Poimintoja: Vampyyrikirjoja

Vampyyreista on kirjoitettu monenlaista, mutta mytologia vertaimevistä olennoista pysyy aina kohtalaisen samana: vampyyrit eivät vanhene ja ne kuluttavat ravinnokseen verta. Tähän koosteeseen olen valinnut teoksia laidasta laitaan - aina Draculasta Twilightiin.

Bram Stoker - Dracula


Tämä teos on yksi ensimmäisistä lajinsa kirjoista, ja se esittelee vampyyrit rumina ja kauhistuttavina olentoina. Suloiset teinivampyyrit loistavat poissaolollaan. Päiväkirjamuotoon kirjoitettu kirja on yksi kaikkien aikojen parhaista vampyyrikirjoista. Olen kirjoittanut tästä pidemmänkin postauksen, ja se löytyy Bram Stokerin kohdalta Kirjailijat-listasta.

John Ajvide Lindqvist - Ystävät hämärän jälkeen

Lindqvistin Eli-vampyyri on kiinnostava, lapsenomainen muunnelma perinteisestä "hirviöstä". Kirja käsittelee vakavia teemoja kauhufantasian keinoin, ja hurjasta pituudestaan (607 sivua) se jaksaa pitää lukijaa jännityksessä loppuun saakka.

Charlaine Harris - Sookie Stackhouse -sarja (13 osaa)

Hiukan viihteellisempi vampyyrisaaga kertoo tyhjäpäisestä Sookie-tarjoilijasta, joka pääsee mukaan vampyyrien maailmaan. Muista lajinsa kirjoista poiketen tässä teoksessa vampyyrit elävät ihmisten kanssa rinta rinnan ja juovat True Blood -tekoverta. Kirjoista on tehty myös tv-sarja, joka ei kulje aivan samoja polkuja juonellisesti. Televisiosarja voittaa kirjat 6-0, sillä Harris kirjoittaa luokattoman huonosti. Tv-sarjasta on muuten tehty kirjasovitus - mutta se onkin jo ihan toinen juttu...

Stephenie Meyer - Twilight-sarja (4 osaa)

Luokattoman huonosta puheen ollen... Joskus on vaikea ymmärtää, miksi tietyt kirjat nousevat maailmanmaineeseen. Bella on kömpelö teinityttö ja Edward pateettinen glittervampyyri, ja näiden kahden rakkaustarinan seuraaminen neljän kirjan verran on silkkaa tuskaa.

D. L. King (toim.) - Suloisin suudelma

Tämä on tietääkseni ainoa suomenkielinen novellikokoelma, joka kertoo vampyyreista. Eroottisten kertomusten taso heittelee laidasta laitaan, mutta joukossa on myös helmiä.

Anne Rice - Vampyyrikronikat (3 suomennettua osaa)

Uuden ajan vampyyriklassikko kertoo Louisista ja Lestatista, jotka kulkevat yhdessä halki vuosisatojen rakastaen, vihaten ja kaivaten. Kaikista vampyyrikirjoista näissä on mielestäni paras mytologia. Kirjojen kieli on eteerisen ja unenomaisen kaunista.

J. R. Ward - Mustan tikarin veljeskunta -sarja

Myös tämä sarja esittelee vampyyrit viettelevinä ja eroottisina olentoina. Perinteisistä mytologioista poiketen tämän sarjan vampyyrit juovat verta toisistaan. Vampyyreiksi ei tulla, vaan synnytään. Laadultaan kirjat ovat keskitasoa.

Abigail Gibbs - Illallinen vampyyrin kanssa

Teini-ikäisen tytön kirjoittama kirja on juoneltaan ja hahmoiltaan melko lailla Twilightin kaltainen - se kirjoitettiin alun perin fanifiktioksi kyseiseen sarjaan. Ironista kyllä, Gibbsin kirja on parempi kuin innoittajansa. Kuitenkin Illallinen vampyyrin kanssa on mielestäni jopa vähän keskitasoa parempi, vaikka moni bloggari onkin sitä parjannut.

Charlaine Harris, Maggie Shayne & Marilyn Tracy - Pimeyden olennot

Kolmesta eri kirjasta koostuva harlekiini on kustantamonsa laatutasolle uskollinen. Führer-fontilla painetun kirjan lukee nopeasti - onneksi.

Bram Stoker - Dracula

Dracula on ensimmäinen puhdasta kauhugenreä edustava kirja, jonka olen koskaan lukenut. Nyt en voi miettiä muuta kuin sitä, mistä olenkaan jäänyt paitsi. Aika... Mielenkiintoista, että olen lukenut lukuisia kirjoja vampyyreista miettimättä lainkaan sitä, mistä kaikki nuo myytit ja uskomukset ovat populaarikirjallisuuteen ajautuneet. En tetenkään väitä, että Stoker olisi itse keksinyt noita juttuja, mutta hän oli tietääkseni ensimmäinen, joka toi ne julkisuuteen, suurelle yleisölle.

Minulla ei ole minkäänlaista aavistusta siitä, kuinka suosittu Dracula on "omana aikanaan" ollut, mutta teoksen nykyaikaisuudessa ja ajattomuudessa - vieläpä yhtäaikaisesti - on jotain sanoinkuvaamattoman kiehtovaa. Se ei ole tylsä, vaikka se on julkaistu 1800-luvun loppupuolella. Stoker on onnistunut tuomaan oman aikansa hengen kirjaan aivan uskomattomalla tavalla. Vai mitä sanotte? Entäs jos Stoker eläisi nyt ja sijoittaisi tapahtumat 2010-luvulle? Kirja olisi hukkunut Houkutuksen ja kymmenien muden vampyyrikirjojen joukkoon. Siinä ei olisi mitään erityistä.

Rakastin kirjan rakennetta. Kun loin lukea kirjaa, reaktioni oli lähinnä "aargh, päiväkirjoja!", mutta tarinan edetessä siitä tuli erittäin tehokas tyylikeino. Toisin kuin nykyään, päiväkirjat eivät tainneet olla niin yksityisiä, sillä kirjan päähenkilöt, van Helsing, Mina Harker, Jonathan Harker ja tohtori Seward lukivat kaikki toistensa muistiinpanoja.

Ainoa varjopuoli, jonka voisin mainita, oli kirjassa ollut hyvän ja pahan välinen taistelu, joka oli kovin mustavalkoista. Kreivi Dracula oli kuin paholainen itse, van Helsingin joukot taas Jumalan suojatteja. Yhtään harmaansävyistä hahmoa ei ollut. Jopa Lucy Westenra, joka muuttui Draculan lajitoveriksi, oli jopa vampyyriaikoinaan niin "puhdas ja viaton", vaikka oli purrut lapsia aikoen muuttaa nämä vampyyreiksi.

Olisi varmaan ollut ihan hyväksi "syvälukea" tämä kirja, eli etsiä sieltä piilomerkityksiä ynnä muita, mutta lukemiseen oli varattu vain kolme viikkoa (aloitin ensimmäisen viikon sunnuntaina), joten minulla oli vähän kiire.

Mutta kaiken kaikkiaan... Aivan mahtava kirja. Dracula on ehdottomasti ansainnut sekä kulttimaineensa että paikkansa maailmankirjallisuuden klassikkojen joukossa. Suosittelen!