Sunnuntai jo taas

Uusin mielin uuteen viikkoon, viime viikko jo historiaa....

Omaa kotiakin osaa taas arvostaa ihan toisin silmin, puhumattakaan puhtaasta juomavedestä ja puhtaasta ilmasta - se ei tosiaankaan ole kaikkialla itsestään selvyys - kaikilla on siihen oikeus, mutta kaikilla ei sitä ole. 

Minua harmittaa libanonilaisten puolesta, että heidän maansa pala palalta on tuhoutumassa, ilmakin jota hengittävät ovat myrkkyä kun valtavia jätemääriä poltetaan aivan Beirutin lähistöllä, iltaisin kun olin nukahtamassa nenääni tunkeutui niin järkyttävä lemu poltetuista jätteistä, että minun piti lakana vetää nenän ja suun eteen, jotta pystyin hengittämään.

Minä käyn vain käväisemässä siellä, minä pääsen pois sieltä, mutta entä he, joiden oma rakas koti on siellä....

Rauhaisaa sunnuntai iltaa kotoani,

By Kirsikka

Libanonista kuulumisia

Isännän veljen äkillisestä poismenosta on kulunut vuosi ja katolilaiseen tapaan pidetään vuosi tapahtuneesta kirkonmenot ja muistotilaisuus poisnukkuneen muistoa kunnioittaen. Niinpä päätimme Isännän kanssa lähteä pidennetylle viikonlopulle Libanoniin, jotta voimme osallistua muistotilaisuuteen.

Kiva tunne olla taas käväisemässä Libanonissa ja lauantaina päätimme lähteä uimaan Jbeiliin ( Byblos) ....kaunista, mutta kovilla seurauksilla, sain myrkytystilan ja olin kolme päivää sairaalassa, sillä seurauksella, että olen edelleen Libanonissa ja Isäntä Ruotsissa. Nyt odottelen vain koska mahdollisesti voin lähteä kotiin päin .... ikävä !!!!

By Kirsikka

Takki edellisen postauksen mekkoon

Tekoturkki

Malli: oma, Kirsikka

Kangas: Beirut, Libanon

En ole koskaan ollut kiinnostunut aikaisemmin turkeista, mutta onkohan tämäkin jotain ikään liittyvää?? Tiedä häntä, takista tuli erittäin sievä ja takki löysikin jo heti uuden kodin ystävän vaatekaapista.

No, ei auta muu kuin ommella muuta mukavaa.

Hyvää sunnuntaita,

 By Kirsikka

Joulu Libanonissa

Joulun  ja Uuden Vuoden vietimme aurinkoisessa Libanonissa. Isännän kotimaassa, minulla oli sekalaiset  tunteet  sinne mennessä , koska Isännän  vuotta  vanhempi veli oli kuollut tapaturmaisesti kolme  kuukautta ennen.  Yhdessä  olimme suunnitelleet Yhdessä vietettäviä hetkiä,  mutta  kohtalo oli päättänyt muuta. Libanonissa olivat päässeet  suurimman surun  yli  ja elämä  yrittää jatkaa omalla  mallillaan. Mutta koteja  ei koristeltu joulukuntoon  mikä   minua  hämmensi ...

No, joulukoristettuja katuja ja ostoskeskuksia löytyi, jotta  tiesi  että  oli Joulun aika.

Meri  on niin minun  elementtini , ja Byblos  tarjosi  parastaan,  24 lämpäastetta, sininen  taivas ja Välimeri. ..niistä  olikin minun  onneni  sinä päivänä  tehty. 

Mutta. ....

Libanon  oli muuttunut, ei se ollut  sama Libanon  kuin viimeeksi,  en tiedä  tarkalleen mikä  aiheutti  tämän  tunteen  minussa ????

Minkä  tiedän  niin puolet  väestöstä on nyt  pakolaisia ja resursseja  ei löydy,  nämä valtavat  summat  rahaa  jotka  mekin  täällä laitetaan  yhtä  pakolaista  kohtaan pystytään jo auttamaan kymmeniä,  jollei  satoja  avun  tarpeessa  olevia siellä.  Missä  mättää???

Hei  vaan  Libanon, 

Palaanko?

Tällä  hetkellä  en osaa  sanoa. ..

By Kirsikka