Rastas - Reija Kaskiaho

Kansi: J. S. Karjalainen

WSOY
2005
ISBN 978-951-0-30626-6
192 s.
☆☆☆☆
Kirjasto

Rastas on odottanut lukuvuoroa oikeasti siitä saakka, kun rupesin ensimmäisen kerran keräämään kirjoja opinnäytetyötäni varten, vuonna 2013. Kirjan kansi on (vaikkakin keltainen) monella tapaa todella kutsuva ja leikkisä, nimi on sekin hauska, joskaan ei ihan suorilta käsin avaudu. Nyt kokoamme ensi vuoden uusia lukudiplomilistoja, ja mietimme mahdollisia uusia kirjoja vaihdettaviksi edellisten tilalle. Nykyiseltä listalta löytyy esimerkiksi Sininen huone, Mila Teräksen teiniraskaudesta kertova teos. Teräksen teosta merkkaa kuitenkin tietty toivottomuus ja surumielisyys, kun taas tässä Kaskiahon kirjassa on - tai ainakin kuvittelin olevan - huomattavasti positiivisempi yleisvire.

Kirjan päähenkilö Lotta on viisitoistavuotias ja yläkoulun viimeisellä luokalla. Hän on korviaan myöten ihastunut Jakeen, kymppiluokkalaiseen rastatukkaan, jolla on ihana kuoppa leuassa ja lempeät silmät. Tarina etenee aika perinteiseen malliin, mutta pidin siitä, etteivät Lotta ja Jake sitten kuitenkaan ihan heti neljänsillä treffeillä hyppää sänkyyn, vaikka Lotta vähän sellaisesta haaveileekin. Se tapahtuu vasta vähän myöhemmin, luonnollisemmin. Lotta ei osaa aavistaakaan, että kumien käyttämisestä huolimatta saattaa sattua vahinko, eikä osaa todellakaan valmistautua kaikkeen siihen, mitä raskaus sitten tuo tullessaan.

Kaskiaho on kirjoittanut todella upean, lämminhenkisen ja ennen kaikkea ratkiriemukkaan teoksen nuoren tytön suuresta elämänmullistuksesta. Lotan vanhemmat ovat upeita tyyppejä eikä Jakekaan ole laisinkaan hullumpi, joskin aika tyypillinen 17-vuotias. Lotan mummo on mitä mainioin vanha rouva, jolla on aikaa Lotalle ja tämän arkipäiväisille huolille. Lotan näkökulmasta kerrottu tarina on täynnä hulvattomia oivalluksia ja ajatusketjuja, joita lukiessa ei vain voi olla nauramatta. Nauroin vähän jopa kirjan koskettavimmassa kohdassa, kun Lotan pehmoinen, mutta tunteenilmauksia pakoileva isä tukee tytärtään vaikeissa päätöksissä.

Loppu tuli (ja samaan aikaan ei tullut) vähän puun takaa. Ei siitä nyt sen enempää, mutta varmasti sekä lukija osaa aavistella samaa kuin Lottakin. Silti, Lotta on yllättävän suoraselkäinen tyttö niinkin nuoreksi ihmiseksi, hän tajuaa vastuunsa ja tekee koko kirjan ajan parhaansa taatakseen tulevalle lapselleen hyvän kodin. Tykkäsin tästä kirjasta enemmän kuin Teräksen teoksesta, vaikka aihe (ja tähtimäärä) on molemmissa sama. Kirjoissa on hyvin erilaiset tavat kuvata tätä hankalaa aihetta, ja molemmissa nousee esiin myös yhteiskunnan suhtautuminen nuorena raskaiksi tulleisiin tyttöihin. Lottakin joutuu kohtaamaan tuomitsemista ja tuijottelua, jo heti aborttiklinikalta lähtien. Ei ole hyvä teettää abortti, ei ole hyvä olla teettämättäkään. Tädit avautuvat täysin avoimesti ruokakaupassa Lotan elämänvalinnoista, vaikkei asia heille pätkääkään kuulu.

Lotta on rohkea nuori nainen, jonka elämästä lukeminen tuntui jopa minusta rohkaisevalta. Joskaan oliiveihin kohdistuvaa mielihalua en vaan voi ymmärtää.

Nikottelua - Reija Kaskiaho

Myllylahti
2014
ISBN 978-952-202-507-4
182 s.
☆☆☆☆☆
Kirjasto

Kaskiahon Nikottelua on yksi niistä tämän vuoden uutuuskirjoista, jotka piti kyllä lukea, mutten sitten saanut vain aikaiseksi. Mitä enemmän jokin kirja pitää lukea, sitä vähemmän sitä tekee mieli lukea. Nikottelua tarttui sitä paitsi kahden (vai yhdenkö vain?) kollegan käteen, joten minun ei oikeastaan tarvinnut töitä varten lopulta edes lukea tätä. Pidin sitä kuitenkin hyllyssä siltä varalta, että saisin vielä inspiraation. Lukumaratonin myötä se nyt sitten iski!

Nikottelua kertoo siis Nikosta, joka on homo. Hänelle asiassa ei ole kerrassaan mitään ihmeellistä, mutta kaikille muille se tuntuu olevan enemmän tai vähemmän ongelma. Nikolla on kavereinaan Pupu, kummallisen suloinen otus, jolla on eläimelle epäluonnollisen suuret empatiakyvyt, sekä Lihis, ihana poika jolle Kaskiaho voisi omistaa oman kirjan. <3 Lihis on se kiltti, ihana mies, joka saippuasarjoissa aina lempataan sen rikkaan, hurjastelevan unelmauroksen vuoksi. Muutoin Nikon elämä onkin sitten paljon realistisempaa kuin monissa muissa tätä aihetta käsittelevissa nuortenkirjoissa.

Pidin todella paljon tavasta, jolla Nikottelua on rakennettu. Joka toinen luku käsittelee nykyhetkeä ja Nikon seikkailuja ensimmäisen seurustelukumppanin, uimaanopettelun ja ihastumisten parissa, kun taas joka toinen luku käsittelee Nikon kaapistatuloa perheelleen. Lienee sanomattakin selvää, ettei kaikki mene ihan niin ruusuisesti kuin Niko olisi toivonut, kun asiaa käsitellään niinkin syvällisesti. Nikon isä on metalliliiton miehiä eikä todellakaan ilahdu siitä, että hänen vanhempi poikansa julistautuu homoksi. Äiti sentään suhtautuu asiaan vähän paremmin, kun taas pikkuveli Riku on, no, pikkuveli.

Niko saa osakseen paljon enemmän paskaa kuin nuorelle miehelle olisi tarpeen, ihan vain siksi, että erehtyi pyytämään joukkuetoveria leffaan. Visusti kaapissa asustava Tuomas kääntää turhautuneen vihansa kohti Nikoa ja ottaa mukaan myös kaverinsa. Kirjan kannessa siteissä oleva käsi ja sairaalan sydänkäyrä kertovatkin omaa karua tarinaansa kirjan sisällöstä. Onneksi on kuitenkin Pupu ja Lihis. <3 Nikottelua käsittelee vakavaa aihetta sen ansaitsemalla suoruudella, mutta sen lisäksi kirja on myös hauska. Tyrskin tälle ääneen ihan huolella, koska Nikon asenne on vain yksinkertaisesti niin mielettömän loistava!