Pari lyhytarviota alkuvuonna luetuista ynnä muuta höpinää

Olen lukenut vuoden vaihtumisen jälkeen 14 kirjaa, ja ainoastaan kuudesta olen tähän mennessä kirjoittanut blogiini. Nämä kirjat ovat Saara Henrikssonin Linnunpaino, Siegfried Lenzin Hetken hiljaisuus, Heidi Linden Jo nyt on! ja Carol Shieldsin Pikkuseikkoja sekä Sirpa Kähkösen Neidonkenkä ja Hietakehto. Niistä ei nyt sen enempää. Sen sijaan kirjoitan lyhyet arviot parista tammi-helmikuussa lukemastani kirjasta, jotka mielestäni ansaitsevat edes lyhyen esittelyn ja luonnehdinnan.

                 ********************

Timo Sandberg: Mustamäki. Karisto. 2013. 295 sivua.

Sain kuulla Timo Sandbergista ja hänen uusimmasta romaanistaan Kirsi Hietasen mainiosta Kirsin kirjanurkka -blogista. En ole aiemmin tutustunut Sandbergin tuotantoon, vaikka hän onkin julkaissut lukuisia aikuisten- ja nuortenromaaneja.

Mustamäkeä luonnehditaan jännitysromaaniksi, mutta mielestäni se on ennen kaikkea historiallinen romaani. Romaanissa kyllä tapahtuu pari henkirikosta, mutta niiden selvittely ei ole kirjassa läheskään niin keskeistä eikä kiinnostavaa kuin kuvattu aikakausi. Mustamäen tapahtumapaikkana on Lahti, ja tapahtumat ajoittuvat vuoden 1918 sodan jälkeiseen kahtiajaon ja kieltolain aikaan.

Punaisten ja valkoisten välinen juopa ja sodan haavat näkyvät selvästi lahtelaisten elämässä. Ne heijastuvat myös Metelinmäellä tapahtuneiden kahden ampumistapauksen ratkaisemiseen ja hankaloittavat etsiväkonstaapeli Otso Kekin työtä. Tosin hänen keskittymistään häiritsee myös ihastuminen venäläisnaiseen Veraan, jolla on ollut yhteyksiä molempiin murhattuihin miehiin.

Luin Mustamäkeä ennen kaikkea hyvin toteutettuna ajankuvana. Kansalaissodan jälkeisen ajan kahtiajako ja kieltolain aikaiset pirtutrokarien touhut samoin Tornin perheenjäsenten ja heidän naapuriensa elämä on kirjassa kuvattu elävästi, värikkäästi ja uskottavasti. Mustamäki osoittautuikin sen verran kiinnostavaksi kirjaksi, että varmasti pidän Sandbergin nimen jatkossa mielessäni.

(Sandberg on kolmas uusi kirjailija, johon olen tutustunut Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteen myötä.)

                                                   *************************

Paul Torday: Ventovieras. Atena. 2012. Englanninkielinen alkuteos The Girl on the Landing. Suomentanut Jukka Jääskeläinen. 315 sivua.

Myös englantilaisen Paul Tordayn Ventovieras on mielenkiintoinen romaani, jota on luonnehdittu muun muassa psykologiseksi avioliittotrilleriksi. Kuvauksen kohteena on Elizabethin ja Michaelin järkiperustein solmittu avioliitto. Liitto on varsin tylsä, muttei enää yhden viikonloppumatkan jälkeen, kun Michael ilmiselvästi muuttuu. Mutta mitä Michaelille oikein matkalla tapahtuu ja miksi hän yhtäkkiä muuttuu kiinnostavaksi ja rakastettavaksi?

Kirja rakentuu Elizabethin ja Michaelin vuoronperäisen kerronan varaan. Kahden eri henkilön näkökulmaa, ajatuksia ja tunteita valottava ratkaisu on erittäin onnistunut ja luo kirjaan jännitettä. Oma merkittävä osansa tapahtumiin on salaperäisellä vihreämekkoisella Lamialla.

Kirjassa seurataan koukuttavasti sitä, mitä Michaelin elämässä on tapahtunut aiemmin ja tapahtuu kirjan nykyhetkessä, ja lukija saa yllättyä kerran jos toisenkin. Ventovieras on hyvin etenevä ja ja loppua kohden jännittäväksi ja hyytäväksi muuttuva trilleri, jonka lukemisesta nautin.

                                                       ************************

Minun piti arvioida tässä postauksessa myös Sarah Winmanin kirjasta Kani nimeltä jumala (Tammi 2012), joka on ollut  aika paljon esillä kirjablogeissa, ja josta hyvin monet ovat pitäneet kovastikin. Mutta jostain syystä en juuri  nyt osaa sanoa kirjasta mitään fiksua, ja kun huomenna lopultakin aion palauttaa kirjan kirjastoon, niin jääköön arvio kirjoittamatta. Minä kyllä tykkäsin tästä(kin) kirjasta, mutta ei se ollut ihan niin erinomainen kuin olin olettanut ja odottanut. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen (kannattaa googlettaa ja katsoa muista blogeista, mistä syystä).

Postauksen alussa totesin, että vuoden alkupuolella olen ehtinyt lukea yhteensä 14 kirjaa. Ne, joita en tässä ole vielä maininnut, ja joista en aio enää postata ovat:

- Åke Edwarson: Tapaaminen Esteponassa. Johnny Kniga. 2012.

- Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta. Tammi. 2009 [1990]. (Helmikuun lukupiirikirja, josta olen postannut aiemmin, ks. täältä.)

- Anna Jansson: Murhan alkemia. Gummerus. 2012.

- Miika Nousiainen: Metsäjätti. Otava. 2011. (Maaliskuun lukupiirikirja, josta keskustelemme huomenna.)

- Seija Vilén: Mangopuun alla. Avain. 2010. (Tammikuun lukupiirikirja.)

EDIT: Huomasinpa juuri, että tämä on blogini 200. postaus!