Keskikesän runsautta ja voimakkaita sävyjä

Täällä on satanut koko viikonlopun. Eilen hieman vähemmän, jolloin ehdin sateiden välissä tehdä monta hyvää tuntia kitkemis- ja karsintahommia.
Leikkasin kukkineet nuput kosmoskukista, pelargoneista, daalioista, harmaakäenkukasta ja huopakaunokista. Kaikkien kukkijoiden nuppuja en jaksa karsia, mutta yllämainitut yritän pitää siistinä. Palkintona on kauniimpi kukkaloisto ilman ruskistuneita osia sekä toki runsaampi ja pidempi kukinta.

Kasvihuoneessa leikkasin kattoon ylettyneiden runkotomaatien latvat, poistin varkaat ja karsin tomaattien alempia lehtiä. Kasvihuoneen kosteusprosentti on näillä keleillä ihan hurja ja tulos näkyi kasvihuonekurkussa - muutama lehti oli päässyt homehtumaan. Äkkiä ne pois, jotta homekasvusto ei leviäisi ja ilma pääsisi kulkemaan hieman helpommin.

Lisäksi oli TAAS kitkentähommia, kuinkas muutenkaan. Osa penkeistä pysyy selvästi paremmin kuosissa ja toiset heikommin. Leikkasin myös kellastuneet myskimalvat kokonaan alas, silpuin kasvimateriaalin pieneksi ja vein kompostiin. Myös nurmikko pitäisi leikata, mutta näin märillä keleillä se ei tahdo onnistua.

Tänäänkin ropisee kunnolla, joten kipaisin aamulla sateen hellitettyä hetkeksi nopealle kuvauskierrokselle. Valon vähyyden takia kuvat ovat tummanpuhuvia ja sävyt melko voimakkaita.

Tsinniat ovat avanneet ensimmäiset kukkansa.



Syysleimu ja punaväriminttu:



Tässä penkissä on melkoinen värishow, vierekkäin kukkivat helokki, syyshohdekukka ja rantakukka. Mielestäni etenkin terrakotan ja violetin väripari toimii yllättävän hyvin.





Kukkapenkit näyttävät runsaan villiintyneeltä. Se on osin vahinko ja osin tavoiteltu cottage garden -tyyppinen ratkaisu. Siirtämistä ja karsimista on tiedossa, mutta siihen mennessä nautin täysin näistä sekamelskoista.
Väriminttu, kosmoskukka, huopakaunokki ja sinipallo-ohdake samassa näkymässä:



Samassa penkissä kasvaa yrtti-iisoa, joka on mielestäni älyttömän suloinen.



Ja harmaamalvikki:



Kukkalaatikossa runsastuvat punarevonhännät:



Uudessa "savipenkissä", joka on osittain maanparannusvaiheessa, kukkii vaaleanpunainen ruiskaunokki. Ihanan hempeä ilmestys! Kiitos Päivänpesän elämää -blogin Katjalle siemenarvonnasta :)



Kolmea eri vaaleanpunaisen-violetin sävyä: punavirma 'Pretty Betsy', rantakukka ja isotähtiputki 'Ruby Cloud':



Ja lopuksi vielä violetin teeman jatkoksi ihastuttavat kärhöt:





Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Kevään merkkejä

Sunnuntaina sää vihdoinkin kirkastui, joten hipsin ulos etsimään ensimmäisiä maasta työntyviä lehtiä. Lunta täällä riittää vieläkin, mutta paikoin on maata näkyvissä.

Mirrinminttu ei kylmää kavahda: uutta kasvua pukkaa:



Aurinkoisemmalla paikalla sijaitseva kohopenkki alkaa ilmestyä lumen alta esille. Lakastuneiden harmaamalvikkien juurella näkyi jo vihreitä lehtiä!



Tummanpunaisen kaukasianmaksaruohon leiskuvat lehdet erottuvat hyvin ruskeiden lehtien keskeltä:



Kivikossa vihertää myös. En tiedä kasvin nimeä, mutta upea se on:



Toivoa siis on! Monta päivää olen harmitellut pihalla sitkeästi pysyvää lumipeitettä, mutta kasvit ovat lumesta huolimatta jo heränneet tai ainakin hyvin valmiina kasvuspurttiin. Ensimmäisten auringonsäteiden osuttua maahan alkaa sieltä hyvällä vauhdilla nousemaan piippoa ja lehteä. Ja kohta niiden perässä ei meinaa enää pysyä :)

Sisäistä rauhaa ja syyskuun kukkasia

Enpä sitten tänäkään viikonloppuna halunnut työntää nenääni pihalle. Muutama aste lämpöä ja hurja tuuli ei pahemmin houkutellut syystöihin. Olen tällä kertaa jo kuitenkin ihan sinut syksyllä iskevän innottomuuteni kanssa ja annan itselleni luvan möllöttää sydämeni kyllyydestä.

Punakellukka (kuva 18.9.):



Pienen pieni morkkis iski siinä vaiheessa, kun mies jatkoi eilen suojaverkkojen laittamista ja minä istuin vain sohvalla telkkarin edessä.. Mutta aina ei mene energiat tasan. Tai oikeastaan energiaa taitaa olla rajallinen määrä ja minulla se suuntautuu nyt pääosin työasioihin. Uudessa paikassa ja roolissa oloni on tuntunut hyvältä, vaikka vauhti on välillä kovaa: paljon uutta ja mielenkiintoista, työmatkoja, uusia ihmisiä, inspiroivia keskusteluja ja ajatuksia. Olen myös huomannut, että aivoni vaativat aikaa kaiken tämän prosessointiin. Nukun viikonloppuisin ennätyspaljon ja nautin leppoisista koti-illoista. Tähän sisältyy esimerkiksi Downton Abbeyn katsomista Netflixistä tai ikuisuusprojektini korinpohjapeiton jatkamista (tällä hetkellä neulottuna on about 10 senttiä.. vielä on siis tekemistä :D)

Esikot lähtivät syyskuussa toiselle kierrokselle. Samaan kuvaan mahtui neljä eri kukkivaa esikkolajiketta (kuva 10.9.): 



18.9. mukaan liittyi myös viides esikko:



Melkoisena yllätyksenä en ole kuitenkaan ehtinyt pahemmin vajota negatiivisiin ajatuksiin. Minulle on hyvin tyypillistä velloa melankolisesti tyytymättömyydessä itseeni tai elämääni. Käyn sen kanssa jatkuvasti taistelua, etenkin jos en pidä itseäni kiireisenä. Paitsi nyt! En tiedä, onko kyseessä uuden työpaikan tuomat hyvät fiilikset vai joku muu syy, mutta tunnen oloni hyvinkin seesteiseksi. En ole ollenkaan tottunut tällaiseen olotilaan :) Ei haittaa melkein yhtään, että pihalla on kuihtuneita kesäkukkia. Eikä sekään, että alakerrassa sijaitseva varastotila on kesän jäljiltä täydessä myllerryksessä - multasäkkejä, ruukkuja ja työkaluja on sikin-sokin. Ajattelen vaan, että ei hätää, kyllähän sitä ehtii.

Syysleimut 25.9.:



Samaan aikaan loistivat myös harmaamalvikit:



.. ja kesäkukista sinitähtöset:



Tämän itsereflektoinnin ja syyskuun kukkakatsauksen jälkeen haluan toivottaa kaikille mukavan leppoisia iltoja!

Viikon vaaleanpunaiset

Ihanan roosa harmaamalvikki on ilahduttanut pitkällä kukinnalla. Nämäkin ovat tämän kevään kylvöjä, saman taidan mainita joka toisen kasvin kohdalla. Kevään kylvöhommelit ovat siis mitä ilmeisimmin tuottaneet tulosta. Kylvöjen onnistuminen on minusta vieläkin jotain niin mystistä ja ihmeellistä.





Samassa penkissä on myös myskimalvaa. Leikkasin sen jo kerran alas siistiäkseni penkkiä, ja nyt tuolta nousee jo uusia kukkavarsia.



Vierestä bongasin yrtti-iison kukinnon. Iisot eivät ole malvapehkon varjossa päässeet kasvamaan kunnolla korkeutta. Kuvan iisollakin on mittaa vain parikymmentä senttiä. Ensi vuonna täytyy varmistaa näille söpöläisille hyvin aurinkoinen paikka.



Lisää vaaleanpunaisia sävyjä. Tsinniat houkuttelevat perhosia:





Kylvin tänä vuonna myös uutta lajiketta, 'Zinderella Lilacia'. Sen kukka on supersuloinen, mutta kasvi ei ole ihan yhtä voimakaskasvuinen kuin edellisten kuvien kukkaset. Istutin ne samaan kukkalaatikkoon ja Zinderellat jäivat hiukan muiden varjoon.



Nyt ovat kukkasipulit saapuneet kauppoihin. Hipelöin jo viikolla rautakaupan sipulitarjontaa, mutta päätin ensin odottaa, että jo tilatut sipulit saapuvat perille. Sen jälkeen voi yrittää arvioida omaa reippautta sipulien istuttamisen osalta ja punnita samalla, kuinka paljon haluaa kiroilla itseään ja ostovimmaansa lokakuun tihkusateissa sipuleita istuttaessa ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille!