Mahtava arvontavoitto ja sunnuntaihöpinöitä

Syksyn kiireet ovat taas yllättäneet. Viime viikkoihin on mahtunut mielenkiintoisia työprojekteja, intensiivisiä päiviä, muutama lyhyeksi jäänyt yöuni ja pari työmatkaa. Kieltämättä nautin kiireisistä viikoista, mutta tasapainoksi kaipaan rauhallista kotona puuhastelua ja välillä myös suoranaista laiskottelua.

Kirsikanlehtiä. En aio haravoida, hyvin ovat maatuneet joka vuosi :)



Mehitähdet näyttävät kasvavan vieläkin:



Purppuraheisiangervon syysväritystä:



Samalla huomaan, että blogipostausideoita on pää pullollaan, mutta näppäimistölle ei ole päätynyt lausettakaan. Koen, että jos mulla ei ole aikaa kirjoittaa postausta kerralla valmiiksi, niin en halua edes aloittaa. Ja koska kirjoitan yleensä postauksia tunnin tai jopa pari (mukaan lukien kuvien käsittely ja myös yleinen ajatusten haahuilu), niin harvoin työpäivien jälkeen löydän tällaista aikaa. Sitten olen yhtäkkiä tilanteessa, jossa mielessä on kolmen tai neljän postauksen verran asiaa, enkä osaa päättää, mistä aloittaisin. Ensimmäisen maailman ongelmia.

Pelargonit viihtyvät edelleen kohtalaisen hyvin lämmitetyssä kasvihuoneessa. Autotallissa on edelleen liian lämmintä, enkä halua tuoda pelakuita sisälle pimeään 17 asteeseen. 



Katsotaan kuitenkin, mistä kaikesta ehdin tänään kirjoittaa. Ainakin yksi juttu, jota haluan hehkuttaa, on kohdalleni osunut pale red rose -blogin arvontavoitto. Katja arpoi blogissaan Linnut lähellä -kirjan ja täytyy sanoa, että en ole pitkään toivonut voittavani mitään yhtä paljon! Rakastan valokuva- ja luontokirjoja, koska ne herättävät tunteita.



Olen päässyt vasta palkintokirjan alkuun, mutta jo nyt voi sanoa, että tämäkin kirja vetoaa tunteisiin ja tarjoaa lisäksi myös kourallisen uusia faktoja. Ensimmäisissä kappaleissa kerrotaan esimerkiksi, että tervapääskyt pysyttelevät tauotta ilmassa kuukausia tai että "lintu voi laulaa kahta erillistä säveltä yhtä aikaa eräänlaisena duettona itsensä kanssa".
Alun jälkeen kirjassa tutustutaan tarkemmin lähes kolmeenkymmeneen lintulajiin. Näissä kappaleissa olisin kaivannut jopa enemmän ja syvempiä tietoja kustakin lajista, mutta ymmärrettävistä syistä (kirja on jo nykyisellään melko iso paketti) niitä ei ole mahdutettu mukaan.



Mielenkiintoisten kuvausten ja faktojen lisäksi kirjassa on useita mainioita valokuvia linnuista. Niissä on ilmeisesti pyritty nostamaan erityisesti esille "tavallisten" lintujen kauniiden höyhenpukujen yksityiskohtia. Ja olen vahvasti samaa mieltä sen kanssa, mitä kirjassa todetaan:

"Kun pääsee niin lähelle, että näkee jokaisen värisävyn ja jokaisen läikehtivän pikkuhöyhenen kaikki vivahteet, tajuaa, etteivät vain koreimmat linnut ole kauniita. Ettei mitäänsanomattomia lajeja ole lainkaan." 





Kiitos pale red rose -blogin Katjalle tämän mukavan arvonnan järjestämisestä! Katja esittelee arvontapostauksessaan kirjaa myös tarkemmin.

Jos lintu- ja ylipäätään luontokuvat kiinnostavat, niin suosittelen vilkaisemaan myös juuri julkaistuja Vuoden Luontokuva 2018 -kilpailun voittajakuvia tältä sivulta. Taitavia ja inspiroivia otoksia jokainen. Tykkään itsekin valokuvaamisesta, mutta taidan tykätä vielä enemmän muiden kauniiden valokuvien katselusta. Voisinkin tässä kysyä, että satutteko seuraamaan esim. Instagramissa luontokuvaajia? Ottaisin mielelläni vastaan hyviä vinkkejä! Tällä hetkellä seuraan itse vain Suomen Luonnon ja Markus Varesvuon tilejä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Haasteen tiimoilta

Sain mukavan tunnustuksen ja haasteen sekä Rikkaruohoelämää että Vaalean vihreää -blogista.

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. 

Blogi sai alkunsa lähes vuosi sitten syyskuussa. Olin sinä kesänä perustanut ensimmäiset kukkapenkkini ja otin varovaisia ensiaskelia puutarhanhoidon parissa. Osittain blogin perustamisen taustalla oli ajatus tallettaa jonnekin ensimmäiset onnistumisen tunnelmat ja kuvat, mutta toisaalta myös puida ja purkaa kokemattomuuden tuomia epäilyjä ja fiiliksiä.



Bloggaamisen myötä on avautunut ihan uusi maailma. Tunnen olevani melkein etuoikeutettu, kun olen päässyt seuraamaan erilaisten ihmisten puutarhaelämää ja -kokemuksia, lukemaan vinkkejä sekä näkemään toinen toistaan kauniimpia pihoja ja hyötytarhoja. Välillä on myös ihan levollista lukea, että joku muukin on tehnyt samoja mokia tai innostunut hiukan taimistolla tai kiroilee yhtä lailla harmillista säätilaa.

Kesäpäivänhattu 'Goldilocks':




3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

Vankalla lähes vuoden pituisella bloggaajakokemuksella olen toki oppinut jo aivan runsaasti ohjeistaakseni muita :D
Itselleni ihan alussa oli innostavinta etsiä uusia kivoja blogeja lukulistalleni. Siirryin yhdestä blogista toiseen ja siitä taas linkkien kautta seuraavaan.

Kommentointi oli alkuun hiukan jännittävää, etenkin kun pidän itseäni välillä hieman Finnish Nightmares -tyyppisenä hahmona. Kommenttien kirjoittaminen ja lukeminen antaa mielestäni kuitenkin kaikkein eniten. Ihailen bloggaajia, jotka osaavat kirjoittaa pitkiä, järkeviä ja kannustavia kommentteja. Itselläni saattaa olla usein postauksen lukemisen jälkeen monta ajatusta päässä, mutta lopulta saan muotoiltua niistä vain yhden lauseen.



Bloggaamisen tekniseltä puolelta voisi yksi vinkki olla se, että testaa blogiasi eri alustoilla. Eli vieraile blogissasi tabletilla, puhelimella, toisella selaimella tai koneella ja tarkasta, näyttääkö kaikki siltä, miltä pitää.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi. 

Kiitos haasteesta Between/Rikkaruohoelämää ja Vaalean vihreää!

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Nimeän tässä vaiheessa neljä blogia, napatkaa haaste matkaan, mikäli siltä tuntuu! :)

Kukkia ja koukeroita

Saaristopuutarha

Kasveja siellä ja täällä

Selätön puutarhuri

Kivikkopenkin laajennusta

Yhtenä syyskuun alun lämpimänä viikonloppuna avautui sopiva ajankohta kivikkopenkin laajennukseen. Toisin sanoin perheemme vahvempi puolisko ehti vihdoinkin auttaa kivien pyörittelyssä :)

Ennen kyseisen aherruksen tulokseen siirtymistä täytyy kuitenkin aloittaa ihan alusta. Lähtötilanne oli tämännäköinen:



Takapihalta löytyi siis heinien piilossa oleva kivikasa. Se on joskus saattanut olla ihan oikea kivikkotarha, koska heinien seasta pilkisti mehitähtiä ja keltamaksaruohoa.
Kitkemisen ja kivien lisäämisen jälkeen kasa alkoi jo erottua taustastaan. Kivien väliin istutin kääpiövuorimäntyjä ja kivikkokasveja. Näkymä toukokuussa:



Kesällä taimia tuli lisää (mistähän niitä aina vain tulee :)) ja syyskuussa en löytänyt penkin raoista enää sopivaa tilaa tuoreimmille hankinnoille. Selvästikin siis piti pyöritellä lisää kiviä paikoilleen ja täyttää välit mullalla. Joillekin kasveille olen lisännyt mullan joukkoon myös soraa parantaakseni läpäisevyyttä.

Laajennuksen jälkeen kivikko näyttää tältä. Kasa laajenee ylärinteeseen päin, joten varsinaista kasvua on kuvasta hankala hahmottaa.



Kääpiövuorimännyt ovat ilokseni kasvaneet kesän aikana mukavasti. Muut kasvit ovat jo syysasuissa, osa hieman ruskistuneena. Näkymät ovat silti mielestäni aivan ihastuttavat. Vaikka pidän kovasti runsaasta kukkaloistosta, on kivikkokasvien kehitystä ollut äärettömän mielenkiintoista seurata.