En ole jotenkin vielä saanut arjen rutiineista kunnon otetta. Unirytmi on vieläkin loma-ajassa ja yöunet tuppaavat jäämään vajaiksi. Työpäivän jälkeen ei ole energiaa lähteä pihalle eikä oikeastaan tehdä mitään kovin järkevää. Tiedän, että tämä vielä muuttuu, kunhan pääsen vauhtiin mukaan.
Puutarhassa kasvimaa on nyt parhaimmillaan. Olen puputtanut herneitä ja nostanut porkkanoita. Tänä vuonna olen opetellut myös lehtikaalin käyttöä, pääosin wokkaamalla lehtiä. Kokeilin lehtikaalia muutama vuosi sitten, mutta en oikein keksinut sille mitään omaan arkeeni soveltuvaa käyttötapaa (tiedän että netti on trendireseptejä pullollaan :)), mutta tänä vuonna olen tykästynyt lehtikaaliin wokeissa.
Samalla myönnän, että kilahdin kaalikoille niin pahasti, että myrkytin lopulta lehtikaalejani pyretriinilla. Se siitä luonnonmukaisesta puutarhasta, jota vasta hetki sitten blogissa pohdiskelin.
Samettikukat loistavat lehtikaalin vieressä:
Perinteisen kesäkurpitsan lisäksi kokeilin tänä vuonna myös ufokurpitsoja. Mielestäni ne eivät maun puolesta ihan yllä vihreiden lajikkeiden tasolle, mutta ovat ainakin hauskoja!
'Polo' F1:
'Sunburst':
Sunnuntaina kiersin Avoimien Puutarhojen puitteissa kolmessa puutarhassa. Päivän päätteeksi päässä melkein suhisi - tuntui että kerralla tuli niin paljon uusia ajatuksia, ettei niitä pystynyt enää käsittelemään. En ole aiemmin oikeastaan vieraillut yksityisissä puutarhoissa. Siksi yritin pistää merkille sekä erilaisia yksityiskohtia että kokonaisuuden tunnelmaa. Kuvia minulla ei valitettavasti ole, mutta ajatuksia sitäkin enemmän :)
Tykästyin eniten puutarhaan, jossa oli rajallinen määrä erilaisia kasveja. Kokonaisuus näytti siistiltä, hyvin sommitellulta ja vaikuttavalta - jokainen laji sai tilaa näyttää hyvältä. Vastaavasti petyin hiukan puutarhaan, jossa oli enemmän erikoisuuksia, mutta kokonaisuus oli säpäleinen. Se siivitti miettimään omaa tekemistä ja kasvien hamstrausta. Päätin, että ensisijaisesti yritän panostaa puutarhassani suuriin ryhmiin, maaperässämme luonnostaan viihtyviin kasveihin sekä niiden yhteensopivuuteen. Tässä on vielä paaaljon tekemistä!
Heräteostoksista en varmasti pääse eroon, mutta yritän keskittää ne vain tiettyihin penkkeihin tai omille istutusalueilleen. Jotenkin musta tuntuu, että nyt mulla alkoi loksahtamaan päässä tiettyjä palasia paikoilleen. Vielä kun saisi sen näkymään puutarhassakin.
Myös omalla pihalla kannattaa yhä kiertää. Se on aina rakas, vaikka ei olekaan edustuskunnossa eikä sovellu Avoimien puutarhojen joukkoon. Tästä tulee mieleen se, kun joskus kissanäyttelyssä kuulin ohimennen tuomarin sanovan erään kissan olevan "lemmikkitasoa", eli ei siis näyttelytasoa. Mietin itsekseni, että olipa raadollista, ja että meidän kissat ovat todellakin maailman parasta lemmikkitasoa - ja samaa vertauskuvaa voisin käyttää puutarhastani :)
Ihana yllätys odotti kivikossa, tarhakylmänkukka kukkii toistamiseen!
Purppurapunalatvat houkuttelevat perhosia:
Kiinanasteri aloittelee kukintaa ruukussa:
Mukavaa viikon jatkoa kaikille, toivotaan että sää tästä vielä lämpenee, edes hetkeksi!