Amulet Books
2012
ISBN 978-1-4197-0176-4
295 s.
☆☆☆
Oma
Tässäpä kirja joka on kummitellut lukulistallani jo kammottavan kauan. Suomennoksen kansi vain on niin järkyttävän ruma, ettei ole tosikaan, mutta kun tämä kirja päätyi myös uudistetulle Vantaan yläkoulujen lukudiplomilistalle, minun oli pakko tarttua tähän. Onneksi alkuteos on siedettävämmän näköinen ja kuvastaa mielestäni kirjan sisältöäkin paremmin.
Greg Gainesin suurin tavoite high schoolissa on pysyä neutraalina. Hän ei halua olla kenenkään ystävä, sillä se tarkoittaisi, että on automaattisesti jonkun vihollinen, eikä Greg tahdo sellaista sosiaalista draamaa elämäänsä. Niinpä hän pitää arkiminänsä ja kouluminänsä visusti erillään, ei antaudu keskusteluihin kouluaikana kenenkään muun kuin kaverinsa Earlin kanssa, ja tämänkin seurassa vain, kun pojille tarjoutuu mahdollisuus piileskellä erään opettajan työhuoneessa. Rachel - jonka läsnäolo Gregin elämässä selitetään kyllä kirjassa, mutta niin pitkästi etten tässä ala sitä toistamaan - sairastuu leukemiaan ja Gregin äiti pakottaa poikansa pitämään Rachelille seuraa. Tämä tietää paitsi sitä, että Gregin on ihan oikeasti vietettävä aikaa jonkun toisen ihmisen kanssa, myös sitä, että Gregin ennen niin hajuton, mauton ja mieleenpainumaton imago on menneisyyttä.
Tässäpä kirja, jota kannattaa lukea silloin, kun on väsynyt. Teksti on mustalla ja alatyylisellä huumorilla väritettyä ja kohdistettu suoraan lukijalle, jota puhutellaan useampaankin otteeseen aika suoraan. Tällekin on syynsä, joka tosin selviää vasta epilogissa. Vaikka kirjassa käsitellään syöpää - tarkalleen ottaen akuuttia myelooista leukemiaa - kyseessä ei ole Tähtiin kirjoitetun virheen kaltainen, naisväestölle suunnattu nyyhkytarina. Greg sanoo sen itsekin tekstissään hyvin suoraan:
"Tämä kirja sisältää täsmälleen nolla tärkeää opetusta tai vähän tunnettua tosiasiaa rakkaudesta tai kyynelkanavia heruttavaa hetkeä, jolloin tiesimme lapsuuden olevan lopullisesti ohitse, tai muuta sen sellaista... Onko selvä?"
Ajattelin, että tuo nyt on tuommoista hölönpölöä, jolla koukutetaan pojatkin lukemaan kun luvassa ehdottomasti EI ole mitään nyyhkytarinaa tai muuta romanttista sössöä. Todellisuudessa se pitää kyllä sanasta sanaan paikkaansa. Tätä kirjaa ei todellakaan kannata lukea liikuttumisen toivossa. Kirjassa tehdään loppuratkaisu myös alusta saakka varsin hyvin tiettäväksi, joten se ei tule yllätyksenä kenellekään. Ehkä joku herkempi olisi saattanut siitä järkkyäkin, mutta minuun se ei onnistunut tekemään vaikutusta. Eikä tämä kirja oikein muutenkaan, huolimatta muutamista räkänauruista, jotka se kirvoitti.