Uuden vuoden lintuhavainnot ja Pihabongaus 2021

Nyt kun puutarha on lumen peitossa, on vapaa-ajalla painopiste ollut vahvemmin lintuharrastuksen puolella. Vuoden alussa käynnistyi uudelleen BirdLifen Tunnista 100 lintulajia -haaste ja toki osallistun myös tänä vuonna. Viime vuonna tuli vihdoin 100 täyteen! 

Haasteessa mieluisaa on luonnossa liikkumisen ja pienen kilpailuhenkisyyden lisäksi myös uuden oppiminen. Vuosi-vuodelta lintuosaaminen kasvaa vaivihkaa, vaikka toki edelleen luulen joka kolmatta varista haukaksi jne. Näin vuoden alussa lajisaldo on vasta pieni - 16, mutta pääpaino onkin huhti-toukokuussa ja tuolloin saapuvissa vesi- ja pikkulinnuissa. 

Tänään osallistuin myös BirdLifen Pihabongaukseen laskemalla tunnin ajan takapihan linturuokinnan lajeja. Yllätyksiä ei tullut, meidän pihan lajikirjo on jo hyvin tuttu, sillä tuijotan linturuokintaa päivittäin etätyöpisteeltäni. Mukavaa puuhaa bongaus oli joka tapauksessa. 

Vakiotiaiset: tali-, sini- ja kuusitiainen:

Iloiset keltasirkkupallerot:

Ja yhteisölliset pikkuvarpuset. Jostain syystä pyrkivät kaikki samaan aikaan ruokinnalle:

Myös käpytikka näyttäytyi tänään, ei ole meillä ihan jokapäiväinen vieras:

Näissä merkeissä on alkuvuosi lähtenyt käyntiin. Mites muut, osallistuitteko Pihabongaukseen tai 100 lintulajia -haasteeseen?

Pihabongaus 2019

Osallistuin tänään Birdlifen Pihabongaukseen ja tarkkailin heti aamusta kahvikupposen äärellä lintulautamme vieraita. Sisällä toki, mukavasti lämpimään peittoon kääriytyneenä, koska se on mielestäni talvisin paras tapa harrastaa lintuja.

Iso joukko naakkoja oli laskeutunut ruokintapaikalle. Niiden toiminta näytti melkein järjestäytyneeltä - yksi lintu kävi ensin roikkumassa lintulaudan reunassa, jolloin siemeniä tippui runsaasti reunan yli. Samalla muut nokkivat niitä innolla lumesta. Sama tapahtui myös talipallojen kanssa.

Naakat talipallojen kimpussa:



Naakat lähtivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleet. Sen jälkeen paikalle saapui sankoin joukoin keltasirkkuja. Niiden laskeminen oli aika vaikeaa, koska uusia sirkkuja laskeutui ruokinnalle aina vain lisää. Laskin niitä yhteensä suunnilleen 25.





Lisäksi ruokinnalla oli pikkuvarpusia ja tiaisia. Odotin kovasti myös kuusitiaista, joka on meillä jokapäiväinen vieras, mutta juuri Pihabongauksen aikana ei missään näkyvissä. Lopulta suunnilleen viimeisen bongausminuutin aikana huomasin pienen kuusitiaisen lentävän lintulaudalle ja sieltä saaliinsa kanssa syvemmälle puskaan. Niin kuin se aina tekee.



Lopulta ilmoitin Pihabongauksen sivuille seuraavat luvut:
25 keltasirkkua
20 naakkaa
6 pikkuvarpusta
4 sinitiaista
1 talitiainen
1 kuusitiainen
1 orava

Lajikirjo ei ollut tämänkertaisessa pihabongauksessa kovin laaja, mutta keltasirkkujen ja naakkojen määrä melko suuri meidän ruokintapisteeseen nähden.









Vähän aikaa havaintojeni ilmoittamisen jälkeen ruokinnalle vilahti hömötiainen. Se viipyi vain lyhyen hetken ja katosi sitten. Hömötiaista en ole nähnyt meillä pitkään! Se oli mukava yllätys, joka ei ehtinyt kylläkään mukaan Pihabongaukseen, mutta pääsi toki Tunnista 100 lintulajia -haasteen listalle.

Lopuksi vielä yksi kuva siitä, miltä valtaosa ottamistani lintukuvista näyttää :)



Pihabongaus järjesetään tänä viikonloppuna, joten vielä huomenna on hyvin aikaa tähän osallistua.

Pihabongausta

Tänään osallistuin BirdLifen Pihabongaukseen. Alkuun vaikutti siltä, että saldoksi jää muutama sinitiainen. Seuraavaksi paikalle pöllahtikin parvi pikkulintuja ja olin ihan hädässä laskemassa niitä. Otin kameran avukseni, jotta erottaisin kauempana puussa hyppivät tiaiset.

Ilokseni keltasirkut ovat taas löytäneet pihallemme. Taitaa olla tämän talven ensimmäinen viikonloppu, kun heitä näkyy. 

Lopulliseksi saldoksi kirjasin listan, joka vastaa melko tyypillistä kuvaa meidän pihan vieraista:

9 keltasirkkua

6 talitiaista

5 sinitiaista

3 mustarastasta

2 harakkaa

1 kuusitiainen

Myös oravat näyttäytyivät, olihan ruokintapaikalla tarjolla maapähkinöitä.

Lopuksi pieni ote Karel Čapekin Puutarhurin vuosi -kirjasta. Aloitin sen lukemisen pari päivää sitten ja hihittelin jatkuvasti osuville kuvauksille. Kuten tälle:

Ilmojen kanssa on nimittäin niin erikoisesti, että ne eivät ole koskaan kunnossa. /.../ Jos lunta ei ole, hän valittaa tuhoisia lumettomia pakkasia; /.../ Jos aurinko uskaltautuu paistamaan tammikuussa, puutarhuri säikähtää, että hänen pensaidensa nesteet lähtevät liian aikaisin liikkeelle. Jos sataa, hän pelkää kivikkokasviensa puolesta; jos on kuivaa, hän tuntee tuskaa rhododendroniensa ja suokukkiensa puolesta. Eikä olisi vaikeaa olla hänelle mieliksi: riittäisi, että tammikuun ensimmäisestä päivästä viimeiseen olisi 0,9 astetta pakkasta, 127 millimetriä lunta (kevyttä ja mieluiten vasta satanutta), enimmäkseen pilvistä, tyyntä tai vähäistä länsituulta; silloin kaikki olisi hyvin.