Toukokuu puutarhassa

Olen tänä keväänä nauttinut ihan eri tavalla puutarhassa puuhastelusta. Pohdin syytä tähän ja ymmärsin, että olen pystynyt tekemään asioita kiireettömästi - pari tuntia siellä ja täällä, mutta kuitenkin useampana päivänä viikossa. Näin ollen viikonloput puutarhassa eivät ole enää raivokasta kitkemistä, jotta perennat erottuisivat kukkapenkeistä; tai maraton-koulimista ja -ruukutusta, kun pikkutaimilta loppuu ruukusta tila kesken.
Sen sijaan olen tehnyt hommia sujuvasti ja ajoissa, ilman viime hetken epätoivoista paniikkia. Kärjistän toki hieman, ei se puutarhapuuhastelu ole aikaisempina vuosinakaan ollut yhtä stressiä. Mutta on siinä tahdissa jonkinlaista eroa kuitenkin havaittavissa. Siksi nautin tästä tämän kevään rauhallisesta fiiliksestä niin pitkään kuin pystyn. Kiireiset työpäivät pitkine työmatkoineen tekevät jossain vaiheessa kuitenkin paluun ja sitten täytyy sopeutua taas siihen arkeen.

Mutta sillä aikaa kun minä olen ottanut rennon letkeästi, on kevät tehnyt vauhdilla tuloaan. Toukokuun alun viileät päivät vaihtuivat lähes kesän lämpötiloihin. Kukkapenkeissä on kukinta tullut ja mennyt, vähän turhankin nopeasti esimerkiksi tulppaanien osalta.

Narsissien hempeyttä 8.5.:





Takatalvikin pääsi yllättämään:



Helmilijat ja esikot ovat kevään ensimmäisiä runsaita ja värikkäitä kukkijoita (20.5.):





Toukokuun loppupuolella oli tulppaanien parasta aikaa (24.5.):





Ja hempeä esikkopenkki villiintyi kukkaan:



Alppiruusu avasi nuppunsa samoihin aikoihin. Nyt kukinta on jo pitkälti ohi.



Toukokuun viimeisenä päivänä kukkivat parhaimmillaan pilari- ja koristeomenapuut:





Puutarhan vehreyttä toukokuun lopun iltahämärässä. Nurmikko ollaan jouduttu leikkaamaan jo kahteen otteeseen.



Alppikärhö ilahduttaa hempeillä kukkasävyillä:



Myöhäiset liljatulppaanit kukkivat vielä:



Kivikossa on elämää. Kylmänkukka puskee vaan uusia kukkanuppuja:



Ja sen lähistöllä on värikkäitä kukkamattoja:






Toukokuun työt ja projektit

Minulla ei pitänyt olla tänä keväänä puutarhaprojekteja, mutta kas kummaa, jotain pientä tuli silti keksittyä :) Mainitsin naapurille, että olen harkinnut mansikkapenkkiä ja sain häneltä saman tien ylimääräisiä mansikantaimia kokeiluun. Siinä ei sitten auttanut muu kuin pistää töpinäksi ja perustaa uusi penkki. Ensin tietysti kivet pois. Pari pienempää sain itse siirrettyä pois, mutta tilanteen ollessa 2:0 (puutarhuri : kivet) pisti vastustaja kentälle suurimman pelaajan. Sitä sitten väännettiin miehen kanssa yhdessä pois.



Kiven poistamisen jälkeen oli enää helppoa hommaa jäljellä, eli mullan kärräämistä alapihalta ja mansikoiden istutusta. Nyt on pikkuinen penkki valmiina ja ensimmäiset kukatkin taimissa!



Toukokuun puolessa välissä sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi päärynäpuun. Aivan nappivalinta, olin jo vähän aikaan tuumaillut, että voisin kokeilla päärynän kasvatusta. Käärimme taas hihat ja istutimme puun suojaisammalle puolelle taloa. Kuvassa päärynän takana näkyy myös pieni vuorimänty, jonka alla lepää kissamme. Katsotaan, jos jossain kohtaa yhdistän päärynän, vuorimännyn ja vasemmalla näkyvän kukkapenkin yhdeksi alueeksi. Toistaiseksi mennään tällä.



Jokakeväinen homma on myös kasvihuoneessa vihertyvien daalioiden istuttaminen penkkiinsä. Sekin tehtävä on nyt suoritettu ja nyt vain toivotaan runsasta kukintaa.

Ruukkukaaos 9.5.



Daaliapenkki 31.5.



Toukokuussa istutin myös uuteen kaivon taakse perustettuun penkkiin taimia, jotka keräsin melkein kokonaan olemassaolevien kukkapenkkien siementaimista tai viimevuotisten kylvöjen kasvateista.



Ensimmäinen taimikasvatuksen tulos avaa uudessa penkissä jo nuppujaan. Tässä on japaninakileija, jonka siemenet sain blogisiemenkirjeestä :)



Kasvihuoneessa vallitsee edelleen pieni kaaos. Näkymä muistuttaa enemmän varastoa kuin kasvihuonetta. Mutta kyllä se siitä. Tomaatin- ja paprikantaimet kasvavat pituutta ja kohtapuolin voin laittaa ne lopullisille kasvupaikoilleen.

Varasto?



Tomaatit ja paprikat rivissä. Tykkään noista mehu- ja maitopurkeista juuri tomaateille, sillä niihin saa isutettua taimet riittävän syvälle, ilman että tarvitsisi käyttää valtavan kokoisia ruukkuja.



Suoritin myös hieman ostoksia, tällaisia suloisia yrttien pikkutaimia oli rautakaupassa tarjolla. Basilikaa, rukolaa, laventelia (ja ihan taustalla pelargonit, jotka eivät kuulu samaan sarjaan :))



Viljelylaatikoihin olen kylvänyt nyt kaiken: porkkanat, herneet, punajuuri, salaatti, sipuli, pinaatti jne jne. Täydellisenä yllätyksenä olivat tänä keväänä laatikossa kasvuun lähteneet palsternakat. Kylvin niitä muistaakseni viime keväänä, eikä yksikään siemen itänyt. Tai no niillä siis vähän kesti tuo itäminen. Ovat tietysti vielä hassusti toinen toisessa kulmassa laatikkoa. Täytyy niiden väliin laittaa ehkä samettikukkaa.



Viimeisessä laatikossa on ruohosipuli tehnyt valtavan puskan. Vieressä myös viinisuolaheinä, joka selvisi talven yli. Itse asiassa se taitaakin olla monivuotinen, eikä satunnainen selviäjä.



Sellaista toukokuussa. Toivottavasti nämä hurmaavat kesäkelit saavat jatkoa (ja välillä toki hieman sadetta kiitos) ja että kesäkuu olisi yhtä mukava ja antoisa puutarhakuukausi.

Puutarhablogi heräilee kevääseen

Hei blogi, pitkästä aikaa! Poissaololleni ei ole mitään selkeää syytä. Syksyisin on aina työkiireitä ja paljon muuta tekemistä, se vaikutti ehkä osittain asiaan. Mutta nyt minulla on aikaa. Viikon päivät olen viettänyt etätöissä, joka tarkoittaa runsaat pari tuntia lisää aikaa per päivä, kun ei tarvitse matkustaa toimistolle. Olen pessyt viikon aikana kaikki pyykit, siivonnut, järjestänyt tavaroita, ulkoillut. Kylvänyt ja vaihtanut pelargoneille mullat, remontoinut ja tehnyt tänään jopa hieman pihahommia. Päivä on silti vasta puolessa välissä. Sitten keksin, että nyt olisi kerrankin aikaa päivittää kuulumisia blogiin. Ja kirjoittaa vihdoin parin viime vuoden matkakertomuksia, jotka ovat aina jääneet tekemättä.

Mutta niin, niitä kuulumisia.
Syksyllä jouduimme jättämään hyvästit rakkaalle kissaherrallemme. Jo pari vuotta kestänyt sairaus oli edennyt pitkälle, kissa laihtunut liikaa ja viimeisinä viikkoina hän oli hidastunut selvästi, eikä ruoka maistunut enää entisellä tavalla. Keskustelimme asiasta vielä viimeisen kerran eläinlääkärin kanssa ja teimme raskaan päätöksen kissan lopettamisesta. Hän sai kuitenkin elää 16 hyvää vuotta ja lepää nyt puutarhassamme vuorimännyn alla. Ikävä on suuri, kuten jokainen kissanomistaja varmasti tietää. Kaksi muuta kissaa pitävät kuitenkin huolen siitä, että tekemistä ja kissamaisia tilanteita piisaa.





Mitäs muuta. Alkuvuosi käynnistyi puutarhajuttujen osalta hyvin hitaasti. Valon lisääntyessä tilanne on kuitenkin muuttunut ja puutarhainspis kasvaa päivä päivältä. Paprikan kylvöni myöhästyivät selvästi, mutta tomaattien kanssa pääsin jo aikatauluun kiinni. Kylvöjen pääpaino on tänä vuonna kuitenkin vasta huhtikuussa, joten nyt mennään vielä himmaillen. Tällä hetkellä ensimmäiset paprikat ovat itäneet, mutta tomaatit eivät vielä.

Pelargonit selvisivät autotallissa talvesta kohtuullisesti. Muutama menetys tuli, mutta loput porskuttavat kohtuullisen hyvin. Vaihdoin niille eilen mullat ja todennäköisesti leikkaan ainakin muutamat kurottajat tulevina viikkoina alas.





Puutarhassa on jo elämää. Kävin tänään nauttimassa auringonpaisteesta ja leikkasin yhdestä penkistä talventörröttäjät alas. Aikaisempina vuosina olen silpunnut edellisvuoden kasvustoa yleensä melko nihkeissä oloissa - on ollut kylmää ja märkää, joissain penkeissä vielä luntakin. Tänään sellaisesta ei ollut tietoakaan. Maa oli toki vielä jäässä, mutta kasvustot täysin kuivia, joten niitä oli suorastaan ilo silputa. Luonto herää jo kevääseen. Ensimmäiset krookukset kukkivat, piippoja nousee ja nuput pullistelevat.





Ruohosipuli heräilee:



Pikkupihlaja-angervo starttaa aina ensimmäisten joukossa:



Esikot eivät piittaa kylmistä öistä:



Tästä se lähtee, erikoinen kevät. On ollut omituinen talvi ja kuka olisi voinutkaan arvata, että siirrymme vielä oudompaan kevääseen. Pysykää terveinä!

Rehellinen puutarhakierros, osa 2

Eilisen postauksen kirjoittamisen jälkeen ehdin juuri kantata pionipenkin reunat ja ruukuttaa harmaakäenkukan siementaimet, kun alkoi satamaan. Tänään on myös satanut vähän väliä, joten puuhailin vain hieman kasvihuoneen siivouksen parissa. Pesin kymmeniä ruukkuja, mutta yhtä paljon tai enemmänkin on vielä jäljellä. Tärkeintä kuitenkin että etenee. Ja sadetta olen jo odottanutkin! Maa alkaa olla todella kuivaa ja sen kasteluun tarvitaan pitkäkestoisia sateita. Niitä ja hieman viileämpiä kelejä taitaakin olla seuraavaksi luvassa.

Mutta jatketaan kierrosta puutarhassa. Kasvihuoneen vierestä tie jatkuu "suurille savipenkeille". En ole keksinyt näille vielä parempaa nimeä. Penkkien maa on kasvihuoneen kaivuusta syntynyttä sankkaa savea, jonka seassa on runsaasti kiviä ja johon on lisäksi käännetty pollen parasta. Ensiksi ajattelin, että kyseisessä maassa ei kasva mikään ja tuuppasin penkkeihin erilaisia savimaasta tykkääviä kasveja. Nyt näyttää siltä, että moni niistä viihtyy tuolla suorastaan erinomaisesti.
Pienemmässä savipenkissä on hurmeluppio kasvanut muutamassa vuodessa runsaasti kokoa ja ilahduttaa tummanpunaisilla huiskuloilla. Jos johonkin kohtaan puutarhassa olen tyytyväinen, niin se on tämä istutus.



Iso savipenkki onkin sitten toista maata. Suurimpana haasteena on se, että vasta tänä vuonna minulle on selvinnyt, mihin mittaan mikäkin perenna täällä kasvaa. Tämä penkki tulee kaipaamaan jonkun verran uudelleenjärjestelyjä tulevina vuosina.
Etualalla on huikean hieno tarhakeijunkukka, miksi en ole jo aiemmin tiennyt, miten viehättävä kasvi on kyseessä? Onneksi se on vihdoin löytänyt tiensä puutarhaani.



Penkin toinen kulma on hieman tyhjän oloinen, tätä täytyy seurata ja pohtia kasvien paikkoja. Jouduin leikkaamaan tästä alas peruukkipensaan, joka oli ilmeisesti kärsinyt talvesta ja kuivunut pystyyn. Juurakon kohdalta nousi kuitenkin uutta kasvua, joten menetys ei onneksi ollut totaalinen.



Seuraavaksi pakitetaan hieman taaksepäin taas yhden keskeneräisen proggiksen luo. Kuvan etualalla näkyy pieni osa kukkapenkkiä, jota on tarkoitus laajentaa eteenpäin. Kivireunat ovat jo paikallaan:



Työlistalle jää tästä vielä:
- nurmimättäiden kääntäminen, peittäminen sanomalehdillä ja mullalla
- uudet istutukset ja samalla nykyisten istutusten järkeistäminen. Tuolla on nyt hieman sitä-sun-tätä ja lisäksi muutamia kesäkukkia täyttämässä tyhjää tilaa.

Lopuksi käännytään takaisin talon suuntaan ja katsotaan "pääpihan" istutuksia. Näiden kanssa minulla on jatkuva viha-rakkaussuhde. Välillä harmittelen sitä, miten keskipenkki näyttää älyttömän villiintyneeltä, jossa ei ole mitään struktuuria. Sitten taas ihastelen sen hallitsematonta kukkarunsautta ja kukissa pörrääviä kimalaisia. Oman haasteensa tähän tuo se, että penkin talon puoleinen kulma on suoraan kallion päällä, eli siellä on hyvin vähän maata - siksi tuolla viihtyvät matalat maksaruohot. Muualla sitten kasvaakin metrin korkuisia kasveja ja mielestäni penkki on siis hyvin epätasapainossa. Mutta ehkä mä keksin tähän joskus jotain fiksua, nyt mennään tällä! Kuivuus vaivaa täälläkin hieman.



Vieressä on penkkikaistale, josta löytyy pari pilariomenapuuta, ruusuangervo, maksaruohoa ja itsekylväytynyt myskimalvapehko.



Kuva toisesta suuntaa - tässä kiteytyy hyvin tuo ihana runsaus vs. täydellinen sekamelska. Vaihdan päivittäin mielipidettäni siitä, kumpi on kyseessä.



Näkymää alakulmasta kasvihuoneelle päin, älkää huomioiko noita lautoja käytävällä.. ei mitään muistikuvaa, miksi ne ovat siellä :)



Kun mennään rinnettä pari askelta alaspäin, mahtuu kuvaan myös "pensaspenkki" (mulla on todella simppelit nimeämiskäytännöt..)



Tästä kirjaan työlistalleni seuraavat:
- pikkujasmike kaipaa leikkausta. Se ei näy kunnolla kuvassa, mutta pensaassa on kuolleita oksia.
- myös kultakanukka kaipaa leikkausta ja se taitaa mennä ensi keväälle. Pensas on hieman vino ja kasvattaa oksia reilummin tiettyyn suuntaan. Sain tilannetta jo hieman korjattua viime kevään leikkauksella, mutta pensasta täytyy vielä tuunata.
- Oikeassa reunassa olevat mirrinmintut heivaan nyt vihdoin mäkeen. Ne leviävät ja siementävät ihan älyttömästi! Lisäksi näyttävät epäsiistiltä. Tilalle tulee samanlainen tuoksukurjenpolvireunus kuin penkin alaosassa, sieltä täytyy napata jakotaimia.
- keskipenkki kaipaa vakavaa harkintaa, jonkinlaista karsimista ja tiettyä struktuuria. Miten tämä saavutettaisiin, se menee mietintämyssyyn!

Nurmikolta löytyy vielä viljelylaatikkoalue ja muutama marjapensas, joille ei onneksi tarvitse nyt tehdä oikeastaan juuri mitään :) Kasvimaan takana on saniaisten väliin maastoutunut pieni kukkapenkki, jolle en ehdi uhraamaan ajatuksia. Ehkäpä ensi kesänä on aikaa laajentaa penkkiä saniaisten tilalle, mutta juuri nyt se saa pärjätä tuolla itsekseen.



Piilossa rehevien saniaisten keskellä:



Tässä se nyt oli, meikäläisen puutarha ihan rehellisesti ja kaunistelematta. Ei mikään palkintopiha, mutta silti todella rakas ja toki aina jatkuvassa muutoksessa. Kuukauden päästä kaikki saattaa näyttää ihan erilaiselta. Nyt puutarhaa kurittaa myös kova kuivuus, joka näkyy kasveissa ruskean ja keltaisen sävyinä.
Minulla on nyt haaveissa se, että saisin ne muutamat keskeneräiset penkit kasattua valmiiksi, jonka jälkeen voisin seuraavina vuosina keskittyä sommittelemaan kokonaisuutta. Haha, kuinkahan hyvin tuokin ajatus pitää paikkaansa? Enköhän mä kohta keksi taas uudelle penkille paikan ja sitten aloitetaan alusta :)

Millaisia suunnitelmia teillä on kesällä puutarhan varalle?

Vihreyttä, palloesikoita ja valkovuokkoja

Palasin eilen Lontoon matkalta ja lentokentältä kotiin ajaessani havahduin yhtäkkiä siihen, että teiden varsilla oli ihan vihreää - nurmikko vihersi ja koivut olivat hiirenkorvilla. Siis vau! Olin poissa vain neljä päivää ja siinä ajassa oli tapahtunut merkittävä muutos.
Heti kun olin saanut auton kotipihalle parkkiin, pinkaisin puutarhaan tarkastamaan, oliko meilläkin kevään edistymistä havaittavissa. Ja oli todellakin! Eilisen pikakierroksen jälkeen kävin tänään syynäämässä muutoksia kameran kanssa.

Ensinnäkin palloesikot kukkivat. Kasvatin niitä viime vuonna siemenestä ja istutin pikkutaimia pariin paikkaan kokeillaakseni, missä ne viihtyvät parhaiten. Nyt näyttäisi siltä, että kasvavat ihan hyvin kaikkialla, sillä kukkia pompsahtelee esiin milloin mistäkin. Näiden suhteen täytyy kukinnan jälkeen ottaa ryhtiliike ja istuttaa ne lähekkäin ryhmiin, sillä nykyinen yksi siellä, toinen täällä -menetelmä ei näytä kovin vaikuttavalta.







Tässä niiden seuranaan on etelänkevätesikko, joka on tänä keväänä kasvattanut jopa kaksi kukkavartta yhden sijaan. Niiiin hidasta edistymistä..



Tässä ovat valkovuokot levinneet kukkapenkkiin. Kohta niitä ei varmaan pysäytä mikään, valloittavat todennäköisesti koko penkin. Meillä on valkovuokkoja ihan riittävästi luonnontilaisessa rinteessä, joten saisivat pysyä pois istutuksista:



Tarhakylmänkukka on kasvanut noin 10 senttiä viime näkemästä ja kukkanuppujakin näkyy jo!



.. kuten tässäkin, ihanan pulleita tulppaanin nuppuja:



Kasvihuoneessa ruukutetut daalian juurakot kasvattavat ensimmäisiä versojaan:





Ja ulkonakin vihertää voimakkaasti:









Seuraavista lehdistä olen ihan fiiliksissä. Tässä on puutarhani ensimmäinen ruusu - helppo neilikkaruusu, joka saattaa olla avain seuraaviin ruusukokeiluihin, mikäli menestyy hyvin:



Kirjopikarililjan käärmemäisten varsien nouseminen toi helpotuksen. Jouduin siirtämään liljakasvustoja viime vuonna kaiken pahimman kuumuuden aikana ja vaikka kastelinkin niitä niin hyvin kuin vain muistin, pelkäsin silti menettäneeni kasvit. Mutta onneksi tässä kävi hyvin!



Risukasoista nousee kevätkukkasia:





Pystykiurunkannukset kukkivat luumun alla. Täytyy muistaa kokeilla jakaa niitä syksymmällä, olisi mukavaa saada näitä lisää.



Hieman onneton persianpikarililja on taas kerran kasvattanut kunnon varren, mutta ei varmasti tänäkään vuonna nähdä kukintaa, kuten ei aikasempinakaan vuosina. Suojasin kasvin kuitenkin tänään harsolla, sillä yöksi luvattiin aavistuksen pakkasta. Voisin kokeilla myös laittaa sille luujauhoa ja ehkä istuttaa sipuli myöhemmin johonkin lämpimämpään ja kuivempaan paikkaan, jospa se sitten jonain vuonna vielä kukkisi? Otan mielelläni vastaan ideoita ja vinkkejä.



Tänään piipahdin myös Lahden Pihapiiri -messuilla, siitä lisää myöhemmin, kuten myös Lontoon reissusta! Kuvia ja tarinoita tulee varmasti sen verran, että pökerryttää :D