Vesimelonin kasvatusta

Kaikki sai alkunsa alkukesällä, kun ystävämme tulivat vierailulle ja toivat mukanaan ison vesimelonin. Popsimme sitä terassilla, kun mieheni pohti ääneen, voisiko vesimelonin siemenestä kasvattaa hedelmää kantavan taimen.
Olin epäilevä, koska olin lukenut, että vesimelonin menestyksekäs kasvatus Suomen olosuhteissa edellyttää tiettyjä lajikkeita (eli ei siis kaupan hyllyltä ostetun melonin siemenestä kasvatettua) sekä kasvihuoneolosuhteita. Ulos viljelylaatikkoon tökätty siemen ei siis varmasti itäisi. Mies kävi kuitenkin puoliksi vitsillä laittamassa neljä siementä kasvimaalle.

Yllätykseni oli siis suuri, kun kolme siemenistä iti. Hankimme kasvusäkin ja istutimme taimet siihen. Kasvihuonetta meillä ei tällöin vielä ollut, joten säkki jäi terassin vierustalle.
Tilanne 7.6.2016:



Kasvu oli melko hillittyä ja yksi taimista menehtyi siirron jälkeen. Heinäkuussa pystytimme kasvihuoneen ja ihan ensimmäiseksi siirsimme vesimelonit kasvihuoneen kulmaan.
Tilanne 21.7.:



Vesimeloni villiintyi kasvihuoneen lämmössä täysin ja kasvatti "lonkeroitaan" pitkin poikin. Luin netistä, että vesimelonin pölyttäminen onnistuu harvoin itsekseen, joten tupsutin hedekukkaa emikukkaan (menikö tämä nyt oikein päin? :)). Elokuun lopulla keskellä kasvihuoneen lattiaa kasvoi ihka oikea vesimeloni.
Tilanne 25.8.:



Pallero jatkoi paisumistaan. Syyskuussa yöt alkoivat olla kuitenkin jo melko viileitä, enkä halunnut jättää vesimelonia paleltumaan. Lisäksi koputustesti paljasti vesimelonin olevan syömäkelpoinen.
Tilanne 8.9., ennen vesimelonin poimimista:



Vesimeloni jäi muutamaksi viikoksi keittiön tasolle odottamaan sopivaa maisteluhetkeä. Eilen illalla sellainen vihdoinkin koitti. Sehän näytti auki leikattuna melkein oikeanlaiselta! Ehkä aavistuksen olisi saanut kypsyä lisää.



Lautaselle on leikattu puolikas vesimelonia, eli syötävää on melko runsaasti. Maku ei ollut tajuntaa räjäyttävä, mutta ihan asiallinen kuitenkin.



Mitä tästä opimme? :) Aina kannattaa kokeilla. Ja aina kannattaa antaa myös miehen kokeilla omia viljelyjuttuja :)

Pitkästä aikaa puutarhassa

Tällä viikolla olen ilahduttavan monesti ehtinyt ja jaksanut lähteä iltaisin puutarhatöihin. Sateettomalla säällä on ollut tietysti myös osuutensa asiassa.

Tekemiset painottuvat huolto- ja hoitotoimenpiteisiin: kitkin (taas!) osan penkeistä ja syyslannoitin ne samalla. Heivasin väsähtäneitä kesäkukkia kompostiin ja siistin sorakäytäviä. Tartuin vihdoinkin myös ruohonleikkuriin ja hyökkäsin päättäväisesti nurmikon kimppuun. Kosteilla keleillä kasvuvauhtiin päässyt nurmialue muistutti tosin jo enemmän rehevää niittyä. Ruohonleikkuri yski ja murisi, mutta selvisi kuitenkin tehtävästään.

Tänään tein päivän päätteeksi kameran kanssa pihakierroksen ja huomasin, että puutarhassani ei ole enää kovinkaan paljon aiheita kukkakuviin. Kaikki kukkijat ovat joko esiintyneet jo blogissa tai ovat muuten vaan lopettelemassa. Tosin eihän toisto haittaa, kun kyse on kukista :) Siksi silkkiunikko pääsee uudelleen esille. Se on yhtä kaunis kuin kuukausi sitten ja tekee vaan uusia nuppuja:



Päivän yllättäjät ovat keväällä ulos kylvetyt sinipallo-ohdakkeet - lehtien välistä puskee pikkuisia palleroita!



Pilariomenapuut kantavat heti ensimmäisenä kesänä hedelmää:



Kasvihuoneessa on myös melkein juhlan paikka. Ensimmäiset tomaatit alkoivat punertaa lämpimien kelien ansiosta. Tosin tomaatit pääsivät kasvihuoneeseen vasta heinäkuun lopulla, joten mulla ei ollut niiden suhteen erityisiä odotuksia.



Kasvihuoneen toisen kulman ja puoli lattiaa on valloittanut miehen vesimelonikasvatus. Nyt kun kasvihuone on vielä tyhjillään, niin tämä itse asiassa piristää sitä kummasti.



Eikä siinä vielä kaikki! Rönsyjen lisäksi siellä kasvaa pieni pullukka :)



Havahduin tänään siihen, että elokuu on melkein ohi. Milloin tämä ehti tapahtua? No, vielä tässä on muutama päivä tätä kuuta jäljellä. Taidan lopettaa tämänkin postauksen samaan ajatukseen kuin viimeksi - toivottavasti sää pysyy järkevänä ja viikonloppuna on aikaa puutarhahommiin! Se tuntuu olevan nyt päällimmäisenä mielessä, pitäisi saada kaikenlaista vielä tehtyä!

Nuppuja

Uudehkossa puutarhassani ei tähän aikaan kuki monikaan kasvi. Tulppaanit ja narsissit ovat lopettaneet ja useammat kasvit tekevät vasta nuppuja. Niitä käyn tarkistelemassa päivittäin: joko nyt? Ilmassa on suurta odotusta.
Viikonloppuna olen lähdössä lyhyeen reissuun ja osa minusta huutaa, että et voi jättää puutarhaasi! Toinen (se järkevämpi) puoli tietää, että muutamassa päivässä ei ehdi tapahtua mitään niin mullistavaa. Etenkin kun ilmat pysyttelevät hiukan viileämpinä.

Lehtolaukka pilkistää:



Isotähtiputki on kasvattanut runsaan lehdistön. Toivottavasti kukinta tulee tänäkin vuonna kestämään pitkään:



Pikkuinen ihanuus tähkäesikko on kasvattanut jo kaksi kukkavartta, toinen vaaleampi on hieman lehtien takana piilossa:



Leikkokärsämö 'Paprika' loistaa ihan kohta kirkkaanpunaisena:



Tuoksukurjenpolvi 'Bevan's Variety' on tehnyt paljon nuppuja. Kukissa on aika kiva sävy, tykkään!



Jännityksellä odotan, mitä maariankellon 'Cup and Saucer Mix' nupuista paljastuu. Kasvatin taimet siemenestä viime keväänä, ja syksyllä joku kutsumaton vieras oli syönyt lehdet maan tasalle. Tänä keväänä taimet nousivat kuitenkin reippaasti maasta ja kasvattivat hienosti nuppuja:



Esittelen myös mieheni taimikasvatukset. Hän tyrkkäsi jonkin aikaa sitten kaupan vesimelonin siemeniä viljelylaatikkoon. Kerroin silloin, että itäminen ulkona viileässä on epävarmaa. Yllätykseni oli suuri, kun tässä yhtenä päivänä bongasin laatikosta kolme pientä vesimelonin tainta. Ne pääsivät nyt omaan kasvusäkkiin. En saa kuulemma enää ottaa kantaa näiden kasvatukseen :D



Kaikille pönttöjä pihaansa ripustaneille tiedoksi: BirdLife järjestää viikonloppuna Pönttöbongauksen, jonka tavoitteena on kerätä tietoa pönttölintujen pesinnästä. Mukavia bongaushetkiä osallistujille! :)