Puutarhapainotteinen heinäkuu

Heinäkuu oli lomakuukausi, joka tarkoitti myös enemmän aikaa puutarhassa. Paljon tuli tehtyä - sekä huoltotoimenpiteitä että uusia juttuja. Toisaalta silti tuntuu, että mitä enemmän teen, sitä enemmän keksin taas seuraavia asioita to-do-listalle. Tekemättömien hommien määrä on ikuisesti vakio. Mutta pysyypä ainakin mielenkiinto yllä ja harrastus aktiivisena :) 

 Suurimpana heinäkuun proggiksena lienee kivituhkapolun jatkaminen kompostille asti. Polku kulki pitkin vanhaa metsäpohjaa, joka tarkoitti vimmaista maan tasoittamista, kymmenien kivien nostamista maasta tasoittamisen yhteydessä (ja myös suurimpien kivenmurikoiden jättämistä osaksi polkua) sekä muutamien puoliksi maatuneiden puunjuurien sahaamista. Ja toki lopuksi kivituhkan kärräämistä rinnettä pitkin ylös. Anyways, lopputulos ei näytä kuvassa oikein miltään, mutta polku on nyt siinä:

 

Projekti jatkuu sillä, että polun varteen tulee pensaita. Muutama syyshortensia, teresanruusu ja mustaselja odottavatkin jo istutusta. Heinäkuussa siistimme myös kasvimaan reunukset. Oli huono idea tehdä reunat luonnonkivistä, sillä nurmikolta puski niiden välistä juolavehnää, joka levisi turhankin hyvin viljelylaatikoiden ympärille laitetussa kuorikatteessa. Siispä siirsimme kivet muualle ja kanttasimme reunat. Katsotaan, jos keksitään jossain vaiheessa jokin parempi reunus, mutta sillä välin mennään tällä. 

Lisäksi suoritimme yhdessä miehen kanssa siperinkurjenpolvien jakamisen. Jättimäisen juurakon jakaminen edellytti pienen retkikirveen käyttöä, jolla se meni nätisti neljään osaan. Aina näissä jakohommissa tulee mietittyä, että miten kasvit selviävät tällaisista tuhotöistä, mutta vastaus on, että ilmeisen hyvin. Tätä kirjoittaessani siperiankurjenmiekan jakopalat puskevat nimittäin uusia lehtiä.

 

Heinäkuussa tein myös karsintaa puutarhassa. Liiankin hyvin kukkapenkissä viihtyvät jättipoimulehti ja huopakaunokki saivat lähtöpassit ja siirtyivät kompostin puolelle. Huopakaunokki sinänsä hieman harmittaa, sillä se oli pörriäisten suosiossa, mutta uskoisin, että tilalla on ihan riittävästi muitakin kukkijoita. Jos joku kasvi harmittaa enemmän kuin tuottaa iloa, niin täytyy vain todeta, että niiden aika puutarhassa on ohi. 

Kukinnan osalta heinäkuun mieleenpainuvimpia kukkijoita olivat ritarinkannukset, palavarakkaus ja tietysti loppukuun puolella daaliat. Mutta aloitetaan kuvakatselmoinnilla alusta. Ensin yleisnäkymää 7. heinäkuuta, nurmikkokin on kerrankin juuri leikattu :D

   

Heinäkuun alkupuolella jatkoi kukintaansa vielä kestävä 'Bowl of Beauty':

 

Jasmike kukki upeasti ja sen tuoksu oli hurmaava. Pensaan kasvutapa on vaan niin sotkuinen ja joka suuntaan sojottava, että en tiedä, mitä sille tulisi tehdä. Antaa olla vaan sellaisenaan?

 

Ritarinkannukset ja palavarakkaus ilahduttivat pitkäkestoisella kukinnalla:

 

Tämä tummansävyinen lajike on mieleeni. Kaikki ritarinkannukset ovat peräisin blogisiemenkirjeestä:

 

Lisäksi meillä kasvaa tällainen valkoinen kaunotar, jonka kukinto on tänä vuonna hieman tynkä:

 

Neilikkaruusu on kukkinut koko heinäkuun:

   

On ollut myös hyvä vuosi kärhöille. Tiukukärhö 'Arabella' kukkii runsaasti:

 

'Warszawska Niken' välistä kurottaa yksi 'Multi Bluen' kukka:

 

Ja sitten ne daaliat! Joidenkin kukintaa odotan edelleen, toiset aloittivat jo heinäkuun alkupuolella. 'Happy Single Romeo' ja 'Happy Single Wink':

 

'First Love':

 

'Musette':

 

Jättimäinen 'Vassio Meggos':

 

Jokin kaktusdaalia, jonka lajikenimi ei ole tallessa:

 

Heinäkuulta täytyy mainita myös tuoksuherneiden kukinta. Ah näitä värisävyjä!

   

Kuun loppupuolella aloittivat myös syysleimut:

 

Muutama yleisnäkymä vielä kuun loppupuolelta. Ensimmäisessä kuvassa näkyy rinnepihamme kolme "tasoa" - ensin kurjenpolvet ja rantakukka, sitten seuraavassa penkissa leiskuvat värimintut ja tummana erottuva peruukkipensas sekä lopuksi alapihan kukkapenkit, josta tässä kuvassa näkyy enimmäkseen purppuraheisiangervo sekä vaaleanvihreä kultakanukka.

 

Ja vielä hieman tarkempi näkymä alapihan kukinnasta, täältä löytyy muun muassa vaaleanpunaista väriminttua sekä sinipallo-ohdaketta. Sinipallerot aiheuttavat ristiriitaisia tunnelmia. Ne ovat niin hauskan näköisiä, mutta siementävät aivan hulluna. Olen tänä vuonna kitkenyt niiden siementaimia aivan älyttömiä määriä. Auttaisi varmaan, jos kukkapallerot leikkaisi ajoissa pois, mutta eihän niitä raaski karsia :/

 

Toki täytyy päivittää myös hyötyviljelmien kuulumiset. Heinäkuussa tuli kurkkua ja kesäkurpitsaa normaaliin tapaan, eli enemmän kuin tarpeeksi. Myös punajuurien sato oli hyvä. Herneitä ja karviaisia olen jo kerännyt hieman, mutta niitä riittää vielä. Kuva heinäkuun alkupuolelta, kurkut ovat jo katossa asti:

 

Maukkaita herneitä:

 

Ja karviaisia:

 

Heinäkuussa oli myös mainio Avoimet Puutarhat -tapahtuma, jolloin kiersimme yhtä lailla puutarhaharrastukseen hurahtaneen naapurin kanssa Kirkkonummen seudun puutarhoja. Jokainen kohde tarjosi jotain erilaista, kiinnostavaa ja inspiroivaa, eli ehdottomasti vierailun arvoinen tapahtuma. 

Kesälomalla tuli poikettua myös Pinsiön taimistolla, jossa oli kaunis näyttelypuisto:

 

Heinäkuun puutarha-asioista voisin kirjoittaa vielä toisen samanmittaisen postauksen. Vietin puutarhassa selvästi tyypillistä enemmän aikaa, edistin projekteja, shoppailin kasveja, fiilistelin kukkia ja pörriäisiä, inspiroiduin ja keksin uusia ideoita. Kerrassaan loistokas kuukausi siis. Toivottavasti kesä on sujunut myös muilla hyvin! Nyt täytyy taas loman loppuessa palata erilaisten projektien pariin, mutta puutarhakausi toki jatkuu edelleen. Aurinkoista elokuuta!

Helteinen heinäkuu

Hellettä on ollut niin pitkään, että en muistakaan pian muuta kuin liki kolmenkymmenen asteen lämpötiloja. Harvemmin on tarvinnut välttää näin paljon ulkona ajanviettoa. Tänä aamuna laitoimme kellon herättämään seitsemältä, jotta nurmikon voisi leikata ilman tuskahikeä. Kuumaa siellä oli silti.

Puutarha kärsii huomion puutteesta. Nurmipihan kohopenkki on rosoisen tuuhea ja sekava. Yhdessä reunassa kukkii silkkikukka:



Sen takana kukkii ihan itsenäisesti siemenestä kasvanut kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy'. Istutin näitä viime kesänä kyseiseen penkkiin, ovat siis selvästikin siementäneet ja lähteneet tänäkin vuonna kasvuun. Tällaiset yllätykset eivät haittaa yhtään.



Sekametelisopasta löytyvät myös värimintut sekä tähkäverbenat:





Toisessa päädyssä aloittavat sinipallo-ohdakkeiden vieressä kukintaansa kaunopunahatut:





Kukkapenkki kaipaisi selvästi jonkinlaista ryhtiliikettä, mutta en ole keksinyt hyvää kehityssuunnitelmaa. Ei haittaa, ehkä se inspiraatio joskus iskee. Siihen asti siristelen silmiä ja kuvittelen, että kyseessä on vain hieman villiintynyt cottage garden -penkki.

Onneksi takapihan pääpenkki on hiukan ryhdikkäämpi. Se on paljolti syyleimujen ja pionien ansiota, joiden kasvutapa on melko hallittu. Ihastun syysleimuihin vuosi-vuodelta yhä enemmän. Ne näyttävät viihtyvän meillä.

Violetti 'Laura' ja valkoinen 'White Admiral' saivat viime vuonna seurakseen vaaleanpunaisen 'Jeff's Pink' -lajikkeen:





Niiden vieressä kukkii ärhäkkä 'Starfire', joka on mielestäni aivan upea.



Hesari kirjoitti, että tänä kesänä liikkeellä on ennätysmäärä ampiaisia, jopa 20-kertaa enemmän kuin viime kesänä. Sain kokea tämän ihan henkilökohtaisesti, kun tömistelin menemään terassillamme, jonka lautojen alle oli rakennettu greipin kokoinen ampiaispesä. Tuloksena 5-6 pistosta nilkkoihin. Se sattui ihan pirusti ja taisinkin kauhusta hyppiessäni ja pois juostessani huutaa ja kiljua muutamia erikoisempia sanoja (anteeksi naapurit!). Vaikka en yltiöpäisen myrkyttämisen kannalla olekaan, on kyseinen pesä saanut nyt jo todellakin lähtöpassit.

Miten hellekesä on vaikuttanut teidän puutarhoihin? Myös kaikki hyvät vinkit kuumuuden sietämiseen liittyen otetaan mielellään vastaan.

Keskikesän runsautta ja voimakkaita sävyjä

Täällä on satanut koko viikonlopun. Eilen hieman vähemmän, jolloin ehdin sateiden välissä tehdä monta hyvää tuntia kitkemis- ja karsintahommia.
Leikkasin kukkineet nuput kosmoskukista, pelargoneista, daalioista, harmaakäenkukasta ja huopakaunokista. Kaikkien kukkijoiden nuppuja en jaksa karsia, mutta yllämainitut yritän pitää siistinä. Palkintona on kauniimpi kukkaloisto ilman ruskistuneita osia sekä toki runsaampi ja pidempi kukinta.

Kasvihuoneessa leikkasin kattoon ylettyneiden runkotomaatien latvat, poistin varkaat ja karsin tomaattien alempia lehtiä. Kasvihuoneen kosteusprosentti on näillä keleillä ihan hurja ja tulos näkyi kasvihuonekurkussa - muutama lehti oli päässyt homehtumaan. Äkkiä ne pois, jotta homekasvusto ei leviäisi ja ilma pääsisi kulkemaan hieman helpommin.

Lisäksi oli TAAS kitkentähommia, kuinkas muutenkaan. Osa penkeistä pysyy selvästi paremmin kuosissa ja toiset heikommin. Leikkasin myös kellastuneet myskimalvat kokonaan alas, silpuin kasvimateriaalin pieneksi ja vein kompostiin. Myös nurmikko pitäisi leikata, mutta näin märillä keleillä se ei tahdo onnistua.

Tänäänkin ropisee kunnolla, joten kipaisin aamulla sateen hellitettyä hetkeksi nopealle kuvauskierrokselle. Valon vähyyden takia kuvat ovat tummanpuhuvia ja sävyt melko voimakkaita.

Tsinniat ovat avanneet ensimmäiset kukkansa.



Syysleimu ja punaväriminttu:



Tässä penkissä on melkoinen värishow, vierekkäin kukkivat helokki, syyshohdekukka ja rantakukka. Mielestäni etenkin terrakotan ja violetin väripari toimii yllättävän hyvin.





Kukkapenkit näyttävät runsaan villiintyneeltä. Se on osin vahinko ja osin tavoiteltu cottage garden -tyyppinen ratkaisu. Siirtämistä ja karsimista on tiedossa, mutta siihen mennessä nautin täysin näistä sekamelskoista.
Väriminttu, kosmoskukka, huopakaunokki ja sinipallo-ohdake samassa näkymässä:



Samassa penkissä kasvaa yrtti-iisoa, joka on mielestäni älyttömän suloinen.



Ja harmaamalvikki:



Kukkalaatikossa runsastuvat punarevonhännät:



Uudessa "savipenkissä", joka on osittain maanparannusvaiheessa, kukkii vaaleanpunainen ruiskaunokki. Ihanan hempeä ilmestys! Kiitos Päivänpesän elämää -blogin Katjalle siemenarvonnasta :)



Kolmea eri vaaleanpunaisen-violetin sävyä: punavirma 'Pretty Betsy', rantakukka ja isotähtiputki 'Ruby Cloud':



Ja lopuksi vielä violetin teeman jatkoksi ihastuttavat kärhöt:





Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Syyshohdekukat ja värimintut

Viimeiset lomapäivät ovat käsillä ja aion pyhittää ne lokoiluun. Ei mitään ohjelmaa, rakennettavaa tai kaivettavaa. Alkajaisiksi ajattelin istua terassilla, käydä läpi viime päivien puutarhakuvia ja päivittää blogia.

Puutarhassa tunnelmat ovat helteiset. Aamulla herätessäni huomasin kasvihuoneessa olevan jo yli neljäkymmentä astetta ja kipaisin äkkiä ulos avaamaan ovia ja kastelemaan nuutuneita tomaatteja. Kasvariin nostetut vesimelonin taimet eivät ole kuumasta moksiskaan. Päinvastoin, ne ovat muutamassa päivässä kasvattaneet uusia lehtiä ja melkein tuplanneet kokonsa.

Pihalla loistavat nyt syyshohdekukat. Ostin kaksi 'Moerheim Beautyn' tainta muutama vuosi sitten ja vuosi-vuodelta kasvusto on laajentunut hienosti. Kasvupaikka on saven ja puutarhamullan sekoitusta ja ihan kallion vieressä. En sanoisi multaa kovin läpäiseväksi, mutta oletan, että penkin yläpuolella oleva kallio estää veden tulon ylärinteestä penkkiin ja tästä syystä kasvupaikka kuivuu kohtuullisen nopeasti. Syyshohdekukat vaativat nimittäin hoito-ohjeiden mukaan vettä läpäisevän kasvupaikan.
Päivitys 26.7.: googletin syyshohdekukan kasvupaikkaa tarkemmin ja muistini oli selvästikin pettänyt - syyshohdekukan sanotaan kaipaavan nimenomaan kosteaa tai tuoretta, ei kuivuvaa multaa. Ei ihme että savimaamme tarjoaa sille siis hyvän pohjan :)





Syyshohdekukkien taustalla ovat tänä vuonna ihan omiin korkeuksiinsa kasvaneet tiikerililjat. En ole aiemmin nähnyt niitä näin mittavina. Nuppuja on paljon, joten lupaavalta näyttää.



Toisaalla kukkivat värimintut. Kaksi tainta on hankittu viime kesänä ja kolmas tänä vuonna. Nyt pystyy jo näkemään sävyerot kukinnassa. Tässä punainen 'Squaw':



Pinkki 'Twins':



Ja vaaleanpunainen 'Beauty of Cobham':

'Squaw' on selvästikin levinnyt parhaiten, mutta sekin on vasta pieni kasvusto. Tässä vaiheessa olen kuitenkin kiitollinen jo siitä, että molemmat viime kesän taimet selvisivät hengissä talvesta - olen lukenut, että monella talvi vei juurikin väriminttuja.

Värimintuille olen pohtinut sopivaa kumppanikasvia. Löysin gardenia.net -sivustolta kombon, jossa väriminttujen seassa kasvaa virginiantädykettä. Minun tädykkeet ovat vaaleanpunaisia ja värimintutkin eri sävyissä kuin kuvassa, mutta taidan kuitenkin kokeilla kyseistä yhdistelmää.
Olen muutenkin selaillut sivuston värikylläisiä kukkapenkkikuvia ja plant combination -osastoa, kerännyt inspiraatiota ja miettinyt samalla kasvien siirtoja ja -hankintoja. Suunnitelmia riittää jo tälle ja ensi vuodelle. Mutta vielä en aio toteuttaa niistä yhtään. Nyt on aika istua ja nauttia nykyisistä pihanäkymistä.

Mukavia hellepäiviä!