| Kansi: Rich Deas & Anna Booth |
2014
ISBN 978-0-8050-9923-2
489 s.
☆☆☆☆
Oma
En juurikaan lue fantasiaa, enkä varsinkaan nuorille suunnattua sellaista. Se ei vain yleensä osu tutkaani, joten se jää hankkimatta ja siten myös lukematta. The Kiss of Deception kuitenkin osui silmään - itse asiassa useammankin kerran ennen kuin vaivauduin edes lukemaan synopsiksen - ja hiukan kliseisestä juonesta huolimatta päätin kokeilla. Pearsonin kirja vaikutti yhdistelevän sopivalla tavalla viihdettä ja fantasiaa, molemmat genrejä joissa minun pitäisi kunnostautua, eikä kansikaan ole lainkaan hassumpi!
The Kiss of Deception kertoo siis Morrighanin kuningaskunnan prinsessasta nimeltä Lia. Hänet on määrätty avioon kilpailevan kuningaskunnan Dalbreckin perilliselle, prinssille, jota Lia ei ole koskaan edes tavannut. Hän päättää olla alistumatta kohtaloonsa ja pakenee mukanaan uskollinen palvelijattarensa ja ainoa oikea ystävänsä Pauline. He päätyvät Terravinin kylään, jossa he hankkiutuvat töihin tavernaan ja ryhtyvät rakentamaan uutta elämää itselleen. Vähänpä he tietävät, että pian heidän kannoillaan kylään saapuu paitsi hylätty prinssi, myös Vendan, barbaarien valtakunnan, lähettämä salamurhaaja, jonka ainoa tehtävä on ottaa prinsessa hengiltä ennen kuin tämä saa päähänsä palata takaisin kotiin ja viedä loppuun liittouman Morrighanin ja Dalbreckin välillä. Toinen nuorista miehistä esittäytyy Kadeniksi, toinen taas Rafeksi.
En tiedä menikö minulta heti alkuunsa jotakin ohi, mutta olin todella pitkään ymmälläni siitä, että kumpi nuorista miehistä on kumpi. Lia puhuu heistä heidän nimillään, mutta kun tarinaa välillä kerrotaan heidän näkökulmistaan, tekstissä ei ole vihjeitä heidän todellisesta identiteetistään. Taisin olla pitkälti yli puolenvälin kirjaa, ennen kuin todella tajusin kumpi on kumpi, mutta siinä vaiheessa alkaa olla jo todella hankalaa olla tajuamatta.
Pidin kirjan maailmasta. Se on omanlaisensa ja Pearson on luonut sille mytologiaa ja historian, jotka ovat suhteessa aika mielenkiintoisia. Lia on tyypillinen sankaritar, prinsessa, joka ei ollenkaan prinsessamainen vaan suorastaan miehekäs monissa suhteissa. Hän on kaunis, älykäs, päättäväinen, vahva ja hänellä on todella vahva moraalinen kompassi. Kaikin puolin siis täydellinen. Kumpikaan kirjan miespääosista ei jää tosin pekkaa pahemmaksi. Viihteelliset elementit tässä ainakin täyttyvät, sillä Lian sydäntä nyitään milloin mihinkin suuntaan vaikka aika alkumetreiltä on selvää, kenet hän lopulta valitsee. Koska kyseessä on sarja, sopii toivoa yllätyksiä loppupuolelle, kiitos!
Fantasiakirjoille tyypillisesti tässäkin on paljon taustatarinaa ja maailmakerrontaa, ja paikoittain kirja käy kuivaksi silkasta historian painosta. Onneksi tämmöisiä kohtia on lopulta melko vähän, sillä maailma todella on mielenkiintoinen, joskin hyvin perinteinen. Lia ei käy kiinnostavammaksi missään vaiheessa, sen verran sanottakoon, mutta muut puolet tässä kirjassa hautaavat tuon surullisen seikan alleen. Minulle ainakin jäi syyhy päästä seuraavan osan kimppuun.