Where she went - Gayle Forman

Kansi: Selina De Maeyer

Speak
2011
ISBN 978-0-14-242089-8
264 s.
☆☆
Oma
Jos vielä jään

Kun minulle selvisi, että Jos vielä jään oli saanut jatkoa, niin olihan tämä kirja hankittava keinolla millä hyvänsä. Lisäsin sen siis itselleni joululahjaksi ostamieni kirjojen joukkoon. Muistanette (ja mikäli ette muista, voitte käydä tuolta linkin takaa kurkistamassa) että Jos vielä jään teki suuren vaikutuksen ja siksi odotin tältäkin teokselta paljon, liikaa, kuten selvisi.

On kulunut kolme siitä, kun Mia perheineen joutui auto-onnettomuuteen, joka riisti Mialta perheen ja romutti tämän elämän. Mia on muuttanut New Yorkiin opiskellakseen Juilliardissa ja Adamista on tullut rokkikukko parhaimmasta päästä. Where she went on kerrottu Adamin näkökulmasta ja se keskittyy Adamin selviytymiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen. Adamista on tosiaan tullut kuuluisa ja hänen bändinsä Shooting Starin ensimmäinen levy on myynyt tuplaplatinaa. Huolimatta kiiltävästä julkisuuskuvasta (ja tyttöystävästä), kaikki ei ole hyvin. Adam on riippuvainen mielialalääkkeistään eikä selviä päivistään ilman niitä. Kirjassa käsitellään sitä, kuinka raskasta julkkiksen elämä oikeasti onkaan.

Saatuaan raivokohtauksen ravintolassa erään haastattelun jälkeen, Adamin manageri Aldous antaa nuorelle miehelle vapaapäivän, ja seikkailessaan uppo-oudossa New Yorkissa Adam törmää Mian kasvoihin Carnegie Hallin mainostaulussa. Hän ostaa lipun esitykseen ja ennen kuin he tajuavatkaan, Mia ja Adam ovat jälleen yhdessä.

Kirjassa oli useampiakin häiritseviä tekijöitä. Jos vielä jään oli rakennettu hyvin nykyisyyden ja takaumien välille, mutta tässä kirjassa takaumat vain laahasivat, kun lukijaa olisi oikeastaan kiinnostanut vain ja ainoastaan Mian ja Adamin uudelleenkohtaaminen. Nykyaikaan sijoittuvat pätkät eivät nekään olleet mitään huippulaatua, mutta sentään takaumia parempia. Ja sitten on tuo kansi. Jos kirja on kerrottu miehen näkökulmasta, niin miksi kannessa on nainen? Kyllähän kirjassa koko ajan rullaa taustalla Adamin obsessio Miaa kohtaan, mutta jonkinlainen tummansalskea sankari olisi sopinut kanteen paremmin ja asettanut ilmapiirin oikeanlaiseksi. Onneksi mielikuvitus kuitenkin toimii ja useimpia kansi tuskin häiritsee yhtä paljon kuin allekirjoittanutta. Tässä taas huomattiin, ettei mihinkään kannata sukeltaa pää edellä mikäli siitä on jotakin ennakko-oletuksia. Oletin että tämä kirja olisi ollut huomattavasti parempi kuin se oli.

Jos vielä jään - Gayle Forman

If I stay
WSOY
2009
ISBN 978-951-0-35286-1
191 s.
☆☆☆☆☆
Kirjasto

Mia on ihan normaali tyttö. Hän asuu ehjässä perheessä jossa kaikki rakastavat toisiaan, hänellä on paras kaveri ja koulussakin menee ihan ookoosti, ja onpahan hänellä poikaystäväkin, ihana Adam. Eräänä aamuna Oregonissa sataa lunta, ja kaikki saavat yllättävän ylimääräisen vapaapäivän. Niinpä Mian perhe päättää, että lähdetään käymään autoilemassa. Mia nukahtaa auton takapenkille Beethovenin sellosonaatti numero kolmeen ja herää, kun valtava rekka rysäyttää heidän pienen autonsa ihan ruttuun.

Mia tajuaa pian, että ainakin äiti ja isä ovat kuolleet. Teddyä ei löydy mistään. Mia näkee oman kätensä sojottamassa pientareelta. Hänelle selviää, että hänen ruumiinsa on koomassa, ja hänen on tehtävä valinta, lähteäkö vai jäädä.

Jos vielä jään on mielenkiintoinen kirja. Se on jaksotettu Mian nykyhetkeen, kun hän seuraa sairaalan tapahtumia ja vierailijoitaan, miettii syitä jäädä tai olla jäämättä, sekä takaumiin Mian lapsuudesta ja nuoruudesta. Takaumat ovat yleensä kirjoissa tylsiä, turhia ja tuppaavat vain sekoittamaan lukijan, mutta jotenkin tässä ei nyt vaan käynyt niin. Kaiken lisäksi kaikki tuntuu kovin loogiselta, Mialla on aikaa miettiä asioita sillä aikaa, kun hänen ruumiinsa keskittyy paranemiseen, ja hänellä on syytäkin käydä menneisyyden tapahtumia läpi.

Gayle Forman kirjoittaa hyvin, turhia kikkailematta. Tyyli on puhdasta ja teksti menevää. Kirjailija ei jää roikkumaan yksityiskohtiin muttei kirjoita myöskään turhan ylenmalkaisesti tai ohittele keskeiseltä tuntuvia asioita. Mia on realistinen hahmo kaikkine teini-ikään kuuluvine ongelmineen. Hän on ehkä keskivertonuorta onnellisempi siinä suhteessa, että hänellä pyyhkii ihan hyvin ja hän on lahjakas sellisti. Hänellä on edessään hyvä tulevaisuus, kunnes rysähtää.

Kirjaa lukiessani minuun iski useampaankin otteeseen kylmät väreet ja kyyneleet, erityisesti kun kirjassa mainittiin Yo-Yo Ma, kiinalainen sellisti, sekä hänen versionsa Ennio Morriconen The Missionista, jota kuuntelin samalla kun luin. Kappale sopii kirjaan täydellisesti.

Kirja jätti minut fiiliksiin "hitto mikä teos", jota ei tapahdu kovin usein.