Pientä kiusaa arjessani aiheuttaa myös kaulan alueelle puhjennut elämäni ensimmäinen atooppinen ihottuma, joka lääkärin mielestä on sellainen, joka tulee pysymään haittana jatkossakin. Protestoin nyt kyllä tällaista diagnoosia vastaan! Tosin saattaa olla, että ihan pelkästään ajatuksen ja protestin voimalla ei asialle voi mitään...
Puutarhassa sentään pysyn hereillä eikä liiemmin tule ajateltua kaulan kutinaa. Viikonloppuna olemmekin miehen kanssa jatkaneet "kivipeltomme" siistimistä. Olemme siirtäneet tuolta parin vuoden aikana melkoisen määrän kiviä pois, mutta välillä tuntuu silti, että kivet eivät lopu ikinä. Myös kantoja, villivadelmia ja heinää piisaa ja kaikki rehottaa ihan hulluna.
Isompia kiviä olemme kasanneet alueen reunalle aidaksi:
Toiselta sivulta alue pengerrettiin jo viime vuonna (ja jokaisesta raosta kasvaa nyt iloisesti heinää):
Suunnitelmissani penkereen ja kiviaidan väliselle alueelle nousee muutama kiviaidoilla reunustettu "huone", johon voin istuttaa esimerkiksi lämpöä kaipaavia kasveja. Onneksi ihan kaikkea ei tarvitse tehdä käsin - kesällä vuokrataan kaivinkone suurimpien järkäleiden ja kantojen siirtämistä sekä maan tasoittamista varten.
Kivien yltäkylläistä tarjontaa olemme hyödyntäneet moneen. Rinnetontilla pengerrykset ja askelmat toimivat hyvin:
Ja näkyy muuten hyvin näistäkin kuvista, että rikkaruohoa kasvaa joka raosta, voi kökkö.
Isompia kiviä ollaan hyödynnetty myös kivikkopenkin rakennuksessa. Sen laajennusosa yläkulmassa on vielä kesken ja muutenkin kivikko ammottaa vielä hieman tyhjänä. Minusta on mukavaa hankkia tähän täydennystä kasvi tai pari kerrallaan ja etsiä niille sopiva paikka kivien väleistä.
Hieman pienemmät kivet soveltuvat hyvin polkujen ja penkkien reunakiviksi:
Ja pikkuisista kivistä syntyy parhaillaan porakaivon ympärille katettu alue:
Kaikki näyttää vielä hyvin keskeneräiseltä, mutta uskon että tästä tulee aikanaan hyvä :)