Hidasta puutarhaelämää

Olen kenties maininnut tämän jo aiemminkin, mutta tämä kesä on ollut puutarhaprojektien osalta hiljaisempi kuin aiemmat. Osittain ihan tarkoituksella, koska viime kesän lomat kasvihuoneen rakentamiseen käyttäneenä (ja aiempina kesinä taloa remontoineena, terassia rakentaneena jne) halusin pitkästä aikaa pitää ihan vain lököloman.

'Bowl of Beauty':



Kärhö 'Multi Blue':



Daalia 'Happy Single Romeo':



Puutarha on nyt myös muutaman vuoden urakoinnin jälkeen siinä vaiheessa, että on hyvä keskittyä olemassaolevan tuunaamiseen. Uuden perustamisen ja yltäkylläisen taimishoppailun sijaan haluan seurata kasvien viihtymistä, hengittää puutarhan kanssa samaan tahtiin ja nauttia näkymistä. Yritän oppia lisää perennoista ja syventyä meidän maaperän, pienilmaston, tontin korkeuserojen, valumavesien ja kaiken muun vaikutuksiin. Haluan täyttää kukkapenkkien aukkopaikkoja jakamalla meillä viihtyviä kasveja. Toivon löytäväni uusia mielenkiintoisia väriyhdistelmiä ja ymmärtäväni enemmän siitä, millaisista näkymistä pidän ja miksi.
En ole tietysti välttynyt taimistovierailuilta enkä kasviostosten tekemiseltä, mutta ainakin omasta mielestäni olen ollut melko maltillinen ja järkevä :)

Myskimalva:



Ruusuangervo 'Froebelii':



Kurkkuyrtti:



Toinen syy tämän kesän hitaaseen puutarhaelämään on myös se, että välillä ei vaan nappaa. Tänä vuonna en ole lainkaan yhtä intopiukeena tarttumassa spontaanien ideoiden toteutukseen. Kartan kaikkia vähänkin isompia projekteja, etenkin jos joudun ahkeroimaan niiden parissa yksin ilman avopuolison apua. Taustalla saattaa vaikuttaa alkuvuoden kilpirauhasongelma ja sen mukana tullut kunnon romahdus. Jaksan nykyään hyvin, eikä kunto ole oikeastaan muodostunut ongelmaksi, mutta silti vältän tilanteita, jossa tiedän voimieni loppuvan kesken. En ehkä juuri tällä hetkellä halua kohdata taas omaa riittämättömyyttäni :)

Kosmoskukka 'Xanthos':





Kosmoskukka 'Sensation Tall Mixed'



Joten siksi tänä kesänä puutarhassa vaan fiksaillaan pienesti ja tehdään välttämättömät hommat. Mietitään, mikä toimii ja mikä ei. Ladataan akkuja tulevia puutarhavuosia ja innostavia projekteja varten. Nautitaan :)

Takaisin kotona pionien kukinnan aikaan

Oho mikä rehotus! Olimme viimeiset 10 päivää lomamatkalla Islannissa ja tänään aamulla kotiutuessa piti heti ensimmäiseksi kurkata puutarhan tilanne. Kaikki on kasvanut ihan kunnolla!

Päivällä kävin kasvihuoneessa korjaamassa tomaattien sidontaa sekä napsimassa pois varkaita. Sen jälkeen tutustuin tarkemmin kukkijoihin. Kasvit ovat sateesta märkiä ja nurmikko on villiintynyt. Osa kasveista on kaatunut sateissa, täytyy siis lisätä tukia. Mutta ehdin onneksi nähdä pionien kukinnan!

'Karl Rosenfield' kurjenpolvien välissä:





Muhkea 'Sarah Bernhardt':



Jättipoimulehti ja salvia, suloinen kokonaisuus:



Helokit ja jalopähkämöt:



Jalopähkämön hankin viime vuonna, eikä se kukkinut istutuspaikallaan. Jaoin kasvin ja siirsin sen uudelle paikalle. Nykyinen sijainti näyttäisi toimivan paremmin:



Maariankellot kukkivat, osa on valitettavasti myös kaatunut:



Pikkujasmike kukkii. Yritin tuoksutella kukkia, mutta Islannissa saatu flunssa on tukkinut nenän kokonaan. Täytyy kokeilla huomenna uudelleen.



Entä mitä on tapahtunut kesäkukkalaatikossa? Ihmeellinen rehotus täälläkin. Kosmokset ja verbenat kukkivat, kelloköynnös kiipeilee ja revonhännät kasvavat mittaa. Osa laatikossa hienosti lehtimassaa kasvattavista kasveista on tosin rikkaruohoja :D



Isotähtiputki, aina yhtä ihana. Tänä vuonna näyttäisi tehneen myös siementaimia!



Kivikossa kukkii timjami. Täältäkin pilkottaa rikkaruohoja..



Tänään on tarkoitus levätä reissun sekä lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen (ja sitten olisi vielä tämä flunssa..), mutta huomenna aion vetää puutarhahanskat käteen ja tarttua toimeen (ja rikkoihin!). Myös monet perennat vaativat kuria, esimerkiksi mirrinminttu on levinnyt taas epämääräiseksi mättäiksi. Rehottavasta puutarhasta näkee myös hyvin, mikä penkki tarvitsee lisää struktuuria ja esimerkiksi selkeälinjaisempia reunuskasveja. Siirtelyä on tiedossa ja varmasti myös muistiinpanoja kasvien jakamista varten.
Ja siitä ohimennen mainitusta Islannin matkasta - se oli aivan huippu! Näimme huikeita maisemia ja upeita luonnonilmiöitä. Kuvia on reissulta runsaat 1600 kappaletta ja ne odottavat läpikäyntiä ja käsittelyä. Matkakertomuspostauksia on varmasti tulossa, mutta en tiedä milloin :) Ensin pieni lepo ja sitten puutarhaan..

Mukavia kesäpäiviä kaikille!

Odotan, odotan

Juhannusta vietimme rauhallisissa merkeissä kotona. Kävelyä lähimetsässä, maukasta grilliruokaa ja lasi kuohuvaa - siinä mukavan juhannuksen ainekset. Katsoin tietysti myös vuoden slow tv -viihdetapahtumaa, eli Prisman kassahihnaohjelmaa. Hauskaa, miten näin arkisesta asiasta voi tehdä koukuttavaa seurattavaa, joka toimii myös mielenkiintoisena dokumentaarisena katsauksena suomalaisten arkeen (ja juhlaan!). Itse ihmettelin muun muassa sitä, miten osa ihmisistä kirjaimellisesti kaataa ostoskorinsa sisällön kassahihnalle. 

Tv-ohjelmien lisäksi täytyy myös päivitellä säätä. Aaton aattona täällä nimittäin satoi taas rakeita. Kuinkahan monennes kerta se oli jo tänä vuonna? Mietin itsekseni, että onko raekuuroista tulossa jokakesäinen vitsaus. Tällä kertaa rakeista selvittiin kuitenkin melko ehjin nahoin, ei tullut pahoja tuhoja puutarhaan, eikä myöskään autoihin (toisin kuin keväällä..).

Puutarhassa ovat viimeisetkin tulppaanit lopettaneet kukintansa. Mikään muu ei kuki, vaikka nuppuja on valtavasti. Odotellaan siis. Onneksi juhannuksen myötä alkoi myös kesäloma, joka mahdollistaa useamman pihakierroksen ja nuppujen tarkastelun päivässä. 

Pionien kukinnasta olen hieman huolissani. Ehtivätkö nuput aueta ennen kuin lähdetään lomamatkalle? Entä voiko talovahdilta pyytää kissojen hoitamisen ja kasvien kastelun lisäksi myös kuvien ottamista? "Ota kuva heti jos pioni aukeaa ja sen jälkeen jokaisena päivänä". 

Loistokurjenpolvi 'Johnson's Blue' on avannut ensimmäisen kukan, jonka vieressä on vielä useita nuppuja:

Kyläkurjenpolvi 'Mrs. Kendall Clarkin' nuput ovat vielä tiukasti kiinni:

Myös maariankelloa saa vielä odottaa:

Eräs daalia näyttää tosin jo melko lupaavalta:

Huopakaunokin kasvatin viime vuonna siemenestä, eikä se ehtinyt ensimmäisenä kesänä kukkaan. Näyttää melko kirkkaalta sävyltä, mitähän tuolta paljastuu..

Tämäkin on viime kesän siemenkasvatuksia - idänunikko 'Princess Victoria Louise'. Yhtä lailla jännittää, miltä tämä näyttää!

Lupaavilta näyttävät nämäkin. Kukintaan tarvitaan varmaankin enää muutama lämmin päivä:

Ketoneilikat:

Sinitähtönen:

Lehtosalvia:

Isotähtiputki:

Maksaruoho:

Näiden kukinnan odotus taitaa kestää hieman pidempään. Jasmike ja myskimalva:

Lehtolaukat taitavat olla tästä joukosta ensimmäiset, jotka räjähtävät kukkaan:

Ja kukkiihan tuolla tuoksukurjenpolvi!

Jokaisen kasvin kukinta on varmasti odotuksen arvoinen. Ja aika menee leppoisasti puutarhapuuhissa. Kerrankin on lomalaisena aikaa tehdä rästiin jääneita hommia. Tämä on myös ensimmäinen kesä moneen vuoteen, kun meillä ei ole jotain remontti- tai rakennusprojektia työn alla. Nyt edetään maltillisesti, fiksataan ja huolletaan nykyistä sekä hiljalleen siistitään keskeneräisiä alueita. Lomaillaan! 

Kauniita kesäpäiviä kaikille!

Kesäkukkakierros

Siemenestä kasvatetut kesäkukat ovat nyt melko hyvässä vaiheessa. Unikoiden kukinta alkaa olla ohi, mutta muita kukkijoita vielä riittää. Tervetuloa pienelle esittelykierrokselle!

En tiedä määritelläänkö kelloköynnös kesäkukaksi (ainakin se on yksivuotinen ja kukkii), mutta täytyy joka tapauksessa kirjoittaa siitä heti alkuun. Nimittäin köynnöksen ensimmäinen kukkanuppu on avautunut! Kukka on sävyltään melko vaalea, mutta tummenee nopeasti.



Kelloköynnös oli minulle ihan uusi tuttavuus, kuten tietysti monikin kasvi aloittelevalle puutarhurille, mutta en olisi varmaan itse koskaan älynnyt kasvattaa koko köynnöstä. Onneksi sain tähän hommaan pienen tönäisyn voittamalla helmikuussa Kukkia ja Koukeroita -blogin synttäriarvonnasta muun muassa pussillisen kelloköynnöksen siemeniä. Kylvökokeilun tuloksena oli kaksi reipasta taimea, jotka istutin terassin viereiseen kukkalaatikkoon. Ne ovat rehevöityneet hienosti ja peittävät yhdessä tsinnioiden kanssa näkymiä "joutomaalle". Ihan loistava kokeilu siis, nyt odotan innolla seuraavien kukkanuppujen avautumista.



Kylvin keväällä myös härmesalviaa. Pikkutaimet kasvoivat alkuvuonna loistavasti sisällä, mutta ulkona kukkapenkissä kasvu ei ole yltänyt ihan yhtä reippaaseen vauhtiin. Tosin en ole tarjonnut niille mitään lisälannoitusta. Ovat suloisia, mutta kukkapenkissä jäävät mielestäni runsaampien kukkien varjoon. Näitä voisin ensi vuonna kokeilla kasvattaa ruukussa, pääsisivät silloin varmasti parhaiten oikeuksiinsa.



Kasvupaikan ja -olosuhteiden eron näkee hyvin sinitähtösissä. Nämä ensimmäisen kuvan yksilöt kasvavat laatikossa kärhöjen juurella ja ovat saaneet varmasti osansa runsaasta lannoituksesta. Lehdet ovat tummanvihreät ja kasvit isokokoiset.



Toinen satsi kasvaa kukkapenkissä auringon paahteessa. Ovat selvästi haaleampia ja kooltaan pienempiä. Näille en ole tarjonnut lisälannoitusta.



Muhkeaan kasvuun on päässyt myös punarevonhäntä. Näissä pätee selvästi sääntö, että mitä suurempi ruukku, sitä isompi kasvi. Kuvan yksilöt ovat jättiruukussa ja kasvaneet parhaiten. Loput taimet istutin keskikokoisiin ruukkuihin ja ne ovat jääneet vajaa puolet pienemmiksi. Kaikilta löytyvät kuitenkin nämä hauskan punaiset jatkuvasti pituutta kasvavat kukinnot.
Vasta kuvia blogiin laittaessa tajusin, että revonhäntäni lehdet ovat ihan haaleat ja melko kitukasvuiset. Olenhan mä sen tietysti aiemminkin huomannut, mutta en ole uhrannut asialle sen syvällisempää ajatusta. Luulen, että syynä on se, että olen lorauttanut näille kesäkukkaravinnetta. Oletan, että jokin tasapainoisempi puutarharavinne voisi olla parempi.



Seuraavaksi söpöläinen espanjanneito. Sen pienet kukat ovat herkän kauniit, mutta niiden pastellisävyt  erottuvat heikosti viereisten kasvien (eli runsaskasvuisen myskimalvan) taustalta.



Myös ensimmäiset jättiolkikukan nuput ovat ilmestyneet näkyviin! Ihastuin kasviin viime syksynä Tukholman kasvitieteellisessä puutarhassa ja päätin kokeilla kylvöä itsekin. Ihanat loppukesän kukkijat!







Jos pitäisi valita, mikä näistä kokeiluista pääsee "jatkoon" ensi vuodelle, niin ehdottomasti punarevonhäntä ja kelloköynnös.

Päiväperhosia syyskuulta

Vastaiskuna sateisen harmaille keleille hieman väri- ja perhosterapiaa syyskuun alulta. Näyttämönä värikkäät tsinniat.

 Nokkosperhonen:







Neitoperhonen, jolta näytti toisesta siivestä puuttuvan pala:





Amiraali:








Kolmistaan:



Suruvaippa ei piitannut kukista, vaan lämmitteli grillin suojahupulla:



Yksi asia on näiden kuvien perusteella varmaa - tsinnioita kylvän myös ensi keväänä ja enemmän kuin tänä vuonna.