Toukokuu puutarhassa

Olen tänä keväänä nauttinut ihan eri tavalla puutarhassa puuhastelusta. Pohdin syytä tähän ja ymmärsin, että olen pystynyt tekemään asioita kiireettömästi - pari tuntia siellä ja täällä, mutta kuitenkin useampana päivänä viikossa. Näin ollen viikonloput puutarhassa eivät ole enää raivokasta kitkemistä, jotta perennat erottuisivat kukkapenkeistä; tai maraton-koulimista ja -ruukutusta, kun pikkutaimilta loppuu ruukusta tila kesken.
Sen sijaan olen tehnyt hommia sujuvasti ja ajoissa, ilman viime hetken epätoivoista paniikkia. Kärjistän toki hieman, ei se puutarhapuuhastelu ole aikaisempina vuosinakaan ollut yhtä stressiä. Mutta on siinä tahdissa jonkinlaista eroa kuitenkin havaittavissa. Siksi nautin tästä tämän kevään rauhallisesta fiiliksestä niin pitkään kuin pystyn. Kiireiset työpäivät pitkine työmatkoineen tekevät jossain vaiheessa kuitenkin paluun ja sitten täytyy sopeutua taas siihen arkeen.

Mutta sillä aikaa kun minä olen ottanut rennon letkeästi, on kevät tehnyt vauhdilla tuloaan. Toukokuun alun viileät päivät vaihtuivat lähes kesän lämpötiloihin. Kukkapenkeissä on kukinta tullut ja mennyt, vähän turhankin nopeasti esimerkiksi tulppaanien osalta.

Narsissien hempeyttä 8.5.:





Takatalvikin pääsi yllättämään:



Helmilijat ja esikot ovat kevään ensimmäisiä runsaita ja värikkäitä kukkijoita (20.5.):





Toukokuun loppupuolella oli tulppaanien parasta aikaa (24.5.):





Ja hempeä esikkopenkki villiintyi kukkaan:



Alppiruusu avasi nuppunsa samoihin aikoihin. Nyt kukinta on jo pitkälti ohi.



Toukokuun viimeisenä päivänä kukkivat parhaimmillaan pilari- ja koristeomenapuut:





Puutarhan vehreyttä toukokuun lopun iltahämärässä. Nurmikko ollaan jouduttu leikkaamaan jo kahteen otteeseen.



Alppikärhö ilahduttaa hempeillä kukkasävyillä:



Myöhäiset liljatulppaanit kukkivat vielä:



Kivikossa on elämää. Kylmänkukka puskee vaan uusia kukkanuppuja:



Ja sen lähistöllä on värikkäitä kukkamattoja:






Toukokuun työt ja projektit

Minulla ei pitänyt olla tänä keväänä puutarhaprojekteja, mutta kas kummaa, jotain pientä tuli silti keksittyä :) Mainitsin naapurille, että olen harkinnut mansikkapenkkiä ja sain häneltä saman tien ylimääräisiä mansikantaimia kokeiluun. Siinä ei sitten auttanut muu kuin pistää töpinäksi ja perustaa uusi penkki. Ensin tietysti kivet pois. Pari pienempää sain itse siirrettyä pois, mutta tilanteen ollessa 2:0 (puutarhuri : kivet) pisti vastustaja kentälle suurimman pelaajan. Sitä sitten väännettiin miehen kanssa yhdessä pois.



Kiven poistamisen jälkeen oli enää helppoa hommaa jäljellä, eli mullan kärräämistä alapihalta ja mansikoiden istutusta. Nyt on pikkuinen penkki valmiina ja ensimmäiset kukatkin taimissa!



Toukokuun puolessa välissä sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi päärynäpuun. Aivan nappivalinta, olin jo vähän aikaan tuumaillut, että voisin kokeilla päärynän kasvatusta. Käärimme taas hihat ja istutimme puun suojaisammalle puolelle taloa. Kuvassa päärynän takana näkyy myös pieni vuorimänty, jonka alla lepää kissamme. Katsotaan, jos jossain kohtaa yhdistän päärynän, vuorimännyn ja vasemmalla näkyvän kukkapenkin yhdeksi alueeksi. Toistaiseksi mennään tällä.



Jokakeväinen homma on myös kasvihuoneessa vihertyvien daalioiden istuttaminen penkkiinsä. Sekin tehtävä on nyt suoritettu ja nyt vain toivotaan runsasta kukintaa.

Ruukkukaaos 9.5.



Daaliapenkki 31.5.



Toukokuussa istutin myös uuteen kaivon taakse perustettuun penkkiin taimia, jotka keräsin melkein kokonaan olemassaolevien kukkapenkkien siementaimista tai viimevuotisten kylvöjen kasvateista.



Ensimmäinen taimikasvatuksen tulos avaa uudessa penkissä jo nuppujaan. Tässä on japaninakileija, jonka siemenet sain blogisiemenkirjeestä :)



Kasvihuoneessa vallitsee edelleen pieni kaaos. Näkymä muistuttaa enemmän varastoa kuin kasvihuonetta. Mutta kyllä se siitä. Tomaatin- ja paprikantaimet kasvavat pituutta ja kohtapuolin voin laittaa ne lopullisille kasvupaikoilleen.

Varasto?



Tomaatit ja paprikat rivissä. Tykkään noista mehu- ja maitopurkeista juuri tomaateille, sillä niihin saa isutettua taimet riittävän syvälle, ilman että tarvitsisi käyttää valtavan kokoisia ruukkuja.



Suoritin myös hieman ostoksia, tällaisia suloisia yrttien pikkutaimia oli rautakaupassa tarjolla. Basilikaa, rukolaa, laventelia (ja ihan taustalla pelargonit, jotka eivät kuulu samaan sarjaan :))



Viljelylaatikoihin olen kylvänyt nyt kaiken: porkkanat, herneet, punajuuri, salaatti, sipuli, pinaatti jne jne. Täydellisenä yllätyksenä olivat tänä keväänä laatikossa kasvuun lähteneet palsternakat. Kylvin niitä muistaakseni viime keväänä, eikä yksikään siemen itänyt. Tai no niillä siis vähän kesti tuo itäminen. Ovat tietysti vielä hassusti toinen toisessa kulmassa laatikkoa. Täytyy niiden väliin laittaa ehkä samettikukkaa.



Viimeisessä laatikossa on ruohosipuli tehnyt valtavan puskan. Vieressä myös viinisuolaheinä, joka selvisi talven yli. Itse asiassa se taitaakin olla monivuotinen, eikä satunnainen selviäjä.



Sellaista toukokuussa. Toivottavasti nämä hurmaavat kesäkelit saavat jatkoa (ja välillä toki hieman sadetta kiitos) ja että kesäkuu olisi yhtä mukava ja antoisa puutarhakuukausi.

Kesän viljelyerikoisuudet: meloni

Olen saanut kaksi mielenkiintoista haastetta - Lempikukkani -haasteen Navettapiialta ja Kompostointihaasteen Hiidenkiven puutarhan Minnalta. Sillä aikaa kun pohdiskelen ja kirjoitan niihin vastauksia, tässä lyhyt kurkkaus tämän kesän melonikokeiluun :)

Tänä vuonna kokeilin taas melonin kasvatusta, tällä kertaa muista kuin kaupan siemenistä (edellisvuoden vesimelonikokeilusta voit lukea täältä). Minulla oli Hyötykasviyhdistykseltä tilattuja siemeniä, joita kokeilin tuloksetta idättää jo vuosi aiemmin. Itämislämpötilan tulisi olla jopa noin 30 astetta, joten tänä keväänä asetin kylvöruukut kylpyhuoneen lattialle ja nostin lattialämmityksen lämpötilaa (en ihan kolmeen kymppiin kuitenkaan).

Kylvökirjanpitoni kertoo, että meloni iti kolmessa päivässä, eli varsin nopeasti. Tunnelmat olivat koholla :) Melonin taimet pääsivät ilmojen lämmettyä kasvihuoneeseen:



Kasvusäkkiin pääsemisen jälkeen meloni alkoi kasvattamaan huimaa vauhtia lonkeroitaan. Niiden kanssa täytyy olla tarkkana - ensinnäkin taimet täytyy latvoa ajoissa (kolmannen lehden yläpuolelta) ja sen jälkeenkin muistaa nipistää lonkeroita jatkuvasti. Tähän löytyi tarkat ohjeet siemenpaketin kyljestä. En muistanut aina suorittaa latvomista ajoissa, joten jouduin välillä leikkaamaan pitkiäkin kasvustoja pois.

Kukinnan alkaessa meloni edellyttää manuaalista pölytystä, joka täytyy suorittaa pensselillä aamupäivällä. Käytin pensselin sijaan tomaateista nypittyjä varkaita ja töpöttelin menemään. Moneen viikkoon ei silti tapahtunut mitään muuta kuin jatkuvaa lonkeroiden kasvua. Jossain vaiheessa aloin suorittamaan pölytystä hieman vasemmalla kädellä, koska uskoni hedelmöittymiseen oli jo hieman heikentynyt. Samalla huomasin, että melonin kukissa oli kuitenkin joitakin ötököitä ja toivoin, että pölytys onnistuisi paremmin heidän avulla. En tiedä, mikä takasi onnistumisen, mutta jossain vaiheessa pikkuisia meloneita alkoi ilmestymään.





Kolme melonia kasvoivat kuvassa olevien kokoiseksi, eli olivat suunnilleen hunajamelonin kokoa. Muut kolme melonia jäivät pienemmiksi, mutta sillä ei onneksi ollut vaikutusta makuun.
Miltä meloni sitten maistui? Täytyy sanoa, että erittäin makealta ja mehukkaalta. Maku muistutti vahvasti kaupan cantaloupe-meloneita, mutta oli makeampi.





Melonikasvatuksen onnistuminen tuntui kieltämättä kivalta. Kasvattamani lajike oli 'Petit Gris de Rennes Melone', jos joku miettii sen kasvatuksen kokeilemista.

Entä kasvatanko itse melonia myös ensi vuonna? Siitä en ole varma. Kaksi melonikesää on nyt takanapäin ja hieman tuntuu siltä, että ensi vuonna voisi ehkä kokeilla jotain uutta. Olen napannut kuitenkin kasvattamistani meloneista siemeniä talteen, siltä varalta jos kasvatusinto kuitenkin iskee.

Mangoldi - uusi vihanneskokeilu

Yksi tämän kesän hyötyviljelyn onnistumisista on ollut mangoldi. Juuri sopivan helppo vihannes kasvatettavaksi (suorakylvönä kasvimaalle) ja mikä tärkeintä - mangoldi toimii vaivattomasti ja monipuolisesti ruoanlaitossa ja sehän sopii minulle. En ole kovin taitava tai innostunut kokki, joten kaikki pitkän valmistusajan tai monimutkaisen valmistusprosessin vaativat vihannekset suljen pois kokeilusta. Ne jäisivät lopulta kuitenkin käyttämättä ja sehän vasta harmittaisi.

Mangoldin kanssa tällaista ongelmaa ei pääse syntymään. Ollaan käytetty mangoldia salaatteihin ja wokkeihin. Salaattiin poimitaan nuoria lehtiä, joita käytetään sellaisenaan babypinaatin tapaan. Koska mielestäni mangoldi ei oikein maistu miltään, eivät sen lehdet olleet minusta salaateissa parhaimmillaan. Isompia lehtiä ja varsia voi käyttää kuitenkin wokeissa. Poimin tähän käyttöön ulompia lehtiruoteja, pilkon varret ja lehdet ja heitän ne wokkipannuun noin 4-5 minuutiksi muiden vihannesten sekaan. Miedon maun takia mangoldi ei ole ruoassa pääroolissa, mutta lisää oikein hyvin kasvisten määrää aterialla. Yksi sopiva käyttökohde on myös tortillojen täytteenä esimerkiksi jauhelihan ja papujen lisäksi.

Mangoldia on kahta tyyppiä: lehti- ja ruotimangoldia. Ymmärtääkseni valtaosa tarjolla olevista siemenistä on lehtimangoldin siemeniä ja lisäksi niiden käytössä ei pitäisi olla juurikaan eroa. Ruotimangoldin ruoti on ilmeisesti paksumpaa ja siksi yleensä vaatii pidemmän paistoajan. Minulla kasvava lajike on punavartinen 'Rhubarb Chard'. 

Heinäkuun lopulla muutama mangoldeistani alkoi kasvattamaan kukkavarsia. Netistä löytämien ohjeiden mukaan napsasin ne heti pois, jotta kasvi jatkaisi hyvää satokauttaan. Kuivuus ei ole mangoldille merkittävä ongelma, eikä ainakaan vielä mikään tuholainen ole näyttänyt suurta kiinnostusta sitä kohtaan. Mangoldi menee siis ehdottomasti "jatkoon" eli kasvatattavaksi myös ensi vuonna. 

Hyötyviljelyn kuulumisia vol. 2 - viljelylaatikot

Tänä vuonna olen vihdoin onnistunut täyttämään viljelylaatikot hyötykasveilla niin, ettei turhaa tyhjää tilaa pahemmin näy. Lämpimällä kesällä on tässä varmasti omat näppinsä pelissä.

Ensimmäinen laatikko on pakattu täyteen kurpitsaa, kesäkurpitsaa, maissia ja samettikukkia:



Toisessa on parsakaalia, punajuurta, mangoldia:



Seuraavassa herneitä, porkkanaa ja pari kutsumatonta vierasta - yrtti-iiso (jota kylvin viime vuonna ja se ei itänyt silloin) ja purppurapunalatva (siirtynee kukkapenkkiin kunhan ehdin ottaa siirron työn alle):



Viimeisessä laatikossa on tilliä, piparminttua (eristetty omaan nurkkaansa), kukkakaalia ja samettikukkia, jotka ovat päässeet kuvassa päärooliin:



Hyötyviljely on minulle edelleen paljolti jatkuvaa oppimista - useampi tänäkin vuonna viljelty kasvi tai vihannes on kokeilussa ensimmäistä kertaa. Viljelmäni ovat myös tarkoituksella pienimuotoisia. Tavoitteena on syödä sato aika lailla heti pois. Lisäksi vihannesten on taivuttava helposti ruoanlaittoon, koska en ole pahemmin innostunut kokkaamisesta tai säilömisestä. Enemmänkin syömisestä ;)

Näistä lähtökohdista tähän mennessä palkitsevimpia kasveja ovat olleet mangoldi, herneet (sokeri- ja silpoydinherne), porkkana sekä kesäkurpitsa. Silpoydinherneitä popsin sellaisenaan ja muut päätyvät yleensä wokkiin.





Mangoldi:



Näitä asteen perässä tulee punajuuri, joka toki on myös superhelppo, mutta keittoajaltaan hiukan vaativampi.



Kokeilun puolelle mennään maissin, parsakaalin ja kukkakaalin kanssa. Näistä enemmän silloin kun satoa alkaa (toivottavasti) kuulumaan.

Maissi huitelee korkeuksissa:





Ja parsakaali alkaa jo näyttämään lupaavalta!



Lopuksi vielä pientä fiilistelyä 'Konstance' -samettikukin. Suloisia!