap was from a craft store in Helsinki. It´s perfect for bags straps. I wasn´t quite sure how it would last and work as a strap in a bag but it has been just perfect and has held the weight of the bag just fine.  

Jälleen kerran taputin itseäni olalle, siitä, että joskus muinoin tuli hankittua Prymin nepparipihdit. Ei tarvitse kiroilla ja tapella nepparien kanssa. Tuon uloimman nepparin takaosan kikkailin tuonne kankaan ja vuorin sisälle, jottei sitä näkyisi ulospäin lainkaan. 

Once again I was pleased with myself for making ages ago the decision to buy Prym snap pliers. They are easy to use and you don´t have to fight with hammers etc.

Suomu

Olen hurahtanut Instagramiin totaalisesti. Kuvia rakastavalle ihmiselle se on taivas. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niinhän sitä sanotaan. Välillä kun tarvitsee oman hetken, kurkaan Instaan ja uppoudun. Joskus kuvaa ehtii vilaisemaan, joskus syventyä paremmin. Parhaisiin kuviin palaa takaisin ihastelemaan niitä uudelleen ja uudelleen. 

Olen löytänyt Instasta monta blogistia ja blogien lukeminen ja kommentointi on jäänyt vähemmälle. Mutta usein saattaa käydä niin, että törmään instassa kuvaan ja päädyn blogiin lukemaan tarinan kuvan taustalta. 

Kun näin Lämmin ilo-blogin Suomu-laukun se oli menoa. Palasin kuvaan uudelleen ja uudelleen. Kaivoin kaapeista lankoja ja päädyin -yllättäen- musta-valko-keltaiseen väriyhdistelmään. 

I´m totally hooked on Instagram. I love pictures and love to browse through the pictures when ever I have the tiniest moment for myself. The best pictures keep inviting you back over and over again. 

The fun thing is I´ve found the same people whose blogs I´ve been reading from instagram. Lämmin Ilo is one of them. 

I fell in love with this bag. Had to start crocheting the bag straight away with the yarn I had at home. 

Surprisingly I decided to use black, white and yellow. 

Ohje: Lämmin ilo-blogin Suomu-laukku

Langat; Mitä kaapista löytyi sekä Almina-puuvillalanka Paaposta. 

Hihna; vanha nahkavyö.

Alussa käyttämäni valkoinen puuvillalanka oli paksumpaa, kuin uudempi ja tämä näkyy valmiissa laukussa. Laukussa oli sen verran hommaa, etten anna asian häiritä, vaan pistän sen uniikkiuden piikkiin. ;) 

The white yarn I used first was thicker than the newer one and it shows. But the bag took quite a bit of work so I won´t let it bother me. It makes the bag unique - right? 

Kirppikseltä sattui löytymään (muutaman viikon kiertelyn jälkeen) sopiva vanha nahkavyö, joka on juuri sopiva laukun hihnaksi.  

Vuoritin laukun ompelemalla laukkuun puuvillaisen pussukan, jonka ompelin koneella kiinni päälliseen. Vuorissa on kaksikin taskua, toinen tavallinen avoin tasku ja toinen pirtsakalla keltaisella vetoketjulla. 

I managed to find a perfect black leather belt for the strap. 

I made a lining from a cotton fabric. I made two pockets; an open one and one with a yellow zipper. 

Käytin ensimmäistä kertaa tuollaista magneettilukkoa. Se oli huomattavasti helpompi kiinnittää kuin luulin. Niitä taitaa tulla jatkossakin ompelemiini laukkuihin. Näppärä ja kätevä. 

I used a magnetic snap for the first time. It was a lot easier to install than I had imagined. 

Pikku Reppu

Neitokainen halusi myös repun. Kankaan valinta ei ollutkaan ihan helppo juttu. Olin ajatellut tehdä neidille repun oman reppuni ylijäämäkankaista. Mutta ei. Neidillä oli toisenlaiset suunnitelmat. Ja eikuin etsimään... 

Löysimme mielestäni ihania kankaita 5-vuotiaan reppuun, mutta mikään ei kelvannut. Lopulta neiti hihkaisi paikallisessa kangaskaupassa, että "tää on äiti mun reppukangas!". 

Neiti seisoi kaitaliinakankaan edessä. Ihmettelin kangasta hetken ja päädyin siihen, että sen leveys riittäisi. Lisäksi kangas oli mukavan jämäkkää. 

Little Miss wanted a backpack of her own. Choosing the fabric wasn´t that easy. I had planned to make her bag from the leftover fabric from my backpack. But no way! Little Miss had other plans. After a long (very long) search she found a fabric she accepted. 

Kangas: Jättirätti

Tarvikkeet: Jättirätti, Eurokangas. 

Ohje: muokattu tästä. 

The pattern modified from this.

Kuten omassa repussani, tähänkin tein kiinteät heijastimet molemmille puolille. 

As in my backpack I sewed some reflective material on the sides.  

Koska meidän perheen tytöt ovat sekaisin keltaisesta väristä, tuli sitä neitokaisenkin reppuun. :) 

Äiti olisi valinnut nauhoiksi jonkun muun kuin valkoisen, mutta neitokainen halusi! valkoiset. Keltainen perhosmerkki löytyi keväällä Berliinistä, kun olimme siellä neitokaisen kanssa sisareni luona. Olimme aivan mahtavilla markkinoilla, josta löytyi yhtä sun toista käsityötarviketta. 

And cause we´re both crazy about yellow Little Miss´s bag got some yellow as well. The butterfly badge was found in Berlin in the spring.

Tämänkin repun sisäsaumat kanttasin vinonauhalla siistimmän lopputuloksen saavuttamiseksi.

As in my bag I sewed some biastape to the inside seams to make them neater. 

 Tytöt reppuinensa. 

Back to school

Joskus jotain asiaa suunnittelee todella pitkään. Tämä reppu on ollut sellainen. Se on ollut "To do-listalla" jo piiitkään. 

Onneksi on sisko, joka löysi ihanan kankaan ja halusi tehdä siitä itselleen repun. Koska olemme jo aiemmin huomanneet kuinka mukavaa yhdessä ompeleminen on, päätimme tehdä itsellemme reput yhdessä ommellen. Varsinkin niiden kinkkisten kohtien pähkäily on mahtavaa, kun on kaveri, jonka kanssa niitä pähkäillä. 

Ja nyt nämä valmistuivat juuri sopivasti koulun alkua varten. 

Sometimes you have a project that you plan and plan but just don´t seem to get doing it. This backpack was one of those. But luckily I have a sister who found a beautiful floralfabric and she wanted to make a backpack for herself. 

 Kankaat: Eurokangas.

Tarvikkeet: JättiRätti

Ohje: Täältä.

Sisareni kangasvalinta on hänelle aivan nappi. Kukallinen kangas sopii hänelle niin hyvin ja lopputulos on aivan mahtava. Oman reppuni kangas on pimennysverho-kangasta, jonka sisäpuoli oli muovitettu, joten se oli sopivan jämäkkää reppuun. Hauskaa on, miten repuista tuli ihan meidän näköisemme; minun reppuni on ihan minun näköiseni ja sisareni reppu on ihan hänen tyylisensä. :) 

My sisters fabric choice is perfect for her and this project. Her flowery backpack is just her style and my grey&yellow is just so me. 

Joskus käy niin, että lopputulos on juuri sitä mitä oli ajatellut. Nyt kävi niin. 

Sometimes you get the end result that you had planned. This was one of those times. 

Sisareni keksi, että reupun sisälle voi laittaa tuen (samanlainen on kuulemma Fjällrävenin Kånken-repuissa), jota voi myös käyttää istuinalustana. Innostuin noista keltaisista yksityiskohdista niin, että päätin kantata kaikki sisäsaumat keltaisella vinonauhalla. Lisäksi vihaan penkoa avaimia repun pohjalta, joten ompelin avainlenksun repun sisälle. 

My sister came up with the idea of putting a kind of support inside the backpack (the same kind is found in Kånken-backpacks). I hate searching my keys from a bag so I made a keyholder inside the backpack. 

Nahkalaukku

Itsetehty nahkainen laukku. Aikamoinen haave.

I´ve always wanted to make my own leather bag. Quite a challenge. 

Mutta onneksi internetin ihmeellisessä maailmassa löytyy apu asiaan kuin asiaan. Brittiläisestä fabricgodmotherista löytyi tämä ihana setti. Valmiiksi leikatut ja reijitetyt palat, jotka ommeltiin käsin yhteen vahalangalla. Helppoa!

But thank heavens the wonders of the internet! I found a a real leather bag kit. 

It had all the things you need to make your own leather bag; the ready cut leather pieces for the bag with punched holes to sew and even the needle and thread. So easy! 

Jokin kiinnityssysteemi olisi hyvä (koska minulla on pahana tapana tunkea laukkuni liian täyteen...), mutta en halua rikkoa tuota kansiläpän pintaa vaan pitää sen ehjänä. 

It would be handy to have some kind of closing system for the cover´flap´ - mainly cause I tend to overpack my bags - but I didn´t want to cut the ´flap´ in any way.  

Väri on upea suklaan ruskea. Tämä oli oikein ihana tutustuminen nahan maailmaan. Jotain pieniä nahkajuttuja olenkin tehnyt jo aiemmin, mutta tämä antoi buustin kokeilla erilaisia juttuja vielä lisää. 

Mun ´Marimekko´

Kun näin Piipadoo-blogissa Piian version Marimekon laukusta, olin myyty! Se oli ihana ja täydellinen ja halusin tehdä samanlaisen. Eli kopioin kopiolaukun. :) 

When I saw Piia´s bag in the Piipadoo-blog, I fell in love! I had to make one like it too. So I ended up making my version of her version of a Marimekko-bag. 

 

Appiukkoni jäämistöstä löytyi täydellinen nahkainen vanha vyö, jonka laitoin laukun olkahihnaksi.

I asked my mother-in-law if there would happen to be an old belt in my father-in-laws old clothes and we found a perfect one. It got a new life as a strap in my bag. 

Kaava: oma.

Kankaat: JättiRätti ja Eurokangas. 

Laukun sisäosa on [tietysti] pilkullista puuvillaa. Ompelin sisäpuolelle kaksi taskua, joista toinen on vetoketjulla. Ja jotta laukkua ei vain missään olosuhteissa sekotettaisi alkuperäiseen laitoin oman merkin sisäpuolelle. Nepparit kävin laittamassa paikallisessa ompelukoneliikkeessä. Sain vinkin opintojeni opettajalta, että he laittavat neppareita ja halusin niistä kestävät, joten annoin ´ammattilaisen´ laittaa ne. 

Minä rakastan tuota tuolia, joka ROKLin aulassa nököttää. IHANA!

Opin uuden asian tehdessäni tätä laukkua. Opettaja vinkkasi minulle Punomosta löytyvistä taskujen ompeluohjeista. Yhden taskun jouduin tekemään uudelleen, kun silitysraudan pohjaan jäänyt tukikankaan liima jäi yhden taskun kulmaan isoksi valkoiseksi laikuksi.

I learned a new style to make a pocket. I had a little misfortune while ironing the pockets. There was some glue from a buckram on the bottom of the iron which of course ended up on the pocket. So I had to make a new one.

Ja muutama ´sovituskuva´, jotta näkee tuota laukun kokoa. Sinne mahtuu paljon!

Kevättä

Keväällä on aina kauhea härdelli. Kotona ja töissä. Mutta vihdoin se koitti; kesäloma. ♥

Jotain olen sentään käsitöiden sarallakin tehnyt toukokuun aikana.

Neitokainen näki autokankaan kangaskaapissa ja ilmoitti, että haluaa siitä mekon. Ja äitihän ompeli. Ja legginsit kaveriksi.

Ekassa kuvassa on vanhat leggarit kun jostain syystä olin tehnyt leggareista niin suuret, että ne melkein putosivat hoikkiksen päältä ja lahkeetkin olivat liian leveät. Kuten alemmista kuvista näkee.

Meillä ei nykyään voi ottaa kuvia, niin ettei homma menisi ihan pelleilyksi. 

Keskustelu menee yleensä näin:

Minä: ´Otetaan kuva`. 

Neitokainen: ´Joo, pelleilykuvia!´

Minä: ´Ei kun ihan tavallisia nättejä kuvia.´

Neitokainen: ´Eiiii! Pelleilykuviaaaa!`

Ja päädymme ottamaan pelleilykuvia, koska muuten en saa kuvia ottaa.

Dagistätejä halusin taas kiittää ja muistaa jollain itsetehdyllä. Tällä kertaa inspiraation tarjosi Finlaysonin kevään trendien esittelyillasta saatu salkku, joka sisälsi kivan kesäkassin kaavan. Neitokainen sai valita itse kankaat jokaiselle tädille. Ja koska kesäkassit ovat käännettäviä, neiti sai valita kaksi kangasta jokaiselle. Omasta mielestäni neiti osasi valita todella kivat kankaat. ♥

Little miss set her eyes on this caravan fabric in the cupboard and wanted a dress. Mommy took out her scissors, pattern and fabric and go to work. She loved the dress. I made a pair of leggins to match but the new pattern needs loads of fixing. Thery´re far too big - all over. 

Little miss is home with me june and july for the summer holidays and I wanted to make something to say thanks for the ladies at the kintergarten. Miss S loves to go to kintergarten, likes the employees and has loads of friends there. After playing around with loads of different possibilities I ended up making reversible summer totes. S picked the fabrics and mommy sewed.

Kaava: mekko - oma. Kassi - Finlayson.
Kankaat: Ikasyr, Eurokangas.