Ten Thousand Skies Above You - Claudia Gray

Kansi: Craig Shields & Sarah Creech

Harper Teen
2015
ISBN 978-0-06-227899-9
426 s.
☆☆☆☆☆
Oma
A Thousand Pieces of You

Claudia Grayn Firebird-sarjan ensimmäinen osa osui juuri sellaiseen kohtaan, jossa kaipasin hiukan epätoivoista, täysin päätöntä romantiikkaa. Sotketaan mukaan hiukan ulottuvuuksien välistä matkustelua ja mielikuvituksellisia, uusia paikkoja, olin ihan myyty. Ennakkotilasin myös tämän toisen osan, mutta sitten jouduinkin elämäni pahimpaan lukujumiin, ja Claudia Gray (kaikkien muiden muassa) joutui jäämään hyllyyn odottelemaan.

No, nyt sain viimein kirjan luetuksi. Itseasiassa luin siitä ensin hieman, ja sitten kuuntelin loput äänikirjana. Audiblen äänikirjan lukee Tavia Gilbert, joka on ilmiömäinen lukija. Hänen äänensä taipuu hyvin eri henkilöiden ääniksi, joten hyvinkin dialogipainotteisia kohtia oli helppo seurata, vaikkei puhujaa erikseen aina mainittukaan. Joka tapauksessa kulutin viime sunnuntain kuuntelemalla kahdeksan tuntia äänikirjaa sängyssä maaten - enkä edes kertaakaan nukahtanut!

Sarjan toisessa osassa Marguerite saa tietää, että julma Triad-korporaatio on hajottanut hänen rakkaan Paulinsa sielun neljään osaan ja lähettänyt nämä palaset ympäri eri ulottuvuuksia. Margueriten on tehtävä, mitä Triad haluaa saadakseen Paulin takaisin, eikä hinta ole ihan mitätön. Margueriten on petettävä vanhempiensa luottamus useassa eri ulottuvuudessa, ennen kuin Triad kertoo hänelle, minne he ovat kätkeneet Paulin sielun viimeisen osan. Matkalla Marguerite saa huomata, ettei kukaan ihminen ole läpeensä hyvä ja kiltti, ei edes Paul. Margueriten mukana matkalla kulkee Theo, ja kaksikko päätyy joihinkin, köh, yllättäviin tilanteisiin hyppiessään ulottuvuudesta toiseen.

Grayn tyyli kirjoittaa pysyy edelleen tiiviinä ja toiminnantäyteisenä. Jotkin kirjan käänteistä tulivat kieltämättä vähän puun takaa ja olivat ehkä vähän hämäriäkin, mutta lopulta kaikki kyllä käy enemmän tai vähemmän järkeen. Luen juuri parhaillaan sarjan kolmatta ja viimeistä osaa, enkä voi juuri muuta sanoa, kuin että tämän sarjan pääpahis on kenties raivostuttavin pahis, johon olen koskaan ikinä missään milloinkaan törmännyt. Ärrh.

Paul sen sijaan... <3

Nimona - Noelle Stevenson

Harper Teen
2015
ISBN 978-0-06-227823-4
272 s.
☆☆☆☆
Oma

Yritin ihan oikeasti lukea jotakin muuta kuin sarjakuvia, mutta kesällä tuntuu olevan helpompaa lukea jotain helpostisulavampaa. Kävin tänään mustikassa isännän tädin luona Mäntsälässä, ja matkalla sain luetuksin tämän. Nimona oli osa jonkinlaista sarjispakettia, jonka jessethereader sai esiteltäväkseen, ja kiinnostuin tästä. Puolivälissä sarjakuva-albumia tajusin, kuka Noelle Stevenson oikein on. Hän on nimittäin kuvittanut ainakin Rainbow Rowellin Fangirlin ja käsittääkseni myös Eleanor & Parkin. Stevensonin teos on ilmeisesti alunalkujaan ollut webcomic, mutta painetun version ilmestyttyä se ei enää ole luettavissa kokonaisuudessaan netissä. Ymmärrettävää, vaikka toisaalta vähän harmillista.

Nimona kertoo nuoresta muodonmuuttajatytöstä nimeltä Nimona ja siitä kuinka hän ilmoittautuu valtakunnan katalimman superpahiksen Lordi Ballister Blackheartin kätyriksi. Ballisterille hän kertoo olevansa vain nuori tyttö, jonka kehno noita on muuttanut ensin lohikäärmeeksi ja sittemmin hänen muotonsa on jäänyt melko häilyväiseksi, mutta tarinan edetessä paljastuu, ettei kaikki olekaan ihan niin yksioikoista. Nimonan maailmassa mikään ei myöskään ole kovin mustavalkoista, vaan hyvän ja pahan rajat ovat häilyväisiä. Stevenson myös sotkee näppärästi fantasiaa ja sci-fi-elementtejä keskenään. Ei ole täysin varmaa eletäänkö Nimonan maailmassa menneessä vai tulevassa, eikä sekään haittaa. Jotenkin Stevensonin kirjoitustapa ja tarinankerrontatyyli auttavat ottamaan asiat sellaisina kuin ne esitetään, sen liiemmin kyselemättä.

Stevensonin tyyli on omaperäinen, eikä välttämättä kaikkien mieleen. Itse pidän tyylistä valtavasti, etenkin alun totuttelun jälkeen. Vähän alkuun harmittelin, kun sarjiksen teksti on niin kovin pientä ja käsinkirjoitettua, ettei siitä aina meinaa saada selvää, mutta selkeästi totuttelukysymys sekin. Alkukankeuden jälkeen imeydyin täysin tarinan vietäväksi ja ennen kuin huomasinkaan, olimme jo ajaneet tunnin ja olimme perillä. Harmitti ihan suunnattomasti, kun tarinaa oli jäljellä kymmenisen sivua ja piti lähteä poimimaan mustikoita. Olisi kovasti tehnyt mieli vain piiloutua autoon ja lukea tarina loppuun. Rakastuin Ballister Blackheartiin, ritari Goldenloiniin ja aivan erityisesti Nimonaan niin, että tätä lukisin lisääkin. Käsittääkseni kuitenkin tämä on yksittäinen sarjakuva, eikä tälle ole (kai?) jatko-osia tulossa. Jos on, niin hihkaiskaa joku!

Tämä sarjakuva sopii muuten myös sellaisille, jotka eivät muutoin paljoa sarjakuvia lue, sekä myös sellaisille, jotka vasta aloittelevat "oikeaa" lukemista. Englanti tässä on suhteellisen simppeliä, eli sopii myös sellaisille, jotka eivät ihan hirveästi englantia osaa. Kuvat kantavat tässä merkittävän osan viestin merkityksestä ja Stevensonin ilmeikkäät hahmot ovat ihan omaa luokkaansa tunteiden ilmaisijoina. Onpahan tässä vähän sitä aina ah niin ajankohtaista LGBTQ-sisältöäkin. ~.n <3 Suosittelen!

Red Queen - Victoria Aveyard

Harper Teen
2015
ISBN 978-0-06-231063-7
388 s.
☆☆☆☆
Oma

Victoria Aveyardin teos Red Queen taisi osua verkkokalvoilleni ensimmäisen kerran katsoessani jotakin jessethereaderin booktube-videoista. En oikein tiennyt miten olisin tähän kirjaan alkuun suhtautunut, sillä nykyajalle tyypillisesti takakansi ei juuri kerro kirjan sisällöstä, kansilievekin vain pienen otteen. Tulin kuitenkin ymmärtäneeksi heti alkuun, että tässä saattaa olla hieman kliseinen juoni, joten tartuin kirjaan tietyin varauksin. Totuus kuitenkin on, että kliseisyys joko ei häiritse minua siinä määrin kuin sen kenties pitäisi, tai sitten en edes huomaa sitä. Tässä kirjassa huomasin sen kyllä mutta rakastin kirjaa silti!

Kirjan päähenkilö on Mare (sankarittarien nimet käyvät aina vain hassummiksi ja hassummiksi), jonka veri on punaista. Tämä tekijä määrittää hänen koko elämänsä aina sosiaalisesta statuksesta siihen hetkeen, kun hänet määrätään armeijaan, koska hänet katsotaan yhteiskunnalle hyödyttömäksi. Maren rakastettu ja kenties ainoa ystävä Kilorn on myös värvätty armeijaan, ja Mare päättää pelastaa heidät molemmat. Hän ottaa yhteyttä Scarlet Guardin - vastarintaliikkeen - edustajaan ja pyytää tätä järjestämään itsensä ja Kilornin pois kaupungista ja värvääjien ulottuvilta. Tällainen toimenpide kuitenkin maksaa paljon ja yrittäessään haalia maksua kasaan Mare törmää nuoreen mieheen, Caliin, joka työskentelee palatsissa. Cal antaa Marelle muutaman todella kallisarvoisen kolikon ja häviää sitten yöhön. Seuraavana aamuna heidän ovelleen ilmestyy kuitenkin palatsin palvelijatar, joka vaatii Marea mukaansa. Mare päätyy palatsiin palvelijattareksi, keskelle hopeaverisiä, kansanosaa, jolla on valta päättää kaikesta ja jotka ovat päättäneet sortaa punaverisiä. Lienee sanomattakin selvää, että Mare vihaa heitä ylitse kaiken, eikä hänen yllätyksellään ole määrää, kun häntä edellisiltana auttanut Cal osoittautuukin kruununprinssiksi.

Kirjassa on siis kaikki ainekset todella kuluneeseen tarinaan, sorrettu kansanosa (Nälkäpeli, kaikki muut dystooppiset nuortenkirjat), kolmiodraama (kaikki viihdekirjat ikinä) ja ilkeä kuningatar (se saduista tuttu). Silti Aveyard onnistuu kirjoittamaan todella menevän, viihdyttävän kirjan, jonka päähenkilö on tyypillinen amerikkalaisen nuortenkirjan päähenkilö, siis itsepäinen, älykäs, vahva ja kohotettu ryysyistä rikkauksiin vasten tahtoaan, mutta jonka miespääosissa on syvyyttä. Heillä on omat motivaationsa eivätkä ne kaikki todellakaan pyöri Maren ympärillä. Cal on kunniakas, uskollinen kruununprinssi, joka haluaa vain parasta valtakunnalleen, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että tuhansittain punaverisiä joutuisi kuolemaan juoksuhaudoissa satavuotisessa sodassa, jota Calin valtakunta käy pohjoisessa olevaa täysin vastaavanlaista valtakuntaa vastaan. Mare on ensimmäinen ihminen, joka saattaa muuttaa koko valta-asettelun, sillä se mikä Aveyardin maailmasta tekee mielenkiintoisen, on juurikin erivärisen veren mukanaan tuomat kyvyt. Hopeaveriset ovat nimittäin jumalista seuraavia (ainakin omasta mielestään) ja heistä jokaisella on jokin kyky. Punaverisillä ei näitä kykyjä ole, paitsi - arvasitte ihan oikein - Marella.

Vaikka kirjan loppu oli todella ennalta-arvattava (siis jopa siinä määrin, että mietin kannattaako tätä välissä olevaa osaa lukea ollenkaan vai skippaisinko suoraan viimeiseen lukuun), se on myös todella viihdyttävä ja siinä on muutama ihan liikuttavakin kohtaus. Marea ympäröivät ihmiset, jotka toimivat kaikki omista itsekkäistä syistään, aivan kuten Marekin. Luettuani kirjan viimeiset sivut, minulle jäi vahvasti sellainen tunne, että haluan tästä seuraavan osan. Nyt.

A Thousand Pieces of You - Claudia Gray

Harper Teen
2014
ISBN 978-0-06-227896-8
360 s.
☆☆☆☆☆ (☆☆☆☆☆☆☆☆☆☆)
Oma

Ensimmäistä kertaa tämän blogin aikana olen kirjan luettuani täysin sanaton. Koetan vuodattaa lukukokemukseni tähän sellaisena kuin se oli, mutten voi taata, että onnistun kuvaamaan sitä edes puoliksi niin uskomattomana, kuin se oli. Hetken mietin, josko kulkisin taaksepäin ja poistaisin yhden tähden kaikista aiemmin lukemistani kirjoista, sillä en ihan heti muista ensimmäistäkään kirjaa, joka olisi tehnyt tällaisen vaikutuksen tai jättänyt tällaisen olon.

A Thousand Pieces of You nousi Goodreadsissa ehdotusten joukkoon ja ihastuin tähän kanteen samantien. Alkuun se vaikuttaa sekavalta, mutta kun sitä tarkastelee lähemmin, sen mieletön kauneus valtaa mielen. Kirjan luettuani en voi kuin huokailla tätä katsellessani. Kirjan lukeminen oli tunteellinen kokemus ja viivyttelin viimeisten viidenkymmenen sivun lukemista niin kauan kuin maltoin, sillä seuraava osa tähän sarjaan ilmestyy (ainakin tämän hetkisen tiedon mukaan) vasta marraskuussa, ja siihen on vielä luvattoman pitkä aika. Kenties otan ja luen tämän vielä uudestaan ennen seuraavaa osaa (kyllä, tämä on niin hyvä, että jopa kiireinen kirjablogisti/kirjavinkkari haluaa ja aikoo ehtiä lukemaan tämän toiseen kertaan).

Kirja kertoo siis Margueritesta, jonka vanhemmat ovat huippuälykkäitä ja menestyneitä fyysikoita. Yhdessä he ovat ratkaisseet, miten ihmisen on mahdollista matkustaa eri ulottuvuuksien välillä. Margueriten isä kuolee onnettomuudessa ja samaan aikaan Paul katoaa, mukanaan Firebird, amuletti, joka mahdollistaa eri ulottuvuuksien välillä hyppimisen. Marguerite pakottaa Theon, toisen vanhempiensa harjoittelijoista, ottamaan hänet mukaansa, kun selviää, että Theo on onnistunut kunnostamaan kaksi prototyyppiä Firebirdistä. Yhdessä he lähtevät jahtaamaan Paulia halki ulottuvuuksien, päätyen ainakin futuristiseen Lontooseen ja tsaarin johtamaan Pietariin.

Kirjan premissi on yksinkertainen ja scifimäinen, mutta mitään kovaa scifiä tämä teos ei todellakaan ole. Sen sijaan Gray kirjoittaa niin tunteisiin vetoavasti ja romanttisesti, etten edelleenkään usko tätä kirjaa todeksi. Kirjassa vaihtelevat toiminnantäyteiset kohtaukset, Margueriten muistot Paulista, mielikuvituksekas maisemankuvaus ja kaikkea tätä vetää mukanaan juoni, josta nautin suunnattomasti. Eräässä kohtauksessa Paul kertoo Margueritelle, että uskoo voivansa todistaa kohtalon todella olevan olemassa, sillä eri ulottuvuuksissa samat ihmiset tuppaavat törmäämään paljon useammin, kuin matemaattinen sattuma tuntuisi suovan. Tämä ajatus värittää lukukokemusta kautta kirjan Margueriten ja Paulin törmätessä toisiinsa yhä uudestaan eri ajoissa ja paikoissa.

Rebel Bellen luettuani ajattelin, että tulisi olemaan todella haastavaa tarttua mihinkään kirjaan sen jälkeen, sillä kuvittelin, että se oli hyvä. Se on hyvä, muttei mitään verrattuna tähän. Claudia Gray on lahjoittanut nuorten aikuisten kirjallisuudelle aarteen, joka on hyvin suunniteltu, hyvin kirjoitettu ja kaikin puolin muutoinkin lähes täydellinen kokonaisuus. Nyt ei auta kuin jäädä odottamaan seuraavaa osaa. Olisipa jo marraskuu.

The Elite - Kiera Cass

Kansi: Gustavo Marx & Erin Fitzsimmons

Harper Teen
2013
ISBN 978-0-06-205996-3
323 s.
☆☆
Oma
The Selection

Ensimmäisessä osassa valittiin 35 tyttöä, jotka esiteltiin Illéan valtakunnan prinssille vaimoehdokkaina. Illéan nuorta valtakuntaa riepovat kapinalliset, joita on niin Pohjoisia kuin Eteläisiäkin, ja edellisen osan lopussa tilanne kärjistyi niin kauhistuttavaksi, että the Selection kutistettiin kuuden tytön Eliteksi, johon America Singer nyt kuuluu. Purettuaan sydämensä surut prinssi Maxonille, America sai manipuloitua prinssistä irti lupauksen, ettei tämä lähettäisi tyttöä kotiin ennen kuin hänen olisi aivan pakko, ellei American sydän sitten muuttaisi mieltään ja lämpenisi sitten kuitenkin Maxonille. Lienee sanomattakin selvää, että niinhän siinä sitten käy, mutta toisaalta America ei ole myöskään valmis luopumaan ensirakkaudestaan Aspenista, varsinkaan kun mies ilmestyy vartijaksi palatsiin ja vanhat tunteet saavat tilaisuuden lämmetä uudestaan.

Jos totta puhutaan, The Elite on vielä edellistäkin osaa huonompi. American maailma pyörii täysin vain ja ainoastaan American ympärillä, eikä muiden tunteilla ole väliä. Hän pyörittelee Aspenia ja Maxonia tasan niin kuin haluaa, mutta muuttuu kuitenkin järjettömän mustasukkaiseksi nähdessään Maxonin tapailevan muita Eliitin jäseniä. Hänen teoissaan ei ole mitään logiikkaa ja hän toteaa useammin kuin kerran olevansa vihdoinkin täysin varma tunteistaan, ettei ole koskaan ennen tuntenut mitään tällaista eikä tätä voi mikään horjuttaa! Paitsi seuraavan nurkan takaa kaartava Aspen/Maxon, jonka silmät ovat ah niin ihanat ja joka on muutenkin ah niin ihana. America on raivostuttava itsekeskeinen diiva, ja häneenkö vielä pitäisi samaistua? Tuskin.

America heittäytyy kaikkien mahdollisten tekoselitysten ja viivytysten varaan jotka vain suinkin pienestä typerästä päästään keksii. Hän venkoilee ja välttelee, vaikka tajuaa (tai ainakin väittää tajuavansa) itsekin, että hänen elämänsä tilaisuus saattaa olla pakenemassa hänen käsistään. Maxon on näistä kolmesta kenties fiksuin, sillä vaikka hän on jostain mielenhäiriöstä täysin rakastunut Americaan, hän tajuaa kyllä tytön pelleilyn ja jatkaa muiden ehdokkaiden tapailua. Suoraan sanottuna en olisi ollenkaan pahoillani, vaikka America lykättäisiin kolmannessa kirjassa (jonka ostin ennen kuin tajusin mitä olin mennyt tekemään, ja siispä aion myös lukea sen, ellei se sitten saa silmäni vuotamaan verta) kokonaan sivuun ja tilalle astuisi joku fiksumpi ja parempi prinsessaehdokas.

Silti. Iih, prinssi! Ooh, mitä pukuja! :D

The Selection - Kiera Cass

Kansi: Gustavo Marx & Sarah Hoy

(Valinta, Pen Paper, 2016)
Harper Teen
2012
ISBN 978-0-06-205993-2
327 s.
☆☆☆
Oma

Tässäpä on nyt taas yksi puhtaasti kannen perusteella valittu kirja. Olen viime aikoina ottanut tavaksi katsella Youtubesta erinäisten kirjavloggareiden videoita, joissa esitellään usein kuukauden kirjaostoksia ja kirjahyllyn sisältöjä. Uskoisin kenties ensikertaa törmänneeni tähän kirjasarjaan eräässä sellaisessa. Niin tai näin, luettuani Atwoodia kaipasin jotakin kevyempää ja tässä sitä kuulkaa on, kevyttäkin kevyempää.

The Selection kertoo Illéan valtakunnasta, jonka prinssi Maxon on tullut täysi-ikäiseksi ja on aika järjestää jälleen The Selection, eli vapaasti suomennettuna Valinta. Jokaisesta Illéan provinssista arvotaan yksi tyttö ja koko 35 nuoren neidon kaarti kärrätään prinssin eteen esittelemään parhaita puoliaan. America Singer (tirskmikänimi) on yksi näistä naisista ja pohjattomasti rakastunut Aspeniin, alemman kastin edustajaan, eikä todellakaan haluaisi osallistua mihinkään typerään naimakisaan. Aspen kuitenkin puhuu American ympäri. Juuri ennen valinnan tulosten julkistamista Aspen kuitenkin jättää American ja sydänsäryistä kärsivä neitokainen lennätetään prinssin palatsiin.

Kyseessä on pesunkestävä kolmiodraama, joka on höystetty kauniilla puvuilla, kuninkaallisella miljööllä ja julmilla neitokaisilla, jotka kaikki haluavat omakseen joko kruunun tai prinssin. Kaikki paitsi America siis, tai näin ainakin alkuun. Tässä kirjassa vain on niin monta asiaa, jotka pistivät pahan kerran silmään. Kirja suorastaan alkaa sillä, kun America kertoo kuinka Halloweenia ei enää ole, mutta joulu on kyllä pysynyt paikallaan, koska eihän jumalan syntymäpäivää voi muuttaa. Siis, mitä? Maxon on ihana, Aspen on kalju (siis ei ihana), ja jostain syystä America roikkuu Aspenissa, vaikka ainakin viimenäkemän mukaan poika on liikkunut ajat sitten eteen päin heidän suhteestaan. Loppukaan ei yllätä, vaan sen kyllä tietää heti, kun kirjassa kerrotaan mihin kaikkiin paikkoihin värvättyjä nuoria miehiä sijoitetaan (Aspenia siis odottavat kutsunnat). 

Yllätyksettömyydestään, kliseisyydestään (sieltä se nyt tuli, vaikka vannoin ja lupasin etten sanoisi mitään kirjaa kliseiseksi, tämäkin voi olla jollekin ensimmäinen laatuaan) ja typerästä jenkkiläisyydestään huolimatta The Selection on kunnon hömppää, ja jos sen sellaisena osaa ottaa, niin luvassa on ihan hyvä, muttei mitenkään erityinen tai mieleenpainuva lukukokemus. Sen sanottuani jatkankin suoraan sarjan toiseen osaan, vetäkää siitä johtopäätöksenne. ~.n