Elokuun alku

Tätä kirjoittaessani ulkona sataa kunnolla. Viilennystä ja vesisadetta on kaivattukin. Vaikka täällä on heinäkuussa satanut noin kerran viikossa, vähentää jokainen vesisade kuitenkin kastelun tarvetta. Aavistuksen viileämmän sään ansiosta (26 astetta 30 sijaan) olen jopa jaksanut tänä viikonloppuna tarttua lapion varteen. Kaivoin istutusreikiä tulevalle pensasaidanteelle, josta kuvia luvassa kun projekti hieman edistyy.

Puutarhassa on elokuinen tunnelma. Kevään pastellisävyt ovat vaihtuneet voimakkaampiin ja tummempiin väreihin.
Syysleimut leiskuvat. Etualalla hopeinen hiekkamaruna, joka leviää melko reippaasti, mutta näyttää mielestäni tosi kivalta ja tasapainottaa vihreitä sävyjä:







Purppurapunalatva on kolmessa vuodessa asettunut aloilleen ja kasvaa vuosi-vuodelta massiivisemmaksi:



Vanhat ja kestävät tiikerililjat. Isojen tiikerililjojen vierestä löysin tänä keväänä useita pikkutaimia, jotka siirsin toiseen penkkiin. Toivottavasti loistavat siellä yhtä kauniina:





Kukkalaatikossa on sinitähtönen 'Red Cutting' ottanut vallan. Istutin sinne muitakin kesäkukkia - tsinnioita, kelloköynnöksen, mutta mikään niistä ei ole viihtynyt yhtä hyvin.



Syyshortensia on kukkinut jo jonkin aikaa:



Viime syksynä hankittu 'Wim's Red' lajikkeella on korkeutta vasta muutama kymmenen senttiä. Kukat alkavat jo hieman punertua:



Harvemmin laitan kuvia isosta kivimuuripenkistä, koska se on vielä pahasti kesken. Mutta viime kesänä istutettu peruukkipensas näyttää viihtyvän siellä. Pensaan ostaessani se oli pelkkä yksihaarainen ruoto, mutta nyt siitä on tullut selvästi tuuheampi.



Peruukkipensaan lehdistö on tosi kaunis:





Puutarhani ensimmäiset ritarinkannukset kukkivat. Siemenet sain kevään siemenkirjeestä. Matala kynnys kokeilla uusia tuttavuuksia on siemenkirjeen parhaita puolia.







Kärhöistä 'Warszawska Nike' on tänä kesänä viihtynyt mainiosti, toisin kuin viereinen 'Multi Blue', josta voi juuri ja juuri nähdä yhden kukkasen kuvan alaosassa:





Gammayökkösiä lentelee puutarhassa siellä sun täällä. Täytynee olla tarkkana toukkien kanssa, viime päivinä on lehdissä ollut suorastaan kauhistuttavia uutisia siitä, että kyseisen perhosen toukat syövät suunnilleen kaikkea mitä eteen sattuu ja lopputuloksena on vain pelkät ruodot. Voiko oikeasti käydä näin, en tiedä, mutta täytyy pitää puutarhassa silmät auki.







Mukavaa lähestyvää uutta viikkoa!

Odotan, odotan

Juhannusta vietimme rauhallisissa merkeissä kotona. Kävelyä lähimetsässä, maukasta grilliruokaa ja lasi kuohuvaa - siinä mukavan juhannuksen ainekset. Katsoin tietysti myös vuoden slow tv -viihdetapahtumaa, eli Prisman kassahihnaohjelmaa. Hauskaa, miten näin arkisesta asiasta voi tehdä koukuttavaa seurattavaa, joka toimii myös mielenkiintoisena dokumentaarisena katsauksena suomalaisten arkeen (ja juhlaan!). Itse ihmettelin muun muassa sitä, miten osa ihmisistä kirjaimellisesti kaataa ostoskorinsa sisällön kassahihnalle. 

Tv-ohjelmien lisäksi täytyy myös päivitellä säätä. Aaton aattona täällä nimittäin satoi taas rakeita. Kuinkahan monennes kerta se oli jo tänä vuonna? Mietin itsekseni, että onko raekuuroista tulossa jokakesäinen vitsaus. Tällä kertaa rakeista selvittiin kuitenkin melko ehjin nahoin, ei tullut pahoja tuhoja puutarhaan, eikä myöskään autoihin (toisin kuin keväällä..).

Puutarhassa ovat viimeisetkin tulppaanit lopettaneet kukintansa. Mikään muu ei kuki, vaikka nuppuja on valtavasti. Odotellaan siis. Onneksi juhannuksen myötä alkoi myös kesäloma, joka mahdollistaa useamman pihakierroksen ja nuppujen tarkastelun päivässä. 

Pionien kukinnasta olen hieman huolissani. Ehtivätkö nuput aueta ennen kuin lähdetään lomamatkalle? Entä voiko talovahdilta pyytää kissojen hoitamisen ja kasvien kastelun lisäksi myös kuvien ottamista? "Ota kuva heti jos pioni aukeaa ja sen jälkeen jokaisena päivänä". 

Loistokurjenpolvi 'Johnson's Blue' on avannut ensimmäisen kukan, jonka vieressä on vielä useita nuppuja:

Kyläkurjenpolvi 'Mrs. Kendall Clarkin' nuput ovat vielä tiukasti kiinni:

Myös maariankelloa saa vielä odottaa:

Eräs daalia näyttää tosin jo melko lupaavalta:

Huopakaunokin kasvatin viime vuonna siemenestä, eikä se ehtinyt ensimmäisenä kesänä kukkaan. Näyttää melko kirkkaalta sävyltä, mitähän tuolta paljastuu..

Tämäkin on viime kesän siemenkasvatuksia - idänunikko 'Princess Victoria Louise'. Yhtä lailla jännittää, miltä tämä näyttää!

Lupaavilta näyttävät nämäkin. Kukintaan tarvitaan varmaankin enää muutama lämmin päivä:

Ketoneilikat:

Sinitähtönen:

Lehtosalvia:

Isotähtiputki:

Maksaruoho:

Näiden kukinnan odotus taitaa kestää hieman pidempään. Jasmike ja myskimalva:

Lehtolaukat taitavat olla tästä joukosta ensimmäiset, jotka räjähtävät kukkaan:

Ja kukkiihan tuolla tuoksukurjenpolvi!

Jokaisen kasvin kukinta on varmasti odotuksen arvoinen. Ja aika menee leppoisasti puutarhapuuhissa. Kerrankin on lomalaisena aikaa tehdä rästiin jääneita hommia. Tämä on myös ensimmäinen kesä moneen vuoteen, kun meillä ei ole jotain remontti- tai rakennusprojektia työn alla. Nyt edetään maltillisesti, fiksataan ja huolletaan nykyistä sekä hiljalleen siistitään keskeneräisiä alueita. Lomaillaan! 

Kauniita kesäpäiviä kaikille!

Esikasvatettavien kierros

Esikasvatettavat taimet ovat tehneet kasvupyrähdyksen sen jälkeen kun vein ne täyspäiväisesti kasvihuoneeseen. Valtaosa taimista on tietysti vieläkin pieniä, mutta tässä on vielä kuukausi kasvuaikaa ennen hallavaaran päättymistä.

Härmesalviat pitäisi koulia:



Pikkuruiset verbenat ovat suloisia:



Sinitähtöset:



Kesäpäivänhattujen kasvu on hidasta! Mutta koulimisen jälkeen on ilmestynyt muutamia lehtiä lisää:



Punarevonhännän siemeniä on siemenpussissa satoja, joten jostain syystä kylvin niitä tänäkin vuonna liian monta. Lähes kaikki itivät. Sain kuitenkin kuningasidean, että voisin ruukkujen lisäksi laittaa näitä myös uuteen penkkiin, koska siellä on alkuun varmasti enemmän tilaa kuin mihin kasveja riittää.



Punavirmat kasvavat hyvin, mutta ovat ihmeen lötköjä. Taipuilevat sinne ja tänne. Ehkäpä ne siitä vielä vahvistuvat.



Kasvihuonekurkut odottavat lämpimämpiä kelejä ja ulkoilevat kasvarissa pelkästään lämpiminä päivinä. Tosin 'Femspotin' pussissa luki, että lajike kestää myös kylmiä öitä. Uskaltaisiko näitä jo vähitellen totutella kasvihuoneen yölämpötiloihin?



Paprikat ja chilit sulassa sovussa. En ollut laittanut jokaiseen ruukkuun kylttiä ja yhtenä päivänä tajusin, että olin vaihtanut ruukkujen paikkoja. Sen jälkeen olen voinut enää arvailla, mikä kasvi ja mikä lajike..



Tsinniat auringossa:



Myös ensimmäiset kasvihuoneessa tehdyt kylvöt ovat itäneet! Tämä on tilanpuutteesta kärsivälle esikasvattajalle hyvä uutinen. Muistin, että minulla oli vielä auringonkukkien siemeniä ja kylvin niistä osan ruukkuihin. Loput ajattelin laittaa muutaman viikon päästä suoraan ulos. Tässä kuvassa on jo muutama itänyt:



Myös jänönhäntä sekä hämähäkkikukka ovat itäneet kasvarissa, kuvassa niistä viimeksi mainittu:



Kaikki kylvöt eivät mahtuneet esittelyyn. On kosmoksia, basilikaa, jo isoksi kasvaneet tomaatit, untuvasulkahirssi, nuokkulaukka ja toivottavasti vielä muitakin ihanuuksia, jotka aion kylvää pian! Tänä vuonna listalla on myös jokunen epäonnistuminen, varmaan siksi koska kokeilin tällä kertaa kasvattaa erikoisempia kasveja, mutta eipä mietitä nyt niitä :)

Miten sinun esikasvatukset ovat sujuneet?

Sisäistä rauhaa ja syyskuun kukkasia

Enpä sitten tänäkään viikonloppuna halunnut työntää nenääni pihalle. Muutama aste lämpöä ja hurja tuuli ei pahemmin houkutellut syystöihin. Olen tällä kertaa jo kuitenkin ihan sinut syksyllä iskevän innottomuuteni kanssa ja annan itselleni luvan möllöttää sydämeni kyllyydestä.

Punakellukka (kuva 18.9.):



Pienen pieni morkkis iski siinä vaiheessa, kun mies jatkoi eilen suojaverkkojen laittamista ja minä istuin vain sohvalla telkkarin edessä.. Mutta aina ei mene energiat tasan. Tai oikeastaan energiaa taitaa olla rajallinen määrä ja minulla se suuntautuu nyt pääosin työasioihin. Uudessa paikassa ja roolissa oloni on tuntunut hyvältä, vaikka vauhti on välillä kovaa: paljon uutta ja mielenkiintoista, työmatkoja, uusia ihmisiä, inspiroivia keskusteluja ja ajatuksia. Olen myös huomannut, että aivoni vaativat aikaa kaiken tämän prosessointiin. Nukun viikonloppuisin ennätyspaljon ja nautin leppoisista koti-illoista. Tähän sisältyy esimerkiksi Downton Abbeyn katsomista Netflixistä tai ikuisuusprojektini korinpohjapeiton jatkamista (tällä hetkellä neulottuna on about 10 senttiä.. vielä on siis tekemistä :D)

Esikot lähtivät syyskuussa toiselle kierrokselle. Samaan kuvaan mahtui neljä eri kukkivaa esikkolajiketta (kuva 10.9.): 



18.9. mukaan liittyi myös viides esikko:



Melkoisena yllätyksenä en ole kuitenkaan ehtinyt pahemmin vajota negatiivisiin ajatuksiin. Minulle on hyvin tyypillistä velloa melankolisesti tyytymättömyydessä itseeni tai elämääni. Käyn sen kanssa jatkuvasti taistelua, etenkin jos en pidä itseäni kiireisenä. Paitsi nyt! En tiedä, onko kyseessä uuden työpaikan tuomat hyvät fiilikset vai joku muu syy, mutta tunnen oloni hyvinkin seesteiseksi. En ole ollenkaan tottunut tällaiseen olotilaan :) Ei haittaa melkein yhtään, että pihalla on kuihtuneita kesäkukkia. Eikä sekään, että alakerrassa sijaitseva varastotila on kesän jäljiltä täydessä myllerryksessä - multasäkkejä, ruukkuja ja työkaluja on sikin-sokin. Ajattelen vaan, että ei hätää, kyllähän sitä ehtii.

Syysleimut 25.9.:



Samaan aikaan loistivat myös harmaamalvikit:



.. ja kesäkukista sinitähtöset:



Tämän itsereflektoinnin ja syyskuun kukkakatsauksen jälkeen haluan toivottaa kaikille mukavan leppoisia iltoja!