The Lake - Banana Yoshimoto

Mizuumi
Melville House Publishing
2005
ISBN 978-1-61219-089-1
188 s.
☆☆☆☆
Oma

Banana Yoshimoto oli eräs nuoruusvuosieni suurista kirjallisista ihastuksista, jota en koskaan päässyt toteuttamaan. Missasin tosin Bananan huippusuosiovuodet, mutta kun Lontoossa sitten löysin rivin Yoshimoton kirjoja, ostin ne kaikki ja luin kuin henkeni olisi siitä riippunut. Siispä kun huomasin tämän teoksen Book Depositoryssä, minun oli saatava se. Oi sitä iloa, kun ulko-oven ja välioven välissä odotti pahvinen paketti.

Chihiro muuttaa Tokioon opiskelemaan päästäkseen karkuun pikkuruisen kotikaupunkinsa ennakkoasenteita ja juoruja, Chihiro kun on avioton lapsi, jonka äiti on klubin omistaja ja isä bisnesmies. Tokiossa Chihiro tapaa Nobu Nakajiman, joka ensin on vain ikkunatuttavuus. He tervehtivät toisiaan aina nähdessään toisensa ikkunassa. Sitten heidän ystävyytensä muuttuu pikkuhiljaa syvemmäksi, ja pian Chihirolle selviää, että Nakajimalla on jokin todella synkkä salaisuus ja suuren suuri henkinen taakka.

The Lake on yksi parhaista japanilaisista romaaneista joita olen lukenut, ellei paras. Vaikka japanilaiselle romaanille ominaiseen tapaan The Lake on runollinen ja kaunopuheinen, eteerinen ja vähän surrealistinenkin, siinä on sentään selkeä loppu ja loppuratkaisu, asiat eivät jää vain roikkumaan ilmaan. Nakajima on outo, kummallisen näköinen heppu, Chihiro puolestaan täysin normaali, ehkäpä perhetaustaansa lukuunottamatta. Heidän rakkaustarinansa on epätodennäköinen ja kumma, mutta silti hellyyttävä ja erilainen. Esimerkiksi seksillä kirjassa ei retostella lainkaan, mikä lienee melko poikkeuksellista nykyaikana. Pidin siitä, kuinka Nakajima on kirjoitettu ottaen menneisyyden traumat huomioon. Hän on sielukas ja haavoittuvainen henkilö, jonka menneisyys kiinnostaa lukijaa vähintään yhtä paljon kuin Chihiroa. Mukana kirjassa ovat myös Mino ja Chii, sisaruspari, jotka asuvat kauniin, suuren järven rannalla mökkipahasessa. Chiillä on selvännäkijän lahja, ja Mino on muuten vain todella hyvä valmistamaan teetä.

The Lake on kerronnallisesti rauhallinen kirja, jossa on helppo pysyä mukana. Maisemankuvaus on japanilaiseen tyyliin suorastaan maalauksellista. Kun Nakajiman salaisuus sitten lopulta keriytyy auki, se on koskettavaa luettavaa. Tämä on parhainta Yoshimotoa tähän mennessä, ehdottomasti.

Goodbye Tsugumi - Banana Yoshimoto

Of all the books written by Yoshimoto, I somehow found Goodbye Tsugumi to be the hardest to read. It tells the story of two cousins, Maria and Tsugumi, coming of age in the Japanese countryside. Tsugumi is selfish and egocentric, someone who the reader will indubitably find annoying at more than one point. You can easily imagine someone kind of like her, and then again it’s not. She has inner strength many healthy people lack, and she comes up with wicked, twisted pranks to pull on the people living with her.

Goodbye Tsugumi is written from the point of view of Maria, Tsugumi’s cousin, and it covers the events of their last summer together before Maria moves to Tokyo to go to university there. Thanks to Tsugumi’s imaginative mind the summer is full of happenings and Banana Yoshimoto’s colorful language really paints the seaside very well. You can almost taste the salt at points, and anyone who has ever seen ocean during the night will know what it’s like.

I keep going back to Yoshimoto’s books. They have usually something supernatural right underneath the surface, sometimes more so than other times. Goodbye Tsugumi is actually one of the more realistic books. It is funny in a grim way, especially if you have the kind of sense of humour that is able to deal with black humour. I wouldn’t recommend Goodbye Tsugumi to just anyone, though. It is sometimes difficult and heavy to read, and I had to struggle to finish it. Maria gets a lot of flashbacks and sometimes Tsugumi’s complaining and rudeness just gets plain tiring. Goodbye Tsugumi shouldn’t be taken too lightly. It handles huge topics like life and death, love and loss in an almost poetic way.

It was worth finishing.

☆☆☆